| NauravaNappi

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kympin sohvapöytä ja olutpullo sisustuksessa

Bongasin tämän pienen ja kivan sohvapöydän sattumalta paikallisessa fb-ryhmästä. En ollut sen kummemmin etsiskellyt mitään sohvapöytää, mutta tarjosin tästä huvikseni kympin, koska ulkonäkö oli kiva. Yllätyksekseni sainkin tämän sillä, vaikka tarjoajia oli useampi ennen minua ja oletin heidän korottavan, mutta myyjä hyväksyikin suoraan tarjoukseni.


Pöytä on Ikean mallistoa ja siinä on irroitettava tuo kansi eli siitä saa samalla tarjottimen. Veeti heti keksi, että tätä voidaan käyttää leffaillassa sitten herkkupöytänä. Itse asiassa en ensimmäiseen kahteen päivään saanut tätä edes olkkariin, kun Veeti omi sen hamahelmipöydäkseen. Ilmeisen mieleinen siis useammalle meistä!


Koska pöytä on aika pieni, sijoitin sen tuonne sohvan rahiosan päähän, vähän kuin laskutasoksi jos tarvitsee vaikka teekuppia pitää siinä. Pöydän päälle laitoin muutaman esineen eli viherkasvin ja pari tuikkukuppia. Viimeisin lisäys on tuo kiva pullo, joka on oikeasti olutpullo! Mies tykkää maistella erilaisia erikoisoluita ja joskus niissä on todella kivat pullot. Tästä pyysin liottamaan etiketin ja käytin sitä sisustuksessa.


Mikähän lie mahtaa olla tuon hauskan kukan nimi, joka purkissa töröttää? Sain viime viikonloppuna anopilta ihanan kukkakimpun, josta harmikseni aika nopsaa osa kukista kuihtui niin jaoin sitten jäljellä olevat kukat useampaan astiaan niin niistä riittää iloa pidemmäksikin aikaa!


Pyöreässä ruukussa on melkein kaikki hyvänä pysyneet kasvit kimpusta ja yhden pienen eukalyptuksen oksan vein makkariin. Pitäisikin hakea niitä muutama kukkakaupasta, että saisi vähän askarrella! Minä teen aina joskus niin, että ostan Lidlistä sellaisen halvan sekakukkakimpun ja jaan niitä useaan eri maljakkoon, niin saa tuoreita kukkia useampaan huoneeseen!



Taas viikonloppu hurahti ihan liian nopeasti ja huomenna taas arki alkaa. Onko teillä mitään kivaa tiedossa ensi viikolla? Meillä on ihan tavallinen viikko, paitsi mies lähtee torstaina viikonlopuksi reissuun ja me ollaan sit lasten kanssa nelistään täällä kotona. Pysykäähän kuulolla, sillä tiistaina on luvassa jotain pientä kivaa täällä blogin puolella!


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Uusin Klompelompe, Talvikäpy-haalari sekä Muru-myssy

*Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta/
postaus sisältää mainoslinkkejä

Klompelompe taitaa olla sellainen kirjasarja, josta varmaan kaikki neulojat ovat joskus ainakin kuulleet puhuttavan. Itseltäni löytyy hyllystä jo ensimmäinen osa sekä nyt tämä uusin. Pitäisi melkein metsästää jonon jatkoksi se keskimmäinenkin vai onko näitä jo peräti neljä? Kirjaa saa ostettua kohtalaiseen hintaan ainakin Adlibrikseltä.


Olen tykännyt paljon tästä sarjasta, sillä kirjoissa on niin pieniä töitä kuin suuritöisempiäkin kuten aikuisten neuleita. On siis vara valita kun ohjeita on vauvasta vaariin. Aiemmista kirjoista olen tehnyt ainakin Kullanmuru-neuletakin , Peikkonen-myssyn sekä nämä lapaset.

Tässä uudessakin kirjassa on monta tekemisen arvoista neuletta ja ensimmäisenä puikoille otin ihana Talvikäpy-haalarin. Tämä on menossa lahjaksi ja aloittamisen aikaan en tiennyt lahjan saajan sukupuolta, joten haalarista tuli neutraalin harmaa.


Ohjeita on aika vaikea arvostella kokeneempana neulojana niin, että osaisiko aloittelija näillä ohjeilla vaikka tämän haalarin neuloa. Itsellä ei ollut tämän kanssa ongelmaa. Se mitä kaipaisin kirjaan, on kunkin käytetyn langan metrimäärä. Sitä ei ole, ainoastaan tiheys. Käytän yleensä eri lankaa kuin kirjassa, joten se metrimäärä kertoisi oikeastaan parhaiten, että onko ostamassa saman vahvuista lankaa.

Toki aloittelijan on helppo aloittaa noista helpoista vauvaneuleista ja siirtyä niistä sitten vaikeimpiin. Käytetyt lyhenteet on kuitenkin selitetty hyvin ja mukana on vinkkejä myös esimerkiksi youtube-videoista.


Tästä kirjasta voin antaa isot yläpeukut sen vuoksi, että ohjeiden silmukkamäärä täsmäsi tosi hyvin omaan käsialaani! Oma käsialan on aika löysä ja yleensä saan aikaiseksi liian isoja neuleita, jos en malta tehdä mallitilkkua. Nyt tein jopa liian pienen vauvamyssyn, kun otin ohjeiden mukaan pienimmän koon. Se mahtui venyttämällä 35cm Baby bornin päähän, mutta ei yhtään suurempaan! Eli voiskohan tästä päätellä, että koot ovat pienehköjä vai oletteko te tiukemman käsialan omaavat huomanneet tätä? Tämä haalari on tehty sillä pienimmällä koolla ja on kyllä juurikin sellainen 0-3kk haalari. Mutta toisaalta kiva, että talvivauvalla on jotain sopivan kokoista heti kun syntyy.


Hieman tein simppelimmän tästä haalarista kun toteutin tämän vain kahdella eri värillä alkuperäisen ohjeen sijaan. Eihän tuo kirjoneule ihan täydellistä edelleenkään ole, mutta kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen tähän joka tapauksessa. Ja koska haalarista tuli neutraali, tein kaveriksi vielä Muru-myssyn siinä toiseksi pienimmässä koossa. Jospa tämä menisi hetken aikaa, vaikka näyttää tämäkin koko ihan tosi pieneltä.


Sarjan ensimmäisessa kirjassa on samanlainen myssy erilaisella pintaneuleella ja tein sellaisen aikoinaan Viialle. Kuvan näet tästä postauksesta.  Samassa postauksessa on muuten hyvä vinkki lapsen sukkiin näin talven lähestyessä!


Olen ehtinyt jo kolmattakin neuletta aloittaa tästä kirjasta ja se on itselleni tämä ihana myssy! Toivottavasti siitä tulee sopiva. Noottia myös siitä, että esimerkiksi aikuisten pipon koot on merkitty kirjaimin eli S ja M jne. En tiedä yhtään onko oma pääni tuollaisessa koossa mikä. Mieluusti ottaisin sen senttimäärän minkä kokoiseen päähän pipo suunnilleen menee. Lasten pipoissakaan tai vaatteissa ylipäätään se ikä ei kerro oikeastaan mitään.


Tätä neuletta olen katsellut vähän sillä silmällä, että olisi ihana tehdä Viialle. En kuitenkaan tiedä, osaanko pitää lapsella sisällä neuletta. Tästä oli minusta muutenkin vähän huonot kuvat, eikä mallia oikein erota kuvasta, että millainen se on. Oletko jo mahdollisesti neulonut tämän ja ottanut kuvia? Kiinnostaisi nähdä :)


Kaikista söpöimmät neuleet kirjassa olivat ehdottomasti vauvan romperit, joita oli kaksi kappaletta. Tämmöinen olisi ihana neuloa, mutta ei taida oikein olla käyttäjää :)  Ainut itselle vieras osio oli kappale, jossa oli hieman kummallisiakin Folklore-vaatteita. Ne eivät iskeneet omituisine sukkineen ja liian hienoine tyyleineen. Kuvat kirjassa ovat kauniita ja teokset ovat hyvin samantyyliset keskenään eli tietää kyllä, että tämä on samaa sarjaa aiempien kanssa. Osa neuleista ehkä liiankin saman tyylisiä?


 Joko teiltä löytyy Klompelompeja? Tässäpä muuten myös mainio idea neulojalle pukinkonttiin :)

perjantai 9. marraskuuta 2018

Hävikin pienentämistä halvoilla ruokaostoksilla

Oletteko te jo törmänneet Matsmartiin tai kenties tilanneetkin sieltä jotain? Itse kuulin siitä ensimmäistä kertaa kuukausi pari sitten ja silloin unohdin käydä tutustumassa nettisivuihin, vaikka jo silloin idea kuulosti hyvältä. Jokin aika sitten törmäsin Instassa pariin yhteistyöhön tämän yrityksen tiimoilta ja kävin vihdoin tutustumassa tähän konseptiin paremmin.


Ideahan on yksinkertaisuudessaan loistava ja kaikkia hyödyttävä! Matsmart myy ruokaa ja tuotteita, jotka muuten ehkä päätyisivät hävikkiin eli roskiin. Ruoka ei välttämättä ole menossa vanhaksi vaan se voi olla vaikka valikoimasta poistumassa tai siinä voi olla vaihtuneet pakkaukset ja vanhoja ei enää myydä. Ruokapuolella ei koskaan ole myynnissä tuotteita, joissa on viimeinen käyttöpäivä-merkintä vaan ainoastaan niitä, joissa on parasta ennen-päivämäärä. Ruokahan ei ole pilalla tuonkaan jälkeen vaan se on vain se päivä, mitä ennen tuote on varmasti parhaimmillaan.


Meillä ainakin kuiva-aineita käytetään senkin jälkeen kun parasta ennen-päiväys on mennyt. Ja juodaan me kyllä maitoakin vaikka siinä on vanha päiväys, jos se vaan tuoksuu ja maistuu normaalilta. Ruokien lisäksi myynnissä on valtavasti erilaisia tuotteita saippuoista aurinkorasvoihin ja tamppooneihin ja taisi eläimillekin olla jotain ja myös vauvoille. Eli valikoima on aika laaja vaihtelee jatkuvasti.



Postikulut olivat alle neljä euroa, joten sekin kustannus on aika pieni siihen nähden, että sillä saa ison laatikollisen edullista ruokaa. Kokeilin tilata tuolta ensimmäistä kertaa viime viikolla, olisikohan ollut perjantai ja tällä viikolla hain paketin postista. Valitsin koriin sellaisia tuotteita, joita meillä muutenkin käytetään eli mitään kovin turhaa ei ostettu, vaikka halvalla olisi saanut monemoista. Meillä lapset tykkäävät kovasti myslistä ja granolasta, mutta nekin ovat aika kalliita kaupassa. Siksipä ostinkin useamman laatikon noita kerralla. Meidän tilauksessa oli seuraavat tuotteet:

2x mysli
2x granola
sinappi
2x tortillat
12x proteiinivanukas vanilja
1l hoisin-kastiketta
3xpillimehu
Ruisnachopussi (joka puuttuu kuvasta, koska lapset söivät sen iltapalalla!)


Koko tälle paketille jäi hintaa toimituksineen muutaman euron päälle 20e. Enemmänkin olisi lootaa mahtunut, mutta juuri nyt en löytänyt oikein muuta tilattavaa ja halusin ensin testata palvelua ennen isompaa tilausta. Kannattaa tsekata kyllä myös se tavarapuoli, koska siellä oli paljon ihan hygieeniatuotteita tarjolla. Niin ja hei, myös kaikkia vitamiineja sekä esimerkiksi proteiinijauheita löytyi vaikka millä mitalla!Tämä pakettihan kannattaa jakaa vaikka kaverin kanssa. Nettisivu kertoo koko ajan, kuinka suuren osan laatikon kapasiteetista olet käyttänyt niin ei tule tilattua isoa laatikkoa, jossa on muropaketti pohjalla :)


Eikö kuulosta aika käytännöseltä sivulta, mikäli tuotteet sattuvat olevan sellaisia, mitä teillä muutenkin ostettiin! Oletteko jo ostaneet tuolta tuotteita?

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Erilainen virkkaustyö; vahvuusvarikset

Neulon yleensä mieluummin kuin virkkaan. Joskus vastaan tulee kuitenkin hullunkurisia virkkauspyyntöjä ja tämä oli yksi niistä. Oli niin hauska, että oli pakko toteuttaa! Nämä alla kuvissa esiintyvät hemmot ovat vahvuusvariksia, joita käytetään esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Tai en tiedä oikeastaan käytetäänkökään niitä muualla! Aihe on itselle aika kaukainen.


Virkkasin näitä yhteensä neljä kappaletta ja ne menivät ilostuttamaan lapsia ystäväni työpaikalle. Ilmeisesti näitä käytetään siis esimerkiksi sellaisessa yhteydessä, että etsitään jokaiselle lapselle omia luonteenvahvuuksia. Varis voi olla siinä apuna. Vahvuuspedagokiikka lienee tuo oikea termi tuolle vahvuuskasvatukselle! Sen vähän mitä luin ja kuulin, vaikutti aika kivalta tavalta kasvattaa lapsia hoitopaikalla. Se, että etsitään vahvuuksia jokaisesta on varmasti lapselle tosi positiivinen juttu.


Varikset on virkattu ihan perus sukkalangasta ja ohjeen näihin löydät täältä. Hieman erilaisen tein näistä ja lakkia ei näille tullut. Tuo virkkaus itsessään oli ihan kiva homma, kun sarjana teki ensin aina samaa osaa jokaiseen varikseen jne. Se mitä inhoan tällaisissa on se kokoaminen! Mielelläni olisin ulkoistanut sen jollekin toiselle.



Tämmöinen melko normaalista poikkeava virkkaustyö siis tällä kertaa! Vähään aikaan en taida mitään vastaavia väkertää :) Onko tämä vahvuusvaris muille tuttu termi? Jos on niin olisi kiva kuulla, että miten ne ovat teilä käytössä jos siellä lukijoissa on kasvatusalan rautaisia ammattilaisia.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Etelä-Konneveden kansallispuisto lasten kanssa

Kävimme pari viikkoa sitten tutustumassa lasten kanssa Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Käymme yleensä Jyväskylässä miehen veljen perheen luona kun jollakin lapsella on synttärit ja silloin ei aika riitä tällaisiin reissuihin. Loppukesästä sovimmekin, että tulemme joku syksyn viikonloppu jo perjantaina Jyväskylään, niin lähdetään porukalla jonnekin retkeilemään! Siellä kun on sadan kilometrin säteellä useita kansallispuistoja ja Jyväskylässäkin hienoja paikkoja, missä retkeillä!


Koska loppusyksystä pimeä tulee jo aikaisemmin, ei reitti voinut olla kovin pitkä. Tarkoitus oli ajella aamuisesta niin, että olisimme perillä kohteessa hieman ennen ruoka-aikaa ja että tekisimme siinä alkutaipaleella ruuan ja jatkaisimme siitä loppureitille.


Miehen veljen vaimon ehdotuksesta valitsimme paikaksi Etelä-Konneveden kansallispuiston ja sieltä Kalajan kierroksen, jonka pituus sopi hyvin kuusipäiselle lapsijoukollemme, joiden iät ovat kymmenestä kolmeen. Matkaa tuolle kertyi reittioppaan mukaan viitisen kilometriä, mutta jostain syystä oma gps näytti seitsemää kilometriä. En tiedä missä olen poukkoillut, kun mittarissani oli pisin matka, vaikka osa porukasta kävi loppumatkasta pienen lisälenkin geokätkön perässä.


Kansallispuistoon oli matkaa Jyväskylästä noin 80km kilometriä, josta osa matkaa keskikokoista hiekkatietä. Perillä olimme aamupäivästä ja lähdimme vaeltamaan ensimmäistä nuotiopaikkaa kohti, että saisimme nuotion tulille ja ruuat mahaan.


Nuotiopaikka olikin kauniilla paikalla järven rannalla ja kota hieman tuossa mäen päällä. Ihan kätevä oli myös se, että noita nuotiopaikkoja oli kaksi; toinen tuossa avotulella ja toinen kodassa. Näin rauhaa kaipaavien ei tarvinnut tulla meidän mölyapinoiden kanssa samalla nuotiolle!



Meillä kävi tuuri viikonloppuvalinnan kanssa, sillä tuona viikonloppuna keli oli vielä kivasti plussan puolella ja vähän ruskaakin oli vielä puissa. Oli mukavampi ulkoilla pitkä aika, kun ei ollut pakkasta ja myös helpompi miettiä, että mitä pukee lapsillekin päälle. Toppavaatteissa tulee helposti sitten kävellessä kuuma, joka kostautuu taukopaikalla kylmyytenä. Seuraavana viikonloppuna tulikin sitten jo pakkanen ja tänne korkeudelle lumikin maahan.





Nuotiolla paistettiin makkaroita, lihapiirakoita sekä ruisleipiä. En tiedä miksi ei itse olla tajuttu ottaa mukaan ihan pelkkiä ruisleipiä, joita sitten paahtaa nuotiolla ja syödä voin kanssa. Otettiin mukaan juokseva voi niin siitä oli helppo ruikata leivän päälle. Jälkkäriksi paistelimme tietenkin vaahtokarkkeja ja löydettiinpä me yksi geokätkökin tuosta laavusta. Pysähdyspaikasta löytyi myös siistit ulkovessat!



Laavulle oli noin kilometrin verran muistaakseni matkaa parkkipaikalta. Siitä lähdettiin sitten kiertämään tuota järveä. Olisi hieno käydä joskus myös se kolmen järven vaellus, että näkisi muitakin vesistöjä kuin tuon pienen järven. Etelä-Konneveden kansallispuisto on ilmeisesti suosittu juurikin mahtavien järviensä vuoksi ja siellä voi kiertää myös esimerkiksi melomalla tai veneellä. Olisi upea mennä jonnekin saareen kesällä yöksi ja herätä siellä kaikessa hiljaisuudessa vain luonnon ääniin (suomeksi siis sääskien ininään!). Ehkä joskus tulevaisuudessa saan kokea vielä senkin.





Tässä kohtaa matkaa tajusin, että se reitti tosiaan kiertää tämän järven ja korkein kohta on tuolla kallion päällä, missä näkyy kuvassa punapukuiset ihmiset. Hieman alkoi hirvittää viedä tämä meidänkin ryhmärämä noin korkealle kalliolle, jossa ei ole aitoja. Hengissä kuitenkin selvittiin, joten ehkä me joskus uskalletaan mennä sinne Kolillekin :)


Reitin varrella oli niin metsäpolkua, pitkospuita kuin hieman vaikeampikulkuista maastoakin. Tässä nousussa oli paljon isoja kiviä, mutta meillä Viiakin selviytyi ilman kantamista tuosta. Otettiin Tula mukaan, että Viia pääsee kyytiin tarvittaessa, mutta reippaasti käveli melkein koko kierroksen. Ihan jyrkimmän laskun aikana pistettiin reppuun, mutta muuten käveli itse. Olisiko repussa tullut oltua ehkä kilometri tuosta reitistä?


Tuon metsän läpi oli jossain vaiheessa mennyt läpi iso myrsky, jonka nimeä en tietenkään just nyt muista. Siitä muistona metsässä oli paljon kaatuneita, isojakin puita. Alkumatkasta metsä olikin ihanaa keijumetsää, jossa oli pehmeää sammalta maan peittona. Varmasti kesällä todella kaunis!


Tuolla kasvoi myös omituisen näköisiä sammalia puissa. Ihan kuin kaarnassa olisi kasvanut salaattiruukku! En ole koskaan ennen tuollaista nähnyt missään. Lukeman mukaan metsissä majailee myös liito-oravia, joita me ei kylläkään bongattu. Eipä sillä, olisin itsekin pysynyt kaukana tällaisesta melujoukosta...





Pikkuhiljaa reitti alkoi kiertää yhä ylemmäksi ja ihan huipulla pidettiin kaakao- ja keksitauko. Niiden houkuttelemana lapsetkin jaksoivat kavuta mäen ylös asti.





Kaakaotauko vietettiinkin sitten komeissa maisemissa tuolla yläilmoissa. Kovin reunalle kivetystä en näin korkeanpaikankammoisena uskaltanut mennä. Olisi hieno ollut ottaa vaikka kuva, missä istuskelee tuossa kallion reunalla, mutta ei puhettakaan, että menisin reunalle ilman turvaköysiä!




Mäen päältä löytyi hauska "telkkarikin", mistä kaikkien piti käydä vuorotellen kurkkimassa.


Tuonne mäen päälle asti Viia käveli omin jaloin ja alamäen ajaksi otettiin reppuun, koska lasku oli välillä aika jyrkkää. Avuksi oli reitille viritelty köysiä, mistä sai pitää kiinni, ettei kaatuisi alastulossa. Muut lapset kuitenkin selvisivät alamäestä ihan hyvin eli hyvin voi kiertää myös tuollaisten alle kouluikäisten lasten kanssa tuon reitin.


Tuo taaperokokoinen Tula on kyllä ollut tuollaisille reissulle pelastus, jos ei rattaita voi ottaa mukaan ja tietää, että matka on juuri ja juuri liian pitkä Viialle. Tuon voi sulloa vaikka reppuun, toisin kuin rinkan ja on paljon kevyempikin kuljettaa mukana!


Väsynyt, pieni matkaaja alimmassa kuvassa. Hyvin maittoi tunnin unet autossa kotimatkalla ja mukavan päivän kruunasi serkusten yhteinen elokuvailta ja lauantaikarkit. Kerrankin oli vähän enemmän aikaa lapsillakin leikkiä keskenään kun oltiin kaksi yötä yhden sijaan. Seuraavan kerran mennäänkin jo ensi kuussa juhlimaan synttäreitä.


Summa summarum: kauniit maisemat, sopivan mittainen lenkki lapsillekin ja tulentekopaikka järkevän matkan päässä parkkipaikalta, jos haluaa vaikka vai käydä paistelemassa makkaraa. Kodalle oli myös esteetön pääsy ilmeisesti jotakin kautta eli pyörätuolillakin oli mahdollista mennä. Nyt voi yhden kansallispuiston vetäistä yli listalta, missä käydä :)

Oletteko te käyneet Etelä-Konneveden kansallispuistossa? Mikä on teidän lempparinne kansallispuistoista?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...