| NauravaNappi

tiistai 26. toukokuuta 2020

Ylivieskan retkipaikat

Ollaan aina retkeilty paljon ja uusien paikkojen etsiminen on mukavaa! Itse kyllästyn helposti siihen, että käydään aina samassa paikassa retkellä. Siitä sain idean tehdä pari postausta Ylivieskan ja lähialueen laavuista/nuotiopaikoista sekä retkipaikoista, joissa ollaan käyty lasten kanssa. Ensimmäinen postaus käsittelee Ylivieskassa sijaitsevia paikkoja ja toiseen ajattelin koota tietoa lähialueen paikoista, joissa ollaan käyty. Laitan pienen kuvauksen ja esimerkiksi sen, että pääseekö autolla lähelle, paljonko on kävelyä tai pääseekö vaikka lastenrattailla perille asti.

Huhmarlampi

Sijainti Huhmarin ulkoilukeskuksen läheisyydessä, Huhmarlammen rannalla. Viitoitus Huhmarlammen metsäautotieltä ja hiihtoladulta.

Laavu ja puuliiteri kauniilla paikalla pienen Huhmarlammen rannalla. Paikalle pääsee perille asti autolla ja liiterissä on aina ollut Tähän mennessä valmiit puut. Helppo retkipaikka lasten kanssa, mutta tietysti pieniä pitää valvoa, että eivät pääse veteen. Talvella ollaan kävelty järveä pitkin tuonne vastarannan metsiin, siellä oli myös jonkin sortin kota!





Kähtäväjärvi

Tarkkaa osoitetta en löytänyt, mutta täältä näkee laavun paikan.

Autolla pääsee melkein perille, kävelyä ehkä sata metriä :) Sijaitsee järven rannalla, toisella puolella on suoaukea. Paikalla on liiteri, mutta varkauksista johtuen sinne ei ilmeisesti enää viedä puita vaan pitää ottaa omat mukaan. Keväällä tie saattaa olla todella huonossa kunnossa, joten todella matalalla autolla en välttämättä lähtisi tai jättäisin sen vähän kauemmaksi matkan varrelle.

Tämä on meidän yksi lempparipaikoista, mutta tuntuu olevan just nyt tosi kovalla käytöllä eli rauhassa ei välttämättä saa olla. Kaunis paikka sekä kesällä että talvella. Kannattaa huomioida, että järven rannalla tuulee todella kovasti! Kannattaa varata reilusti vaatetta, jos tuulisella kelillä suuntaa tuonne.









 Törmäjärvi

Törmäjärvellä on kolme tulipaikkaa ja sinne pääsee joko Törmälän leirikeskuksen pihalta Löytyntie 457 tai autolla grillikatoksen viereen, mutta äkkiseltään en löytänyt osoitetta jälkimmäiselle vaihtoehdolle. 

Tärmäjärven kierrokselle tulee mittaa noin 3,5km, mutta leirikeskukselta voi kävellä suoraan tuohon Törmäjärven rantaan makkaranpaistoon. Matka on varmaan alle kilometri. Ensimmäisen grillikatoksen luota löytyy myös huussi. Tuossa on myös hiekkaranta ja varmaan siinä kesällä voisi uida. Meillä ei ole koskaan ollut uimakamppeita mukana.


Järven toiselta rannalta löytyy partiolaisten maja, jonka läheisyydessä on myös laavu ja yleensä puita. Joskus tosin joutuu kirveshommiin pilkkomaan niitä.


Reitti on muuten ihan helppokulkuista, mutta toisessa päässä järveä on jonkin verran kivikkoa. Meidän lapset on kuitenkin kiertäneet tuon ihan ongelmitta.


Toisessa päässä järveä on Hyväntoivoinniemi, jossa sijaitsee Niemen kota. Siellä oli ainakin viimeksi käydessämme myös puita. Varalta otimme kuitenkin grillikatokselta jokainen muutaman kalikan mukaan.



Törmäjärvellä on tosiaan bonuksena kolme tulipaikkaa. Jos ensimmäinen on varattuna, voi aina mennä seuraavalle! Ja kauniit maisemat täälläkin ympäri vuoden :)




Mustolan laavu

Törmälän leirikeskus Löytyntie 457 3km matka kodalle TAI Valkialan metsätie 269 1km matka kodalle.

Me jätimme auton Törmäjärven grillikodalle vievän tien varteen, ei siis menty leirikeskukselle. Tuonne Mustolannevalle pääsee kun kävelee ensin partiolaisten majalle järven toiselle rannalle ja siitä jatkaa merkittyä polkua eteenpäin. Matkaa tuli noin 2,7km suuntaansa. Metsätieltä olisi ollut lyhyempi, mutta me tykätään kävelläkin.

 
Paikalla oli "autiotupa", jossa pystyisi nukkua ja lisäksi pieni kota ja myös sauna. Pienen kävelymatkan päässä oli myös tuo Mustolanjärvi, joka on pienehkö suojärvi. 



Perillä oli puuliiteri ja ulkohuussi. Oikein mukava paikka, meille ensimmäinen kerta täällä oli nyt helatorstaina. Tosin jälkikäteen kuulin, että alueella liikkuu karhuperhe!

 
Viitajärven laavu

Tämä oli meille uusi tuttavuus, eikä oikein päästy selvyyteen, että mistä tänne pääsee oikeasti. Me mentiin ojia pitkin, koska niissä oli vielä kantava jää. Tällainen opastus löydettiin, mutta silti ei sitä oikeaa polkua ehkä bongattu "Viitaperä 10 (Oulainen), josta n. 1km laavulle tai Lorvikallion metsätie 70 (Ylivieska), josta n. 300m laavulle."


Tämä siis pienen järven rannalla ja näytti kyllä siltä, että ei täällä kamalasti ole väkeä käynyt. Ellei sitten vahingossa oltu jossain väärällä laavulla :D Nähtiin joutsenia tuossa suolla, joten lintuja voi bongata ja ilmeisesti järvessä myös kalastetaan. Tuossa laavun kohdalla ei taida kesälläkään olla vettä, vaan enemmän heinittynyttä suota.


Tänne voi mennä, jos hermo ei pala pienestä etsiskelystä. Meillä oli parisuhde ja usko koetuksella kun paikkaa ei alkanut näkyä eikä kuulua ja lapsilla oli nälkä. Laavulla puita oli vaikka muille jakaa, koska varmaan muutkaan ei olleet löytäneet perille.


Möyrynnevan luonto- ja riistapolku Vähäkangas

Polun alkupiste on Vähä-Pylvään metsästysseuran pihalla osoitteessa Rääkkyläntie 16. Pihalta lähdetään kyltin osoittamaan suuntaan. Polun alku oli hieman hakusessa (ei pelkästään meillä, vaan muillakin!), joten kun saavut tuon peltoaukean päähän, mene vasemmalla puolella olevaan metsään hirvitornin kohdalta. Älä lähde oikealle, vaikka siinä kiva silta onkin ja jokin luontotaulukin. Matka oli meidän mittauksella noin 7km ja paikoitellen piti ylitellä ojia hyppimällä. Toki varmaan vuodenaika vaikuttaa tähän, että miten pääsee kulkemaan. Tulipaikkoja oli matkan varrella kaksi. Toiseen pääsee autolla viereen ja toinen oli metsässä.



 Tämä oli mukavan vaihtelevaa maastoa. Oli lehtimetsää, havumetsää, pellon viertä ja suomaisemaa.


Tähän alla olevaan laavuun olisi päässyt suoraan autolla viereen, mutta meidän matka jatkui seuraavalle laavulle.Tässä Paanusaaren laavulla oli myös huussi ja puuliiteri.



Möyryn laavu oli meidän ruokapaikka tällä kertaa. Puitakin löytyi laavulta, tämä varmistettiin etukäteen tutuilta, jotka olivat käyneet viikkoa aiemmin paikalla. Täällä oli myös wc. Jos ei jaksa koko reittiä kiertää, voi etsiä kartasta tämän Möyryn laavun ja jättää auton mahdollisimman lähelle ja kävellä vain sen pätkän tieltä laavulle ja takaisin.






Kekajärvi

Sijaitsee osoitteessa Isokankaan metsätie 228. Paikalla sijaitsee kaksi vuokrattavaa mökkiä sekä rantasauna, joka yleensä lämpenee joka sunnuntai avantouimareille. Poikkeuksena tietenkin tämä koronakevät. Paikalla on laavu ja tulisija, mutta omat puut pitää ottaa mukaan. WC taitaa muuten myös löytyä mäen yläosasta, emme ole tainneet sitä vain koskaan käyttää. Täällä olen käynyt nyt toukokuun aikana kolmesti uimassa ja tuntuu nyt olevan tosi suosittu paikka niin retkeilijöiden kuin uimarienkin keskuudessa!

Autolla pääsee ylätasanteelle ja nuotiopaikalle on portaat, joten pyörätuolilla esimerkiksi ei pääse, mutta rattailla mahdollisesti jos jaksaa kantaa ne ylös ja alas.






Toivottavasti tästä postauksesta on apua sinulle, joka et ole vielä niin paljon Ylivieskan retkeilykohteisiin tutustunut. Ja miksipä ei myös kokeneemmalle konkarille, jolta joku paikka on jäänyt käymättä :) Seuraavassa postauksessa siirrytään sitten tosiaan lähikuntien retkeilypaikkoihin! Ja jos teillä on näistä jotain lisättävää, niin voin toki lisätä tekstiin muutakin oleellista infoa.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Namut

Heipä hei piiitkästä aikaa! Täällä on ollut varmaan yhtä hiljaista kun eteläsuomalaisessa kauppakeskuksessa viime aikoina, heh heh. Jos joku tätä sattuu lukemaan vuosien päästä niin huomiona, että että koronavirusepidemia jyllää just nyt. Ajattelin kuitenkin keskittyä tässä postauksessa johonkin ihan muuhun, nimittäin villasukkiin! Tykkään yleensä tehdä sukkia sellaisesta 7 veljestä-paksuisesta langasta, koska siitä saa nopeasti sukat valmiiksi. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tehdä myös niitä ohuempiakin sukkia, koska ne ovat jalassa jotenkin istuvammat ja eivät myöskään niin kuumat.


Nämä kuvan sukat ovat nimeltään Namut ja niiden ohje löytyy maksullisena Ravelrystä. Ohje on suomalaisen Maria Kostamovaaran, jonka blogi kulkee nimellä Nupunupu.  Periaatteessa nämä osaisi varmaan tehdä ilmankin ohjetta, mutta itse tykkään ostaa ohjeen, koska ei se niin monta euroa maksa ja kilauttaa muutaman kolikon heidän kassaan, jotka jaksavat näitä kirjoittaa muille.

Nämä oli jotenkin mukavat neuloa ja yllättävän nopeasti valmistuivat Dropsin Fabel-langasta. Joku väri saattoi olla jotain muutakin lankaa, koska osa väreistä löytyi omasta takaa ja pari kerää taisin ostaa. Kantapään ohjetta en jotenkin tajunnut tai jaksanut alkaa kokeilla, joten tein näihin tavallisen tiimalasin. Tosin en ole vieläkään hoksannut miten se tehtäisiin niin, että jälkikäteen ei tarvitsisi jostain paikkoa reikiä...


Kuvaajan näissä kuvissa on muuten toiminut yhdeksänvuotias poikani! Ehkä saan nykyään helpommin otettua sovituskuvia kun houkuttelen hänet vain kameran toiselle puolelle :)


Millaiset villasukat olette itse viimeksi neuloneet? Saa vinkata alle vaikka kivoja malleja, tekniikalla ei niinkään ole väliä :)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Halla-tunika Paapiin kaavakirjasta naisille

*yhteistyössä Paapii

Sain tässä keväällä arvostelukappaleen kirjasta Paapiin kaavakirja naisille. Linkistä pääset selaamaan kuvia, jossa näet kirjan malleista kuvia, niin ei tarvitse osaa sikaa säkissä.
Kirjassa on monipuolisesti erilaisia kaavoja ja todella laajat koot kaavoissa (xxs-xxxxl), joten ei ainakaan jää ompelu siitä kiinni, että omaa kokoa ei löydy! Kirjan kuvitus on kaunis ja ompeluohjeet mielestäni selkeitä myös vasta-alkajille. Moni kaava on myös sellainen, että hieman muokkaamalla alkuperäistä saa taas uuden version, jos on kokeneempi ompelija. Minusta on hienoa aina löytää kaava, joka istuu esimerkiksi yläosasta sellaisenaan niin siitä on helppo sitten muokata erilaisia variaatioita, jos kirjan versiot on jo käyty läpi :)




Ompeluaikaa itselle on ollut valitettavan vähän, mutta yksi viikonloppu päätin sen verran varastaa aikaa ompelulle, että pääsin testaamaan ensimmäistä kaavaa kirjasta. Ensimmäiseksi vaatteeksi valikoitui Halla, johon ihastuin nähdessäni kuvia eräässä ompeluryhmässä. Kaava on oikeasti tarkoitettu joustocollegelle, joten valitsin riskillä koon M, koska tein tämän trikoosta. Olen surkea mittomaan kaavoja, joten teen aina hieman summan mutikassa jonkin koon mukaan. Tässä yläosa istuu oikeastaan täydellisesti, mutta alaosa oli himpun tiukempi mitä toivoin. Itselle vinkkinä, että ehkä kannattaa opetella käyttämään niitä kirjan kokotaulukoita!


Olen pidentänyt kaavaan helmaa, koska halusin leggariversion, koska käytän niin vähän housuja. Alakuvassa näkyy kirjan kuva ja oikea pituus eli juuri pyllyn peittävä.


En yleensä osaa pitää kauluksellisia vaatteita, koska ne ahdistavat mun kaulaa helposti ja tulee semmoinen tukahduttava tunne. Vähän riskillä siis otin tämän mallin. Tässä kuitenkin tuo kaulus on iso ja se kaula-aukko kauluksen alla on myös iso eli kaulus (vai huppu?) ei tule kaulaa vasten.


Hitsi kun en tajunnut ottaa tuosta huppukauluksesta sivukuvaa! Tuo on siis normaalisti löysä kaulus, vähän kuin vesiputouspääntie, mutta sen saa nostettua myös hupuksi! Lisäksi kun vetää takin päälle niin tuon kauluksen saa vähän kuin tuubihuiviksi takin päälle :) Laitoin siitä Instaan kuvankin.


Tämä oli mieluinen kaavalöytö ja haaveilen jo yksivärisestä ja jostain värikkäämmästä kukkaversiosta! Jos mietitte kokoa niin sanoisin, että ei ainakaan reilua mitoitusta tämä Halla ole. Mulla on vaatteita sekä M että L koossa ja tästä olisi tosiaan varmaan saanut olla vähintään se L ellei XL mikäli olisin tehnyt kirjan mukaisesta materiaalista.


Jos kaipaat itsellesi kaavakirjaa, josta löytyy peruskaavat esim leggareihin, paitaan, mekkoon jne niin kannattaa tsekata tämä kirja. Itse meinasin kyllä seuraavaksi testata leggarikaavaa, kun alkaa olla nykyiset henkkamaukan leggarit niin puhkikuluneet... Ainoa miinus kirjassa on se, että en osaa taitella kaava-arkkia takaisin oikeaan asentoon, mutta mulla on tuo sama ongelma jokaisen kaava-arkin kanssa :D

Suosittelenpa muuten samalla hankkimaan sen Paapiin kaavakirjan lapsille! Siinä on maailman paras leggarikaava hoikalle lapselle. Näyttää olevan muuten melkein puoleen hintaan Paapiilla tuo lasten kirja, jos olet sen aikonut hankkia. Ja nyt monella on varmaan enemmän aikaa ommellakin, jos sattuu olemaan vaikka koronakaranteeniussa kotona.

 Onko sulle nämä Paapiin kaavakirjat tuttuja entuudestaan?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koronaa karussa Ohtakarissa

Kun joka tuutista pursuaa koronaa ja viikot menee sisällä koko perheen voimin, on kiva viikonloppuisin pakata eväät reppuun ja mennä nauttimaan luontoterapiasta. Meillä on siis lapset olleet jo kaksi viikkoa kotihoidossa koronan takia, vanhin kotikoulussa ja me vanhemmat etätöissä. Arki on siis luonnollisesti aika erilaista kuin normaalisti. Enemmän kaaosta ainakin :D Varsinkin kun itse aloitin uuden työn kuun alussa ja ehdin käydä vain viikon toimistolla hommia opettelemassa ennen kuin etätyömääräys iski päälle.
Olen siis opiskellut uutta työtä täysin etänä puhelimen sekä skypen välityksellä ja lisäksi lapset pörräävät siinä samassa jaloissa. Haastetta siis piisaa, mutta kyllä sitä tästäkin selvitään!


Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka välistä ottaa kovastikin päähän kun ei voi vaikka puhua puhelimessa ilman, että joku huutaa taustalla. Tosin uskon, että monelle tämä meidän arki on nyt tuttua ja siihen lasten hälyyn puhelimen taustalla on ehkä jo totuttu. On yritetty keksiä askartelujuttua sun muuta kivaa ja varsinkin hiljaista tekemistä päiville. Nyt on onneksi kelit suosineet ja lapset ovat viihtyneet todella ison osan päivästä ulkoleikeissä. Lisäksi tytöt tykkäävät tosi paljon piirtää ja askarrella, joten noihin kun riittää värkkiä niin pysyvät tyytyväisinä. Kannattaa muuten tsekata Kototeko-insta, siellä on kohokohdissa kivoja askarteluohjeita lapsille!



Kuitenkin arki on siinä mielessä erilaista, että ennen sait tehdä rauhassa töitä 8h, enimmäkseen hiljaisuudessa toimistolla ja nyt olet kotona ensin sen 8h, minkä jälkeen mikään ei muutu vaan samassa ympäristössä jatkuu päivä sitten iltaan.  Etätyöt sinänsä ovat mulle mieluinen muoto tehdä töitä, mutta mieluustihan sen tekisi ilman lapsia. Tai sitten niin, että oikeasti voisi tehdä lasten kanssa jotain päivällä eikä tarvisi tehdä töitä. Pystyisi päivällä ulkoilla ja retkeillä eikä vain hyssytellä lapsia olemaan hiljempaa.


Viikonloppuisin on sitten retkeilty koko porukalla. Tosin me retkeiltiin paljon ennen koronaakin, joten ei se sinänsä meidän käyttäytymistä siltä osin muuttanut suuntaan eikä toiseen. Nyt niillä ulkoiluilla ehkä on vaan korostetummin tärkeä paikka viikoissa, että saa vähän olla luonnossa ja olla ajattelematta jotain koronaa. Tosin itse en ole stressaaja, enkä osaa oikein tätäkään tautia pelätä. Meillä ei onneksi ole perheessä ketään riskiryhmäläistä, joten ehkä siksi pelko ei ole hiipinyt mieleen. Yritetään pitää arki mahdollisimman tavallisena lapsille, mutta ilman liikkumista kotoa. Aavan pianokin jatkui tavalliseen tapaan, mutta etäyhteyden kautta! :) Parempi muutenkin olla luomatta lapsille sellaista paniikki-ilmapiiriä asian tienoilta. Ei ole kiva, jos lapset alkavat näkemään suunnilleen painajaisia sen takia, että vanhemmat ovat hysteerisiä asian kanssa.


Tänään suunnattiin hieman kauemmas ulkoilemaan ja ajeltiin Lohtajalle Ohtakariin. Kesällä halusin jo käydä tuolla, mutta koska lämpimiä kelejä ei sitten enää tullut sopivaan aikaan niin sekin reissu jäi. Minähän olin hienosti katsonut jostain netin reittipalvelusta, että matkaa on 58km, kun sivustolla olikin annettu aika-arvio autolla eli 58min :D No mentiin sitten hieman kauemmaksi, mutta oli kyllä ajamisen arvoinen paikka!


Perille pääsi hyvin kun suunnisti Ohtakarintietä ja ajoi ihan päähän asti. Perillä oli uimaranta sekä pooki (korkea torni, jonka päässä valo) ja pookin juurelta lähti pienen, entisen saaren kiertävä luontopolku. Polun pituus oli noin 1,5km eli ei juuri mitään. Rannikko oli hauskasti täynnä pirunpeltoa ja tuolla päässä oli joku seurakunnan leirikeskuskin mökkeineen. Hienon paikan ovat aikoinaan saaneet!


Ensimmäistä kertaa taidettiin jättää lasten kanssa nuotiot väliin ja tehdä ruokaa retkikeittimellä. Ajattelin, että varmempi ottaa omat tulet mukaan, jos sattuu, että nuotiopaikoilla on väkeä ja olihan siellä. Nyt on suositeltavaa kiertää yleiset laavutkin kauempaa, varsinkin jos siellä on muitakin. Auitotuvat sun muut onkin jo ilmeisesti lukittu, että niihin ei pääse yöpymään.


Mentiin näin ekalla kerralla simppelilllä linjalla eli keitin kotona makaronit mukaan, keitin valmiiksi kattilassa sitruunanmakuisen valmiskastikkeen ja pakkasin sen rasiaan ja lisäksi nakkasin reppuun pari purkkia tonnikalaa. Nuo lämmitettiin pastaksi Trangialla ja kaikille lapsille maistui hyvin. Tosin tytöt söivät ilman kastiketta, mutta Veeti meidän kanssa kastikkeen kera.
 


Tikkupullan sijaan teimme pullia keittimen pannuosiolla. Ensin yritettiin tehdä vähän munkkimaisia, mutta taikina tahtoi jäädä raa'aksi sisältä. Sitten tajusin tehdä vain mahdollisimman ohkaisia lättysiä ja viimeisimmät erät taisivat sitten olla jo melkein kypsiä :D





Päivä hurahti nopeasti ja keli oli kyllä täydellinen! Ei tuullut liikaa ja meidän leiri oli katajapuskan takana suojassa siltä pieneltäkin tuulelta.



Toivottavasti tämä koronan pahin vaihe on jossain vaiheessa kesää jo ohitse, että päästäisiin kokeilemaan telttailua lastenkin kanssa ja ystäväpariskunnan kanssa olisi kiva tehdä myös samanlainen vaellusreissu kuin tehtiin viime kesänä Hossaan.


Vanhin vähän protestoi lähtemistä aamulla, mutta onneksi saatiin pää taivutettua ja lopulta kuulemma olikin "ihan hauskaa". Kukaan lapsista ei myöskään nurissut nuotion puutteesta, vaikka Viia autossa ilmoittikin, että hän haluaisi makkaraa. Ehkä tuo keittimellä ruuan laitto oli heistäkin kivan erilaista, pääsivät mukaan pyörittelemään omia pulliaan ruuan jälkeen.


 
Väsy iski paluumatkalla
Ohtakari oli oikein mukava päiväretkikohde ja itse kyllä viihtyisin noissa ihanissa pikkumökeissä useammankin päivän, jos sellainen olisi käytössä! Kesällä varsinkin varmasti upea paikka, koska tuossahan on mahtavat hiekkarannat vieressä missä uida.


 Autoja oli jonkin verran paikalla, mutta metsässä ei siltikään näkynyt kovin paljon ihmisiä. Laavulla oli porukkaa makkaranpaistossa ja muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta muuten aika rauhallista. Olin ehkä vähän yllättynyt tästä rauhallisuudesta. Juuri sen takia halusin lähteä kauemmaksi meidän vakipaikoilta, koska ihmiset ovat alkaneet nyt koronakaranteenin aikana viettää aika paljon aikaa retkeillen ja tuntuu, että meidän vakkaripaikoilla on viikonloppuisin aika paljon muitakin. Ainakin mitä katselee Instasta kuvia, niin porukkaa on just meidän lempparipaikoilla retkeilemässä :)


Vaikka muuten sosiaalinen olenkin, on kuitenkin retkellä kiva saada olla oman perheen kanssa eikä paistaa makkaraa samalla tulella ventovieraiden kanssa. Ja nyt muutenkin pitäisi pitää sitä etäisyyttä ihmisiin niin mieluusti sitten haen paikkoja, jonne koko muu kylä ei olisi mennyt retkelle :) Nyt onneksi on illastakin valoisampaa kellojen kääntämisen myötä, niin ehtii kauemmaksikin retkelle, vaikka ei heti aamulla säntäisikään matkaan.