| NauravaNappi

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tilauksesta merinovillaisia asusteita

Olen monta vuotta sitten hullaantunut itse merinovillaan, koska se nyt on vain niin huippu materiaali kaikessa kutittamattomuudessaan! Sen lisäksi, että se on pehmeää, se siirtää kosteutta iholta ja pitää sen kuivana ja lämpimänä. Siksi olen halunnut ottaa myyntiin pienissä määrin myös tilauksesta tehtäviä merinoasusteita, jotta tekin pääsette nauttimaan tästä materiaalista. Olen neulonut jonkin verran tilauksesta myyntiin merinovillaisia vauvanmyssyjä, joiden lankana on Dropsin pehmeä merinovilla, joka ei kutita vauvaa vaikka myssyn laittaisi suoraan pienen ihoa vasten ilman kypärämyssyä. Näitä voi tilata hintaan 29e sisältäen postikulut. Saa myös tupsuttomana tai lankatupsulla samasta langasta kuin pipo tai vaikka kahdella tupsulla, jolloin syntyy söpö "nallelakki".


Neulottujen asusteiden lisäksi saa tilattua myös 100%:sta merinovillaa olevia asusteita! Alla esimerkkejä tuotteista eli kierrapanta joka on sama malli kuin trikoossa. Hinta 20e sisältäen postikulut. Sopii kivasti vaikka ponnaripäiviin, kun pipo ei istu kivasti ponnarin päälle. Saatavilla niin lapsille kuin aikuisille.


Tässä sama kierrepanta Aavan päässä violettina. Varastosta löytyy valmiina aikuisten koossa  fuksia ja vähän tummempi violetti jos joku on niistä kiinnostunut. Niitä värejä on vain yhdet kappaleet olemassa eikä lisää ole niitä värejä tulossa. Tilauksesta saa kyllä esimerkiksi vaaleanpunaista ja mustaa ja violettiakin.


Lisäksi saa tuubia aikuisten ja lasten koossa hintaan 25e sis pkt. Pipoa saa kahta mallia eli perinteistä mallia ja sen hinta on 25e ilman tupsua ja 30e tupsulla. Kaikki hinnat sisältävät tosiaan postikulut jo valmiiksi :)


Alla sovituskuvaa tuosta perinteisestä mallista. Tämä vaaleanpunainen on melko täydellinen soft pink!



Pipon voi tilata myös taitteellisena, jolloin se on lämpimämpi kun korvan päälle tulee neljä kerrosta merinoa :) Hinta taitteellisella 30e ilman tupsua ja  35e tupsun kanssa.


Ja tässä vielä sovituskuvaa tuosta taitteellisesta versiosta. Tupsuja on olemassa musta, valkoinen, harmaa ja pieni erä näitä ruskeita toistaiseksi. Merinoita on musta, okra, vaaleanpunainen sekä tämä violetti. Kankaita rajoitettu määrä, joten jos haluat saada omasi niin tee tilaus heti!



Asusteet teen tilauksesta mittojen mukaan ja tilauksen voi tehdä vaikkapa spostilla osoitteeseen nauravanappi@gmail.com tai sitten instan ja facebookin viestilaatikon kautta :)

maanantai 8. lokakuuta 2018

Mennään metsään

*sisältää mainoslinkin

Ylellä pyöri pari viikkoa "Mennään metsään"-kampanja, jonka aikana ihmiset pystyivät käydä merkitsemässä sivuilta löytyneeseen laskuriin metsäkäyntinsä. Tällä tempauksella halutaan viedä suomalaisten jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Lisätietoa tuosta saat tästä linkistä. Itsekin ehdin tuonne kerran käydä merkitsemässä meidän metsäretken ja mielenkiinnosta kävin nyt katsomassa tuloksia.


Asukaslukuun suhteutettuna eniten metsäkäyntejä löytyi Sievistä, missä käyn itse töissä! Pienessä viidentuhannen asukkaan kylässä käyntejä oli kahden viikon aikana yli 7000, minkä mukaan laskennallisesti jokainen sieviläinen olisi käynyt tuona aikana metsässä. Kun taas omalla paikkakunnallani Ylivieskassa käyntejä oli alle 2000 vaikka asukkaita on yli 15 000. Sieviläiset ovat siis ahkeria metsänkävijöitä, enkä ihmettele kun heillä on näin hienoja retkipaikkoja kuten Kukonkylä!


Laskuriin sai siis merkitä kaikki retket ja koiran juoksuttamiset, metsästykset, marjastukset jne. Nyt on ollut niin upeita syyspäiviä, että me on yritetty myös nauttia luonnosta minkä ehditään viikonloppuisin! Luonto on kauneimmillaan kun puiden lehdet ovat ruskan väreissä. Aava oli Viian jälkeen loppuviikosta kuumeessa, joten sunnuntaina ei lähdetty minnekään sellaiselle metsäretkelle, että olisi pitänyt kävellä vaan mentiin ihan autolla Kähtäväjärvelle ja käytiin paistelemassa makkaraa sekä vaahtokarkkeja.


Veetiä meinasi kiukuttaa lähteä kun hamahelmillä tekeminen oli kesken eikä oltu osattu antaa myöskään ennakkovaroitusta, koska päätettiin tehdä retki ihan pikaisella päätöksellä tyttöjen päikkäreiden aikaan. Saatiin kuitenkin lopulta Veetikin mukaan ja niin hänkin tuumasi reissun jälkeen, että tuli hyvä mieli, vaikka aluksi ei olisi millään huvittanut lähteä. Myös tytöt olivat tosi kiukkuisella tuulella ennen ulkoilua. Viia varmaan juuri heränneenä kiukutteli ja Aava nukkumattomuuttaan. Kukaan muu kuin me vanhemmat ei oikein innostunut retkestä, mutta niin vain oli kaikilla ihan toinen ääni kellossa kun päästiin pelipaikoille.


Kävin viime kuussa kuuntelemassa kirjastossa Tea Karvisen luentoa Suomen kansallispuistoista ja suosittelen tilaisuutta ehdottomasti jos hän sattuu jossakin lähistöllä luennoimaan. Meidän kirjastosta meinasi paikat loppua kesken kun väkeä oli niin paljon ja lopulta osa seisoi eteisessä! Luennolla käytiin pikakelauksella läpi kaikki Suomen kansallispuistot kuvineen ja paikalle sai jäädä esityksen jälkeen keskustelemaan puistoista ja ostaa Tean kirjaa Kansallispuistot - Maamme luonon helmet*.
Itse en ehtinyt jäädä kuuntelemaan keskustelua, sillä piti joutaa tyrnin poimintaan ennen pimeää ja niinpä ostin tuon kirjan itselleni jälkikäteen. Edulliseen hintaan näytti saavan esimerkiksi Adlibrikselta tuosta ylhäällä olevasta linkistä (pelkästä klikkauksesta en saa rahaa, joten käy rohkeasti tutustumassa ;)).


Tuo esitys herätti entistä enemmän kiinnostukseni kansallispuistoihin, sillä itse olen käynyt ainoastaan Rokualla muinaisina partiovuosinani ja kaikki muut puistot ovat vielä kokematta! Siksipä päätettiinkin mennä parin viikon päästä tutustumaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon miehen veljen perheen kanssa. Ehkä tämä ruska-aika ehtii mennä siihen mennessä ohi, mutta uskon siellä olevan muutenkin upeat maisemat ilman ruskaakin. Siellä näytti menevän sellainen sopiva viiden kilometrin mittainen reitti, joka olisi tarkoitus käydä kiertämässä.


Monen vuoden aikainen kansallispuistohaave on tietenkin Koli, jota kaikki kehuvat ja paljon olen ihastellut Instassakin kuvia noista maisemista. Haluaisin myös joskus käydä ihan yöpymässä jossain kansallispuistossa ja nyt se onnistuisi jo lastenkin kanssa, kun kukaan ei ole enää vaippaikäinen.



Uskon, että luonnossa yöpyminen on lapsillekin suuri seikkailu, koska jo pelkästään kotipihalla telttailu on varmasti lapsen mielestä todella jännää. Meillä tosin ei ole telttaa eikä makuupussejakaan, mutta saisikohan niitä näin talviaikaan edullisemmin? :) Teltan pitäisi myös olla sen verran iso, että sinne mahtuisi viisi henkeä nukkumaan. Toimivia ja hinnaltaan edullisia retkikamppeita ja rinkkoja saa siis suositella. Jos vaikka joskus päästäisiin jossain käymään koko perheellä retkellä!



Meilläkin lapset ovat jo ihan vauvasta asti kulkeneet mukana luonnossa, niin ei sinänsä olisi niin kamala shokki mennä pidemmäksikin aikaa retkelle. Aavakin alkaa ensi vuonna olla sen ikäinen, että jaksaa jo kävelläkin pidemmästi. Veetihän kiersi kuusivuotiaana pienen karhunkierroksen Kuusamossa eli sen noin 12km pitkän reitin eikä valittanut yhtään. Tosin veikkaan, että Aava ei taida ihan yhtä sinnikäs olla... Itseä harmittaa, että missasin "Yövy luonnossa"-päivän metsähotellin, joka järjestettiin täällä Ylivieskassa Törmäjärvellä. Siellä olisi päässyt kokeilemaan yöpymistä riippumatossa, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun perhepartiossa pääsin sellaista testaamaan.


Meillä on kuitenkin vielä käytössä Tula, joten sinne mahtuu kyllä hetkeksi levähtämään kuka tahansa meidän lapsista, jos matka alkaa painaa liikaa pieniä jalkoja :) Ja pikkuhiljaa voi edetä, lasten kanssa ei tarvitse tehdä nopeusennätyksiä. Tässähän on kivasti nyt talvi aikaa suunnitella!


Aloitettiin taas myös perhepartio, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli viime sunnuntaina juuri ennen kuin lähdimme sopeutumisvalmennukseen sitten maanantaina. Perhepartio on oikeasti suunnattu alle kouluikäisille, mutta täällä myös koululaiset ovat tervetulleita oman haluamisensa mukaan. Kirjoittelinkin perhepartiosta tammikuussa, jos haluat käydä lukemassa. Jos retkeily kiinnostaa niin siinä on matalan kynnyksen harrastus lähteä mukaan. Selvitä ihmeessä, löytyykö sinun paikkakunnaltasi perhepartiotoimintaa. Sinne on helppo lähteä kun mukana on muitakin, eikä tarvitse stressata että osaako mennä yksin tai sytyttää nuotiota jne.


Perhepartioon ei varusteitakaan tarvitse sen enempää kuin normaalit ulkoiluvaatteet! Toki vedenpitävyydestä on plussaa, jos taivaalta sataa kissoja. Mutta sadetakilla ja kumppareillakin pärjää. Jos tämä Ylivieskan paikallinen toiminta kiinnostaa, niin saa laittaa vaikka viestiä aiheeseen liittyen niin voin kertoa jos haluatte kuulla jotain lisää.

Nuotiosavun takaa on helppo hymyillä!


Sopeutumisvalmennuskurssillakin muuten painotettiin ulkoilun tärkeyttä myös erityislasten elämässä, koska se tasaa sykettä ja laskee verenpainetta auttauen rentoutumaan sekä päästämään irti liiallisesta kuormittumisesta. Sama toimii meille kaikille muillekin vai tunnustaako joku muka tulevansa metsästä ulos stressaantuneena? Hirvikärpäsetkin muuten alkavat pikkuhiljaa kadota, joten sen puolestakin voi stressin jättää taakseen!


Yritin tänään selailla netistä tulevaisuuden varalle jotain uusia retkieväitä ja törmäsinkin helppoon uuniperunaideaan. Tai no oikeastaan perunanyytteihin! Niitähän voisi vähän esikypsentää mikrossa kotona ja retkellä sitten nakkaisi vain folionyytit nuotiolle. Hieman vaihtelua siihen ainaiseen makkaraan. Nyt muutamana kertana ollaan otettu jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja onhan ne hyviä nuotiolla paistettuna! Lisäksi miehen ollessa reissussa testattiin retkellä tikkupullataikina ja hyvin toimi sekin. Tai no, ainahan ne on sisältä raakoja kun ei koskaan malta paistaa tarpeeksi kauan, mutta hyviä niinkin. Nuotioruokavinkkejä otetaan siis myös vastaan :) Seuraavaksi jälkkäriksi taidamme kokeilla suklaabanaanit, niitä en ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen!



Milloin sinä olet viimeksi käynyt luonnossa retkeilemässä?

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Sotka Artic kulmasohva

Ihanaa sunnuntaita! Mitäs teidän viikonloppuun on kuulunut? Me kotiuduimme perjantaina Oulusta sopeutumisvalmennuskurssilta ja tytöt ovat vuorotellen olleet kuumeessa. Viikko piti sisällään sen verran painavampaa asiaa, joten ajattelin tänään blogin puolella keskittyä enemmän hömppään :)

Viisi vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiimme, ostimme sellaisen sohvan, jonka oli tarkoitus olla meillä pikkulapsi aika. Olisin jo silloin halunnut vaalean sohvan, mutta tajusin, että se ei ehkä olisi kaikista järkevin valinta vauvaperheeseen. Ja sen silloisen vauvan jälkeen syntyi vielä toinen vauva, joten sohvan hankinta vain lykkääntyi. Nyt kun Viia on kolme vuotta, saimme aikaiseksi vihdoin ostaa uuden sohvan!


Pitkään tutkin eri vaihtoehtoja netissä ja selailin, millaisen sohvan haluaisin. Toiveissa oli hieman vanhempaa kevyemmän oloinen sohva, joka olisi kuitenkin iso ja divaanimallinen. Vanha sohva pysyi hyvänä niin kauan, kunnes lapset kasvoivat ja alkoivat rymyämään siinä, jolloin se alkoi nyppääntyä. Nukkaleikkuri onneksi pelasti tilannetta kun sitä muisti käyttää. Yksi toive uuden sohvan suhteen olikin hyvin kulutusta kestävä kangas.


Huomasin vain sohvan valinnassa tulleeni taas sen saman ongelman eteen, minkä kohtaan usein muissakin hankinnoissa. Ne tuotteet, mitkä silmääni näyttävät hyvältä, ovat yleensä varustettu ihan liian isolla hintalapulla. Ulkonäöllisesti olin ihastunut Sotkan Artic-sarjaan, mistä olin lukenut paljon hyviä kokemuksia Facebookin sisustusryhmistä. Tuo sohva tarjosi mahdollisuuden koota mieleinen yhdistelmä erilaisista tarjolla olevista palasista. Kun sattumalta bongasin keväällä mainoksen, että Sotkassa oli kaikki sohvat -40% alessa, niin hurautin paikan päälle katsomaan näitä. Tykästyin malliin ja kankaaseen ja ominaisuudetkin olivat sellaiset, että sama päällinen kestäisi julkisen tilankin kulutusta. Illemmalla kävimme vielä miehen kanssa yhdessä toteamassa, että tämä otetaan ja kaupat tehtiin.


Kesäkuussa sitten saimme kotiimme tuon uuden sohvan ja vanhakin saatiin samana päivänä myytyä pois alta. Tykkään tästä uudesta sohvasta tosi paljon! Se on ulkonäöllisesti juuri sitä, mitä olin hakenut ja värikin on hyvä. Pinta ei ole aivan tasaisen harmaa, joten likakaan ei ehkä näy niin helposti. Sumutettiin tähän myös se aine, että sohva hylkii likaa eikä ime vaikka niitä kaatuneita juomia sisäänsä.


Yksi ainut miinus sohvassa on se, että syvyyttä on himpun verran vähemmän kuin vanhassa sohvassa, joten tässä ei mahtu yhtä aikaa pötköttelemään kahta ihmistä vierekkäin, kuten vanhassa mahtui :)



Nyt sitten pitäisi löytää joku nätti matto, mutta vielä ei ole oikein mieleistä löytynyt tai sitten tosiaan on se hinta ollut esteenä. Linie desiginin matot ovat silmää miellyttäviä, mutta olen silti vielä yrittänyt etsiä jotain muuta vaihtoehtoja. Kokona kuitenkin saisi olla se 2x3m ja tuota kokoa tuntuu olevan liian vähän myynnissä juuri niistä matoista, joihin olen ihastunut. Joten jatketaan sen suhteen etsintää!

Nyt odottelen, että Viia heräilee ja sitten lähdemme varmaan koko perheellä jonnekin retkeilemään, kun ulkona on niin kaunis syyssää!

Huutokauppa Hope:n hyväksi

Hope  on yhdistys, joka yrittää taata eri tuloluokista tuleville lapsille tasa-arvoisemmat lähtökohdat elämään. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että Hopen kautta kiertää isot määrät vaate- ja tavaralahjoituksia perheille, jotka apua tarvitsevat. Vuosia sitten olin ompeluleirillä, jossa ommeltiin Hopen Oulun yhdistykselle vaatteita jaettavaksi niitä eteenpäin. Tällä kertaa olen mukana tempauksessa, jossa Hopen hyväksi on järjestetty huutokauppa, jonka tuotto menee suoraan Hopen toimintaan.



Huutokauppa toteutetaan facebookin ryhmässä  Hope huutokauppa 5.10.2018 ja itse huutokauppa käydään tänä perjantaina. Ryhmässä on tarjolla erilaisia käsityöläisten tuotteita, joita voit huutaa itsellesi ja lahjoittaa samalla tuoton hyvään toimintaan. Saat siis kauniin tuotteen lisäksi myös hyvää mieltä lahjoittamalla. Me tuotteiden tekijät maksamme postikulut tuotteista, muu tuotto menee suoraan Hopelle.


Ryhmä on jo auki ja sinne pääsee jo nyt ihastelemaan kaupan olevia tuotteita. Tässä kuvakaappauksia muutamista kansioista, että mitä herkkuja siellä onkaan tarjolla. Lastenvaatteiden lisäksi vaatteita on myös miehille ja naisille, sekä erilaisia laukkuja ja pussukoita sekä muita kodin tuotteita on tarjolla. Minulta huutokaupassa on okranvärinen merinovillamyssy vauvalle noin 35-40cm koossa. Teethän sinäkin hyvää ja käy huutamassa jotain näistä itsellesi, niin saadaan pottia kasvatettua!



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sovituksessa Kuling vuorellinen kurahaalari

 *sisältää mainoslinkkejä

Vuorellinen kurahaalari on ollut meidän loskakelien luottovaate jo vuosia. Yleensä ollaan suosittu Elloksen kurahaalareita, joita meillä on ollut melko montaa eri kuosia. Ensimmäisen ostin Veetille aikoinaan kirpparilta ja sen jälkeen ollaan joka vuodelle hankittu jonkin sortin vuorellinen kurahaalari ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat olleet juurikin näitä Elloksen haalareita. Tälle vuodelle oli aika kivat kuosit!



Meille ei kuitenkaan tänä vuonna tullut näitä haalareita,  koska satuin bongaamaan hyvässä alessa Kulingin vastaavat. Mietin muutenkin Aavalle kaksiosaista settiä ja samalta merkiltä löytyi sellainenkin. Viialle valitsin tämän Kuling Douglas sadehaalarin, josta Viialla päällä koko 98/104cm. Nämä sadeastut tuntuvat olevan reilua kokoa, toisin kuin vaikkapa Aavan toppatakki


Haalari on just passeli Viialle, mutta kasvunvara riittää hyvin koko talveksi. Ehkä jopa ensi syksyksi?


Elloksen kurahaalarit ovat usein kuosillisia, niin kiva saada välillä tällainen vähän hillitympi versio. Tosin kaikista paras olisi kun olisi tuollainen yksivärinen violetti! En tiedä miksi kuravaatteista usein tehdään kuosillisia?


Mielelläni kuulisin kokemuksia tästä haalarista, että miten on kestänyt käytössä? Meillä nuo Elloksen haalarit ovat olleet aika varmoja ja kestäneet meiltä yleensä seuraavallekin käyttäjälle ehjänä.



Aavalle ostin tämän Ottava sadepuvun koossa 122/128. Aava oli juuri neuvolassa 120cm ja tämä oli vielä aika reilu, mutta kuitenkin pidettävissä. Edellinen koko oli kuitenkin 110/116, jonka pelkäsin jäävän lyhyeksi. Tässä on aika näppärän oloinen tuo housuosa, kun siinä on tuo liivimallinen yläosa, joka lämmittää vielä takin lisäksikin! Meillä näytä on käytetty pikkupakkasille asti ja ihan parhaimmillaan ovat kevään loskakeleillä kun keli alkaa mennä plussan puolelle, mutta maa on täynnä loskaa ja kuraa! Ei tartte sitten erikseen pukea enää kuriksia toppavaatteiden päälle.

Toivotaan, että nämä ovat nyt hyvät ja jos eivät ole niin siirrymme ensi vuonna takaisin sitten Elloksen versiohin. Jos kuravaatteet on vielä hankkimatta, niin Lekmerillä näyttää olevan paljon sadevaatteita yli -30% alennuksella! Ja jos toppavaatteet puuttuvat niin nekin näyttävät ainakin tältä samalta Kuling-merkiltä olevan alessa.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Synttärijuttuja

Meillä molemmat, sekä Veeti että Aava ovat syntyneet syyskuussa. Siksi meillä onkin silloin melkoinen juhlaputki kun on sukulaissynttäreitä sekä lasten omia kaverisynttäreitä. Aava toivoi lahjaksi Lego friendsejä ja niitä meidän antamasta paketista löytyikin. Aava ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut rakentamaan ohjeista, mutta nyt hienosti pienellä avustuksella jaksoi kasata kaikki legot mitä sai lahjaksi ja niitä tulikin useampia!


Veeti toivoi tietokoneelle Minecraftia, koska siinä on jotain erilaisia toimintoja kuin pleikkarilla. Tiedä häntä kun en mitään noist ymmärrä, mutta ostettiin toiveiden mukainen lahja, koska se oli kuitenkin aika edullinen :) Varsinkin kun Veeti harvoin osaa oikein mitään toivoa, niin silloin pitää tarttua koukkuun kun saa selvän toiveen!


Aava piti tänä vuonna ensimmäiset kaverisynttärinsä, mutta onnistuin hukkaamaan kuvat niistä johonkin! Kakun kuvan löysin puhelimen kätköistä. Aava näki samantyylisen keksikakun kun selailin kakkuja Pinterestistä ja halusi samanlaisen kaverisynttäreilleen. Tämähän olikin helppo toteuttaa kun paistoi vain kaksi keksipohjaa ja täytti mascarpone-kermavaahdolla ja löi läjän koristeita päälle! Mascarpone tökkii jostain syystä itsellä ja tekee tunkkaisen maun, ei mene jatkoon meidän kakkujen välissä! Lapsille tämä maistui, vaikka yleensä tavalliset kakut eivät niin hitti olekaan.


Aavan virallisena synttäripäivänä käytiin porukalla ulkona syömässä ja Veeti puolestaan sai omana päivänään pelata normaalia kauemmin. Molemmille siis jotain pientä kivaa!


Aavan synttäri-iltana pidettiin vielä leffailta koko perheen voimin ja olikin kiva katsoa itsekin elokuva lasten kanssa :) Yleensä teen lasten leffojen aikaan jotain omia juttuja, mutta nyt katsottiin kaikki.


Yhteissynttärit pidettiin toissaviikonloppuna ja niihin kutsuttiin kummit ja lähimmät sukulaiset. Tosin Veetin yhdet kummit olivat synttäreiden aikaan juuri ulkomailla. Nähtiin kuitenkin ihan vähän aikaa sitten :) Kiva oli pitkästä aikaa leipoa kunnolla, vaikka suunnittelu jäikin hieman viime tippaan. Muistin myös, että ei tuolla meidän uunilla oikeasti saa tehtyä kakkua!


Paistoin yhteensä kolme pohjaa, joista yksikään ei onnistunut mutta niistä sai koottua sitten yhden kakun. Aina pääsee unohtumaan ja olettaa, että kyllä se nyt tällä kertaa onnistuu. Pitänee käydä Pyhäjoella kotona kotona paistamassa pohjia pakasteeseen! Kakun väliin valitsin toffeen ja lakan, mutta aika vähän tuo lakka maistui valitettavasti kakussa. Kakun päälle hain kukkakaupasta myrkyttömiä kukkia ja niiden varret on vielä teipattu ennen kakun päälle laittoa.




Toisena kakkuna oli Kinuskikissan vadelmainen cookie dough-kakku ja tämä oli kyllä ihanaa oman makuun! Pohjan päällä oli raakaa keksitaikinaa, jonka makeutta kompensoi kivasti tuo raikas vadelmakerros päällä. Tässä samanlainen koristelu kuin täytekakussakin. Aika nopea keino saada aikaan näyttävä kakku on käyttää siina oikeita kukkia!


Halusin testata myös tällaisia dominotikkareita, mutta näitä en tee kyllä toiste! Keksi meinasivat tipahdella kuorrutekuppiin ja muutenkin jostain syystä kuorrute tahtoi leikata kiinni, vaikka olen ennenkin noita Candy meltsejä käyttänyt leivonnassa. Jostain syystä ei kuitenkaan päästy tällä kertaa kavereiksi. Ihan hyviähän nuo olivat ja lapsillekin maistuivat, mutta melkein suosin kuitenkin tekemisen kannalta ennemmin tavallisia cake popseja.


Suolaisena syömisenä meillä oli suolatikkuja, kinkkujuusto-sarvia sekä foccaciaa! Sarvet olivatkin yllättävän helppoja tehdä. En oikein muistanut tätä, koska en ole varmasti yli viiteen vuoteen tehnyt niitä! Upposivat myös hyvin vieraille eikä niitä montaa jäänyt jäljelle.


Foccacian tein Kotikokin  ohjeella ja se oli ihana pehmeää. Päälle laitoin sormisuolaa, rosmariinia ja fetajuustoa. Lisäksi oli vielä ihan irtokarkkeja sekä popcorneja :) Synttärit sujuivat oikein hyvin ja saatiin melkein kaikki sukulaiset paikanpäälle ja lähes kaikki kummitkin. Lapset saivat mieluisia lahjoja tänäkin vuonna.


Veetiltä kysyttiin, että haluaako pitää kaverisynttärit vai viedä vaikka yhden kaverin kanssaan Superparkiin ja hän valitsi jälkimmäisen. Aloin miettiä korvaavaa vaihtoehtoa kun viime vuonnakin taisi käydä niin, että jossain vaiheessa Veeti kysyi, että voisiko mennä vain yhden pojan kanssa rakentamaan legoilla. Luulen, että isossa ja kovaäänisessä porukassa Veeti ei ole ehkä ihan elementissään, vaikka haluaa aina pyytääkin paljon kavereita synttäreille. Nyt sitten päädyttiin tuohon ratkaisuun, että mies vie Veetin ja yhden parhaista kavereista Superparkiin touhuamaan niin on mieleinen synttärijuttu Veetillekin. Ei tuntunut yhtään harmittavan, että kaverisynttäreitä ei ole vaan heti sanoi, että mieluummin tuo. Yleensä Veetin onkin helpompi olla vain yhden tai kahden kaverin kanssa kerrallaan. Nyt molemmat lapset saivat siis sellaiset synttärit kuin halusivat. Ja nyt meillä on talossa kahdeksanvuotias, viisivuotias ja kolmevuotias!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...