| NauravaNappi

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Syksyn neulerakkaudet

*Kaupallinen yhteistyö Lounahome 

Syksy on yksi lempivuodenajoistani ihan sen vuoksi, että rakastan erilaisia neuletakkeja! Mikä olisikaan parempi aika pukea päälle ne lempineuleet kuin syksy ja viilenevät kelit!  Niihin on ihana käpertyä lämpötilan laskiessa ja toisaalta ovat kyllä oikein oiva vaate myös Suomen kesässä. Ilmettä on helppo muuttaa alle puettavan paidan avulla ja kengillä/huivilla. Neule on sellainen helppo vaate, joka sopii moneen tilanteeseen.


Toiset keräävät kenkiä, toiset laukkuja. Mun heikkus (takkien lisäksi) on ehdottomasti neuleet! Olen yrittänyt kerätä kaappiin kestäviä ja ajattomia perusneuletakkeja. Ensin vaatekaappiani täydensi ihana Noshin Taite-jakku, josta näet kuvia täällä. Nyt yhteistyön merkeissä sain tämän Papun ihanan neuletakin Ylivieskalaisesta Lounahome-liikkeestä. Lounahome on paremmin tunnettu Pentikin myymälänä, mutta sinne on tässä viime aikoina tullut aivan ihania merkkejä, kuten Papua, Vimmaa, Kiddowia jne. Lastenvaatteiden lisäksi myymälästä löytyy herkkuja myös naisille. Liike sijaitsee Kärkkäisen kanssa saman katon alla pääkäytävän varrella, joten kannattaa ehdottomasti poiketa jos Ylivieskassa liikutte. Ja hei te ompelijat, sieltä saa myös Vimman kankaita!


Tämä Papun neule on 100%:sta puuvillaa, joten sopii myös teille, jotka ette halua elastaania vaatteisiinne. Malli on ihana ja mitoitus mielestäni todella reilua. Omani koko on xs/s, koska en halunnut siitä niin löysää, millaiseksi se ehkä on suunniteltu. Lasketun hihan ansioista koko menee kuitenkin hyvin myös minulle eikä näytä pieneltä mitenkään päin. Jos haluat isomman version, ota koko joka on lähempänä omaasi.


Neuletakki onkin jo päässyt käyttöön arkeen ja eniten tykkään pitää alla toppeja. Jostain syystä en osaa käyttää t-paitoja ollenkaan! En kyllä omistakaan kuin muutaman t-paidan. Poikkeuksena Kaikon t-paitamekko, josta tykkään kovasti.  Kivasti tämä neuletakki menisi myös pitkien mekkojen kaverina, mikäli sellaisia pitäisin.



Neuletakki-ihmisenä en ole koskaan käyttänyt tavallisia neuleita, mutta minulla kävi kuvauslainassa Lounahomesta Papun oversize neulemekko ja saatoin ehkä himpun verran ihastua tähän! Materiaalina tässä on 100%:nen kierrätyspuuvilla, joten tämä ei ole kuumakaan, vaikka kangasta onkin paljon. Ideana minusta ihan huippua, että valmistetaan vaatteita kierrätetystä materiaalista! Elastaanivaatteita ei ilmeisesti voi samalla lailla kierrättää, mitä näitä täyttä puuvillaa olevia vaatteita. Papun neuleet valmistetaan Portugalissa, joten senkin puolesta ovat oikein eettinen valinta.


Tämän neulemekon kaveriksi sopii täydellisesti joko leggarit tai pillifarkut. Ennen oli henkeen ja vereen leggari-ihmisiä, mutta sen jälkeen kun löysin nämä lempparifarkkuni, olen alkanut pitää huomattavasti enemmän farkkuja! Sen myötä vaatekaappiin on ilmestynyt myös lyhyitä paitoja tunikoiden lisäksi :)



Vaikka olen harmaan sävyjen ystävä, en tämä kuitenkaan jostain syystä ollut kuitenkaan täysin mun värinen neule. Ehkä joku yksivärinen sävy olisi kuitenkin ollut mieleisempi. Mutta tästä rohkaistuneena aion kyllä kokeilla jatkossakin rohkeasti sellaisia vaatteita, jotka näyttävät rekillä "ei miltään". Tätäkään en olisi koskaan hoksannut kokeilla itse! Piian instatilillä on muuten useitakin sovituskuvia Papun vaatteista, joten sieltä kannattaa käydä katsomassa sovituskuvia.



Oletteko te jo tutustuneet Papun ihaniin neuleisiin ja olettekko ylipäätänsä neuleiden ystäviä?

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Syksyn ihanin kukkamekko!

Olen viime aikoina ostanut todella vähän kankaita, koska oikein mikään kuosi ei ole iskenyt. Ehkä juuri siksi omille lapsille ompelu on jäänyt vähäisemmäksi. Tovi sitten vietettiin Facebookissa kankaiden yötä ja sivusilmällä vähän selailin tarjouksia ja kauppoja. En ole pitkään aikaan vieraillut Ehtan sivuilla ja nyt bongasin sieltä aivan ihania kuoseja! Pari kangasta ostin, kylläkin normaalilla hinnoilla ja toisen ehdin jo leikkoakkin ja Viian mekko on jo valmiina.


Tämä baroque flowers vaan sytytti heti ja pohjavärikin oli ihanan syksyinen! Sellainen sopivan oranssin keltainen, että meidän lapset ei näytä siinä ihan kamalan albiinoilta. Joillakin keltaisilla on heihin sellainen vaikutus. Tilasin kangasta 1,3m ajatuksena tehdä siitä kummallekin tytölle jotain. Kivasti myös luen koko ajan tuon kankaan nimen väärin ja yhdistän sen barbequeen...


Innoissani tätä kangasta eilen illalla leikkasin ja iloitsin, että sain molemmille tällaiset leveähelmaiset mekot. Ompeluvaiheessa huomasin, että Aavan mekosta puuttuu toinen helmakappale ja kaikki kangas oli jo käytetty. Ei auta vissiin muuta kuin tilata pala lisää... Kallis helma tulee! :)


Kaavana mekossa on Millie dress koossa kaksi, mutta pidennettynä. Tämä oli aika leveää mitoitusta, koska kaksivuotiaan koossakin on Viialle liian leveät hartiat. Muuten kaava sopi kivasti tähän ohueen joustocollegeen. Yhtäkkiä en enää löytänyt nettisivua, mistä tämän kaavan olen ostanut, joten en voinut sitä tähän linkata.



Kuvissa Viialla on päässä burgundyn värinen kierrepanta, jota voi tilata multa lasten ja aikuisten koossa hintaan 18e sis pkt. Kivan suojaava panta näin syksyyn ennen kuin on pakko siirtyä pipoon! Tavoitat mut spostilla nauravanappi@gmail.com tai Facessa ja Instassa Nauravanappi-nimellä.





 Mitkä on teidän suosikkikuosit ja värit näin syksyllä? Saa olla myös ihan ostettujen vaatteiden kuosejakin :)

torstai 5. syyskuuta 2019

Maastopyöräkärpäsen purema

Kesän alussa ystäväni tartutti minuun maastopyöräkuumeen. Hän oli miehensä kanssa ostanut uudet pyörät ja minä lähdin sitten hänen pyörällään koeajolle metsään ja se olikin sitten menoa sen lenkin jälkeen. Vanha, uskollinen tunturini on ostettu 2003 kun olen muuttanut tänne opiskelemaan, joten ehkä olikin jo aika päivittää kalustoa.


Olen todella pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, mikä vanhassakin pyörässä muodostui suurimmaksi ongelmaksi. Vaakaputki oli yksinkertaisesti liian pitkä, minkä vuoksi kyynärtaipeet olivat aina lukossa pyöräillessä, kun en kunnolla yltänyt tankoon. Eipä sitä tällaisia asioita joskus aikoinaan tullut ajateltua. Ystävän pyörä tuntui kuitenkin heti omalta ja vaakaputki oli tarpeeksi lyhyt, että ylsin paremmin kuin hyvin tankoon.


Oli mukava polkea metsässä, vaikka se aluksi aika haastavaa olikin ja kaloreita kului aivan älyttömiä määriä! Nyt tuo kulutus on hieman jo tasaantunut matalampiin lukemiin alkuajoista. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka hyvin maastopyörä kulki myös asfaltilla!


Meidän kaupunki on aika pieni, eikä täällä päässyt juurikaan kokeilemaan pyöriä, niin päädyin ostamaan saman pyörän mitä kävin koeajamassa. Pyörä on Cube Acces WS Exc ja tilasin sen bikesteriltä. Pyörä sopi omaan budjettiini ja sen ajotuntuma oli itselle hyvä. Toki olisi voinut hifistellä jollakin tonnin pyörällä, mutta ajattelin pärjääväni tällä oikein hyvin. Pyörä on suhteellisen kevyt, noin 15kg ja se sopii erinomaisesti lyhytselkäisille. Mun pituus on 169cm ja pyörän runko on 19" ja renkaan koko 29". Yleensä nettikauppojen sivuilla on hyvät taulukot, mistä voi esimerkiksi jalan sisämitan mukaan etsiä sopivaa pyörää.  Mullehan pituuden perusteella kauppa tarjoaa ainakin yhtä pykälää pienempää runkoa, mutta kun syötti jalan mitan, sain kooksi tämän 19" tai jopa 21". Eli jalkaa piisaa keskivertonaista enemmän.


Plussaa tietenkin myös pyörän kivasta väristä! Olenkin nyt yksin sekä ystävän kanssa käynyt rullailemassa tuolla metsässä pyörillä ja välillä asvaltilla ja olen kyllä yllättänyt siitä, miten paljon tykkään pyöräilystä kun välineet ovat kunnossa. Ennen inhosin pyöräilyä! Käytiin heti sillä testilenkillä vetämässä joku 24km enkä tiedä olenko koskaan ennen tuota matkaa edes putkeen ajanut. Ja pysyin jopa ystävän perässä, joka on melko paljon urheilullisempi mitä itse olen ja kun itsellä on tällaiset maailman voimattomimmat jalat niin olin kyllä sen lenkin jälkeen enemmän kuin ylpeä itsestäni!


Metsässä kun polkee niin ei tarvitse käydä niin pitkää lenkkiä kun pienikin lenkki on tehokas ja kehittää muuten kivasti kehonhallintaa. Metsässä myös aivot voi heittää narikkaan ja muistaakseni se metsässä samoilu laski verenpainettakin. Eli kaikkea hyvää kerralla!


Innostuin maastopyöräilystä niin paljon, että ostettiin porukalla miehelle 40v-lahjaksi myös maastopyörä. Hieman hirvitti, että jos hän ei yhtään sitten tykkääkään lahjasta. Pelko oli turha, sillä hän on jo monta kertaa käynyt pyöräilemässä yksin pyörällä. Toissa viikonloppuna soitimme isäni meille lastenvahdiksi ja kävimme Kalajoella Siipojoen luontopolulla pyöräilemässä. Se on sellainen parinkymmenen kilsan lenkki ja siitä poljimme vielä rannan tuntumaan maisemia katsomaan. Kannattaa käydä jos lähellä asustaa, vaikka paikka paikoin pitkospuut olivatkin rasitteet kun pyörän rengas upposi niiden väleihin ja ainakaan oma tasapaino ei meinannut riittää niillä ajamiseen.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa Rokualle pyöräilemään, mikäli sää vain sallii! Mahtava olisi joskus päästä myös vaikka kokemaan Hossa pyöräillen. Rokuan pyöräilykaveri muuten tilasi myös Bikesteriltä tämän saman pyörän, samassa koossa kuin mulla. Melkein voitaisiin kohta saada jotain provikkaa sieltä, kun ollaan ostettu kolme näitä samoja pyöriä lyhyen ajan sisällä :D


Ja pakko sanoa, että nyt kun päivitti oman pyörän niin myös meidän perheen lasten pyöriä on uusittu urakalla. Kun itse tajusi miten helposti se huono pyörä latistaa innon pyöräillä niin en halua lasten kokevan samaa. Kiinnostaisiko teitä lukea meidän lastenpyörävalinnoista?

tiistai 3. syyskuuta 2019

Merinoinen neuletakki sekä pipo ja syksyisiä kuvia

*sisältää mainoslinkin

Kävimme tyttöjen kanssa joku aika sitten merinovillaostoksilla Kärkkäisellä. Viia silitteli tätä okran väristä merinokangasta ja tuumasi, että haluaisi siitä neuletakin. Olin aika yllättynyt, että Viia ihastui noinkin murrettuun väriin kun yleensä kelpaa vain pinkki ja muut hempeämmät värit. Itse olen myös lämmennyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni näille murretuille syksyn sävyille, joten päätin sitten tehdä Viialle neuletakin tuosta okrasta kankaasta.



 Kaavaa neuleeseen ei ollut, joten saksin summassa tämän paitakaavaa käyttäen ja hieman helmaa pidentäen. Kiinnitykseksi laitoin vain kaksi nepparia yläosaan, että alaosa laskeutuisi kivasti. Etureunassa on käänteen sisällä tukikangasta, että merino ei repeydy kun neppareita aukoo.






Pipo on sellainen kokeilu kun halusin tehdä tällaisen käännepipon ja Adlibriksen * tilauksessani oli tätä herkullista poltettua oranssia mukana. Aika hauska myssy tästä tulikin, mutta meidän ulkovaatteet eivät oikein sovi tähän. Jos teiltä löytyisi koti tälle niin tämä sopii parhaiten ehkä 47-51 päähän ja hintaan 25e voisin posteineen tämän myydä tarvitsevalle. Olisi kiva, että tämä pääsisi käyttöön :)


Tuo Dropsin Big merino* on ihana lanka! Se ei kutita ja on pehmeä ihoa vasten. Lisäksi jos Adlibriksen* toimitukset ovat ilmaisia R-kioskille, niin raskii tilata pienemmänkin määrän kokeiluun tätä lankaa. Kärkkäiseltä saa muita Dropsin merinoita, mutta harmillisesti tätä paksuinta ei saa ja menee aina tilailuhommiksi.


Kivasti sopii näihin syksyn sävyihin nämä Metsolan uuden malliston leggarit. Kangas on ihanaa ribbineulosta, jota olen yrittänyt metsästää kankaanakin jossain kivassa sävyssä. Voisi tehdä lisääkin leggareita tytöille itse! Viia on 104cm pitkä ja näissä tuplakoon housuissa on jo hurja 110/116 koko Viialla päällä. Jalkaa kun riittää näillä meidän lapsilla.




Kuvissa näkyvä hame on tehty reilu vuosi sitten ja on sitä pituutta tainnut tulla Viiallekin, koska tässä ohjepostauksessa näkyy tuo sama hame ja se on pidemmän näköinen siinä :) Tämä pussimalli on musta vaan niin söpö ja aika helppo ommellakin!


Halusin käydä pihalla ottamassa neuleista kuvat, että värit toistuisivat mahdollisimman aitoina. Niinpä mentiin niinkin pitkälle kuin meidän takapihalle ottamaan näitä kuvia. Siinä on pieni pläntti metsää ja vähän heinikkoa myös. Mitä sitä turhaa lähteä merta edemmäs kalaan! :)



Vähemmän on tullut nyt blogiin laitettuakaan mitään itse tehtyä. Ompelujumi on meinannut hieman vaivata, mutta ehkä se tän neuleen myötä taas aukesi. Aavalle pitäisi ainakin tehdä vielä viikonlopun synttäreille joku paita sinisen tyllihameen kaveriksi. Kankaiden yöstä tuli myös maltillisesti ostettua kaksi kangasta tytöille mekkokankaaksi talvea varten.


Hei vinkatkaapa jos jostain saa kauniita syksynsävyisiä kankaita, kuviollisiakin! Nappinjalla on kauniita yksivärisiä ainakin, mutta tuota ribbiä ainakin voisin haluta ostaa. Jos siis tiedät kaupan,  jossa hyvät ribbivalikoimat, niin paljasta se heti kommenttiboksiin!

torstai 29. elokuuta 2019

Upeiden maisemien hossa

Kauan odotettu vaellusreissu Hossaan koitti vihdoin muutamia viikkoja sitten ja teimme viime hetkellä suunnitelmiin sen verran muutoksia, että olimmekin reissussa yhden suunnitellun yön sijasta kaksi! Perjantaina iltapäivästä lähdimme ajelemaan Hossaa kohti ja majoituimme Jatkonjärven telttailupaikalta, mistä ensimmäinen kuva onkin kuvattuna meidän teltan ovesta. Aamuyön hämärässä käsivaralla ei kovin tarkkaa kuvaa saanut, mutta tunnelma lie tärkein.

Tuossa oli siis tien vieressä tuollaisia ulokkeita, joihin sai teltan ja auton ja jokaisessa taisi olla joku pöytäpaikka tai nuotiopaikka. Pystytimme leirin ja vietimme illan nuotiolla istuen ja eväitä syöden. Tuosta oli nätti aamulla sitten jatkaa matkaa Ölökyn ähkäsyn aloituspaikalle autolla.


Aamulla kymmenen maissa lähdimme liikenteeseen hieman viileän yön jäljiltä. Myös nukkuminen makuupussissa vaati hieman totuttelua piiiiitkän tauon jälkeen. Äidiltäni lainassa ollut makuupussi ei ollut kovin lämmin, joten ehkä pitää hommata oma pussi! Olimme suunnitelleet reitin niin, että meidän tarvitsi kantaa mukana vain päiväreput ja kun olisimme kävelleet tuon Ölökyn ähkäisyn, hakisimme rinkat ja kävelisimme nelisen kilometriä meidän leiripaikalle kalliomaalausten läheisyyteen.


Reitti oli merkitty haastavaksi ja sitä se paikoin olikin. Silti vastaan tuli eläkeläisikäistä porukkaa kävelykeppien kanssa ja hieman ihmettelimme, että miten he vaikeista kohdista olivat selvinneet. Maasto oli onneksi aika kuivaa eikä tarvinnut missään mudassa tallustaa.


Olimme varanneet kävelylle koko päivän aikaa, että ei tarvitsisi kiireessä paahtaa eteenpäin. Halusimme nauttia maisemista ja pysähdellä ottamaan kuvia! Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, vaan puhelimeen ikuistin maisemia. Kelit suosivat meitä ja koko päivän oli sopiva puolipilvinen päivä ja lämmintä 15-18 astetta varmaankin. Silti meinasi kuuma tulla, varsinkin kun tyhmänä pistimme ensin kuoritakit päälle!


Hossa teki kyllä vaikutuksen. Tuo kalliorotko oli upea näky ja kiersimme reitin kahdeksikon mallisena, että saimme ylittää myös riippusillan. Tietenkin ylämäkeen ja kaksi kertaa! Hienoa olisi päästä tuonne joskus myös maastopyöräilemään tai melomaan.




Vinkkinä, että jos tahdot päästä vähemmällä niin kierrä se kahdeksikko niin päin, että aloitat reitin rotkon oikealta puolelta, jolloin voit laskeutua nuo valtavat portaat alaspäin. Sanoisinko, että tuo ylösnouseminen oli aika kovan homman takana :D



Päivällä meillä oli mukana vain eväitä ja vettä sekä ne turhat takit! Pysähdyimme kerran tekemään ruokaa kodalle noin puolessa välissä reittiä. Sillä pärjäsikin hyvin sitten loppuajan. Tuon reitin pituudeksi tuli parilla sillan ylityksellä 12,64km oman kelloni mukaan ja aikaa meillä meni hieman vajaa kuusi tuntia, josta ruokapaikalla oltiin kyllä varmaan melkein tunti. Sanoisin, että ilman ruokailua neljässä tunnissa ehtii tuon käydä jos aikataulu ei anna periksi olla kauemmin.



Maastoa oli monenlaista niin tavallisesta metsäpolusta soisempaan alueeseen ja jyrkkien kallioiden päällä kulkeviin polkuihin. Itse tykkään vaellusreiteillä juurikin tuollaisesta vaihtuvuudesta, sillä pelkässä mäntymetsässä olisi tylsä kävellä koko matka.


Liekö Hossassa ollut joskus maastopalo, koska metsät olivat täynnä rungon alaosasta hiiltyneitä keloja?


Taukopaikalla gourmeteväänä alkupalaksi kaupan kasvissosekeittoa sekä porokeittoa kananmunalla ja pääruuaksi makkaraa nuotiolla! Näillä pärjäsi oikein hyvin reissun ajan.


Ölökynperän laavu.

Nämä hienot näkymät avautuivat kun lähdimme pois ruokatauolta Ölökynperältä.



Luonnon rauhassa oleminen teki hyvää. Edes kännykät eivät olleet rauhaa estämässä, sillä kansallispuiston alueella ei juurikaan verkkoa ollut. Kuvat jäivät siis laittamatta instaan reaaliajassa eikä muutakaan somea tullut päivitettyä, mutta eipä haitannut. Ehti sitä myöhemminkin. Mieleen palasivat vanhat partioajat kun illalla istuskelimme nuotion ääressä ruokaa laitellen. Kyllä tekisi kaikille hyvää käydä välillä tuollaisella reissulla!


Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin tuon riippusillan jälkeinen portaiden korkeusero, sillä mies on tuolla kierreportaiden alla kiipeämässä.



Toiseksi yöksi majoituimme Värikallion laavulle, joka olikin loistava paikka majoitukseen! Iso katettu rakennus takasi kuivaa tilaa, mikäli sade olisi yllättänyt. Meidän rinkat eivät mahtuneet teltan sisään, eivätkä etukatokseen, joten laskimme sen varaan, että yöllä ei sada ja jätimme ne teltan viereen. Jos olisi luvattu yöksi sadetta, olisimme saaneet ne rakennukseen kuivaan ja siellä olisi muutenkin voinut tehdä esimerkiksi ruokaa.


Ensin mietimme Ala-Ölkyn laavulle jäämistä, mutta tuo Värikallion laavu oli kyllä paljon kivemmalla paikalla. Hieman myös jännitettiin, että saadaanko seuraa yöksi, mutta saimmekin olla ihan omassa rauhassa yön.


Toinen yö sujui ensimmäistä paremmin kun hoksasin laittaa kaksi merinopaitaa päällekkäin. Nukuin kyllä melko hyvin, koska ulkoilma väsyttää ja takana oli pitkä vaelluspäivä. Yöllä oli varmaan muutenkin lämpimämpi keli kuin ensimmäisenä yönä, joten ehkä nukkuminen oli siksi kivempaa.


Meillä oli vuokralla 50l rinkat ja yllättävän täyteen sen sai, kun laittoi makuupussin rinkan sisään. Toinen kantoi vaatteet sun muut tarvikkeet ja toisella meistä oli ruokatavarat. Ruoka oli ainoa mitä meillä oli liikaa mukana. Vaatteiden kanssa olin onnistunut pakkauksessa eikä ylimääräistä juurikaan ollut.

Rinkkaparkki Ölökyn ähkäisyn jälkeen. Saatettiin käydä terassilla reitin suorituksen kunniaksi...


Tuosta Värikallion laavulta oli vain pieni matka katsomaan niitä vanhoja kalliomaalauksia. Kävimme ystävän kanssa ihmettelemässä niitä sillä aikaa, kun miehet sytyttelivät meille nuotiota ruuan laittoa varten.


Jotenkin nuo kalliomaalaukset saivat meidät todella mietteliäiksi kun tuli ajateltua, että ne on oikeasti joku maalannut jopa 5000 vuotta sitten! Mietittiin kovasti, että millaista elämää tuolla silloin oli ollut ja miten sen ajan ihmiset selvisivät itärajan ankarista talvista hengissä. Tuntui niin oudolta katsella sen ajan ihmisen käden jälkiä siinä ihan metrien päässä meistä. Hiljaiseksi veti.



Alla olevassa kuvassa näkyy meidän toisen yön leiri. Aika kauniissa maisemissa saimme viettää yön. Sen lisäksi, että pääsi luontoon nauttimaan hiljaisuudesta, oli mukava myös viettää kaksi vuorokautta ystävien kanssa ilman lapsia. Sai jutella rauhassa ilman, että joku lapsista on koko ajan huutamassa vieressä. Oli helppo retkeillä tuttujen kanssa, vaikka kummatkaan meistä eivät ole käyneet koskaan yön yli vaeltamassa. Toisaalta oli myös kiva, että molemmat olivat ihan noviiseja tässä asiassa. Opeteltiinpa kantapään kautta sitten asioita yhdessä!



Aamupalaksi chiapuuroa kermalla niin riitti energia vaeltamiseen!
Paikoitellen reitit olivat tällaista kivipolkua, eipä olisi tuossa houkutellut pyöräillä! Kotimatkaa ennen tarvitsi kävellä vain reilu tunteroinen takaisin laavulta Ölökyn ähkäisyn parkkipaikalle ja kylläpä taittui askel kevyemmin mitä edellisenä iltana, kun takana oli jo tuo kokonainen ähkäsy ja vähän päälle.

Pieni kipinä kyllä syttyi retkeilyyn tämän myötä ja tekisi kyllä mieli useamminkin käydä jossain telttailemassa. Ihan lasten kanssakin. Tosin teltan koko vähän mietityttää kun meitä on viisi. Että pitäisikö olla kaksi pienempää telttaa, jotta kantaminen olisi kevyempää vai yksi isompi. Saako noita telttoja talvella halvemmin kun ei ole sesonki!