| NauravaNappi

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Yhden vuorokauden Oulu

Saatiin toissaviikonloppuna mahdollisuus pieneen irtiottoon, kun äitini tarjoutui ottamaan kaikki lapset yökylään. Tarkoitus oli alunperin, että lapset olisivat menneet joulun välipäivinä yökylään, mutta koska äitini sai todennäköisesti meiltä jouluna kamalan flunssan, siirrettiin yökyläilyä ja käytettiin mahdollisuus myöhemmin. Miehen työreissujen ansioista meillä oli yksi ilmainen yö Scandicissa käytettävissä, joten lunastimme sen ja lähdimme yhden yön minireissulle Ouluun.

Lauantaina vietiin aamusta lapset Pyhäjoelle ja käytiin samalla tapaamassa ensimmäistä kertaa alle kuukauden ikäistä, uutta kummipoikaamme. Ihana mössykkä siellä olikin, joka tyytyväisenä tuhisi ja nukkui mun sylissä ja tytöt saivat leikkiseuraa kummipojan isoveljestä. Kun raskittiin jättää vauva sinne ja lähteä, niin nakattiin lapset mummulle ja jatkettiin siitä matkaa Ouluun. Vietiin kamat hotellille ja mentiin ensimmäisenä Hanko sushiin syömään. Sushi oli kyllä pitkästä aika niiiin hyvää :)


Aika nopeastihan tuo yksi vuorokausi menee. Ensin kierreltiin kaupoissa alennusmyyntejä ja onnistuinkin saamaan puoleen hintaan Aavalle ensi talveksi toppahousut ja Veetille samalla prosentilla takin. Talvikenkiä katselin itselle, mutta en löytänyt mieleisiä eikä kokojakaan enää oikein ollut.



Shoppailun jälkeen käytiin elokuvissa katsomassa kotimainen Kuudes kerta-elokuva, joka oli ihan hyvä. Sellainen aika perushyvä suomalainen :D Tykkään usein noista kotimaisista elokuvista, kun ovat semmoista kevyttä romanttista komediaa. Varattiin alunperin pöytä hotellin Torilla-ravintolasta ysiltä, mutta kun elokuva loppuikin jo reilusti aiemmin, päätettiin mennä jo kahdeksalta syömään ja onneksi saatiinkin vapaa pöytä.


Aamulla käytiin tietenkin tankkaamassa kunnon aamiainen ja sen jälkeen leikittiin turistia Pikisaaressa. Saatettiin ehkä vähän pelata Pokemoniakin, ennen kuin mun akku loppui. Virhe oli unohtaa ladata se yöllä :D


Pikisaari on kyllä niin idyllinen paikka, että olisi ihana asua siellä :) Ollaan käyty siellä ennenkin käveleskelemässä kun ollaan oltu Oulussa käymässä. Tykkään tuollaisista vanhoista taloista tosi paljon, vaikka ei heti uskoisi kun meidän taloa katsoo..



Kotimatkalla käytiin vielä Zeppeliinissä ja tietty pakollisella Arnoldsin donitsilla :D Kuka muu (jonka omalla paikkakunnalla ei Arnoldsia ole) tunnustaa käyvänsä sellaisessa aina asioidessaan paikassa, josta se löytyy??



Mukava oli taas viettää hieman aikaa myös kahdestaan ilman lapsia. Puhuttiin miehen kanssa, että kummasti sitä on vähemmän kireä kun on vain aikuisseurassa.Lasten kanssa se ärsyyntyminen tulee niin paljon helpommin mukaan kuvioihin kun kaikki pelleilee omiaan eikä kukaan tottele mitään. Mutta irtiotto teki vaihteeksi todella hyvää ja oli myös mukava kuulla, että lapset olivat viihtyneet mummulassa. Viia oli jopa nukkunut aamulla melkein yhdeksään! Äitiä oli kerran kysytty yöllä, mutta muuten oli yökin mennyt hyvin. Veeti oli päässyt asentamaan Pokemonin mummun uuteen puhelimeen ja oli ollut papan kanssa pokejahdissa.


Hotellilomat ovat ihan kivaa vaihtelua arkeen ja mielelläni veisin lapsiakin enemmän tämmöisille, jos olisi enemmän rahaa. Perhehuoneet ovat kuitenkin aika kalliita, eikä tällä porukalla enää oikein mihinkään yhteen pikkuhuoneeseen mahdu.Yhdessä tai kahdessa yössä ehtii kuitenkin vieraassakin kaupungissa tehdä monenlaista ja onhan se itse hotelli jo aina lapsillekin kokemus. Veeti olikin vähän kateellinen, että miksi me päästään hotelliin ja hän ei. Pitää varmaan uskaltautua käyttämään sitä airbnb-palvelua, kun sitä kautta saa kuitenkin huoneistoja yhden hotellihuoneen hinnalla tai halvemmallakin! Oletteko te käyttäneet tuota koskaan ja mitä olette tykänneet?


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lapset liikkumaan sisällä

*Yhteistyössä Suomen voimistelutuote

Meidän talossa eteinen on melko iso ja avara ja olen pidemmän aikaa suunnitellut siihen voimistelurenkaita. Niitä kun tuntuu olevan vähintään joka toisella nykyisin ja ovat lasten keskuudessa ilmeisen suosittuja. Äitinikin muisti omasta lapsuudestaan muoviset voimistelurenkaat ja olenpa minäkin tainnut niillä lapsena rimpuilla vaarin luona :) Lähdin siis enemmän kuin innoissani yhteistyöhön Suomen voimistelutuotteen kanssa ja saatiin meille tänne käyttöön juurikin nuo voimistelurenkaat sekä niiden lisäksi puinen leuanvetotanko. Molemmat saatiin sijoitettua tuohon eteisalueelle, vaikkakin renkaiden kanssa meinasi olla hieman ongelmia asennuksen kanssa. Ongelmat johtuivat siis lähinnä siitä, että eteisessä olisi ollut yllin kyllin tilaa, mutta ei oikein tiedetty, että mihin ne olisi katossa uskaltanut kiinnittää. Olisi pitänyt tietää, että mitä tuolla paneleiden alla kulkee ja mihin ne uskaltaa laittaa kiinni.


Hyvää renkaissa on niiden hyödyllisyyden lisäksi myös se, että ne ovat ulkonäöltään myös kauniit. Varsinkin kun ne ovat koko ajan esillä melko keskeisessä paikassa kotia. En usko, että olisin kovin innostunut vaikkapa kirkkaan sinisistä muovirenkaista! Hieman päänvaivaa tuottaa vain tuo renkaiden alla oleva matto. Tällä hetkellä se on ruma ja värikäs ja tahtoo olla liian kevyt ja sen vuoksi liikkua pois paikoiltana. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa lasten rimpuilla ilman mattoa, kun osaksi alla on laattalattia ja varsinkin Viia kuitenkin helposti vielä irrottaa otteensa renkaista ja saattaa tupsahtaa maahan. Millaisia ratkaisuja teillä on renkaiden alla?


Pitkään mietittiin sitä asennusta ja lopulta päädyttiin kuitenkin poraamaan kiinnikkeet tuohon eteisen ja ruokatilan väliseen seinänpätkään, jonka sisällä menee vahva metallinen palkki. Saatiin taas ystävää lainaksi noita asentamaan ja ankaran odottelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin koukut kattoon ja renkaat paikoilleen. Tosin asennuksen jälkeen huomattiin, että kiinnikkeet menivät väärin päin, mutta eipä tuo juurikaan käyttöä haittaa.



Vähän pelkäsin etukäteen, että ovatko nämä sellainen hetken huuma, mutta kyllä näissä on nyt kuukausi roikuttu ihan jokainen päivä, välillä ihan riidaksi asti kun vain yksi mahtuu kerrallaan roikkumaan. Meillä Veeti ei ole koskaan ollut järin liikunnallinen lapsi eikä liikuntajutut ole kiinnostaneet. Eskarin vasukeskustelussa tulikin ilmi, että Veeti on tietyissä jutuissa hieman kömpelö ja esimerkiksi keskilinjan ylitys on haastavaa. Ratkaisu näihin ongelmiin olisi tietenkin liikunta ja vähän silläkin ajatuksella näitä renkaita innostuin laittamaan, että jos nämä edesauttaisivat Veetinkin liikkuvuutta ja innostaisivat liikkumaan ihan kotona. Toistaiseksi on ainakin toiminut ja Veeti mielellään tekee temppuja ja onkin jo kehittynyt jonkin verran tuossa temppuilussa. Nyt roikottelee itseään ja tekee "voltteja". Liekö se joku kieppi tai vastaava mitä Veeti tuossa tekee. Tuohan on älyttömän hyvää liikuntaa ja kropanhallintaa, joten mahtava homma, jos pienellä investoinnilla saa lapsen liikkumaan vapaaehtoisesti.


Mietin kauan, että mihin renkaat olisi järkevin sijoittaa, mutta nyt reilun kuukauden käytön jälkeen olen todennut, että tämä ratkaisu oli paras mahdollinen. Kun renkaat ovat koko ajan tuossa käden ulottuvilla läpimenoreitillä, tulee niitä myös käytettyä. En usko, että lapset käyttäisivät niitä läheskään yhtä paljon, jos ne olisivat vaikka meidän makuuhuoneessa. Tuossa on myös reilusti tilaa joka puolella.


Omat lihakset ovat niin huonot, että en pysy noissa sillä lailla omien käsien varassa, joten yritän aina muistaessani ohi mennessä treenata sitä. Jospa joku päivä pysyn enemmän kuin kaksi sekuntia! Voihan noilla tehdä muitakin lihaskuntoliikkeitä ja tarkoitus olisikin selata nettiä, että mitä kaikkea voisin itse noilla tehdä.


Renkaat laitettiin nyt aluksi sellaiselle korkeudelle, että kaikki lapset voivat niitä hyödyntää. Viiakin yltää juuri ja juuri roikkumaan noissa ja on ihan yhtä innokas pieni voimistelija kuin isommatkin.





Pakko sanoa, että jokseenkin on haastava kuvata renkaissa roikkuvia lapsia, jotka liikkuvat koko ajan, kun eteinen on muutenkin meidän talon ehkä pimein paikka, tai ainakin vähiten luonnonvaloa pääsee sinne, kun ei ole ikkunoita ulos.


Leuanvetotanko laitettiin eteisen ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon, jossa se on helposti käytettävissä, mutta ei tiellä eikä esimerkiksi lastenhuoneiden ovissa, jolloin niitä ei välttämättä viitsisi käyttää lasten nukkuessa. Itse olen yrittänyt ostaa avustekuminauhaa leuanvetoon, mutta en ole vielä keksinyt, että millainen helpotus siinä pitäisi olla, jos itse ei jaksa nostaa itseään ylös kuin pari senttiä! Tosin tässäkin aloitin aika nollasta ja nyt saan jo vähän itseäni nostettua, kun aina ohi mennessäni yritän vetää leukaa. Eli pienelläkin harjoittelulla ohi mennessä saa jo pientä tulosta aikaan :)


Viia meillä taitaa olla innokkain roikkuja tuossa ja tulee aina paikalle, kun joku muu menee vetämään leukoja. Mies kerran kellotti, että ainakin 15s pysyy roikkumassa. Ihan hyvät lihakset kun miettii, että kuin vaikea pienillä käsillä on pitää kiinni tuosta paksusta tangosta.


Onko teillä jo voimistelurenkaita tai muita voimistelutuotteita? Puolapuut olisi myös kivat, jos olisi joku tila, mihin niitä laittaa. Kannattaa pysyä myös blogin puolella kuulolla, sillä ensi kuussa joku onnellinen teistä voi voittaa tämmöiset voimistelurenkaat itselleen ;)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulu 2016

Joulun odottelu sujui jännityksen sekaisin mielin, eikä pelkästään positiivisessa merkityksessä, kun odoteltiin, että pääsevätkö mies ja Viia kotiin aatoksi. Viialta löytyi kaiken kaikkiaan koronavirus, parainfluenssa sekä keuhkokuume ja crp kävi parhaimmillaan yli 150:ssä, ennen kuin suonensisäiset antibiootit alkoivat tehota. Perjantaina mies kuitenkin onneksi ilmoitti, että crp oli laskenut sadan tienoille ja lupa kotiutukseen saatu. Myös ruoka oli hieman alkanut maistumaan ja yöllinen nesteytyskin virkistänyt olotilaa. Olivat siis kaksi yötä sairaalassa ja sen jälkeen hoito jatkui suunkautta otettavilla antibiooteilla. Joulun paras joululahja taisi olla se, että se saatiin viettää koko perheen voimin!


Kuusen alle ilmestyi perinteisesti muutama paketti mm. kummeilta odottamaan aattoiltaa. Ollaan haluttu antaa heille täysi kunnia lahjoista, eikä olla väitetty niitä joulupukin tuomiksi. Mieluisia ja ihania lahjoja saatiin lapsille tänäkin vuonna.


Äitini tuli miehensä kanssa meille tänäkin jouluna aattoa viettämään ja jäivät yökylään. Äidin ja Aavan kanssa käytiin haudalla sytyttämässä kynttilä muualla nukkuvien muistoksi. Hautausmaa sentään on ennallaan, vaikka palaneen kirkon tilalla onkin enää tämä "ulkoilmakirkko". Toisaalta karun kaunis tämäkin omalla tavallaan. Raunioilla oli järjestetty aattoyön messu, josta kuulin vasta jälkeen päin ja mietin, että olisi varmasti ollut jotenkin hieno kokemus osallistua siihen.


Päivällä käytiin tietenkin joulusaunassa ja sen jälkeen päästiin syömään! Mukana olivat kaikki perinteiset meidän perheen herkut, taas kalapainotteisesti kuten aina. Uutena tein tänä vuonna bataatti-omena-vuohenjuustolaatikkoa, joka oli ihan hyvää. Äitini puolestaan oli tehnyt piparjuurisilakoita, jotka yllättäen nousivat omaksi suosikikseni sinappi- ja valkosipulisilakoiden rinnalle.








Joulukattauksessa yhdistyivät tänä vuonna tuoreet havut, kävyt sekä valosarja vähän blinblingiä tuomaan. Kuvia viime vuoden joulukattauksesta pääset katsomaan tästä.


Tykkäsin itse tosi paljon tästä kauttauksesta, koska se oli sopivan yksinkertainen, mutta silti vihreytensä vuoksi sopi jouluun. Kynttilät ja valosarja toivat ripauksen sitä juhlallisuutta.


Ruokaliinoina meillä oli samat, itse ompelemani pellavaliinat kuin viime vuonnakin. Rengasliinat ovat oikeasti kolmen euron kynttilämansetit Halpa-Hallin alekorista. Oli tarkoitus tehdä itse tuollaiset helmistä, mutta ne olisivat tulleet todella paljon kalliimmaksi niin nappasin tämän ostoskoriini kun kerta silmiin sattui osumaan.




Ruuan jälkeen kävi joulupukki ja Aavakin uskaltautui syliin, vaikka alussa vähän jännitti. Viia ei uskaltanut syliin asti, mutta intoutui viemään pukille lahjoja siinä vaiheessa, kun niitä alettiin jakamaan. Veeti toimi tuttuun tapaan pukin apulaisena ja luki paketeista saajien nimet ja jakoi oikeaan osoitteeseen.


Veetin ainoa joululahjatoive oli Skylander pleikkaripeli, jonka olin fiksuna onnistunut ostamaan alesta, ennen kuin Veeti edes tiesi haluavansa sitä. Tuulettelin hyvää tuuriani siinä vaiheessa, kun joulupukin kirjeeseen kirjoitettiin vain yksi toive ja se oli tuo peli. Paras kommentti oli kuitenkin Veetiltä se, kun lahjat oli aukaistu ja Veeti totesi, että "toivoin vain yhtä peliä jonka sain ja sain sen lisäksi näin paljon muita hienoja lahjoja!". Veeti halusi myös ensimmäistä kertaa ihan itse ostaa Aavalle lahjan, joten laitettiin Veetille yksi lahja Aavan nimissä ja Veetihän kävi myös onnellisena halaamassa Aavaa ja kiittämässä, että oli saanut tältä lahjan.





Kaikin puolin onnistunut joulu! Ainut harmi oli se, että ei voitu Viian vuoksi lähteä käymään miehen kotona kun ei haluttu ottaa mitään riskiä siitä, etä Viia saisi reissusta jonkun pöpön vielä tuohon keuhkokuumeen päälle ja lasten serkutkin olivat sairaana, joten ei olisi heitä kuitenkaan pystytty näkemään. Kiitos kaikille vielä ihanista lahjoista, mitä saatiin! Ja hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti tämä blogin hiljaiselokin katkeaisi tähän ja ehtisin päivittää vähän enemmän nyt, kun tilausompelukset eivät enää paina niin valtavana määränä päälle.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Sairaalareissu ja joulunodotusta

Meillä on mennyt tämä joulunalusviikko hieman huonommissa merkeissä. Viialle nousi sunnuntaiyönä neljänkymmenen asteen kuume, joka mystisesti aina päiväksi laski tuonne normaalilämmön tuntumaan ja sitten taas illalla nosti neljäänkymppiin. Tänään kuume alkoi kuitenkin nousta jo päivällä, eikä laskenut burana+panadol-yhdistelmälläkään, joten mies lähti käyttämään tyttöä naapurikaupungissa sairaalassa päivystyksessä. Maanantaina vielä epäilivät neuvolassa vauvarokkoa, kun sairaslomatodistusta pyysin. No ei ollut varmaan vauvarokko, kun crp oli 114.


Saivat siis käskyn ajella suoraan Ouluun sairaalaan, jossa tutkivat paremmin, että onko esimerkiksi influenssaa. Tuossa Oulaskankaalla kun ei ole lastenosastoa ollenkaan. Sinne ovat nyt miehen kanssa ajelemassa ja me jäätiin isompien kanssa kotiin. Melkein pakko sanoa, että onneksi mies joutui lähteä ajamaan, kun itsellä kyllä nämä todella repaleiset yöt ovat tehneet tehtävänsä, enkä olisi varmasti pysynyt tuota melkein parin tunnin matkaa hereillä autossa yötä vasten väsyneenä. Meinaan nukahtaa jo parinkymmenen minuutin työmatkallakin autoon! Lisäksi siellä on varmasti myös kamalan liukas keli. Nyt sitten toivotaan, että syy kovaan kuumeeseen selviää ja saavat kunnon lääkityksen!


Jos jotain positiivista pitää tästä tilanteesta hakea, on se, että saa nukkua hieman paremmin ensi yön. Jos ei sitten mieti liikaa, että mitä siellä Oulussa tapahtuu ja on tilanne. Mulla on kyllä yleensä aika hyvät unenlahjat tilanteesta riippumatta, joten parasta levätä ja nukkua nyt kun vielä pystyy.


Itse olin maanantaina Viian ja Aavan kanssa kotona ja mummu on ollut lasten kanssa tiistain ja tämän päivän. Tänään Viia oli selvästi ollut itkuisempi kuin muina päivinä, jolloin on reuhkassut ihan omana itsenään Aavan perässä menemään ympäri taloa. Myös silmät alkoivat rähmiä illalla. Lääkäri oli vilautellut vähän myös influenssan mahdollisuutta. Juuri kun keskusteltiin tästä ystävien kanssa, että meillä ei ole koskaan otettu lapsille influenssarokotetta.


Maanantaina ehdittiin kuitenkin pelailla ja maalata vesiväreillä ja Viiakin jaksoi tosiaan touhottaa mukana. Veetikin jätettiin eilen eskarista kotiin mummun kanssa, kun tytötkin saivat olla. Ehdittiin perua jo huominen hoitokin Aavalta kun tiedettiin, että Viia ei ole hoitokuntoinen, mutta onneksi saatiin hoito huomiselle järkättyä, että mun ei tartte olla sit Aavan kans palkattomasti kotona.

Onneksi meillä ei ole kamalasti jouluhommia tekemättä, jos sattuu, että sairaalakeikka kestää kauemmin kuin yhden yön. Maanantaina laitoin pakkaseen saaristolaisleivät ja eilen tein tyrnijäädykettä. Tänään ehdin tehdä bataatti-omena-vuohenjuustolaatikkoa, ennen kuin mies ja Viia lähtivät sairaalaan. Jouluruuista meidän pitää tehdä vain salaatit ja kinkku, joten senkään puolen kanssa ei tartte stressata ja siivotakaan ei kummemmin tartte. Perussiivous jos ehtii ja tulee se joulu siivoamattakin. Saatiin kuitenkin etukäteen jo se paras joululahja eli äidiltäni se perusteellisempi joulusiivous jo viime viikolla <<3



Hieman ränsistyneen näköinen potilas ja itse päähän laitettu hiuspanta :D
 Kuusi tuotiin eilen joulukalenteritontun kehoituksesta sisään ja koristeltiin se eilen lasten kanssa. Tämän uutisen luettuani oikean kuusen aiheuttamista terveysongelmista, olen hyvin tyytyväinen meidän joulukuuseenkin. Vaikka itse en muista koskaan kärsineeni ongelmista kuusen kanssa, niin tuohon vedoten voi nyt hyvällä mielellä sitten pitää tätä muovista, vaikka eihän siinä ihan sama tunnelma ole kuin aidossa. Onneksi se joulufiilis tulee muustakin kuin aidosta kuusesta.



Nyt täällä pidetään peukkuja, että pienimmäinenkin pääsee huomenna kotiin ja joulun viettoon, eikä kukaan muu sairastu. Paitsi itsellä on taas tullut flunssa. Vaatimattomasti viides viiden kuukauden sisällä. Voi taas varautua kahden viikon flunssaan ja kahteen terveeseen viikkoon ennen seuraavaa.

Aava myös yskii, taas kerran. Yskä on aina oikeastaan öisin, harvemmin päivällä. Pitäisi varmaan tuokin tutkia, että miksi sitä yskää on ihan jatkuvasti. No jospa selvittäisiin tällä yhdellä sairaalareissulla tälle joululle ja päästäisiin viettämään joulu terveenä koko perheellä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...