| NauravaNappi

tiistai 14. elokuuta 2018

Autismikirjo; neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, ei kasvatuksen puutetta

Huono äiti-sivustolla julkaistiin hetki sitten teksti siitä, onko ADHD seurausta vain huonosta kasvatuksesta. Ehdin jutun lukea ennen kuin se poistetiin ja muistaakseni siinä puhuttiin ADHD:n lisäksi myös autismikirjostakin. No yleensä nämä molemmat esiintyvät niissä keskusteluissa, missä väitetään molempien olevan vain kasvatuksen huonoutta, vaikka sitä ei tuossa artikkelissa olisi erikseen mainittukaan. Ja sattuneesta syystä aika moni tästä kirjoituksesta mielensä pahoitti, nyt kuitenkin aiheesta. Tieteelliset tutkimukset kun selkeästi osoittavat, että autisminkirjo tai ADHD eivät ole sen enempää kasvatuksesta kiinni kuin vaikka sokeus. Lue aiheesta tämä loistava Mommy be goodin kirjoitus. Huono äiti-sivuston teksti aiheutti melkoisen paskamyrskyn kommenttiosiossa, joten varmasti sen vuoksi juttu poistui aika nopeasti. Ehkä kirjoittaja itsekin tajusi, että nämä eivät ole mielipidekysymyksiä ja varmasti loukkasi monen ADHD-sekä aspergerlapsen läheisiä.

"Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua." Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa "kirjo" kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy. Asperger-henkilöt näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Heidän älykkyytensä on keskitasoa tai sen yläpuolella. Aspergerin oireyhtymään ei liity samalla tavoin oppimisvaikeuksia kuten autismiin. Siitä huolimatta asperger-henkilöt saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja. Autisminkirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja henkilön käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin. Koko autismikirjolla on havaittavissa joitain yhteisiä tunnistettavia piirteitä, mutta se miten autismi ilmenee on hyvin yksilöllistä." -autismiliitto


 Nykyisin vanhemmat kuulemma käyvät hakemassa vähänkin vilkkaalle tai erityispiirteiselle lapselleen lääkäristä diagnoosin. Diagnoosishoppailuksikin tätä on taidettu kutsua.  ADHD sekä vaikkapa aspergerin syndrooma ovat kuitenkin molemmat neuropsykologisia sairauksia, joita ei kyllä vanhempi voi omasta päästään keksiä saati aiheuttaa sitä lapselleen huonolla kasvatuksella. Kuitenkaan en ole kenenkään kuullut syyttävän vaikka epileptikon vanhempia siitä, että ovat taudin aiheuttaneet huonolla kasvatuksella, joten miksi näistä tietyistä diagnooseista pitäisi syyllistää vanhempia? Varmasti jokainen erityislapsen vanhempi on syyttänyt joko itse itseään tai joutunut syytetyksi siitä, että on jotenkin itse aiheuttanut lapsensa ongelmat. Ei tarvita enää isoa massaa vieraita ihmisiä väittämään heitä huonoiksi vanhemmiksi.

Kirjoitin blogiini vuosi sitten siitä, että meillä on Veetillä tutkimukset tulossa liittyen juurikin mahdollisesti autismikirjoon. Ja voin kertoa, että sitä diagnoosia ei kyllä ihan yhden vanhemman pyynnöstä todellakaan kirjoiteta missään lääkärissä! Meillä meni kaksi vuotta kaikkine tutkimuksineen siihen, että lapsellemme kirjoitettiin asperger-diagnoosi. Tätä diagnoosia ei todellakaan lapselle haeta turhan takia tai siksi, että olisi jotenkin erityisen hienoa, että perheessä on erityinen lapsi. Ainahan diagnoosia voi yrittää hakea ilman oireita tai ongelmia, mutta ilman niitä sitä ei kyllä tule saamaan. Diagnoosi haetaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että lapsi saisi kaiken parhaan ja mahdollisen avun selvitä elämästä mahdollisimman hyvin! Saada ne taidot, joilla kääntää omat heikkoudet vahvuuksiksi tai sellaisiksi asioiksi, joiden kanssa pystyy elämään. Että saisi solmittua kaverisuhteita muiden lasten kanssa ja että pärjäisi vaikka koulumaailmassa ja myöhemmin työelämässä. Ei sen takia, että autisminkirjon diagnoosi olisi jotenkin muodikas. Toki autismikirjolapsia on nykyisin paljon, mutta myös tutkimustavat ovat kehittyneet. On heitä varmasti aina ollut, mutta entisaikaan sitä ei tunnistettu ja heidät ehkä vain leimattiin omituisiksi, koska apua ja tukea ei ollut saatavilla.

Katseenkestäviä säilytysrasioita erityislapsen tukitavaroille

En ymmärrä miksi kukaan tuota monen vuoden rumbaa ja epätietoisuutta kävisi ihan huvikseen läpi. Sitä diagnoosia ei todellakaan saa helposti ja se vaatii lukuisia eri alojen asiantuntijoita jotka tekevät testejä ja suorittavat haastatteluja ja kaikkien niiden yhteissummana joko tulee diagnoosi jos sille on aihetta tai sitten ei tule. Me käytiin terveyskeskuspsykologilla, toimintaterapeutilla, lastenlääkärillä, koulupsykologilla, perheneuvolan psykologilla, Oysissa (sairaanhoitaja+puheterapeutti+psykologi) eli ihan kevyellä ei noita papereita saa. Se, että me saatiin diagnoosi, auttoi meitäkin saamaan tukea niin Veetille kuin meille perheenä. Veeti sai toimintaterapeutin ja me pääsyn sopeutumisvalmennuskurssille, jossa saa hyvin vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta perheiltä sekä tietenkin rutkasti muuta infoa. Lisäksi koulussa saadaan luokkaan yleinen avustaja, että opettajan aika ei mene pelkästään meidän lasta paimentaessa. Suurinta osaa avusta me ei todennäköisesti saataisi, jos me ei oltaisi käyty läpi tuota kahden vuoden prosessia ja saatu sitä maagista paperia, jossa on se diagnoosi. Pakko vielä mainita, että tuon diagnoosin saaminen ei ole ilmaista, kun pitää reissata lukuisia kertoja yli sadan kilometrin päähän sairaalaan ja ottaa palkattomia päiviä töistä. Me ajettiin 1500km autolla omaan piikkiin ennen kuin Kelan katto tuli täyteen. Noista kilometreistä saatiin alle vitonen takaisin korvausten muodossa. Kyllä siinä saa vahva usko olla siihen, että omalla lapsella ei ole kaikki kunnossa ennen kuin tuohon lähtee mukaan.

Kaikki diagnoosit eivät aina näy ulospäin, minkä vuoksi voi tuntua siltä, että niitä haetaan lapselle, joka ei mitenkään poikkea muista. Lapsi saattaa kuitenkin pinnistellä kaikki voimansa esimerkiksi koulupäivän aikana, että käyttäytyisi mahdollisimman "normaalisti" ja yrittää pysyä mukana ja olla jumittamatta tilanteisiin. Kaikki tuo sitten kostautuu kotona, jossa lapsi saa olla oma itsensä. Se on juuri se arki, mitä vanhemmat elävät ja muut eivät välttämättä näe. Siellä on eritasoisia haasteita raivokohtauksista siihen, että lapsi syö tasan kolmea ruoka-ainetta tai ei pysty suoriutumaan mistään tehtävästä yksin ja ilman ohjeistusta. Kenenkään ei tarvitse näitä vähätellä vain sen vuoksi, että ei ole niitä nähnyt tai itse kokenut.

Rasiat kätkevät sisäänsä Veetin viikkokalenterin tapahtumakortit.

Meillä on kolme lasta, samalla lailla kasvatettu ja vain yhdella on asperger. Sinänsä hassua, koska eikös sen saman kasvatuksen pitäisi aiheuttaa sitä aspergeria kaikille meidän lapsille?  Myöskään Veetistä ei välttämättä päällepäin tiedä yhtään, että hän on erityinen. Koulussa on asiasta omalle luokalle kerrottu, joka itse asiassa helpotti tilannetta koulussa ja vaikutti positiivisesti kaikkien, myös Veetin omaan käytökseen. Myös ystävien vanhemmille on pyritty kertomaan, että tietävät sitten jos tulee jotain konfliktia, että mistä ne voivat johtua. Mutta usein ulkopuolinen ei huomaa, että meidän perheessä olisi erityislapsi. Se ei silti tarkoita, että arki olisi mitenkään päin helppoa, vaikka se ei muille välity. Koulussa on mennyt aina askel askeleelta paremmin, kunnes tulee syysloma, joululoma tai talviloma jotka rikkovat rutiinit ja sitten kaikki työ asioiden toimimisen eteen on opettajan aloitettava alusta. Ei ole helppo sarka opettajallekaan! Meidän opettaja onneksi oli itse hyvin aktiivinen ja osallistui esimerkiksi avoimille autismikirjopäiville, että pääsi tutustumaan aiheeseen. Me on haluttu tästä avoimesti puhua, koska eihän asperger ole mikään sellainen asia, mitä pitäisi hävetä. Ei sokeankaan lapsen vanhemmat todennäköisesti välttele kertomasta muille, että heillä on sokea lapsi. Toivoisin, että näistä puhuttaisiin avoimesti, että ihmiset oppisivat tietämään paremmin mitä kaikkea näihin voi liittyä ja samalla ymmärrys kasvaisi.

Me on miehen kanssa tästä jopa vitsailtu, että pitäisi laminoida sellaisia "aspergerlapsi" tai "erityislapsi"-kortteja, jotka voisi nostaa esiin yleisillä paikoilla niissä tilanteissa kun lapsi saa kohtauksen ja kaikki muut ihmiset katsovat, että miksi nuo eivät saa lastaan kuriin tai miksi se on niin huonosti kasvatettu. Harmi vain kun lapsi ei sille mitään itse voi, että aivot toimivat niin että pettymys tai väärin hänen mielestään menevä tilanne (tai liika kuormitus) aiheuttaa valtavan tunneryöpyn, johon on ihan turha mennä sanomaan mitään väliin, koska se vaan yltyy siitä. Tai lapsi päättää, että hän jää kesken kauppareissun tähän yhteen kohtaan seisomaan eikä liiku mihinkään tai suostu lähtemään kotiin ollenkaan. Lapsi ei sille tilanteelle itse voi mitään vaan aspergerlapsen aivot vain toimivat erilailla.

En tiedä oppiiko sen asian kanssa elämään koskaan niin, että osaisi sulkea ne muiden hämmentyneet, syyttävät tai ärsyyntyneet katseet pois. Saa kasvattaa kovan kuoren, kun joutuu esimerkiksi lähtemään kaupasta pois mukana lapsi joka kiljuu ja huutaa sekä haukkuu ja potkii sua ja samalla tuntee muiden kaupassa olevien katseiden porautuvan teihin. Ymmärrettävämpää olisi jos lapsi olisi uhmaikäinen eikä koululainen. Joten seuraavan kerran kun näet tuollaisen kohtauksen, mieti kahdesti voisiko syy olla muussakin kuin huonossa kasvatuksessa. Jos vanhempi on yksin lapsen ja ostosten kanssa, voit vaikka tarjota kantoapua? Vaikka perhe ei sitä vastaan ottaisikaan, voi se pieni ystävällinen ele syyttävien ja paheksuvien katseiden sijaan voi olla sille perheelle iso juttu. Älä kuitenkaan mene tarjoamaan kasvatusneuvoja tai keinoja miten hiljentää ja rauhoittaa lapsi. Todennäköisesti kaikki on jo kokeiltu eikä ulkopuolisen puuttuminen ainakaan vähennä lapsen kuormitusta tai pura kohtausta. Kuitenkin tämä on nyt osa myös meidänkin elämää, eikä me haluta lukittautua neljänkään seinän sisälle siksi, että lapsi saattaa saada kohtauksen vaikka ravintolassa. Ja toki noita tilanteita on hyvä myös lapsen kanssa harjoitella.

Toisessa on tekemiskortit. Aspergerlapsen voi olla vaikea valita tekemistä, jos valintaa on liikaa ja hän ei siksi osaa ryhtyä mihinkään. Näistä valitaan muutama, mistä lapsi saa valita mieleisen tekemisen.
Vaikka autismikirjo tuo valtavasti haastetta niin lapsen itsen kuin hänen perheensäkin elämään, tuo se samalla myös hyviä asioita. Monesti aspergerlapset ovat esimerkiksi hyvin älykkäitä ja oppivat uusia asioita todella nopeasti. Veetihän on hyvä esimerkki tästä ja on lahjakas kaikessa mikä häntä kiinnostaa. Myös kognitiiviset taidot olivat ennen koulua jo pari ikävuotta vanhempien tasolla. Lisäksi heillä on monesti erityismielenkiinnon kohteita, josta he tietävät kaiken ja josta jaksavat puhua kaiken aikaa. Meillä nuo ovat olleet aika vaihtelevia eivätkä välttämättä kovin pitkäkestoisia. Mutta Veeti tunnistaa esimerkiksi varmaan kaikki Pokemonit sen pelkän harmaan möykyn perusteella, joka tulee pelissä näytölle jos uusi pokemon on jossain lähettyvillä. Lisäksi hän muistaa kaikkien pokemonien kehitysmuotojen nimet! Aivan uskomaton määrä siis tietoa aiheesta, joka pitkän aikaa oli Veetin erityiskiinnostuksen kohde. Nämähän ovat selviä vahvuuksia, jos ne sattuvat tulevaisuudessa suuntautumaan asioihin, joita voisi hyödyntää vaikka työelämässä. Olen myös kuullut asperger-aikuisesta, jonka kiinnostuksen kohde oli Kelan etuudet . Ajatelkaa miten kätevä jos pääsisi työskentelemään Kelalle ja osaisi ulkoa kaikki heidän etuuksiinsa liittyvät asiat :)

Sen tarkemmin en aio meidän tilannetta tässä käydä läpi, mutta halusin minäkin kantaa korteni kekoon, että ihmiset tajuaisivat olla päästämättä suustaan moisia sammakoita. Jos sinulla heräsi kysymyksiä aiheeseen liittyen niin laita toki sähköpostia nauravanappi@gmail.com tai vaikka viestiä fb:ssä niin voidaan jutella enemmänkin!

lauantai 11. elokuuta 2018

Edvininpolku Vaasassa

Kun käymme koko perheen voimin lomareissuilla, emme yleensä käytä kamalasti rahaa paikan päällä erilaisiin aktiviteetteihin. Olemme huomanneet, että pienellä rahalla tai jopa ilmaiseksi löytyy pienten lasten kanssa vaikka mitä hauskaa tekemistä! Viime vuonna kävimme Tuurin ja Turun kautta Tampereella ja löydettiin niistäkin vaikka mitä ilmaista puuhaa. Oikeastaan museokeskus Vapriikki ja Muumimaailma taisivat olla ainoita, mihin maksoimme pääsyliput kaikille. Viime kesän reissusta ja ilmaisista kohteista pääset lukemaan tästä. Monesti pelkkään matkustamiseen ja syömisen menee Suomessa (ja ulkomaillakin) paljon rahaa, niin on kiva että jotakin voi tehdä edullisestikin.


Toiset kokevat, että se ei ole loma eikä mikään jos ei joka päivälle ole kamalasti kalliita aktiviteettejä. Me taas arvostamme ihan vain sitä, että saadaan olla perheenä jossain ja touhuta jotain kivaa yhdessä. Ulkomailla tykätään vain hengailla ja katsella paikkoja sekä käydä rantsulla tai olla uima-altailla. Suomessa on sama homma. Isommissa kaupungeissa jo pelkkä iso ja uusi leikkipuisto on lapsille ilon aihe!  Varsinkin jos asuu itse pienemmässä kaupungissa jossa valikoimaa leikkipuistoista ei niin ole.


Kun teimme pienen kesälomareissun Vaasaan tänä vuonna, mentiin myös pienellä budjetilla. Varsinkin kun reissu oli vähän sellainen pikaisesti päätetty eikä siihen oltu ehditty kerätä lomarahaa. Kävimme luontopolkuilemassa ja leikkipuistossa, jonka yhteydessä oli hauska Edvininpolku!


Polun varrella on parisensataa erilaista taideteosta ja kyllä riitti lapsille tekemistä bongailla metsästä ja polun varresta aina seuraavat patsaat. Veeti sai myös metsästää Pokemoneja, joita oli polun varrella melko tiuhaan :) Kaikille siis jotain.


Jos tuolla suunnalla liikutte niin käykää ihmeessä kiertämässä tuo pieni polku! Samassa yhteydessä on tosiaan myös leikkipuisto, joten aikaa saa hyvin kulutettua useamman tunnin, ilmaiseksi :)





Tykkäsin tuosta itsekin! Patsaita oli todella paljon erilaisia ja ne oli myös toteutettu erilaisilla tekniikoilla. Materiaalejakin riitti raudasta puuhun. Löytyipä sieltä entinen presidenttimmekin puolisoineen!  Oletteko te jo käyneet tutustumassa tuohon Edvininpolkuun jos Vaasan seutuvilla asustelette?


Usein törmää matkailuryhmissä siihen asenteeseen, että ulkomaanmatkakaan ei ole voinut olla kovin häävi jos ei saa menemään satasta per päivä eikä osteta kaikkea mahdollista vesiskootteriajeluista purjeliitoon. Samalla kyseenalaistetaan muiden matkabudjettia, jos muut ovat onnistuneet matkustamaan halvalla. Halpa ei kuitenkaan matkailussa tarkoita suoraan tylsää ja huonoa hotellia! Se saattaa vaan vaatia hieman enemmän vaivaa ja suunnittelua. Ulkomailtakin voi löytyä halpaa ja ilmaista mielenkiintoista tekemistä, mutta jos ei jaksa yhtään tutkia niin sitten on varmaan sama vain kaivaa setelitukko esiin. Sama lentojen kanssa. Me teemme mielellämme välilaskun jonnekin jos sillä säästää koko perheen lipuissa yli tonnin rahaa :)


Kun jostain pihistää, voi rahaa pistää talteen myös seuraavia reissuja varten eikä koko tiliä ole pakko hussata kaikkiin maksullisiin tapahtumiin :) Lasten kasvaessa kohteetkin tulevat varmasti olemaan kalliimpia, joten nautitaan nyt vielä siitä, että lapset innostuvat näistä ilmaisista puistoista ja luontokohteista!


Vinkkaanpa tässä samalla myös toisesta postauksesta, jossa olen kirjoitellut pienen budjetin tekemisistä Kalajoella! Ja hotellia halvempaa majoitusta kannattaa etsiä myös Airbnb:n kautta, lue meidän kokemukset tuosta linkistä :) Liittymällä minun tunnuksen kautta saat myös valmiiksi vähän majoitusrahaa :) Se tapahtuu tästä.

Millaisia lomailijoita te olette? Otatteko kaiken lomasta irti rahalla ja käytte kaikki maksulliset jutut vai yritättekö pysyä budjetissa ja tehdä halpoja juttuja?

torstai 9. elokuuta 2018

Syksyn uudet Noshit!

Vietettiin eilen meillä taas jo perinteeksi muodostuneita Nosh-kutsuja. En edes muista kuinka monennet kutsut nämä jo olivat! Olen yleensä pitänyt yhdet keväällä ja yhdet syksyllä. Aina uuden malliston ilmestyessä ja nytkin sattuman kaupalla sain tämän julkkaripäivän, kun naapuri perui kutsut. Alun perin kutsuni olivat vasta ensi viikolla.



Aluksi näytti siltä, että kukaan ei pääse paikalle ja varmasti tämän päiväinen koulujen alkaminenkin karsi väkeä. Onneksi viime tingan osallistujia tuli sen verran, että meitä olikin loppupeleissä kymmenkunta ja pelkäsin jo, että kakku loppuu kesken! Vaan juuri sopivasti oli mitoitettu sillä mies söi iltapalaksi viimeisen palan.


En ollut nähnyt noita lastenvaateuutuuksiakaan, jotka muutamia viikkoja sitten ilmestyivät, joten kaikki oli itselle melkein uutta! Ihania uusia värejä oli tullut vaatteisiin, varsinkin nuo violetin erisävyt sytyttivät. Tai lappapuuro kai tuo yksi eniten oli. Toki mallistossa on aina niitäkin vaatteita tai kuoseja, jotka eivät iske yhtään, mutta onneksi kivojakin löytöjä tuli! Pisara-tunika olisi yksi lempparivaatteni, jos sen helma olisi vähän pidempi! Se kutistuu sen verran pesussa, että pitkäjalkaisena ihmisenä se tahtoo jäädä himpun liian lyhyeksi omaan makuun leggareiden kanssa pidettäväksi. Tai kotona pidän, mutta töihin haluaisin himpun pidemmän :)




Aavalle tilasin nämä ihanat leggarit testiin. Aava jää vähän ikävästi kahden koon väliin kun pituutta on 116cm noin ja 110/116 ei riitä pituudesta enää. 122/128 taas puolestaan voi olla tosi iso. Mutta sovittamallahan sen näkee, että mikä on näiden housujen  kohtalo. Sattuisko teillä olemaan saman kokoista lasta joka käyttää Noshista tuota kokoa? Joko se on pidettävissä?


Tämän ihanan ribbimekon tilasin myös, tästä koko 122/128 oli oikein hyvä. Mutta mietin, että onko näissä Nosheissa aika lyhyet hihat? Tuossakaan koossa ei kamalasti ollut ylimääräistä hihoissa. Toki meillä on pitkäkätiset lapsetkin, mutta Veetillekään ei enää 130cm pitkänä riittänyt hihat ribbipaidassa koossa 134/140.


Viialle tilasin tämän taskumekon ja Viia olisi halunnut jättää sen heti päälle :) Viia oli kesäkuussa 97cm pitkä ja tämä oli kokoa 98/104cm ja oli oikein sopiva.


Lisäänpä vinkin tähän erittäin hoikan lapsen housuista! Veeti on noin 134cm pitkä ja painaa alle 25kg ja on mallia tikku. Meillä on ainoastaan Name itin collareita, koska niissä on nappikuminauha. Ystävän luona viimeksi kutsuillessani tilasin nämä Track-housut Veetille koossa 134/140 ja ne pysyvät päällä! Ovat muutenkin tosi ihon myötäiset, joten jos kaipaatte tosi kapoisia housuja niin tässä on. Kokeiltiin eilen Veetille vähän vastaavia Rock-housuja ja niissä vyötärö oli puolestaan ihan liian iso.




Itselle tilasin tämän Cleo-paidan joka ei tuotekuvassa kyllä näytä minusta yhtään miltään, mutta oli päällä tosi kiva!


Toiseksi vaatteeksi otin tämän Duster-neuletakin. Tästä pitää katsoa että pidänkö vai enkö, kutsuilla sovitin sitä vihreää ja otin mustan kokeeksi kotiin.


Tätä ihanaa kangasta tilasin myös, koska tästä ei ollut vaatetta mieluisassa mallissa. Ajattelin tehdä itselle tunikan ja tytöille jotain kivaa lopusta.


Koska vierasmäärän piti olla pieni, en jaksanut kamalasti käyttää aikaa leipomiseen muutamalle ihmiselle niin päädyin tekemään pavlovan, joka on aina hyvä valinta lämpimänä kesäpäivänä.


Väliin laitoin kermavaahtoa sitruunarahkalla ja päälle ja väliin pensasmustikoista, mansikoita sekä vaahtokarkkeja. Lisäksi meillä oli myös keksejä, suolaisia- ja makeita poppareita sekä patonkia tuorejuuston kanssa.





Nämä kotikutsut on kyllä niin mun mieleen! Inhoan käydä vaatekaupassa niin on huippua, että joku tuo vaatteet meille kotiin ja saan omassa makkarissa niitä rauhassa sovitella vielä hyvässä seurassa! :)

Löytyikö uudesta mallistosta teille jotain suosikkeja?

tiistai 7. elokuuta 2018

Neuleita lähestyvään syksyyn

Tämä kesä on kyllä ollut valehtelematta varmaan paras kesä ikinä ainakin ilmojen puolesta! Ollaan niin nautittu kun on oikeasti saanut kulkea kesävaatteilla eikä tarvi pukea välikausivaatteita heinäkuussa. Asiaa ehkä auttaa se, että meillä on ilmalämpöpumppu ja sisällä on koko ajan viileää, joten ollaan saatu nukuttua hyvin eikä sisällä ole yhtään kuuma. Piti yksi aamu ottaa kuva, kun Veeti katseli piirrettyjä vilttiin kääriytyneenä kun oli kuulema niin kuuma.


Lähestyvä syksy on saanut minut kuitenkin tarttumaan puikkoihin ja olen tikutellut iltaisin telkkaria katsoessani neuleita tytöille. Viian neule valmistui jo toukokuussa   ja silloin siitä julkaisinkin vähän esimakua. Kesällä sain vihdoin ostettua tuohon napit ja laitettua ne paikoilleen. Aavalle tein tämän neuleen ihan vasta. Bongasin instassa ihanan neulekuvan ja yritin etsiä vastaavaa ohjetta tällaiseen lasten pitkään neuletakkiin. Olen aika onneton soveltamaan, eikä käsialani useinkaan sovi yhteen ohjeiden suositussilmukkamäärien kanssa. Löysin tämän ohjeen ja teistä lukijoistakin joku sen minulle kaivoi ja koska se oli lähinnä sitä mitä ajattelin, niin tein neuleen tämän pohjalta.


Otin malliksi Aavan hupparin, josta mitoin leveyden ja hihojen pituuden. Silmukkamäärä täsmäsi tuossa neuleessa ja pystyin tehdä ohjeen mukaan. Ohjeessa oli joitakin kohtia, joita ei oltu oikein selvennetty, joten piti soveltaa. Lankana tässä on Dropsin air, joka oli mukavan nopea kudottava ja pehmeä päällä. Puikkokoko taisi olla 5,5mm mikäli en ihan väärin muista. Pitäisi aina laittaa kaikki tiedot heti ylös! Lankaa meni himpun yli kolme kerää. Neljännen jouduin ostamaan ihan muutamia senttejä ennen takin loppua. Päädyin sitten tekemään tähän myös taskut, kerta sitä lankaa oli ylimäääräistä :) Lopusta langasta tein vielä pehmeän kierrepannan.


Aava oli tyytyväinen takkiinsa mikä on tietenkin pääasia. Ajattelin, että tätä voi pitää syksyllä nyt viilenevillä ilmoilla kauppareissuilla ja miksipä ei talvella ihan muuten vaan, jos tämän saa sullottua toppahousuihin!


Neuletakki innostus  lähti alunperin tästä Viian takin mallista. Näin saman takin vauvakoossa Facebookin eräässä ryhmässä ja kysäisin mallin nimeä. Malli on Garter leaves jacket ja ostin sen itselleni Ravelryn kautta. Tässäkin ohjeessa oli minusta jonkin verran kohtia, joita en oikein tajunnut, mutta kyllä siitä silti takki tuli! Jotenkin ohjeiden lukeminen on mulle aina vaikeaa enkä millään meinaa tajuta kirjoitettuna sellaista, mikä sitten oikeasti onkin todella yksinkertaista kun vain tekee.


Lankana tässä on Dropsin merino extra fine, mikä on yksi kaikkien aikojen lankasuosikkini. Ennen tilasin aina Adlibrikseltä, koska sieltä saa tilauksen ilmaisilla posteilla, mutta nyt tätä oli näemmä tullut Kärkkäisenkin valikoimaan uudestaan monen vuoden jälkeen, joten ei tarvitse enää odotella postin kulkua. En suostu tekemään mitään ihoa vasten tulevia vaatteita enää Novitan langoista, koska heidän merinovillansakin on paljon karheampaa kuin nämä.





Koska Viia on niin hoikka, tein tämän muistaakseni parivuotiaan koossa ja otin pituuden isommasta koosta, koska halusin että ei ole ihan vyötärömittainen. Tein muka hihoistakin niin reilut, että niihin voi laittaa ohjeen mukaiset napit hihoihin ja taitteet, mutta ei taida pituus riittää! Ainut mitä olisin ehkä muuttanut tähän näin jälkikäteen on tuo nappien määrä! Olisi kannattanut ehkä tehdä vähän ohjetta vähemmän napinläpiä, vaika ei noissa nyt kauaa mene napittaessa, mutta Viia ei kyllä saa itse varmasti noita kaikkia kiinni ja varsinkaan oikeasta kohtaa!




Kokeilin myös tehdä näitä kierrepantoja neuloen, trikoisia kun on tullut ommeltua jo melko monta! Näitäkin saa tilata minulta, lankana pehmeä merinovilla tai vaikkapa tuo Dropsin Air, joka on pörröisempi ja myös unelman pehmyt! Hinta näille 20e sis postituksen ja saa myös aikuisten koossa.  Koot ovat hyvin joustavat, joten tässäkin tytöillä sama koko päässä ja menee ainakin 49-52cm päihin ja varmasti vielä pari senttiä isompaan.


Nämä kuvien pannat ovat myös myynnissä, jos kiinnostus heräsi. Kauniissa syksyn sävyissä tietenkin! En itse ole yleensä keltaisen ystävä, mutta tämä keltainen oli jotenkin kaunis ja ehkä pitää Viiallekin jättää tuollainen keltainen panta kun se sopii kivasti tuon neuletakin kanssa.



Kaapista löytyneistä jämälangoista neuloin vielä pari pipoa. Toinen on Aavalle tällainen harmaa-valkoinen ja Veetille tein samanlaisen, mutta tummaharmaa-vaaleanharmaa-yhdistelmällä. Näissä lankana on Dropsin Cloud, joka on oikeastaan sama lanka kuin tuo Air, mutta minusta paksumpaa ja kivempaa käyttää esim pipoissa. Harmittaa, että se ilmeisesti on poistunut valikoimasta.


Tämän valtavan kuivuuden takia meidän pihalla on jo syksy käynnissä, kun lehdet ovat kuivuuttaan menneet ihan keltaisiksi ja tippuneet maahan. Siksipä kuvattiinkin eilen näitä syysvaatteita kun oli vähän viileämpi ilma ja kuvasmaisema valmiiksi syksyinen. Loppuviikolle on kuitenkin luvattu ainakin vielä helteitä ja me otetaan ne innolla vastaan! Suomessa on ihan tarpeeksi pitkä ja kylmä koko muu vuosi, niin aion kerrankin nauttia siitä, että ei palele :) Oletko sinä neulonut jotain viime aikoina? Pistähän linkkiä kommenttiboksiin niin pääsee muutkin minä mukaan lukien hakemaan inspiraatiota! Nyt ois nimittäin käsityön mentävä rako itsellä kun nämä on saatu valmiiksi.



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Jumppavaatteet tytölle

Viime syksynä kirjoittelin blogiin lasten harrastemietteistä . Aava on tosiaan kulki koko vuoden nyt tuolla Born to move-tunneilla ja tykkäsi tosi paljon! Ei sillä, olisin itsekin tykännyt kun vetäjät ovat niin huippua porukkaa :) Viime vuonna Aava jäi jonotuslistalle paikalliseen tanssiopistoon ja tänä vuonna yllätyin positiivisesti kun haun auetessa soitin sinne ja Aavalle oli varattu automaattisesti paikka ryhmään jonotuslistan perusteella. Ilmeisesti pääsy on kuitenkin vielä siitä kiinni, vaihtaako tarpeeksi ihmisiä isompien ryhmään tai lopettaako porukkaa, että tilalle mahtuisi uutta. Varasin kuitenkin paikan tuonne samaan ryhmään kuin viime vuonnakin, että on joku kiva harrastus Aavalla.


Tanssi on sellainen harrastus, mitä itsekin tykkäisin harrastaa, joten kiva jos Aavakin on siitä kiinnostunut. Se on kuitenkin helppo harrastus kun sitä on kerran viikossa alle tunnin ajan. Syksyllä ostettiin Aavalle yhdet jumppavaatteet ja itse olen sitten ommellut vähän muutakin. Pari paitaa tein tällä samalla kaavalla ja molempiin laitoin tanssi-aiheiset silityskuvat. Toisesta ei valitettavasti ole kuvaa!


Mieluiset housut löytyi aikuisten kirpparilta bongatuista jumppatrikoista, jotka pienensin Aavan kokoon. Hintaa tuli parisen euroa ja väri on ihana! Noihin on helppo yhdistää melkein mitä tahansa väriä.


Ja harrastuksista vielä sen verran, että Veetillekin löytyi sattuman kaupalla ihan mieleinen harrastus, kun koululla alkoi ilmainen shakkikerho, joka oli aina torstaisin. Veeti kulki siellä sitten viime lukukauden. Tosin parin kerran kysyi, että pitääkö sinne vielä mennä kun hän jo osaa pelata :D


Kesäksi Aava ilmoitettiin yleisurheilukerhoon ja sekin on ollut mieleinen. Se on pari kertaa viikossa ja harmillisesti reissun vuoksi jäi heti ensimmäiset viikot käymättä. Aava lähti tuonnekin niin reippaasti, vaikka ei suunnilleen tiennyt, että mitä siellä tehdään eikä samassa ryhmässä ole entuudestaan tuttuja lapsia kun muut ovat joko vanhempien tai nuorempien ryhmässä. Ihana, että on noin ennakkoluuloton ja innostunut kaikesta uudesta ihan lajista riippumatta! Viia ei ole vielä harrastanut mitään, mutta vähän kateellisena aina puhuu Aavan harrastuksista, joten ehkä Viiakin pääsee vaikka perheliikuntaan ensi kaudeksi jos haluaa mennä.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Krkan kansallispuisto

Varmasti Kroatian lomamme yksi mieleenpainuvimmista kohteista oli Krkan kansallispuisto. Aluksi mietimme sinne menemistä bussilla, mutta laskeskelimme, että bussimatkoihin lauttoineen menisi viisi-kuusi tuntia, joten hylkäsimme sen ajatuksen.  Paluumatkalla olisi nimittäin pitänyt tulla Splitin kautta jonne oli hieman pidempi matka ja sieltä vielä takaisin omaan kaupunkiimme. Lisäksi lautta lähti vain tunnin välein, joten jos bussi olisi perillä vaikka muutamia minuutteja lautan lähdön jälkeen, olisi edessä tunnin odotus. Seuraavaksi katselimme valmiita matkoja ja auton vuokrausta, mutta ensimmäinen maksoi 25e per pää ja lisäksi olisi pitänyt vielä aamuin illoin matkustaa ensin Splitiin, mistä matkat lähtivät. Autojakin olisimme joutuneet ottamaan kaksi tai yhden kalliin tila-auton ja itse ajaminen tuolla jännitti. Tai ei oikeastaan se ajaminen vaan se, että jos joutuu kolariin tai autofirma löytyy autosta muka jonkun meidän aiheuttaman naarmun ja laskuttaa meiltä kulut. Noitakin tarinoita valitettavasti luin.


Loppupeleissä asuntomme vuokraaja ratkaisi tilanteen ja hänen tuttunsa vei meidät sinne ja haki sovittuun kellonaikaan takaisin. Ei turhaa reissaamista mihinkään, kunhan vaan aamulla hyppäsimme autoon asunnon pihalta ja iltapäivällä takaisin. Ihan ongelmitta automatka ei mennyt, sillä Aavalle tuli ensimmäistä kertaa elämässään autossa matkapahoinvointia! Vajaan tunnin matkan jännitin, että saanko oksennukset päälleni. Onneksi meiltä löytyi repusta pussi, jota pidin koko automatkan varalta Aavan sylissä avoinna. Tulomatkalla hoksasimme sitten laittaa Aavan eteen istumaan ja Aava nukahtikin, joten tullessa vältyimme huonoilta oloilta. Varmaan tuo mutkainen ja mäkinen tie sekä pakettiauton viimeisessä penkkirivissä istuminen aiheutti tuon huonon olon.


Kansallispuistoon pääsee Skradinin kaupungista, josta lähtee tunnin välein laiva puistoon. Ilmeisesti sesongin huippuna heinäkuusta (?) lähtien menee myös bussikuljetus, koska väkeä on niin paljon, että halukkaat eivät mahdu laivaan. Nytkin takaisin tullessa kaikki jonossa olleet eivät mahtuneet yhteen kyytiin ja seuraavaa pitikin odotella se tunti taas. Tosin meitä vastaan tuli toinen samanlainen laiva, joten olisivatko lisänneet toisen vuoron kun väkeä riitti. En kyllä yhtään jäänyt kaipaamaan sitä bussimatkaa kapeaa vuoristotietä pitkin, jossa kaksi autoa eivät lukemani mukaan mahdu rinnakkain!


Pääsyliput puistoon maksoivat minulta, mieheltä ja Veetiltä yhteensä noin 40e. Alle seitsemänvuotiaat olivat ilmaisia. Hintatiedot voit tarkistaa täältä. Katsoin, että heinäkuussa tuo hinta melkein tuplaantuu. Nyt oli muutenkin ihan ok aika käydä tuolla, kun paikka ei ollut ihan ylikansoitettu ja siellä mahtui vielä kulkemaankin ilman valtavaa letkaa. Lapsille tietenkin jo venematka tuonne oli kokemus, kun ei olla paljon veneessä oltu!



Alueelle mentäessä ensin oli vastassa vessat (varaa kolikoita mukaan!) ja pienen matkan päässä oli heti ensimmäisenä päänähtävyys eli ne suurimmat vesiputoukset. Niiden alajuoksun ympärille oli perustettu ravintola ja myyntikojuja ja ihmiset tulivat tuonne viettämään aikaa ja uimaan putousten alapuolelle. Lasten kanssa ei menty uimaan, koska pohja oli todella kivinen ja liukas, mutta miehet kävivät kierroksen päätteeksi pulahtamassa. Oli ollut kylmää vettä!


Kun lähdettiin kierrokselle, ei tuolla paljoa ollut väkeä, mutta palatessamme se nurmikkoalue tuolla oli ihan täynnä ihmisiä! Siitä sai hieman esimakua siis siitä millaista tuolla on koko ajan pahimpaan ruuhka-aikaan.

Isoin putous eli tuo heti ensimmäisenä vastaan tuleva Skradinski Buk oli kyllä vaikuttava näky. Varsinkin kun en aiemmin ole nähnyt luonnossa ollenkaan vesiputouksia. Nyt kun väkeä oli vähemmän, pystyi pysähtyä ottamaan kuviakin ilman, että jäi jonon tukoksi.


Tosi onnistuneita nämä meidän perhekuvat....
Tästä selfiestä saa paremmin käsityksen putouksista kokonaisuudessaan ja siitä, minkä kokoinen tuo vesialue putousten alla on.


Puistossa oli kuitenkin paljon muutakin nähtävää kuin nuo isot putoukset. Joka puolella puistoa oli uskomattoman kaunista luontoa. Polku oli pääosin helppokulkuista, mutta välillä oli portaita ja epätasaista  maata. Otettiin varalta Tula mukaan, jos Viia ei haluaisi kävellä ja välillä olikin helpompi nakata se tuonne kyytiin. Matka on kuitenkin vain reilut kolme kilometriä, joten tuon ikäinen jaksaa sen hyvin kävellä itsekin. Ystävienkin kolmevuotias käveli reippaasti koko matkan.


Joillakin huomasin tuolla rattaita mukana, mutta aika epäkätevät ne minusta olisivat olleet tuossa maastossa. Tosin oli siellä joku nainen myös kymmenen sentin korkkarit jalassa, joka ei myöskään olisi ehkä ollut oma valintani luontokohteeseen :) Pyörätuolille oli joku oma reitti, en tiedä kiersikö se koko puistoa vai osan vain, mutta johonkin ainakin pääsee myös sen kanssa!



Reitin varrella oli tällaisia näköalapisteitä, mistä pääsi ottamaan kuvia ja näkemään paremmin laajalta alueelta puistoa. Tässä kuvassa näkyy se ensimmäinen siltä, missä kuvasimme noita vesiputouksia. Korkeuseroa tulee siis tuollakin jonkin verran.



Nähtävää oli niin paljon, että voisin ladata tähän satoja kuvia puistosta, eikä se silti kertoisi totuutta sen kauneudesta.






Alueella oli myös vanha mylly, jonka sisälle pääsi tutustumaan ja siellä itse asiassa oli myllynkivet jauhamassa jauhoa! Välillä oli matkamuistomyymälöitä sekä erilaisia pieniä herkkuja myyviä kojuja, jos nälkä sattuisi yllättämään. Meillä oli matkassa eväät, jotka söimme kierroksen jälkeen lasten kanssa sillä aikaa kun miehet pulahtivat veteen. Lisäksi ostettiin kojuista jätskiä ja ennen reittiä pannarit.




Suosittelen tätä kohdetta ehdottomasti, jos olette menossa Kroatiaan! On joka pennin arvoinen paikka ja ilman lapsia olisin mielelläni käynyt tuolla pidempäänkin vaeltelemassa.  Ehkä joskus pääsen sinne Kroatian isompaan puistoon Plitviceen, joka näyttää kuvissa vähintääkin yhtä mahtavalta kuin tämä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...