| NauravaNappi

tiistai 19. marraskuuta 2019

Seikkailulla Latviasta Viroon

Palaan vielä näin harmaana marraskuun päivänä takaisin meidän kesälomareissulle Viroon. Meitähän ei kelit suosineet, joten käytimme yhden päivän siihen, että ajelimme sateisessa kelissä Latvian puolelle Ainaziin. Tuo paikkahan tunnetaan ainakin suomalaisten keskuudessa tasan yhdestä asiasta ja se on Superalko (ja ehkä siellä oli toinenkin viinakauppa, eli saatetaan se tuntea kahdestakin asiasta). Miehen jo menneitä 40v-juhlia silmällä pitäen saatoimme itsekin asioida tuossa kuuluisassa kaupassa.


Yritin kuitenkin googlesta katsoa, että mitä nähtävää tuolla Ainazissa olisi. Nopean etsimisen tuloksena selvisi, että ei juuri mitään paitsi se viinakauppa. Yhden nähtävyyden löysin eli tämän vanhan tien, jota pitkin laivoista on tuotu tavaraa maihin ja 1800-luvulla Ainazin on ollut tunnettu laivanrakennuskaupunki. Näin kuvia tuosta tiestä, mutta sen löytäminen osoittautuikin sitten haasteellisemmaksi kun Google johdatteli meitä väärään paikkaan. Etsiessämme tietä rajavartiolaitoksen auto pysäytti meidät, sillä olimmekin huomaamattamme menneet ihan rajan viereen. Heiltä sitten kysäisimme reittiä ja selvisi, että olemme ihan polun alkupäässä, mistä kivitielle pääsi.


Paikalle mentiin ihan tuollaista lautatietä pitkin ja sitten polku muuttui vanhaksi mukulakivipoluksi. Pituuttakin polulla oli jonkin verran. Todella kaunis kuvauspaikka!





Koska sää oli huono, ei pidetty mitään kiirettä Pärnuun ajamisen kanssa vaan ajelimme rauhassa pientä rannikkotietä pitkin ja pysähdyimme eräällä leirintäalueella katselemaan miltä merenrannassa näytti. Tuo oli joku itsepalveluleirintäalue, jossa oli metsän keskellä vaunuja ja telttoja ja vähän väliä pieniä nuotiokatoksia ja siellä se porukka majoittui kylmässä ja sateisessa ilmassa.


Me ollaan matkailijoina ehkä vähän tällaisia päämäärättömiä haahuilijoita ja tykätään poistua isommilta reiteiltä tai käydä tsekkaan, että "mitäs tuolta löytyykään". Ja se just onkin parasta, että löytää kaikkia sellaisia paikkoja, jotka olisi jäänyt käymättä, jos olisi palannut takaisin moottoritietä pitkin. Tuo Viron ja Latvian rannikkotie oli tosi mukava ja sen varrella oli ihania, hieman vanhanaikaisen oloisia pikkukyliä.


Tien varressa mies bongasi jonkun ufokyltin ja käänsimme auton seuraavassa risteyksessä ja palasimme takaisin katsomaan, että mikä paikka se tuollainen ufokyltillä varustettu oikein on.


Selvisi, että paikka oli leirikeskus, jossa ennen muinoin kosmonautit kävivät lomailemassa. Tämä paikka oli kuulemma aurinkoihin Venäjän länsipuolella. Paikalla toimi vielä lomamökkejä sekä ravintola, jossa oli illalla häät ja sitä koristeltiin meidän käynnin aikana juhlakuntoon.


Tuo leirintäalue itsessään ei ollut häävikään nähtävyys, mutta oman viehätyksensä paikalle antoivat rapistuneet loma-asunnot, jotka ovat aikoinaan olleet varmasti erittäin hulppeita. Olohuoneissa oli lattiasta kattoon merelle antavat ikkunat ja muutenkin talot näyttivät siltä, että ne on aikoinaan rakennettu paremmiksi asunnoiksi.


Olen aiemminkin maininnut täällä, varmasti useaan kertaan, että ränsistyneet ja vanhat talot viehättävät minua omalla, karulla tavallaan. Jotenkin niistä aistii sen menneisyyden ja mielessä alkaa liikkua erilaisia versioita siitä, millaista elämää niissä on aikoinaan vietetty. Kyselin tästä outojen talojen viehätyksestä kesällä Instassa ja aika moni muukin tykkäsi fiilistellä hylättyjä taloja.



Tuolta lähdimme ajamaan takaisin kohti Pärnua, mutta teimme vielä yhden pysähdyksen. Mennessä Latviaan huomasimme erään ison levikkeen tien varrella ja mietimme, että miksi siellä oli paljon autoja. Takaisin tullessa päätimme käydä kurkkaamassa, että mikäs homma tuolla oli meneillään ja päädyimme kolmen kilometrin mittaiselle luontopolulle!

Tuolta levikkeeltä nimittäin lähti polku, joka kuljetti ensin korkealle näköalatornille ja siitä vielä mahtavien suomaisemien läpi takaisin metsään ja tielle. Tuolla yritettiin elvyttää suoaluetta ja siellä tehtiin sen vuoksi jotain maatöitä. Hienon näköinen oli ainakin tuo osuus, missä luontopolku kiersi ja matkan varrella oli valtavasti isoja mustikan mollukoita!



Kaikki nämä hienot ja mielenkiintoiset paikat löysimme vain poikkeamalla hieman syrjään siitä isoimmasta tiestä ja antamalla uteliaisuudelle mahdollisuuden. Huomattavasti tylsempi päivä olisi tullut jos olisimme posottaneet vain suorinta tietä takaisin vuokra-asunnollemme pitämään sadetta. Nyt muutaman tunnin reissuun vierähti lähes koko päivä, mutta sen jälkeen meillä oli taas uusia kokemuksia taskut täynnä.  Tytöillä taskuissa oli kyllä kokemusten lisäksi myös simpukoita ja kiviä...





Millaisia matkaajia te olette? Harrastatteko te tämmöistä paikkojen tutkimista ja reiteiltä poikkeamista?

maanantai 18. marraskuuta 2019

Zones by Särkänniemi kokemuksia

Kaupallinen yhteistyö // Zones by Särkänniemi

Kävimme syyslomalla parin yön minilomalla Tampere/Ikaalinen-akselilla ja pääkohteemme reissussa oli Zones by Särkänniemi. Itse asiassa bongattiin tämä paikka viime kesänä, kun tullessamme Pärnusta yövyimme yhden yön Tampereella ja kävimme Särkänniemessä Angry bird-puistossa. Tuolla näin mainoksen tästä paikasta ja tutustuin netissä paremmin paikkaan. Aiemmin en ollut koskaan edes kuullut tuosta! Paikka vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätin kesällä, että tullaan joku kerta viikonlopuksi Tampereelle lasten kanssa ihan varta vasten ja vietetään päivä tuolla.

"Joko tämä kohta aukeaa?"


Pidin syksyllä yhden lomarahavapaaviikon lasten syyslomalla ja mieskin sai järjestettyä pari saldovapaata, joten pääsimme koko porukalla viettämäänyhden yön Ikaalisten kylpylässä ja toisen Tampereella. Yksi kokonainen päivä saatiinkin kulumaan tuolla Zonesissa. Jos et sinäkään ole vielä kuullut tuosta niin Zones by Särkänniemi on sisäaktiviteettipuisto Ideaparkin rakennuksessa ja sopii kaiken ikäisille vierailijoille.


Zones by Särkänniemi koostuu neljästä eri zonesta eli alueesta ja ne ovat :


Juuri tuo eri alueiden olemassassa olo tekee paikasta minusta monipuolisen ja sinne on helppo mennä sellaisenkin perheen, missä lapset ovat eri ikäisiä. Meillä selvästi Veeti alkaa pikkuhiljaa olla vähän vanha Hoploppeihin ja haluaisi esimerkiksi mieluummin Superparkiin, jos saisi valita. Siellä ei kuitenkaan sitten oikein Viian ikäisen kanssa ole järkevää olla, mutta tuolla oli puolestaan vähän kaiken ikäisille jotain kivaa puuhaa. Näiden lisäksi alueella on myös Pikseli, joka on jonkin sortin virtuaalipuisto, mutta maksaa erikseen ja meillä ei ollut sinne rannekkeita niin sitä ei nyt käyty kokeilemassa. Sieltä olisi löytynyt ainakin Beat Saber-peli VR-laseille ja se meiltä löytyy kotoakin ja se on kyllä kiva! Sitä voisi olla kiva mennä ihan aikuisporukalla pelaamaan vaikka joku ilta ja lähteä siitä sitten syömään ja vaikka viihteelle.


Me oltiin tosi hyvään aikaan liikenteessä, kun olimme paikalla arkipäivänä silloin, kun Tampereen alueella ei ollut enää syysloma. Saimme olla ensimmäiset tunnit melko rauhassa ja laitteita pyöritettiin meidän lasten pyytämässä järjestyksessä. Tuollahan on siis ruuhka-aikoina kellot, mistä näkee moneltako mikäkin laite on päällä, mutta hiljaisina aikoina voi mennä vain kysymään työntekijältä, että saisiko laitteen päälle.



Pienemmille lapsille oli tuollaisia tivolityylisiä laitteita, joilla sai ajella. Osassa oli pituusraja ja osaan pääsi vanhemman mukana, vaikka pituus jäikin alle suositellun.



Veeti suostui reippaana isoveljenä käymään tyttöjen kanssa noissa pienemmillekin suunnatuissa laitteissa. Veeti itse tykästyi G-force-simulaattoriin, jossa näkyi joku tietty elokuva "kopin" sisällä ja laite liikkui elokuvan mukaisesti. Me käytiin Veetin kanssa ajelemassa sukellusveneellä. Lisäksi olisi voinut valita sellaisiakin ohjelmia, joissa tuo laite olisi mennyt kokonaan ympäri niin, että kopissa olisi oltu pää alaspäin.




Tuo Gamezone oli omasta mielestä hieman pettymys, sillä sen laitteet olivat maksullisia. Eli niitä sellaisia pelikoneita ja simulaattoreita, mitä on vaikka laivalla ja jotka toimivat kolikoilla. Ilmeisesti vr-lasien käyttö oli ilmaista, mutta lähes kaikki muut taisivat olla maksulla toimivia. Muuten tuolla ei onneksi tarvinut maksaa mistään ylimääräistä eivätkä lapset onneksi jääneet haikailemaan pelien perään kun oli niin paljon muuta tekemistä.


Erilaisten laitteiden lisäksi Zonesissa oli esimerkiksi hohtominigolf, lasersota, keilausta, laser maze, karaokehuoneita, ajodonitsit, polkuautoja... Lasersodassa kävin Veetin ja Aavan kanssa ottamassa turpaan toiselta joukkueelta noin sata nolla. Tuo lasersota oli kyllä semmoinen mitä olisin voinut pelata useammankin erän, se on tosi mukavaa! Laser maze oli puolestaan alakuvan pimeä huone, jossa meni elokuvatyyliin lasersäteitä ja huoneen poikki piti päästä painamaan nappia koskematta noihin säteisiin. Jokaisesta kosketuksesta tuli kelloon lisää aikaa ja huoneesta piti selvitä ulos mahdollisimman nopeasti.


Ilmeestä voisi päätellä, että hauskaa on!
Itse en pysty enää mihinkään kieputuslaitteisiin menemään, koska tulen nissä pahoinvoivaksi. Tuo on muuten jännä juttu, että jotenkin joko synnytykset tai raskaudet ovat muuttaneet kroppaa niin, että huono olo tulee tuollaisesta vatkaamisesta, koska ennen lapsia moista ongelmaa ei ollut. Muistan lukeneeni, että jotenkin lasten saanti vaikuttaisi tasapainoelimeen jotenkin ja siitä johtuisi tuo huono olo. Oletteko nimittäin kokeileet tehdä lasten saannin jälkeen kuperkeikkaa? Voin sanoa, että meni pää tosi sekaisin sen jälkeen!


Toinen oma suosikkini heti lasersodan jälkeen oli keilaus! Keilat olivat naruilla kiinni ja pallot mallia lastenpallot, mutta tuo oli silti tosi hauskaa. Lapsetkin tykkäsivät tuosta ja keilattiinkin useampi erä.



Lasten alueelta muistaakseni löytyi myös Hoplop-tyylinen kiipeilyhässäkkä ja tällaisia ajettavia sähköautojakin löydettiin. Myös polkuautoja oli sekä pomppulinna.



En muista tarkkaan kauanko oltiin tuolla ennen kuin piti lähteä kotimatkalle, mutta heittämällä olisi mennyt pitempikin aika! Hyvin voisi mennä heti aukeamisaikaan ja olla loppuun asti. Sen verran minupuolisesti oli tekemistä. Lisäksi esimerkiksi lasersodassa kesti kuitenkin melkein puolisen tuntia kaikkinensa ja jos siinä olisi halunnut käydä useammin, olisi pitänyt varata pelkästään tuohon tunteroinen aikaa.


Huippujuttu tuossa Zones by Särkänniemessä on sen sijainti, sillä se on Ideaparkin yläkerrassa. Ihan täydellinen paikka, sillä tuosta pääsee vanhemmat halutessaan vuorotellen ostoksille rauhassa Ideaparkin puolelle, sillä rannekkeella saa vapaasti kulkea sisään ja ulos alueelta. Itsekin kävin muutamassa kaupassa ja mies jäi sillä aikaa lasten kanssa touhuilemaan. Jos on isommat lapset niin silloin heidät voi jättää päineen tuonne ja mennä itse vaikka ostoksille päiväksi. Itse en saa niin kauan aikaa kulutettua kaupassa, joten oli kiva, että itselläkin oli ranneke!


Ruokatarjonta ei ollut kovin häävi, sitä perus "ranskikset ja kanakori"-tasoa. Käytiin pikaisesti Raxissa vetämässä buffetti, niin ei tarvinnut käyttää ylimääräistä aikaa ruuan odottelemiseen ja sain salaattibuffetin, mitä Zonesissa ei ollut tarjolla. Itse asiassa en bongannut sieltä edes salaattia, mutta en kyllä kovin tarkasti katsonutkaan, joten tämän suhteen saatan hyvinkin olla väärässä :)

Kaiken kaikkiaan huomattavasti monipuolisempi paikka, mitä vaikka Hoplop on ja ehdottomasti käymisen arvoinen, jos Tampereen seudulla liikut! Vahva suositus meidän perheen jäseniltä tälle. Jos ei oltaisi nyt pidetty syyslomaa, oltaisiin varmasti järkätty joku viikonloppu ja menty ihan tuon takia yöksi Tampereelle. Lapsetkin luonnollisesti tykkäsivät paikasta, eikä kukaan olisi halunnut lähteä kotimatkalle.

torstai 31. lokakuuta 2019

Kynttilöiden tuunaus serveteillä

Bongasin viikko sitten instassa hauskan idean "koristella" kynttilöitä serveteillä ja piti heti käydä kynttilä- ja servettiostoksilla! Ihana oli bongata tämmöinen tosi nopea ja simppeli juttu, millä saa kivaa ilmettä yksivärisiin kynttilöihin, koska erikoisemmat kynttilät maksavat helposti 6-9e/kpl. Servettipaketin saa muutamalla eurolla ja valkoiset kynttilät ovat myös tosi halpoja. Otin pienen kuvasarjan näiden valmistuksesta samalla kun tein meille pari kynttilää.


Kynttilöiden tuunaamiseen tarvitset:

tasapintaisia kynttilöitä
servettejä
silitysraudan

 
Marimekot kävin vasta vasten ostamassa tätä varten ja toinen lautasliina löytyi kaapista. Mietin, että Marimekon hortensia olisi myös kaunis valkoisessa kynttilässä!

Ensimmäiseksi servetistä irroitetaan tuo alapaperi niin, että vain kuvapaperi jää jäljelle.


 Seuraavaksi mitataan servetistä kynttilän kokoinen palanen ja leikataan sopiva suorakaide.


Jos mahdollista, kannattaa tietenkin käyttää jotain huonompaa silitysrautaa, että vaatteet eivät sitten jälkikäteen sotkeennu. Tai käyttää vaihtoehtoisesti vaikka silitysraudan suojaa. Toki kuuman raudan voi pyyhkiä vaikka johonkin rättiin tulikuumana, että siitä lähtee lika pois enkä kyllä huomannut että tuo steariini kamalasti olisi tuohon raudan pohjaan jäänyt. Mulla on käytössä tämmöinen vanha rauta, jonka pohjaan olen joskus polttanut tukikankaan...

Kun alat silittää, laita rauta pienimmälle lämmölle ja silitä ensin tuo aloituspää kiinni. Servetin päälle sulaa tavallaan kalvo tuosta steariinista. Kun olet saanut alun kiinni, kieritä servetti tiukasti kynttilää vasten ja silitä koko ympärykseltään servetti kiinni kynttilään.
 

Lopputuloksen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä! Aika kivoja kynttilöitä saa aikaiseksi kun käyttää erilaisia papereita!


 Mulla oli kaapissa paljon punaisia, vähän poltettuja kynttilöitä niin kokeilin silittää sellaiseen punaisen servetin. Punaisen päälle ei oikein voi vaaleapohjaista tai muutakaan väriä silittää, koska se servetin päälle tuleva kalvo on punainen ja sotkee muut värit. Mutta punaisesta punaista vasten tuli oikein kiva. Näppärästi saa joulukynttilöihinkin vähän twistiä tällä kikalla.


Olen nyt poltellut noita kynttilöitä selvittääkseni, että miten servetti reagoi kun kynttilä palaa. Se ei syty palamaan, koska sen päällä on steariinia. Tämmöisessä pienessä kynttilässä se ei myöskään taivu sivulle vaan muodostaa kynttilään ajan kanssa reunat. Olen itse sitten joko taittanut ne käsin pois tai ne voisi myös leikata, niin kynttilästä tulee siistimmän näköinen.


Kynttilöiden kanssa ei kuitenkaan voi olla koskaan liian varovainen, niin polttaisin näitä kuitenkin aina niin, että joku on samassa tilassa kynttilän kanssa ja että liian lähellä ei ole palavaa materiaalia. Kuvissa näkyvät heinätkin meillä siirretään kauemmaksi kun kynttilöissä on tuli.

Nämä olisivat muuten kiva joulumuistaminen vaikkapa päiväkodin tädeille tai miksei vaikka omille kavereillekin.



sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tehtäväjoulukalenteri (sis arvonnan!)

 *kaupallinen yhteistyö Oppi&Ilo

Nyt kun on kohta marraskuu, alkaa kaupoissa jo näkyä melko paljon erilaisia joulujuttuja, kuten joulukalentereita. Meillä se joulun odotus alkaakin usein joulukuun alusta, kun lapset saavat avata kalenterin ensimmäisen luukun. Meillä ei ole tainnut olla tytöillä koskaan pelkkää tavallista suklaakalenteria, vaan yleensä jotain muuta. Vuosia sitten tein lapsille tällaisen kalenterin, johon on vuosien varrella piiloteltu yhtä sun toista. Tuossa linkissä on vinkkejä myös siihen, mitä itse tehtyyn kalenteriin voi laittaa. Meillä on ollut pussukoissa tosiaan esimerkiksi legoja, tehtäviä, karkkia, pompuloita sekä koruja.


Parina viime vuotena tytöillä on ollut kirjakalenterit ja niitä pikkukirjoja luetaan vieläkin esimerkiksi reissussa, koska ne on helppo ottaa mukaan. Jotenkin tuollainen tavarakalenteri on ollut kuitenkin kivempi kuin se suklaa, joka syödään sekunnissa. Olen itsekin jouluihminen ja toivon, että se tarttuu myös lapsiin. Lapset itseasiassa kirjoittivat jo ekat kirjeet pukille ja miettivät, että milloin meidän joulutonttu ovineen ilmestyy taas, että saisivat jättää Tomeralle kirjeen. Sitä selvästi siis jo odotellaan! Ehkä laitan sen sitten samaan aikaan paikoilleen kun joulukalenterin ekan luukun saa avata. Kiva huomata, että tuosta muutaman vuoden takaisesta jouluovesta on tullut meille nyt jo perinne, jota lapset odottavat.


Tänä vuonna me saatiin tytöille Oppi&Ilo tehtäväkalenterit tytöille ja tänään hieman tutustuttiin niihin ensimmäistä kertaa. Meille tuo yritys on entuudestaan jo tuttu tehtäväkirjojen ja korttien kautta ja ollaan ostettu näitä myös lahjoiksi. Tuotteiden juju on se, että tehtäviä tehdään poispyyhittävällä tussilla, jolloin niitä voi tehdä monta kertaa. Nämä ovat olleet muuten kätevää tekemistä myös pidemmille reissuille automatkalle tai ihan lomakohteeseen kun menevät pieneen tilaan.


Jokaisesta luukusta paljastuu ilmeisesti yksi tehtäväkortti ja puuhaa on siis joka päivälle ennen joulua. Tytöille selitin hieman kalenterin ideaa ja tuntuivat tykkäävän kalentereista. Nyt kun vielä malttaisivat odottaa jouluun asti noiden kanssa. Varalta vein ne vaatehuoneeseen pois silmistä, että ei tule kiusausta aukoa luukkuja etukäteen!


Jos haluaisit tällaisen mukavan tehtäväkalenterin myös teille, niin nyt voit voittaa sen, sillä sain arvottavaksi kalenterin myös yhdelle teistä! Jos haluat moninkertaistaa mahdollisuutesi, niin osallistu myös Instagramissa sekä blogin Facebook-sivulla.

Arvonta!

Osallistut arvontaan kommentoimalla alle, että millainen joulukalenteri on teistä mukavin. Muista jättää toimiva spostiosoite, mikäli kommentoit anonyyminä. Arvonta-aikaa on viikko eli arvonta päättyy 3.11.2019

Onnea kaikille arvontaan, otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti arvonta-ajan päätyttyä.