| NauravaNappi: marraskuuta 2012

maanantai 26. marraskuuta 2012

Viikonlopun juttuja

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua Veetin isänpuolen mummulassa. Viime käynnistä olikin vierähtänyt jo ihan liian kauan. Nyt voi rehellisesti sanoa, että tuli levättyä kun nukuttiin lauantaina koko perheen voimin päikkärit mummun  ollessa töissä. Veeti veti unta palloon kolme tuntia ja me miehen kanssa vahingossa 2½h... Voin sanoa, että oli hieman pönttö sekaisin sen jälkeen kun heräsi noilta "pikkupäikyiltä" :)

Lauantaina aamulla ehdittiin käydä ennen mummun töihin menoa uuden rautakaupan lastenpäivillä. Siellä oli mm. piirtämistä lapsille ja piirrustuksen sinne jättäneet saivat saippuakuplaputkilon (?). Mikä se nimi oikein on??

Veeti valitsi väritettäväksi hienon keijukuvan...


... ja äiti kikkaili kameralla ja kuvasi ilmapalloa.


Ja siinäpä oli mahtava kuvasaldo koko viikonlopusta! Tehtiin myös pakolliset vierailut isomummuille sekä käytiin myös Veetin ukkia katsomassa. Sunnuntaina haettiin miehen vanha potkukelkka Veetille mukaan Ylivieskaan, niin saa Veeti sillä huristella niin kauan, että pitää ostaa isompi. Kelkka oli elämää nähnyt eikä täysin ehjäkään, mutta eipä muutama istuinpuolan puuttuminen ajelemista haittaa.

Kotona meillä on arkipäivää erilaiset ruuanlaittoleikit ja uusin suosikkileikki on ruuan tekeminen pehmoleluille. Pakko oli ottaa muutama kuva kun Veeti eilen hienosti asetteli leluille mukeja ja lautasia ja tärkeänä kokkaili ruokaa ja sitten syötti sitä leluille.





Hieman vain mietin, että pitäisiköhän huolestua, kun Veeti huutaa pehmopupulle, että "pupu nyt suu auki, aukaise suu!" Ja äänensävy semmoinen vihainen, kun pupu ei suostu muka syömään. Sitten seuraa pakkoruokkiminen. En myönnä meidän perheessä moista harrastettavan. Eikä siihen kyllä ole ollut juuri tarvettakaan, koska Veeti on aina ollut melko hyvä syömään.



Tarkoitus on myös ollut ommella Veetille jotain vähän paksumia paitoja pakkaskelejä varten, kun en jotenkin osaa pitää paidan alla toista pitkähihaista. Uusimmassa Ottobressa oli sopivasti kaava tämmöiseen vetskarikauluspaitaan ja kaapista löytyi joustiksiakin sopivasti tuota varten. Kaulusosa piti tehdä kaavasta poiketen kahdesta osasta, mutta koska se sauma on takana niskassa, niin eipä tuo haittaa.


Edelleen ihmettelen, että ketkä niitä Ottobren ohjeita kirjoittaa! En nimittäin ymmärtänyt tuota kaulusosan ompelua sitten millään! Sain sen kyllä tehtyä omalla tavallani, mutta oikea toteutustapa jäi ihan pimentoon. Muistelin, että mulla olisi ollut hihoja varten turkoosia joustista, mutta eipä ollut, joten hihoista tuli sitten punaiset. On the road-trikoo kesällä Metsolasta ostettua ja muista ei mitään muistikuvaa, että mistä ne on.
Lahjoin myös lapsen kuviin pikkukakkosella (kuten silmistä voi päätellä telkkarin olevan vieressä päällä) sekä purkkikekseillä, kuten Veeti noita suolakeksejä nimittää.


Koko on 98cm, mutta helman pituuden otin koosta 104cm, eikä tuo silti ole mikään kamalan pitkä! Veetillä kuitenkin pituutta vasta 90cm. Aika slimmi malli muuten. Yleensä teen 92cm leveydellä ja nyt ajattelin tehdä isommalla, että mahtuisi allekin paita, mutta aika kaponen tuli. Ihan kivan mallinen paita, mutta kaulus varmaan ahdistaa Veetiä vähän. Pitäisi todellakin tehdä niitä yksivärisiä aluspaitoja, että voisi pitää tuotakin vetskari alas asti auki ilman, että puoli rintakehää on paljaana :)


Kerrankin kävi myös niin hyvä tuuri, että oikean kokoinen vetskarikin löytyi jemmasta!


Ompelin itselleni myös neljännen vaatteen vähän ajan sisälle! Musta kangas on Löytöpalan palalaarista ostettua neulosta tai jotain vastaavaa hieman paksumpaa kangasta. Malli on Ottobren Bubble pocket ja kyllä sai tämänkin ohjeen kanssa hieroa aivonystyröitä sekä kysellä fb:n ompeluelämästä apuja, ennen kuin hoksasin, että miten tuo tehdään :| Pahoittelut myös sumuisista ja noloista itse otetuista kuvista. Yritinn kuvata tuon valoisaan aikaan, joten se piti tehdä itse kun miehen kotiin tullessa on jo pimeää.


Kyllä tästä nyt jotain selvää saa, että minkä mallinen tunika tuo on. Edessä siis rypytetyt taskut. Oli muuten myös mun ensimmäiset rypytykset... Ohjeen mukaan tuo tehdään joustamattomasta kankaasta, joten valitsin normaalia pienemmän koon eli 36, mutta jouduin sitäkin vähän kaventelemaan, joten koko 34 ois varmasti olllut oikein sopiva.


Hain Kärkkäiseltä myös ensimmäiset jouluvalot eli tuommoiset patterilla toimivat led-valot, jotka laitoin vain Pentikin tuikkukuppiin.



tiistai 20. marraskuuta 2012

Kolmas kerta toden sanoo

Taisin vähän innostua tuosta edellisten ompelupostausten tunikakaavasta ja hurautin tänään vielä kolmannen samanlaisen! Tästä tuli kunnon Marianne-karkki :) Kangas on Liandlon tummapinkki-valkoraitaa, jonka monen sattumusten summana sain vasta laneilla itselleni, vaikka olen ostanut kankaan jo kesäkuussa... :) Tarkoitus oli silloin tehdä tästä lyhythihainen kesätissis, mutta enpä tee semmoisella talvella mitään. Tätä oli ainoastaan metrin pala, mutta ilmeisesti kangas oli hieman normaalia leveämpää, sillä sain siitä tehtyä pitkän tunikan ja kangas riitti hihoihin juuri ja juuri, joten mistään kohdistuksista tämän paidan kohdalla ei voi kyllä puhua...


Hieman ehkä omaan slimään yöpaitamainen, mutta niin ihana päällä! Ehkä tätä kuitenkin kehtaa päivälläkin pitää. Väri vääristää kuvissa, eikä tämä oikeasti ole Mariannenpunainen :)

Linnunradan jämistä ompelin lahjaksi yhden pipon.


Tänään yritin taas kuvailla kaikkea mahdollista, kun tultiin Veetin kanssa kotiin. Kamerainnostus on huipussaan, joten joudutte ehkä kestämään tulevaisuudessa näitä mun kokeiluräpsyjä :) Veetillä oli mahtava tyyli kattoa pikkukakkosta. Hiiri silmillä, kaivautuneena sohvatyynyn taakse ja sohvatyyny sylissä.


Löysin kaapista tuommoista helminauhaa kun ehdin tuikkuja ja ripustelin sitä eteisen oksiin roikkumaan. Onpahan karuilla oksilla vähän "joulukoristeita".









Alla oleva kuva on meidän olkkarin lampusta otettu. Tuli hassu kuva!


Huomenna saan taas ystävän ompelemaan meille eli meillä taitaa olla siis minilanit tiedossa. Aika tahtoo vaan mennä hyvässä seurassa niin nopeaa, että ei siinä paljon ehdi aikaiseksi saada. Mulla olisi leikattuna Veetille yks svetari ja toivottavasti saan sen ommeltua niin tulee uus kaava testattua.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kamerakurssilla

Eilen olin siis Kokkolassa siellä All you need is white-blogin S:n järkkäämällä kamerakurssilla. Opettajana meillä oli valokuvaaja Sonja Hagström, jonka kuvia pääset katsomaan esimerkiksi Sonjan omilla facebook-sivuilla tai Sonjan kotisivuilla , jotka valitettavasti tällä hetkellä toimivat hieman hitaasti. Meitä oli mukana kuusi ihmistä, joista kaikki hieman eritasoisia kuvaajia. Itse taisin kuulua siihen kaikista vähiten osaavaan osallistujakuntaan ja mukana oli mm. omasta mielestäni todella hyviä kuvia ottava Valkoisen harmajan Suvi.

Ryhmä oli sopivan pieni ja kaikilla oli aikaa esittää itseä kiinnostavia kysymyksiä. Sonja kertoi kameran toiminnoista ja nyt minäkin tiedän mikä on valotusaika, aukko, iso-arvo jne. Käytiin kameran toimintoja yksitellen läpi ja sen jälkeen räpsittiin aina kuvia, että ymmärrettäisiin, mihin mikäkin vaikuttaa. Sonjakin oli ensimmäistä kertaa opetustoimissa, mutta hienosti osasi neuvoa.


Monia kiinnosti mm. se, miten näin pimeän aikaan saa hyviä kuvia ja sammutettiinkin valot ja kuvattiin kynttilöitä testimielessä. Tässä kuvassa onnistuin parhaiten ja sain vielä kohdistettuakin tuohon etummaiseen kynttilään.


Itse olen käyttänyt tosiaan vain automaattitoimintoa kamerassa, mutta nyt yritän opetella kuvaamaan noilla muilla toiminnoilla, että oppisin ottamaan hyviä kuvia, joita ei jälkikäteen tarvisi sitten muokata. Niinkuin olisin niitä tähänkään mennessä jaksanut muokata! Ajattelin myös käydä kirjastossa lainaamassa alan kirjoja tai lehtiä, että josko niistä saisi vähän vinkkejä nyt kun ymmärtää jo jotain noista asetuksista, eikä kaikki ole ihan hepreaa.

Mies ja Veeti lähti Kokkolaan mukaan ja kävivät sillä aikaa hakemassa muutaman jutun mulle Hennesiltä ja loppuajan viettivät Touhutalossa, joka on samankaltainen paikka kuin Hoplop. Kurssin loputtua käytiin vielä porukalla Pedrinaksessa syömässä. Meillä on pari huonoa kokemusta kyseisestä ravintolasta (Ylivieskan Pedrinaksessa ei ole mitään valittamista!), mutta annettiin paikalle vielä mahdollisuus. Kannatti kyllä! Söin nimittäin aivan mahtavan sisäfilepihvin! Menee kyllä Suomessa syötyjen pihvien top kolmoseen :)


Kotona yritin vielä näppäillä muutamia kuvia ja kokeilla saada valoisia kuvia, vaikka ulkona oli jo pimeää. Tässä kuvassa muuten yksi Hennesin ostos, minkä mies kävi mun toiveesta kipaisemassa, eli nutturavalkki! Tällä saa kyllä parissa minuutissa tosi käteviä nutturoita!


Tässä vielä paremmat kuvat takaa. Kokeilin tätä vain pikaisesti, joten en paljoa valehtele, jos sanon, että tämän tekemiseen meni se kaksi minuuttia.



Tässä vielä muutama kuva kotoa. Muumipalikoilla oli hyvä harjoitella tarkennuspisteiden kohdistamista, kun näki heti, että nyt esim takimmaiset palikat jäävät sumeiksi ja edessä ovat teräviä jne :)



Mustavalkoiset kuvat olivat musta jotenkin haastavampia, enkä oikein saanut niistä kovin teräviä :|




Tuohon pimeällä/hämärällä kuvaamiseen auttaisi ainoastaan se jalusta, sillä kättä on melko vaikea pitää heilumatta pitkällä valotusajalla. Mietin vaan, että tulisiko sitä kaivettua aina esille, kun haluaa jotain hämärässä kuvata?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Timeless and cozy

Uusimmassa naisten Ottobressa oli kivan näköinen naisten tunika ja ajattelin tehdä sen Kankaiden yönä Royal tuotteelta voittamastani Linnunrata-trikoosta. En kuitenkaan uskaltanut uutta kaavaa kokeilla tuolla ihanalla kankaalla, joten kävin ostamassa Löytöpalan palalaarista halvemman version. Satuinkin kerrankin löytämään ihanan sävyistä turkoosia/petroolia trikoota ja siitä se ajatus sitten lähti. Piirsin samasta lehdestä naisten peruspaidan kaavan koossa 40 ja tuo tunika oli koossa 38 ja oli silti huomattavasti isompi, kuin tuo toinen paita. Eli ei siis saman numeronkaan kaavoissa ole oikein mitään logiikkaa.. Tosin hiha oli sitten tuossa tunikassa niin pieni, että vaihdoin sen suosiolla siihen peruspaidan isompaan hihaan ja muokkasin hiha-aukon siihen sopivaksi.


Helmaan olisi pitänyt laittaa framilonia (jota ei tietenkään ollut), joten käytin tavallista kuminauhaa. Kangasta ei myöskään jäänyt niin paljoa tai oikeastaan tarpeeksi pitkää soiroa, että olisin saanut sillä kantattua tuon helman, joten käänsin vain kuminauhan toiselle puolelle ja kaksoisneulasin.


Mutta kiva tästä tuli näinkin. Pitää vielä katsoa, että pitääkö tuota helmaa vielä vähän ommella sisään sivusta, kun se vähän pömpöttää yhdestä kohtaa. Vinkkinä muille, että kannattaa ottaa vähintään se yksi numero normaalia vaatekokoa pienempi ja silti tuo helma esimerkiksi on järkyttävän leveä ilman kunnon kavennuksia.


Tänään uskalsin sitten leikkoa tuon Linnunradan ja ommella sen kasaan. Mies lähti raksalle siivoamaan ja Veeti meni nukkumaan, joten sain ompeluaikaa. Pienensin jo valmiiksi kaavaa ottaen vähän mitoitusta siitä peuspaidan kaavasta, jonka tiesin olevan hyvänkokoinen, koska olen kaverin sillä tehtyä paitaa sovittanut.
Ja tämmöinen siitä tuli! Kangas on ihanaa, vaikka olin vähän pettynyt siihen, että mielestäni tuo harmaa taittoi beigeen ja nuo linnut olivat ehkä ruskeita, vaikka luulin niiden olevan mustat. Kummat ne muuten oikeasti on? Olisin tykännyt vielä enemmän viileämmän harmaasta, mutta nätti tämä on näinkin.


Hihoihin tein myös tuommoisen rypytyksen eli lisäsin vähän leveyttä ja pituutta ja laitoin samalla lailla kuminauhat kuin helmaankin. Helmasta onnistuin tekemään tällä kertaa vähän kireämmän.


Eilen käytiin raksalla koko perheen voimin ja oltiin saatu ne oikea, mustat laatat jo kylppärin seiniin. Lisäksi saunan mustat paneelit olivat myös tulleet. Ainoastaan meidän makkarista puuttui osa laminaatista, muutoin koko talossa on jo laminaatit paikoillaan. Harmi kun niissä on vielä ne suojapaperit päällä, että ei päässyt vielä näkemään, että minkä näköinen tuo lattia on kokonaisuutena.

Tuo musta seinä myös saumataan mustalla, tällä hetkellä siinä on vielä paikoillaan nuo jotkut ihme apunarut, jotka on valkoiset. Halusin mustat saumat, koska jotenkin tämmöinen yhdistelmä tuo mun mieleen jonkun sairaalan tai koulun vessan lattian. En tiedä, että mistä ihmeestä moinen mielikuva tulee, mutta tuleepa vain :)



Huomenna onkin jänskä päivä tiedossa, sillä olen nimittäin lähdössä Kokkolaan All you need is white -blogin S:n järjestämälle valokuvaus/kamerankäyttökurssille. Meillähän on siis tuo Canon järkkäri, mutta osaan ottaa kuvia tasan tuolla automaattitoiminnolla, jolloin koko kallis kamera menee ihan hukkaan. Niinpä ilmoittauduin mukaan heti, kun tuolla blogissa kyseltiin kiinnostuneita lähialueilta tuommoiselle kurssille. Kirjoittelen sitten kurssin jälkeen fiiliksiä ja toivottavasti osaan ottaa myös parempia kuvia sitten ;) Toivottavasti muut osallistujat eivät ole kovin pro-kuvaajia, jotta en ole ainut, joka ei ymmärrä hölkäsen pöläystä noista valotusarvoista sun muista.... Testailin kameraa samalla kun luin ohjekirjaa huomista varten, joten tässä muutamia räpsyjä.



Kookoksenmakuiseen broilerilihapulla-nuudelikeittoon löytyy ohje täältä. Meillä tosin oli vahingossa kalkkunan jauhelihaa ja keitosta puuttui minttu, kaffirlimetin lehdet, inkivääri ja sitruunaruoho, eli lähes puolet aineksista :D





Tämä alin kuva on ehdoton suosikki!






keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Like mother like son


Meidän Veeti on selvästi äitiinsä tullut! Arvatkaapas mitä se haluaa nykyisin tehä? No virkata! Veeti istui eilen mun sylissä kun virkkasin ja riitahan siitä tuli kun oli vain yksi koukku, joten eikun kaivelemaan laatikosta Veetille oma puikko ja joku kerä. Kovasti se sitten "virkkasi" eli työnsi sitä koukkua lankakerän sisään :)




Tänään virkkaus aloitettiin uudelleen ja kyseltiin sitten, että mitä virkkaat ja vastaus oli että "pipoa" :) Ja kuulemma äidille tekee pipon, johon tulee vihreää ja sinistä. Saapa nähdä kuinka monta vuotta menee, että Veeti oikeasti virkkaa äidille pipon ;)


Äiti toi maanantaina kummitätini junalle ja toi samalla mulle ihania orapihlajanoksia, joissa on todella kauniit, punaiset marjat tällä hetkellä! Laitoin ne sitten tuohon etupihalle ruukkuun lyhtyjen kaveriksi.





Ja vaikka vähän lupailin muutakin kuin laattakuvia raksalta niin silti saatte niitä edelleen. Meillä oli käynyt ensimmäinen moka tuolla raksalla, sillä päätyseinä oli laatoitettu väärällä laatalla! Eka katsoin vaan, että "vau, efektiseinäkin on paikoillaan". Sitten tuli semmoinen miettivä fiilis, kun seinän piti olla musta ja laatat olivat harmaita. Tuossa seinässä ne näyttävät vielä oikeaa tummemmilta. Verrattiin laattaa lattialaattaan, joka yllättäen olikin tummempi kuin seinälaatan, vaikka piti olla toisin päin.


No otettiin yksi laatta malliksi mukaan ja hurautettiin Rautapohjaan. Kävi ilmi, että jossain vaiheessa laatan koodi on muuttunut, sillä alkuperäisissä suunnitelmissa se on oikein, mutta tilauspaperilla väärin. No onneksi vahinko oli pieni ja me laitettiin uudet laatat heti tilaukseen ja väärätkin irtosi nätisti seinästä. Joten eipä tuossa menetetty mitään.

Toinen pikku kömmähdys oli sattunut saunassa, missä oli laitettu paikoilleen tuo kiukaan takana oleva laatta, joka oli asennettu saunaan nähden keskelle, mutta koska meidän lauteet eivät ole symmetriset, jäi se tuolla lailla idiootisti vasempaan reunaan ja kuten näkyy, niin tuo hormikaan ei ole keskellä laattaa, vaikka pitäisi olla. Pikainen soitto rakennuttajalle ja homma hoidetaan kuntoon leventämällä tuota kiviseinää hieman oikealle päin, niin tulee sitten symmetrinen :) Mukava, että kaikki korjaukset sujuu ongelmitta, eikä tarvitse tapella, että saisi asiat oikaístua. Vaikka eihän meillä ole mitään moitittavaa tähän mennessä ollutkaan ja väärät laatatkin olivat rautakaupan vika.

Tuo taustaseinä on tuommoista harmaata kiveä, jossa on pinnassa pientä blingblingiä, kuten kuvastakin vähän näkyy, kun tuo seinä kiiltelee.


Laminaatitkin alkavat olla paikoillaan muualla paitsi olohuoneessa ja meidän makkari on vielä puoliksi kesken. Tämä toinen pienempi makkari oli vain ainut, mitä ei oltu vielä suojattu, joten sain siitä kuvan.
Laminaatti on Paradorin Arctic pine.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...