| NauravaNappi: lokakuuta 2013

torstai 31. lokakuuta 2013

Neuvolakuulumisia

Täällä taitaa vaivata joku raskauden jälkeinen dementia, kun en koskaan muista, että mistä olen jo postannut ja mistä en! Nytkin mietin, että laitoinko mitään neuvolakuulumisia viime viikolta, mutta enpä tainnut? Ja jos laitoin, niin tässä kertauksena ;) Meillä oli siis kuuden viikon neuvola ja pituutta tytölle oli kertynyt 57,5cm eli 6,5cm enemmän kuin syntymäpituus. Painoa oli noin 4,8kg eli sit oli tullut terkkarin kotikäynniltä noin 300g. Huomaatte varmaan, miten nämä kuulumiset eroaa niiden neuvolakuulumisista, joille lapsi on ensimmäinen? En kuollaksenikaan muista kokonaan vauvan painoa ja välistä ikäkin viikkoina on hieman hukassa. Muuten kaikki oli hyvin ja ihokaan ei ainakaan toisaiseksi ole muuttunut kuivaksi ja atooppiseksi, niin kuin Veetillä. Vauva seuraa tarkasti katseellaan esimerkiksi minun naamaa tai jotain esinettä ja on samalla lailla jäntevä kuin veljensäkin oli vauvana. Niska pysyy tukematta hyvin pystyssä ja mahallaan tuo katseleekin nohevan näköisenä pää pystyssä.

Pituuskasvun on kyllä huomannut siitä, että iso pino vaatteita on jäänyt tai jäämässä pieneksi. Jotenkin kuvittelin tehdessäni tätä jumpsuittia, että se menee päälle joskus keväällä. Miten väärässä olinkaan, vaikka se näytti ihan valtavalta! Koko on 68 ja leveys muistaakseni 62cm vielä kavennettuna.


Tämähän menee jo nyt hyvin vaunuhaalarina! Hihat ja lahkeet ovat ylipitkät, mutta selkämitassa ei ol kovinkaan hirveästi ylimääräistä. Pakko varmaan alkaa lisäämään selkämittaan vieläkin ylimääräistä, että nuo vaipat mahtuisivat sinne paremmin ja pidempään. Nyt melkein harmittaa, että en tehnyt isompaa...


Täällä on myös selätetty tissiraivarit! Meillä oli joku raivoava vauva täällä varmaan pari viikkoa ja raivarit käynnistyi jo siitä, että vauva näki tissin! Nyt on mennyt jo pari päivää ilman sen kummempia raivareita ja kolme yötä ollaan nukuttu yhdellä syötöllä. Tokihan rytmit muuttuvat koko ajan, mutta tämä nykyinen kelpaisi mulle paremmin kuin hyvin. Tosin huonona puolena on se, että vauva valvoo todella myöhään vaihteeksi iltaisin. Yhdessä välissä saimme käänettyä rytmin niin, että ysin maissa lapset olivat nukkumassa, mutta nyt on taas viikko menty siten, että vauvan saa nukahtamaan vasta ennen yhtätoista. Mutta jospa se tästä se rytmi alkaisi pikkuhiljaa löytyä.

Huomenna alkaa sitten jo armoton siivoaminen sekä leipominen niitä ristiäisiä varten. Lopullinen nimikin pitäisi vielä päättää!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

GFG-ruokia

Aikaisemmin kirjoittelinkin jo vähän noista Go fat go-ruuista, mitä olen syönyt. Dieetti on edelleen käynnissä. Kuukaudessa painoa tippui noin kuusi kiloa ja jossain vaiheessa hoksasin ottaa vyötärömitankin ylös ja siitäkin on se viitisen senttiä lähtenyt pois. Orjallisesti en ole ohjeita noudattanut ja varsinkin viikonlopun ompelulaneilla tuli kyllä syötyä kaikkea muuta kuin terveellisesti! Ja ensi viikolla on ne ristiäisetki ja siellä aion kyllä maistaa kaikkea. Palataan sitten normaaliin rytmiin taas maanantaina. Mutta tässä alla jotain ruokavinkkejä teille lukijoillekin!

Makaronia
paistettua jauhelihaa
paprikaa
sipulia
soijaa
kalakastiketta
mausteita


Perussalaattia kukkakaalilla höystettynä
raejuustoa
paistettuja siikafileitä tillillä, suolalla ja sitruunapippurilla maustettuna


Jauhelihapihvejä, jotka tehty vain yhteen kananmunaan per annos
salaattia
lohkoperunoita

Riisiä
jauhelihaa
salaattia
luultavasti jotain rehuja "risoton" seassa, en vain muista enää mitä

Tämmöisiä ruokia on ainakin mahdollista syödä ihan kaikkia määriä noudattaen. Tänään tein kanakeittoa, johon tuli maustamatonta kanaa, pakastevihanneksia sekä tummaa makaronia. Lounaalla puolestaan söin salaatin siikafileen kera. Onni on kalastava isi, jolta saa halutessaan ilmaista kalaa! Kiireisen iltapäivän pelastus ovat täysjyvänuudelit tonnikalan ja soijan kera sekä lisäksi salaattia tai jotain vihanneksia pakastimesta.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Ei pysty, meillä on lanit!

Viikonloppuna järjestettiin järjestettiin ensimmäistä kertaa meidän ompeluryhmälle koko viikonlopun kestävät lanit (Ja jos otsikko ei soita kelloja, niin kuunteleppa Youtubesta Justimuksen Lanit-biisi).

Tilat saatiin Alavieskan Lumikurusta ja sinne mahtui sopivasti koneineen se noin kolmisenkymmentä naista ja yöpaikatkin löytyi kaikille halukkaille. Itse lähdin laneille vauvan kanssa. Leikoin valmiiksi vaatteita, koska tiesin, että vauvan kanssa sitä työskentelyaikaa ei niin kamalasti ole. Varsinkin kun perjantaina vauva ei oikein innostunut tuosta nukkumisesta ja sattui vielä joku tiheän imun kausi samaan satsiin :) Yllättävän paljon kuitenkin ehdin tehdäkin! Tässä kuvia tuotoksista.

Vauvalle kolme bodya seuraavassa koossa eli 68cm. Osittain meillä kyllä on jo kaupanvaatteissa tuo koko käytössä, mutta nämä omatekemät on hieman isompaa mitoitusta. Unohdin laittaa näihin nepparit, että toivottavasti mahtuvat pään yli!


 Peruspaita hurjasta kunkusta. Tätä ostin Tilkkukorin alennusmyynneistä.


Vauvalle mustikahaalarit koossa 68cm ilman saumanvaroja ja pidennetyllä selkäosalla, että mahtuu kestovaippa. Hieman jäi vetoketjut eri kohdille yläpäässä, mutta pitää katsoa, että jaksanko ratkoa ja ommella uudelleen. Mulla käy näin jostain syystä AINA näiden haalareiden kanssa :) Kuvassa muuten tuo virhe näyttää paljon pienemmältä, mitä se luonnossa on.
Veetille paita kierrätysmatskuista. Tai no hihat oli jämäpalaa ihan kaupan kankaasta. Paidan raitakangas on kirpparilta ostettu tyttöjen paita ja tuo kuva on leikattu myös kirpparipaidasta, jonka ostin ihan vain tuon kivan kuvan takia :) Nyt se sattui sopimaan hyvin tämän paidan värimaailmaan. Tikkasin vain reunasta suoralla kiinni.


Mulla oli vauvalle mukana vaunut ja sisällä nukkumista varten vaunukoppa. Peiton unohdin, joten vauva sai nukkua keijutanssin alla :)


Lisäksi valmistui itselle joustocollarileggarit sekä pari tunikaa. Tai no toisen leikkasin leirillä ja ompelin kotona. Niistä sovituskuvaa myöhemmin. Alla vielä pieni kurkistus meidän ristiäiskamppeisiin.


Oli kyllä kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu! Nyt on paljon uusia kasvoja tutuille nimille! Facebookissa kun se profiilikuva ei aina kerro, että minkä näköinen ihminen siellä kirjoittelee. Toivottavasti saadaan järkättyä keväälle uusi tapahtuma, jos vaikka itsekin pääsisi sitten koko viikonlopuksi yöksi! Ja arvatkaapa mitä? Meidän porukka ompeli viikonlopun ajan yheensä yli 500 tuotetta! Meillä oli siis raksitaulu seinällä ja kelloa piti käydä rimpauttamassa aina kun sai jotain valmiiksi. Se on aika hyvä keskiarvo, kun miettii että keskimäärin päivässä osallistujia oli se vajaa kolmekymmentä.

Tällä viikolla pitää keskittyä noihin ristiäisten valmisteluihin ja sen jälkeen alkaa tosissaan väsäämään joulukalenterivaihdon kalenterin luukkuja :)



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kantoreppusukat

Löysin kivan villasukkaohjeen, kun selasin ensimmäistä Kantokiertueella ollutta blogia, Kaksin kaunihimpi, kiertueen alussa. Ohjeen näet täältä. Ajattelin, että tässäpä syksyvauvalle hyvät sukat reppuiluun. Tein ensimmäiset ohjeen mukaan valkoisena Nalle-langasta ja niistä tuli ihan liian isot meidän vastasyntyneelle. Kun sain toiset muokatut valmiiksi, ei enää tarennut pelkillä villasukilla :) Olen kuitenkin käyttänyt näitä nyt haalarin alla ja vaunupäikkäreillä. Suojaavat mukavasti koko jalan ja ovat hyvän malliset noiden polvikohtien ansiosta. Nämä on tehty violetista woolista ohjetta pienentäen.

Uskoisin sen ohjeen olevan parempi ehkä lähempänä puolen vuoden ikää olevalle vauvalle. Ohje kun oli mitoituksella 0-6kk. Jos teillä lukijoilla on tarvetta tämmöisille sukille vähän isommassa koossa, niin multa saisi ostaa nuo valkoiset, käyttämättömät sukat vaikka hintaan 13e sis pkt. Kun meille ne on sopivat keskellä talvea. Taidan tehdä sitten kevääksi uudet, hieman isommat kun ei tarvitse enää toppatöppösiä reppuun.

Samalla kun päivitin blogille omat sivut facebookiin, otin blogista pois anonyymien kommentointimahdollisuuden. Eli tästä lähtien tulee kommentointia varten olla esimerkiksi gmail-tili tai bloggerin tili. Kumpikin on erittäin helppo luoda ja varsinkin bloggeri helpottaa muutenkin blogien seuraamista, kun sinne saa uusimmat päivitykset suoraa niistä blogeista, joita haluaa seurata. Tänne kommentoijista lähes kaikki ovat kirjautuneita, joten tällä ei pitäisi olla suuri vaikutus mihinkään. Olen myös itse ottanut sellaisen asenteen, että kommentoin muiden blogeihin ainoastaan semmoisia kommentteja, mitkä kehtaan lähettää ihan omilla tunnuksilla, joten haluan saman linjan myös tänne. Se mitä ei kehtaa edes sähköpostiosoitteen takaa kommentoida, voi jäädäkin kommentoimatta.

Voihan vauva

Tänään tulee meidän tiitiäiselle ikää tasan kuusi viikkoa! Ristiäiset ovat marraskuun eka viikonloppu ja nimikin alkaa olemaan suunnilleen selvillä... Vaikka luultavasti panikoin sen asian kanssa vielä vähän ennen papin tuloa. Ristiäiskutsut menivät eilen (hups) vasta postiin ja kovasti pitäisi alkaa tehdä kakunkoristeita. Macaron-leivoksia tein yksi päivä ja vasta kolmannella kokeilukerralla niistä tuli lähes täydellisiä. Pitäisi vain keksiä joku kiva täyte niihin, koska täytän ne vasta lähempänä ristiäisiä.


Pistäkääpä nimiarvauksia meidän tytölle kommenttiboksiin, olisi kiva nähdä, että osuuko kukaan oikeaan :) Sen verran voin helpottaa, että nimi ei tule alkamaan V-kirjaimella.



Ostin Kädentaitomessureissulta vauvalle henkkamaukalta ihanan neulelakin fleecevuorella talveksi. Hieman oli vielä iso, mutta eiköhän se kohta ole jo ihan sopiva. Sitä vauhtia tuo typy kasvaa. Huomenna meillä onkin jo lastenlääkäri.


Näissä muutamassa kuvassa päällä tuo Little elephant kaavalla tehty hupullinen liivimekko, joka on kyllä tosi söpö! Näitä tulee varmasti tehtyä enemmänkin isommisa koissa.


Viime viikolla käytiin viimeistä kertaa vyöhyketerapiassa ja vauvan selkä on nyt suorassa, eli enää ei tarvitse mennä. Neiti on alkanut viihtyä myös pieniä aikoja sitterissäkin ilman huutoa ainaisen sylissä olon sijasta. Tämä helpottaa arkea huomattavasti kun ei tarvitse huudattaa sillä aikaa toista, kun esim auttaa Veetiä pukemisessa. Yöt meillä menee noin kolmella syötöllä. Vauvalla on vain hieman ärsyttävä tapa herätä aamuyöstä ehkä neljän maissa syömään ja sitten jäädä tunniksi hereille sen jälkeen ihan pirteänä. Ja kun ei viihdy sängyssä makoille niin pitää sittne sylitellä. Yleensä mies nostaa oman mahansa päälle vauvan nukahtamaan, koska ilmeisesti mä haisen niin maidolle, että mun sylissä ei rauhoitu yhtään yöllä.


Mummulassa molemmat lapset tietenkin nukkuivat ihan huipusti. Vauvakin meni nukkumaan joskus ysin jälkeen ja heräs ekan kerran joskus kolmen maissa! Tätä ei oo kyllä tapahtunut kotona vielä koskaan. Päikkäreiltäkin pitää herätä parin tunnin jälkeen syömään ja sitten voi jatkaa unia :) Mutta on tuo tyttö kasvanutkin niin paljon, että huomaa ruuan maistuneen.




Veetikin halusi viime viikolla jopa pitää pikkusiskoa sylissä. Vähän jännitti, kuten kuvista näkyy ilmeestä :)




Siinäpäs kuvapläjäys meidän kuusiviikkoisesta!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Haalarisovitusta

Niin naurettavaa kuin se onkin, niin mulle kävi tänä vuonna vähän niin, että talvi yllätti Lauran. Tai oikeastaan pakkasen tulo! Oli ollut niin lämmintä, että en osannut jotenkin kuvitella, että yhtäkkiä tulisi noin vaan lunta ja kylmää. Ensimmäisenä lumiaamuna Veeti lähti hoitoon välikausivaatteissa, mutta lämpimillä välikerroksilla ja hyvin oli tarennut. Siinä mielessä talvi ei yllättänyt, että vaatteethan meillä talveksi jo on ja nyt olikin korkea aika kaivaa ne kaapista sovitukseen.


Ostin viime vuoden alesta Veetille Molo kidsin Speed check-kuosisen haalarin jo hurjassa 110cm koossa. Mutta koska viime vuotinen oli 98cm ja Veeti alkutalvesta 90cm pitkä niin ajattelin, että tähänastisella kasvutahdilla 104cm ei riitä koko talvea. Veeti on nyt 101,6cm pitkä ja haalari tosiaan 110cm, että melko samalla suhteella mennään tuon haalarin koon kanssa kuin viime vuonna. Onhan se reilu vielä, mutta kun kangas on suhteellisen notkeaa, niin ei menoa haittaa. Veeti on kasvanut tähän mennessä noin sentin kuussa, joten en uskalla pienempää ottaa, ettei joudu kesken talven metsästämään uutta haalaria. Ja kuten alla olevasta kuvasta huomaa, et hihoissa kuitenkaan älyttömän paljon ole sitä ylimääräistä.


Vielä pitäisi keksiä, että mihin olen laittanut Veetin toppahanskat ja muut talvisemmat asusteet. Eilen hain hätäiseen Prismasta yhdet Elsa Pitkäsen hanskat testiin. Katsotaan, että peittoavatko viime vuoden Lennet, jotka olivat tähän mennessä ehdottomasti parhaat hanskat, mutta kun täältä niitä ei mistään saa :/


Alkutalvi pärjätään viime vuonna kakkoshaalarariksi ostetulla Ticketin haalarilla. Nämä on kyllä valtavan reiluja, kun Veetillä näissä kuvissa päällä koko 92cm! Hyvin mahtuu vielä, ensin jää pieneksi varmaan selkämitta, vaikka Veetillä ei mikään pitkä selkä olekaan.


Eilen käytiin ulkoilemassa ja samalla tuossa meidän lähellä olevassa Mörrimetsässä. Siellä oli tämmöinen maja ja myös makkaranpaistopaikka.





Tässä näkyy paremmin tuo haalarin koko. Hihoissa ei kamalasti ole ylimääräistä, mutta ne jäävätkin hanskojen alle. Lahkeet ovat vielä ihan sopivat. Huomatkaa ilmassa oikean käden päällä oleva lumipallo!


NauravaaNappia voi tästä eteenpäin seurata myös facebookin kautta tästä. Tervetuloa tykkäilemään!En ole vielä onnistunut luomaan tuohon sivupalkkiin mitään hienoa systeemiä, mistä voisi suoraan klikata täällä bloggerin puolella sitä tykkäysnappia.

Osaisiko joku neuvoa, että miten sen saa tuohon? Tai miten saisin kaikki nuo seurantapainikkeet (blogilista, bloglovin jne) samannäköisiksi? Tiedän, että pitää tehdä niille kuvat, mutta mitä sitten? Kun pelkkää kuvaa linkin kanssa ei pysty lisäämään ilman otsikkoa, joten pitäisi tehdä varmaan html-gadgetina, mutta sitten loppui taito :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pakko saada- kyntteliköt!

Katsokaapa mitä bongasin tänään pinterestiä selaillessani?!?! Aivan ihania uusia kynttilänjalkoja Konstsmideltä. Saman tien kun näin kuvat, hurautin Kärkkäiselle katsomaan, että onko heidän valikoimissaan näitä, koska tiedän Kärkkäisen myyvän tuota merkkiä. Ja löytyihän sieltä tuo ylempi malli. Pähkäilin mustan ja valkoisen välillä, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen. Kynttelikköä meillä ei vielä olekaan, koska ne perinteiset on niin yök yök mun mielestä.


Tämä alempi on hieman perinteisemmän mallinen ja ostaisin varmaan tuonkin, jos jostain löytäisin. Tosin en tiedä onko meillä paikkaa molemmille, mutta tuo on vaan niin hieno! Ylempää saa myös puunvärisenä sekä alempaa puunvärisen lisäksi punaisena. Mitäs tykkäätte? Musta nää on tosi kivat pienen budjetin kyntteliköt, koska kaikki mihin tähän mennessä oon ihastunut, ovat olleet jotain parin sadan design-juttuja.


torstai 17. lokakuuta 2013

Leikkihuoneen matto

Veetin leikkihuoneessa on ollut tähän asti se itse virkattu sininen matto. Se ei kuitenkaan ole mikään kamalan kätevä, kun sen päällä ei voi leikkiä ja varsinkin kaikki legopalikat hukkuvat maton alle. Hobbyhallissa oli vasta Hobbalot, josta tilasin jo vähän joululahjoja ja samalla tilasin leikihuoneeseen tämän edullisen maton. Hintaa oli muistaakseni 29e ja koko on juuri passeli, että ei mene tuonne pöytien alle. Tuon päällä on nyt huomattavasti helpompi vaikka rakennella niitä legoja, eivätkä palikat ole koko ajan hukassa :)


Matto on Hobbyhallin Koodi-mallistoa ja on kumipohjainen, joten pysyy myös hyvin paikoillaan leikien tiimellyksessä. Mustavalkoinen on aina varma valinta, kun sen voi halutessaan sijoittaa myös johonkin toiseen huoneseen. Haaveilenkin nyt virkkaavani tuonne Veetin makuuhuoneeseen jonkun monivärisen maton. Se sininen virkattu matto on tehty trikookuteesta, joka oli ärsyttävän epätasalaatuista ja se näkyy matossakin. Pitää siis tehdä ontelokuteesta niin saa tasaisemman lopputuloksen.

Pakko vielä mainita, että meillä on maassa lunta! Mielenkiintoista oli seikkailla aamulla vyöhyketerapiaan kesärenkailla, kun ei olla saatu renkaita vaihtoon, kun meidän kakkosauto on korjaamolla ja on ollut vain tuo toinen auto käytössä ja päivisin menoa. Tänään se jätettiin renkaiden vaihtoon, joten jospa ne olisi ehditty nyt sitten vaihtaa. Ollaan käytetty vauvaa tuolla vyöhyketerapiassa aluksi mahavaivojen takia ja ensimmäisellä kerralla paljastui, että vauvan selkä on vino. Saattaa johtua muunmuassa huonosta asennosta kohdussa ja saattaa myöhemmin aiheuttaa ongelmia. Sitä ollaan nyt hoidettu kuntoon. Tänään oli viides kerta ja nyt selkä oli pysynyt suorassa, joten enää ei tarvitse käydä! Saatiin kivoja hierontaohjeita kotiinkin ja pitää yrittää muistaa niitä tehdä vaikka joka toinen päivä, kun vauva näyttää siitä tykkäävän :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kokemuksia

Kaaos. Se meillä vallitsi tänään kun palasin viemästä Veetiä hoitoon. Aamu oli vähän turhan kiireellinen, kun olin laittanut kellon tuntia liian myöhään soimaan. Onneksi vauva herätti puolta tuntia ennen lähtöä. Siinä ei kamalasti ehdi aamutouhujen jälkiä siivota kun pitää saada toinen valmiiksi hoitoon ja toinen kitisee heti kun hetkeksi laske sylistä johonkin. Oikeastaan nämä kuvat ovat jo vaunulenkin jälkeiseltä ajalta, jolloin kaaos oli vielä isompi, koska yritin pikaisesti leipoa kun vauva jäi lenkin jälkeen nukkumaan vaunuihin. Tietenkin vaippa oli falskannut ja pihalta kuului itkua ehkä vartin unien jälkeen. En ehtinyt saada piirakkaa uuniin asti saati siivottua jälkiä. Jostain syystä päiväunet tietenkin ovat hakusssa juuri silloin, kun pitäisi leipoa pari piirakkaa illan vaatekutsuille sekä raivata kaikki romu paikoilleen. Ja myönnän, sotku voisi olla pahempikin, mutta meille tämä on jo aika sotkuista. Mies kun tykkää pitää tavarat oikeilla paikoillaan.


Työhuoneessa on enää minikaaos pöydällä, kun sohvalta raikkosin eilen melkein kaikki turhat kamat pois. Tästä hienosta aasinsillasta päästään nyt siihen Tulan kantoreppuun ja siihen, mitä tein repun kanssa testiviikollani! Eräs teistä lukijoista olisi toivonut enemmän postauksia siitä, kun reppu meillä oli ja kaipaili myös käyttökokemuksia. Aluksi oli tarkoitus tehdä hieno vertailu Tulan ja Manducan välillä, mutta se taitaa jäädä väliin, koska en keksinyt kovinkaan paljon eroja! :) Valitettavasti mulla ei ole kuvia itsestäni Tulan kanssa jo julkaistujen lisäksi, koska käytin sitä päivisin miehen ollessa töissä.


Tulaa käytin kyllä monta kertaa tuona testiaikana. Tein esimerkiksi useamman kerran ruokaa vauva repussa. Kun talossa on vain sylissä viihtyvä vauva sekä kaveria kaipaava kolmevuotias, oli reppu aika hitti! Vauva vain reppuun niin pystyi samalla tekemään ruokaa, pitämään vauvan tyytyväisenä sekä viihdyttämään esikoista. Tarpeelliseksi reppu osoittautui myös siivouspäivänä, kun sulloin vauvan reppuun ja imuroin samalla. Imurin ääni rauhoitti vauvan uneen. Lisäksi jos en saanut vauvaa päikkäreille niin laitoin sen reppuun ja sinne se sammui takuuvarmasti :)

Kaikinpuolin Tulaa suosittelen perheille, joilla on sylissä viihtyviä vauvoja sekä niille, jotka haluavat pihalla päästä semmoisiin paikkoihin, mihin rattailla ei pääse. Me ei päästy paljon ulkoilemaan repun kanssa, koska odottelin vauvan syyshaalaria turhaan saapuvaksi postista, kunnes selvisi, että haalarin myyjä oli huijari, joka otti ilmaisen pikavipin multa pariksi viikoksi ja sen jälkeen pyytämättä palautti rahat. Ja tämä ihminen oli tehnyt saman "posti hukkasi"-tempun samoine selityksineen noin kymmenelle ihmiselle, joten siitä tiedän joutuneen huijatuksi. (Vinkkinä fb:ssä j netissä kauppaa tekevälle, kannattaa liittyä siellä ryhmään Nettihuijarit kuriin!). Meillä kuitenkin käydään paljon esimerkiksi metsässä Veetin kanssa ja siihen reppu on ihan omiaan.


Molempia reppuja nyt hieman käyttäneenä en osaa oikein pistää niitä paremmuusjärjestykseen. Tula on ulkonäöllisesti todella paljon siistimpi ja sitä on saatavilla eri kuoseissa. Manduca on hieman tylsempi. Ainoa selkeä miinus Tulassa Manducaan verrattuna oli mielestäni tuo erillinen vauvatuki, mikä oli mielestäni hieman työläs käyttää. Toki tuo poistuu sitten, kun lapsi kasvaa. Manducassa tuo on integroituna ja toisaalta se sitten kulkee mukana taaperollakin, vaikka sitä ei enää tarvisi. Tuo Tulan tuki on kuitenkin huomattavasti tukevampi kuin Manducan.

Tula puolestaan saa plussan pienestä lantiovyössä sijaitsevasta taskusta, jonne saa vaikka avaimet. Manducassa ei taskua ole ollenkaan. Lisäksi Tulassa on semmoiset kumirenksut noissa remmeissä, joilla saa kerittyä ylimääräiset piuhat nätisti kasaan, eivätkä ne roiku missä sattuu jatkuvasti. Repun saa myös riisuttua helpommin kahdella sormella painamalla solkea, kun taas Manducan avaamiseen käytetään aina kolmea sormea yhtä aikaa. Kummankin repun sain säädettyä yhtä helposti.

Tässä vielä hieman tietoa molemmista repuista:

Tula:

  •  Sopii käytettäväksi 7-20 kg painoisille lapsille
  • Lasta voi kantaa edessä ja takana, aina kasvot kantajaan päin
  • Helppo käyttää. Nopea pukea ja riisua
  • Materiaalina laadukas, Öko-tex sertifioitu, 100 % puuvilla. 
  • Soljilla ja hihnoilla turvallisuus sertifikaatit
  • Valmistettu ja suunniteltu EU:ssa
  • Lantiovyössä pieni tasku, johon sopii esim. avaimet, puhelin, pankkikortti 
  • Kantorepussa on korkea paneeli ja irroitettava huppu, joka tukee lapsen päätä nukkuessa, suojaa säältä sekä antaa näkösuojaa
  • Pehmusteet olkahihnoissa sekä panelissa lapsen jalkojen kohdalla 
  • Kantoreppu voidaan pestä pesukoneessa
  • Repun mukana tulee irroitettava huppu, jonka kokoa voi säädellä kuminauhoilla


Manduca:
  • vastasyntynyttä voi kantaa ortopedisesti oikeassa asennossa integroidun vauvatuen avulla
  • integroitu korkeudensäätöosa takaa mukavat kantohetket aina 20 kg painoon asti
  • pääntuki on monipuolisesti säädettävä ja siitä on iloa erityisesti lapsen nukahdettua
  • Manducassa lapsi on aina lähellä kantajan kehoa
  • selkäystävällinen suunnittelu ja anatomisesti muotoiltu lantiovyö säästää selkää ja jakaa painon lantiolle
  • sopivasti pehmustetut olkahihnat ja molempiin suuntiin säädettävät lukot tekevät kantamisesta jokapäiväisen ilon
  • Sopii kaikenkokoisille
  • erittäin monipuolisesti säädettävät olkahihnat ja säädettävä lantiovyö
  • olkahihnoja voidaan käyttää myös ristissä, mikä on monien valinta pitemmille lenkeille
  • anatomisesti muotoiltu lantiovyö sopii laihemmille ja tukevammille aina yhtä hyvin ja sen voi asettaa oman valintansa mukaan niin lantiolle kuin vyötäröllekin
Olenkin sitä mieltä, että se, mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Kannattaa siis ehdottomasti ostaa reppu vasta lapsen synnyttyä ja käydä kokeilemassa liikkeessä itselle sopivaa vaihtoehtoa. Meille repusta on kovasti apua, muuten kotimme näyttäisi aina samalta kuin tämän postauksen kuvissa ;) Mukavia kantohetkiä reppuileville! Ja kysykää ihmeessä, mikäli joku asia Tulasta jäi mietityttämään!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Huopikkaat huopikkaat

Vaiko sitten saapikkaat? Ostin elämäni ensimmäiset ruskeat saappaat tällä viikolla! Ihastuin näiden saappaiden malliin heti kun näin ne ja tietenkin niitä oli vain ruskeina! Nukuin yön yli ja mietin, että osaisinko pitää ruskeita saappaita. Ne jäivät kuitenkin vaivaamaan ja seuraavana päivänä kävin ne ostamassa. Nettikaupoissa olisi ollut mustia, mutta ne olivat paljon kalliimmat mitä Kärkkäisellä. Lisäksi toisessa varressa on pieni värivirhe niin sain näistä vielä vähän alennusta, joten ei olisi kannattanut alkaa tilata muualta. Tänään olen noita pitänyt ja kyllä silmä taitaa tottua muuhunkin väriin kuin mustaan.


Yritin hienosti itse saada otettua kuvaa kengistä, mutta aina meinasi se kenkä jäädä kuvan ulkopuolelle! Veetin huoneen matto on tuulettumassa kaiteella, kun ostin uuden maton. Siitäkin kuvia myöhemmin :)


Tässä näkyy parhaiten tuo kenkä eli tuommoinen kiilakorollinen saapas. Ja kivasti näyttää maha siltä, että siellä ois vieläkin vauva! :) Ärsyttävästi on jäänyt tuollainen pömpötys, mutta jospa se lähtis pikkuhiljaa siitä pois.



perjantai 11. lokakuuta 2013

Hienohelma

Niin se vaan neljä viikkoa taas vierähti silmänräpäyksessä. Tuntuu, että tuo tyttö kasvaa ihan silmissä! Ensimmäiset pienet vaatteet on siivottu pois kaapista tilaa viemästä, niisk. Pituuttakin on tullut hurjasti kun juuri tänään laitoin päälle semmoista bodya mikä oli vasta tosi iso ja nyt se olikin ihan sopiva. Naamakin on pyöristyny todella paljon. Nyt se sama lakki on pieni, mikä vauvalla oli päässä kun kotiuduimme laitokselta.


Vaatteissa koko 62cm on hyvä, mutta merkistä riippuen siinäkään ei ole juurikaan kasvunvaraa, ainakaan kestovaipan kanssa. Kestovaippailu on muuten lähtenyt hyvin käyntiin. Toistaiseksi käytän noita Imsevimsen sisävaippoja ja kuoria, koska taskuissa meinaa jalanreiät olla vielä liian isot ja falskaavat sitten sitä kautta. Mutta tuo sisävaippa+kuori on vielä ihan toimiva. Kuorten painoluokitus on kuuteen kiloon asti, joten menevät varmaan vielä hetken aikaa. Toki muutamia pissavahinkoja on tullut, kun ei itse ole muistanut tarpeeksi usein vaihtaa vaippaa. Päikkäreillä, varsinkin pidemmilä meillä on kertsi. Samaten yöllä ja mies saa käyttää kumpia haluaa eli melkein aina kertsejä. Mutta nyt kun isyysloma loppui ja minä jäin yksin kotiin, on vaippojen kulutustahti pienentynyt, koska käytän melkein kaikki vaipat kestoja.


Vieläkään täälä ei paljon noita pissavaippoja vaihdella vaan isompaa tavaraa tulee lähes joka vaippaan. Varsinkin jos olet juuri vaihtanut puhtaan vaipan, niin se on saman tien likainen. Säilytän vaippoja kannettomassa ämpärissä kodinhoitohuoneen tason alla olevassa kaapissa ja olen hieman yllättynyt siitä, että ne eivät ainakaan vielä haise. Pyykkiä pestään ehkä parin kolmen päivän välein.


Ristiäiset meillä on marraskuun eka viikonloppu, mutta nimeä ei olla vielä päätetty. Itsellä iskee paniikki, kun en osaa tehdä valintaa nimen välillä. Mikään nimi ei ole ollut semmoinen "the nimi", joka kolahtaisi heti niin, että muita ei edes mietittäisi enää. Veetin nimi tuli selväksi jo laitoksella, koska Veeti vaan näytti Veetiltä. Vauva taas näyttää Veetiltä, niin ei ole tullut mitään nimeä, joka olisi tullut heti ulkonäöstä mieleen.


Vauva on vieläkin kitissyt ja itkeskellyt yöllä ja päivällä ei suostuisi olemaan yhtään selällään. Ollaan nyt käyty pari kertaa vyöhyketerapiassa, että josko sieltä saisi mahajuttuihin apua. No ongelma ei meillä ollut niinkään maha vaan selkä, joka on vinossa ja jota nyt suoristetaan noilla käynneillä. Voi ilmeisesti johtua esimerkiksi vauvan asennosta mahassa ja hoitamattomana saattaa aiheuttaa esimerkiksi sen, että joutuu vanhempana käyttämään korokepohjallisia kengissä. Että vaikka mahan puolella ei kamalasti ollutkaan mitään "vialla" niin hyvä, että käytettiin ja saadaan selkä suoraksi. Selän puolen ongelmat saattavat kuitenkin säteillä myös suolistoon eli vaikuttaa mahaan sitä kautta. Sain myös kotiin hierontaohjeita, että ei tarvi tuolla maksullisella rampata niin pitkään. Ekalla kerralla vauva ei oikein tykännyt olla selälleen ja huitoi vimmatusti koko ajan, mutta nyt se on välistä ihan rauhassa paikoillaan ja nauttii hieronnasta :)


Ensimmäiset hymyt väläytettiin viime viikolla ja muutenkin suusta on alkanut kuulua semmoisia ääniä, että kohta varmaan aletaan jokeltelemaan.


Niin ja kuvissa vauvalla päällä applepie-kankaasta tehty liivari :) Sitähän mä oikeasti olen tässä kuvannut, kun se istui niin nätisti vauvan päälle. Kastajaisiinin pitäisi tehdä joku mekko, mutta millainen?!?! Pää lyö tyhjää. Tokihan meillä siis on kastemekko, mutta haluan siis semmoisen afterparty-mekon ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...