| NauravaNappi

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kahden huppari koululaiselle

En ole aiemmin tutustunut ollenkaan Mekkotehdas-kirjan jatko-osaan, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, vaikka hyllystä löytyy kirjasarjan ensimmäinen osa. Oletin vaatteiden olevan nimen mukaisesti tytöille ja kun meillä ei tuon koon tyttöjä vielä ole, on kirjakin jäänyt kirjastoon. Aiemmin syksyllä ompeluleirillä eräs leiriläisistä ompeli omalle pojalleen tämän saman Kahden-hupparin ja se sytytti heti! Piti soittaa samantien äidille, että varaa kirjan Pyhäjoen kirjastosta, mistä sen aiemman kokemuksen perusteella saa huomattavasti nopeammin kuin täältä omasta kirjastosta.


Pienen odottelun jälkeen äiti tuli kylään kirja mukanaan ja pääsin heti illalla piirtelemään kaavoja. Kankaaksi valitsin tämän Ommellisen ihana ruutukankaan, jota ostin pienen pätkän käsityömessuilta. Sirkkarenkaita ei kaapissa ollut, joten tein nahkapaloihin vain viillot, joista nyöri kulkee. Veetille tuleekin harvemmin enää ommeltua vaatteita. Kangasta menee jo aika paljon ja vähän tulee mietittyä, että millainen kangas miellyttäisi käyttäjää (sekä äitiä). Housuja en ole jaksanut ommella juuri yhtään, koska ne kuluvat puhki polvista melko nopeasti. Tällaisia vähän erilaisia, mutta kuitenkin suhteellisen nopeita paitoja on kuitenkin kiva tehdä! Tarkoitus olisi tehdä kaavalla lisääkin näitä, mutta juuri nyt tonttulakkiompelut tahtovat työllistää niin paljon, että muihin ompeluihin ei oikein ole aikaa.

Vähän jännitin, että mitä Veeti tykkää tuosta kauluksesta. Pienempänä Veeti ei voinut sieltää mitään hupullisia ja kauluksellisia vaatteita, varsinkin ylös tulevat vetoketjukaulukset ahdistivat. Tämä oli yllättäen mieleinen ja aika usein eksyy Veetin valitsemana päälle. Onpahan vähän suojaa kaulallekin kun tuubihuivi tahtoo päätyä joka aamu eteisen lattialle kaulan sijasta...




Millaisia vaatteita te olette ommelleet koululaisille? Sellaisia, missä olisi vähän jotain jujua? Onko jotain suosikkikaavaa?

tiistai 14. marraskuuta 2017

Vielä yksi Cocoon dress

Tilasin aikoja sitten ihania kankaita Wcollectionilta ja yksi niistä oli tämä viininpunainen, jossa on kultaisia hippuja. Postit ovat aika tuolta suolaiset Suomeen, joten tilasimme kimppatilauksena parin muun lähistöllä asuvan ompelijan kanssa. Kangas oli ehkä livenä ruskeampi, mitä kuvista ajattelin sen olevan, mutta onneksi Aava kelpuutti sen ja pisti mielellään päälle.



Aava on muutenkin mekkotyttö, joten värillä ei taida olla väliä, kunhan voi pitää sukkisten tai leggareiden kanssa! Tässä kaavana ihana Cocoon dress, jolla olen tehnyt aiemminkin mekkoja. Aiemmat versiot näet tästä ja tästä. Tykkään kaavasta todella paljon ja Aavalle se sopii leveydeltään hyvin. Koko taisi leveydestä olla 4 tai 5v ja pituuden otin muistaakseni jopa kuusivuotiaan kaavasta, koska halusin käyttää tätä myös sukkisten kanssa. Tässä etukappale on paljon lyhyempi, joten helposti jää liian lyhyeksi ja alle pitää laittaa leggarit. Viialle puolestaan koko 2 oli aika teltta ja pituus jäi juurikin edestä liian lyhyeksi vaikka hieman lisäsin siiten kakkoskokoon mittaa. Kaavassa on alunperin vajaamittaiset hihat, mutta pitkät ovat talvella kätevämmät ihan lämpimyyden kannalta, joten tein sellaiset. Tykkään tosi paljon lopputuloksesta, mielestäni malli ja kaava kohtaavat kauniisti. Frillat olisi ehkä voinut tehdä kaksinkertaisena, jotta tuo valkoinen nurja puoli kankaasta ei näkyisi.


Viialla suurin tarve olisi oikeasti ihan peruspaidat, mutta jostain syystä kun istun ompelukoneen ääreen, syntyy vain mekkoja. Joku kirous koneessa vai mistä lie johtuu?!?! Nyt sain kuitenkin loitsun raukeamaan ja ihanasta käsityömessuilta ostetusta pupukankaasta tein niin peruspaidan kuin vain voi olla. Ei mitään kikkailuja, koska kuosi on yksissään niin kiva. Kaavana Ottobren Mint, taas kerran.


Ostin kesällä meidän taloon ensimmäiset (ja toistaiseksi hinnan takia viimeiset uudet) Gugguun housut ja onhan tämä ihan täydellinen malli Viialle! Pitäisi ehkä jaksaa kaavoittaa vastaava itse, niin saisi jatkossakin hieman edullisempia ja sopivia housuja. Väri on ollut vain hieman haastava, kun se on niin kirkas, että oikein mikään vanha paita ei sovi sen kanssa. Nytpä on ainakin yksi sopiva yläosa :D


Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja ommella lisää näitä perusvaatteita, mistä oikeasti on pula!

Mikä on teidän mielestä se tympein vaate ommella? Se, jonka aloittamista lykkäätte ja lykkäätte ?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isäinpäivä ja sen menu


Isäinpäivää vietettiin meillä aika perinteisin menoin, eli otettiin rennosti ja syötiin hyvin. Aamulla isi sai nukkua myöhään ja minä heräsin lasten kanssa valmistelemaan myöhäistä aamiasta. Lapsille annoin voileivät aluksi, että jaksoivat odotella varsinaista koko perheen aamiaista. Kaivettiin myös lahjat ja kortit valmiiksi esille isiä odottamaan. Itse ostin miehelle merinovillaisen pipon, koska lämpimämmästä piposta on ollut puute. Tarkeneepas ulkoilla nyt paremmin lasten kanssa. Tähän väliin kai voisi sanoa, että vietettiin leppoista perhe-elämää, mutta kyllä siinä taisi välillä leppoisuus olla melko kaukana kun kaikki lapset huusivat välillä kurkku suorana kun toinen kiusaa :) Eli perusarkea, vaikka olikin isäinpäivä.


Aamupalaksi tein suolaisia vohveleita kananmunien sekä pekonin kera ja "jälkkäriksi" sai ottaa vohveleiden kanssa myös itse tehtyä omppuhilloa. Yllättävän kivasti sopi yhteen pekoni+muna-compo vohvelin kanssa!



Meillä lapset eivät syö paistettuja munia, mutta pekonia kylläkin. Paistoin pari paketillista, josta otin itse vissiinkin kaksi ja kaikki loppui heti! :) Itse tykkään, että kananmunien tulee olla tuollaisia, missä keltuainen jätetään vähän löysäksi eikä munaa saa paistaa missään nimessä kummaltakin puolelta.


Tähän olisi sopinyt hyvin kaveriksi joku vähän vihreäkin kuten herneenverso tai vaikka rucola, vaan enpä hoksannut sellaisia kaupasta ostaa. Muutenkin oli aika pikainen ruokakauppareissu perjantaina kun sinne oli eksynyt suunnilleen kaikki muutkin tämän kaupungin ihmiset! Ihmismäärästä kertonee myös se, että kaikki mahdolliset kermat oli perjantaina myyty loppuun Prismasta :)


Saatiin myös mun isä kylään ja syötiin yhdessä lounasta ja kakkukahviteltiin. Alkupalaksi tein ensimmäistä kertaa elämässäni blinejä! Lettupannu olisi aika bueno pikkulättyjä paistaessa, pitänee laittaa ostoslistalle. Blinien kaverina tarjottiin perinteisesti mätiä, smetanaa sekä punasipulia. Kun on kalastava vanhempi, ei mätiäkään tarvitse ostaa kaupasta :) Ei sillä, että koskaan raskisinkaan sitä ostaa ihan rahalla! Blinit eivät kamalasti eronneet mielestäni tavallisista lätyistä, vaikka valmistusprosessi oli monimutkaisempi. Tein osan taikinasta jo eilen hapattumaan (?) jääkaappiin ja tein sen loppuun juuri ennen paistoa.



Pääruuan kanssa mentiin helpolla ja tehtiin avokadopastaa, josta tykätään molemmat miehen kanssa tosi paljon. Tosin unohdin ostaa tavallista spagettia ja tumma versio ei kyllä ollut läheskään niin hyvää! Lapset eivät tykkää avokadosta, joten he saivat samalla vaivalla tehtyä pestopastaa (pelkkää spagettia, johon sekoitettiin kaikille pari lusikallista pestoa!).



Jälkkärinä tällä kertaa aika perus täytekakku. Tiedättekö, ollaan asuttu tässä talossa kohta viisi vuotta, enkä ole KOSKAAN tainnut saada paistettua kunnon kakkupohjaa. Vuosia oon soimannut itseäni, että kuinka kukaan voi olla yksinkertaisesti näin paska leipuri ja esimerkiksi Viian synttäreille tilasin kakkupohjan naapurin mieheltä. No, päätin sitten harrastaa kokeilevaa keittiötä ja selvittää, että onko tässä taloudessa paska kokki vai paska uuni ja menin mummulaan (eli mun äidille) leipomaan! Oltiin siellä siis lasten kanssa ja päätin testata ihan sitä perusohjetta, mihin tulee lasi kaikkea. No tein kakun, nakkasin uuniin ja otin pois lähes täydellisen kakkupohjan. Eli oikeasti meidän uunilla ei vain saa paistettua pohjaa. Pitänee ensi kerralla mummulassa leipoa pakastin täyteen pohjia! Nyt kyrsii kyllä aika paljon, kun meillä ei kuitenkaan mikään halvimman mallinen uuni ole. Voiskohan uunikaupoille mennä kakkutaikinan kanssa, että pääsis koeajaan ennen ostopäätöstä ;)


Kakku on leikattu vain kahteen osaan ja välissä on lemoncurdia sekä moussea, jossa oli kermavaahtoa, sitruunarahka sekä sulatettua valkosuklaata sekä yks valkosuklainen Royal-patukka. Alunperin halusin tehdä täytteen, jossa olisi ollut valkoista Tobleronea erään ohjeen mukaan, mutta en onnistunut löytämään sitä koko kaupungista!

Koristeluiksi tein pitkästä aikaa pursotuksia, jotka olisivat voineet olla hieman nätimmätkin. Onnistuin ottamaan kuvankin juuri siltä kyljeltä, josta kakkukupu vähän tuhosi yhtä ruusuketta... Pelkäsin, että kerma loppuu enkä uskaltanut ensin päällystää kakkua kermavaahdolla ennen pursotuksia, hieman se tietenkin kostautui lopputuloksessa. Pakko silti kehua, että tuo Wiltonin viisiteräinen tähtityllä on kyllä ihan loistava ja sillä saa (osatessaan) todella kauniita ruusupursotuksia ja marenkeja. Koristeen väänsin pikaisesti aamulla lasten katsoessa piirrettyjä.

Iltaruuan jälkeen käytiin vielä koko porukalla pimeässä puistossa. En tiedä saattaisiko se kahden lampun polttaminen kaupungin konkurssiin, koska mies soitti jo viikkoja sitten asiasta siihen puiston kyltissä olevaan numeroon ja ilmoitti, että valot eivät pala. Ulkoilun jälkeen katsottiin koko perhe sohvalla joku piirretty elokuva ja lapset söivät samalla iltapalaa. Siihen yhteiseen hetkeen oli kiva kruunata isäinpäivä koko perheen voimin.


perjantai 10. marraskuuta 2017

Viileä polkka

Kävin pitkästä aikaa eilen parturissa! Edellisestä kerrasta on yli puoli vuotta aikaa, olisiko ollut joskus viime keväänä ennen meidän Thaimaan reissua? Olen antanut oman värin kasvaa, koska tukka on ollut huonokuntoinen, enkä ole halunnut sitä värillä rasittaa. Kävin samalla parturilla alkusyksystä ottamassa kampauksen ystävän häihin (alla kuvia kampauksesta!) ja tykästyin jälkeen niin, että uskalsin varata leikkaus- ja värjäysajan. Tätä kampausta moni kehuikin :) Itse asiassa parturi on entinen luokkakaverini, joka tekee tätä sivutyönä kotonaan, joten sinne on myös rento ja kotoisa mennä ja juttu luistaa hyvin. En tykkää käydä leikkaamassa hiuksiani ihmisellä, jonka kanssa ei juttu oikein luista. On vain vaivaantunut olo ja sitä en halua, kun harvoin käyn parturissa.



Olen tosi huono itse visioimaan mitään tukkajuttuja ja mulla ei pitkään aikaan ole ollut oikein luottoparturia, jonka käsiin uskaltaa pään antaa silleen, että tee mitä lystäät. Tai no, en kamalasti ole parturipalveluita käyttänyt viime vuosina, kun tukka oli pitkän aikaa pitkä. Edellinen parturini puolestaan on äitiyslomalla, joten pakko oli lähteä vieraille vesille.


Omat toiveet tukan suhteen olivat ne, että mahdollisimman paljon huonokuntoista hamppulatvaa pois ja värin taitto harmaaseen keltaisen sijasta. Mervi otti kuvia lähtötilanteesta ja siitä mihin päädyttiin ja onhan tuossa kiva ero ja tukka näyttää jo paljon parempikuntoiselta! Takana oli siis kovasti jo puolesta välistä katkenneita hiuksia ja väri oli todella keltainen. Omaa tukkaa näkyi todella reippaasti jo juuresta. Juureen tehtiin vähän raidoitusta ennen muun tukan värjäämistä. Sivulle sain ehdotuksen violetti-pinkistä pastelliraidasta, joka toki nyt on vielä melko tumma, kun tukkaa ei ole vielä pesty. Tämmöistä en olisi itse osannut toivoa, mutta tykkään tosi paljon! Mun työkaverilla on aina ihania pastellivärejä vaaleassa tukassa ja niitä aina ihailen. Tuo väriraita on siitä näppärä, että se jää tuonne mun paksun tukan alle ja jos tukka on auki, se ei oikeastaan edes näy. Mut jos sen haluaa näkyviin, voi letittää tuota sivutukkaa vähän. Tosi kiva idea tämmöiselle aremmalle värjääjälle!

 
Kuviin on aina hieman haastavaa saada oikeaa sävyä esille ja näissä se onkin hieman kellertävämpi kuin luonnossa. Alakuvasta puolestaan näkee värin kun tukka on kokonaan auki. Eipä juuri raitaa näy! Tukka tuntui heti omalta ja kiva kun se on nyt niin paljon parempikuntoinen. Ehkä uskallan taas suoristaa ja laittaakin sitä. Eteen jätettiin kuitenkin sopivasti pituutta, että ei ihan orpo olo ole. Oon ihan supertyytyväinen tähän!Kyllä se vaan tuo pieni ilmeen freesaus aina silloin tällöin tekee hyvää!


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lahjavinkki miehelle sekä naiselle

Olikohan se viime joulun aikaa, kun etsin miehelle jotain kivaa lahjaideaa. Joulun alla oleva isäinpäivähän on myös hyvää ideoiden poimimisaikaa kun ihmiset eri paikoissa keskustelevat lahjoista. Jostain keskustelusta minäkin nappasin idean tähän koruun, joka meillä ei tosin isäinpäiväksi ehtinyt, mutta oli ihan yhtä hyvä joululahjaidea.

Kyseessä on siis Lumoan tekstilaatta, jota saa eri mallisina ja kokoisina versioina. Itse tilasin pelkän laatan, koska tiesin mieheltä löytyvän vanhan ketjun. Meillä mies ei ole mikään korujen pitäjä, mutta tästä hän tykkäsi todella paljon ja se on ollutkin siitä lähtien kaulassa. Koruun en halunnut nimiä, vaan siihen on kaiverrettu lasten syntymäpäivät. Onpahan helppo luntata, jos joskus sattuisi unohtumaan ;) Tuossahan voi olla myös muuta tekstiä, kuten kihla/vihkipäivä tai vaikka tyttökaverin nimi jos niin haluaa. Vain taivas on rajana! Ei tarvitse siis välttämättä olla lapsia, että tämän korun voisi ostaa lahjaksi.


Minä itse puolestani olen saanut mieheltäni Kalevalakorun Lapsi-korun. Veetin synnyttyä sain sormuksen, mutta koska en osaa sormuksia oikein enempäänsä pitää, päädyttiin tähän koruun, johon kaikki lapset saisi näppärästi samaan. Minulla onkin kolme "tynnyriä" kolmesta lapsesta. Tytöille on korussa omat kivet, Veetin tynnyri on kivetön, koska en halunnut siihen sinistä. Näin se kuitenkin erottuu tyttöjen tynnyreistä.


Minusta tämänkin idea on tosi kiva ja joskus tulevaisuudessa lasten ollessa isoja voi jokainen saada halutessaan itselleen nuo omat osansa korua. Oma koruni pitäisi käyttää puhdistuksessa koruliikkeessä, kun noita kivellisiä ei oikein voi upotella mihinkään puhdistusaineisiin ja muutenkin tuo pinta on hieman haastava puhdistaa. Oma koruni satuttiin saadaan hyvällä alennuksella kun muistaakseni Kultatähti-nimisessä verkkokaupassa oli kaikki korut -30% ja myös Kalevalakorut sisältyivät tuon tarjouksen piiriin. Ketjuna mulla on joku ohuehko papuketju, ei se Kalevalan versio. Ystävälläni on tämä kaulakoru ja ihastuin siihen heti kun bongasin sen hänen kaulastaan. Muita kaulakoruja ei tule juurikaan pidettyä, koska tämä on niin mieleinen. Ehkäpä joku teistä sai näistä nyt kipinän mitä ostaa tai pyytää lahjaksi!




maanantai 6. marraskuuta 2017

Halloweenin herkut

Viikonloppuna mummulassa pidettiin lasten kanssa pienet halloweenjuhlat. Tai no, juhlista ei ehkä voi puhua, mutta tehtiin iltapäiväruoka halloweenin hengessä. Itse en sen kummemmin edes tunne halloweenin perinteitä, mutta tykkään kyllä teemajuhlista ja lapsistakin on kiva tehdä jotain vähän arjesta poikkeavaa syötävää. Joskus olisi kiva koristella myös koko talo halloween-tyyliin ja pitää vaikka lasten naamiaiset! Aiemmin olen tehnyt halloweenina mm. tätä veristä kakkua, kurkkaa ohje vanhan postauksen lopusta.


Lauantaina leivottiin lasten kanssa kummitusmuffinsseja ja nämä kummitukset olivat kyllä enemmänkin symppiksiä kuin pelottavia, kuten oli tarkoituskin.  Muffinssit tehtiin Kinuskikissan ohjeella ja lisättiin päälle vain nämä marengista pursotetut kummitukset. Silmät on tehty sulatetusta suklaasta.


Lopulta ristittiin nämä kakkakummituksiksi, koska sen näköinenhän tuo muffinssi on, kuin kummitus olisi kakannut alleen. Hyvältä maistuivat kakkoineen päivineen! :)


Ruuaksi tehtiin hämähäkkejä eli nakkeja, joiden läpi pujoteltiin spagetti raakana ja sitten keitettiin, jolloin nakille muodostui jalat. Nakkeja oli myös muumionakeissa, jotka kyllä tänä vuonna epäonnistuivat, kun menin halkaisemaan nakit ohjeen mukaan ja ne vääntyivät uunissa mutkalle. 


Laitettiin suolaiseksi tarjolle myös erilaisia ruisleipäkeksejä ja nachoja sekä tuorejuustoja. Lapset tykkäävät dippailla noita ja oli meillä salaattiakin, ettei ihan nakkilinjalla vedetty.


Ai niin ja oli meillä myös makeita muumioita, eli vähän samalla periaatteella tehty kuin nakkimuumiot, mutta sisällä oli hilloa.


 Vietettiinkö teillä halloweenia?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...