| NauravaNappi: 2014

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hys hys käsitöitä

Itse tehdyt lahjat jäivät tänä vuonna melko minimiin, mutta muutama juttu tuli tehtyä ompeluryhmämme joulukalenterivaihdon kalenteriin. Luonnollisestikaan en voinut julkaista mitään kuvia kalenterista ennen joulua, koska tarkoitus oli pysyä salassa kalenterin saajalta. Itselle sattui pariksi arvonnassa Aavan kummi, joten tavallaan oli helppoa koota kalenteria, kun tunsi ihmisen luonnossakin enkäpelkästään netin välityksellä. Toisaalta oli taas vaikeaa, kun jotenkin sitä tuli kriittisemmäksi sisällön suhteen, kun saajaa näkisi jälkeenpäinkin. Tuli tavallaan rimakauhu siihen, että mitä jos toinen ei tykkääkkään ja sitten jälkikäteen yrittää esittää, että kalenteri oli kiva.

Kalenterin luukkuihin kokosin esimerkiksi joulukorttiaskarteluun juttuja, jouluisia servettejä, piparimuotin ja ohjeen, karkkeja, kynttilän, pari kaavaa, karkkitikkuja, framilonia, värinkerääjän, tukikangasta, kuorinta-ainetta, aumurilankaa, joulumusiikkia, pinnityynyn ja heijastimet.

Yhdestä luukusta tuli tämä viiksekäs tonttu :)





Samainen kaveri pyysi minua tekemään tulevalle vauvalle toukkapussin tuossa pari viikkoa sitten ja jokseenkin hymyilytti, kun toiseksi viimeinen kalenteriluukku sisälsi lahjakortin toukkapussiin itse valituilla väreillä. Se luukku ei ainakaan pieleen mennyt!

Viimeiseen luukkuun tein punaiset tossut Dropsin ohjeella. Nämä tossut kaveri oli pinnannut pinterest-tauluunsa ja sieltä ne sitten poimin. Näiden lisäksi joulupakettiin meni kolmet maastokuvioiset perussukat mun isälle, appiukolle sekä miehen veljelle. Niistä ei tietenkään ole kuvaa. Kalenterin saaja sai myös joulupaketissa pitkät tiikerikuvioiset sukat, joita en myöskään muistanut kuvata.
Siinä olikin sitten lahjaneuleet tältä vuodelta.






Kalenterin pakkasin kestokauppakassiin, jonka tein samasta kankaasta kuin Aavan jouluhameen.






Näiden lisäsi ompelin äidilleni tunikan, josta toivon mukaan saan joskus sovituskuvan, koska se ei näytä oikein miltään hengarissa kuvattuna.

Saitteko te tehtyä paljon itse lahjoja? Mietin, että nyt jos aloittaisi niin ehtisi tehdä ensi vuodeksi melko monta lahjaa itse ;)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kuvia joululta

Niinhän se sitten lopulta tuli ja meni, joulu nimittäin. Mekin oltiin suurinpiirtein koko porukka terveenä eli mahatauti ei kiertänyt koko perhettä onneksi. Viikon loman aikana ehdittiin käydä niin Kiuruveden kuin Pyhäjoen mummuloissa sekä nähdä lasten kummeja ja serkkuja.


Stressiä ei joulusta tarvinnut repiä, koska kotona ollaan oltu vasta eilisestä lähtien. Siivouskin suoritettiin vasta tänään. Joulu oli kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut ja olisi kyllä kiva olla vielä ensi viikkokin lomalla, mutta eipä auta ja töihin on lähdettävä.

Lapset olivat luonnollisesti olleet erittäin kilttinä ainakin joulupukin mielestä, vaikka itse saattaisinkin esittää asiasta eriävän mielipiteen. Mutta äidiltähän ei kysytä, vaan pukki luottaa tonttujen viesteihin. Aava sai onneksi maltillisesti lahjoja, koska ei niin vielä niistä osaa iloita. Paketeista paljastui ainakin useampikin nukke, nukenrattaa, kirja, pari pehmoa ja yöpukuja. Nukenrattailla päristeltiinkin menemään mummulassa joka päivä.



Syötiin anoppilassa tiistaina ensimmäinen jouluruoka ja minun kotona keskiviikkona sitten toinen.



Ruuat eivät aattona juurikaan eronneet aiemmista vuosista ja kyllä noista mahansa täyteen sai. Itselle joulun ehdottat lempparit ovat kaikki mahdollinen ruoka, mihin on ympätty kalaa ja äidin silakat eivät pettäneet tänäkään vuonna. Mun tekemä saaristolaisleipä oli ensimmäistä kertaa joulupöydässä ja luulen, että sitä tulee olemaan muinakin vuosina.


Meidän perhe tykkää syödä jouluna monipuolisesti ja tämmöisiä herkkuja meiltä löytyy oikeastaan joka vuosi: sienisalaatti, rosolli+kastike, italiansalaatti, vihersalaatti, mäti, suutarinlohi (vai lasimestarin silli?), sinappisilakat, valkosipulisilakat ja tänä vuonna piparjuurisilakat, graavilohi, kylmäsavulohi, suolasiika, aladobi,  lipeäkala, perunat, valkokastike, kinkku, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikko.  Aika paljon kaikkea herkkua, mutta kun ei oikein mitään voi jättää poiskaan kun kaikkea on tottunut joulupöydässä saamaan.

Itse en laatikoista syö kuin lanttulaatikkoa, mutta ensi vuonna ajattelin, että voisi kokeilla punajuuri-aurajuustolaatikkoa!





Pukkina meillä oli toista vuotta peräkkäin äidin mies eli pappa. Sen verran jännittävä tilanne tuo pukin tulo, että ei Veeti osannut yhtään arvata papan olevan p
ukkina. Valitettavasti pappa on aina maitoa hakemassa silloin kun pukki käy :)


Ensi vuotta ajatellen olisi vissiin fiksua kirjoittaa oman äidin paketteihin, että mummulle, eikä äitille. Enhän minä kortteja kirjoittaessa hoksannut, että Veeti osaa lukea ja tuo äiti-paketit minulle :)

Veeti sai lahjaksi Lego-kirjan (hittilahja, jota nytkin lukee itselleen iltasaduksi sängyssä), Lego-pelin sekä pari pientä Lego chima-pakettia, Stigan snow kickin, kirjoja, pelin, elokuvan ja leikkiruokia useammanlaisia. Isoin potti lahjoja meni ehdottomasti Veetille, kuten arvata saattoi. Onpa noilla kovasti ehditty jo leikkiäkin ja legotkin rakentaa.



Jouluruuan jälkeen meillä oli jälkkärinä jouluiset pavlovat jälkkärimaljoihin tehtynä, mutta kuvaa niistä ei ole. Joulupäivänä kahviteltiin Kinuskikissan kanelijäädykkeen kanssa.



Joulupäivän perinteeksi on muodostunut myö se, että illalla lasten mentyä nukkumaan, pelataan Triviaalia ja syödään juustoja. Niin tehtiin tänäkin vuonna ja yllätyksekseni voitin puolet peleistä, mikä on hyvin harvinaista :)



Itse tehtyä paholaisen hilloa meni Veetin kummien paketteihin sekä meille kotiin ja hyvin maistui juustojen kera!


Miehen kanssa ostettiin yhteiseksi lahjaksi uusi kannettava, joten meidän lahjukset oli hyvin pienet toisillemme. Jotain pientä kuitenkin pistettiin pakettiin. Lisäksi saatiin yhteiseksi uusi paistinpannu mun porukoilta sekä joulukori miehen äidiltä. Niin ja kummipojalta hienot patalaput, joihin oli ajeltu mustalle kankaalle valkoisen maalin ja traktorin avustuksella jälkiä :) Laitoinkin vanhat pesuun ja uudet heti käyttöön.


 Eikai tässä nyt sitten auta muu kuin alkaa laskea päiviä seuraavaan jouluun? ;)


Joulun aikana tuli kyllä syötyä sen verran paljon, että tein huomiseksi töihin ruuaksi ihan salaattia. Hassua, että salaattiakin voi tehdä mieli. Mahaa on siis kasvatettu ihan urakalla, mutta ei pelkästään jouluruokien avustuksella ;) Ensi jouluna meillä onkin sitten viisi joulunviettäjää neljän sijasta! Tässäpä syy myös siihen, miksi blogissa on eletty hieman puoliteholla koko syksy. Mitenkäs teidän joulu meni?

maanantai 22. joulukuuta 2014

Turvallista joulua

Syksyn pimetessä ja joulun lähestyessä monissa kodeissa poltellaan normaalia enemmän kynttilöitä ja takkaakin. Elävän tulen kanssa pitäisi olla aina varovainen ja varsinkin lapsiperheessä kiinnittää huomiota siihen, missä ja milloin kynttilöitä poltetaan. Blogirinki on mukana 112:n kampanjassa Arjen turvallisuus, jonka kohderyhmänä ovat ensi vuonna lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa. 112-päivää vietetään ensi vuonna helmikuun 11. ja teemaan liittyviä postaksia tullaan näkemään jo nyt ennen joulua sekä ensi vuoden puolella Blogiringin blogeissa.


Meillä kynttilät on pyritty sijoittamaan siten, että Aava ei niihin pääse käsiksi ja harvoin kyllä poltellaankaan oikeita kynttilöitä lasten ollessa hereillä. Myöskin tulentekovehkeet pysyvät kaapissa lasten ollessa kotona. Veetille on opetettu lastenkirjan avulla, mitä tulee tehdä esimerkiksi tulipalon syttyessä. Kirjan nimi taisi olla Vilkku Paloauto ja sen lopussa on lapsille ohjeet, miten soitetaan hätänumeroon.  Tämä sivu piti aina lukea sadun loputtua, joten ilmeisesti se kiinnosti lastakin.

Meillä kävikin tässä joku aika sitten niin, että minä vahingossa laitoin liesituulettimen päälle samaan aikaan kun takka oli päällä, joten savuthan siinä puski sisälle ja kaikki hälyttimet alkoivat huutaa. Veeti heti huusi, että nyt on tulipalo, kaikki pihalle! Oppi oli ainakin sen verran mennyt perille, että tiesi mitä pitää tehdä hälyttimien soidessa. Pitkään saatiin vakuutella, että se on vain savua, eikä tulta. Eli kyllä tuommoinen nelivuotiaskin jo voi oppia, miten hädän tullessa toimitaan. Ollaan myös opetettu meidän osoite Veetille, että osaa sanoa vaikkapa puhelimeen sen mikäli tarvisi oikeasti joskus jollekin kertoa missä meidän talo on.


Lisäksi olen kynttilöistä oppinut sen verran, että esimerkiksi tuikkuja ei saisi polttaa liian lähekkäin vaan ne voivat roihahtaa yhdeksi isoksi liekiksi. Myöskään pilttipurkeissa tai muissakaan vastaavan mallisissa lasipurkeissa ei saisi oikeita kynttilöitä polttaa, sillä purkin kapeneva suuaukko kuumuu ja purkki voi räjähtää. Nykyään on kuitenkin keksitty noida led-tuikkuja, joita voi poltella rauhassa missä lyhdyssä tahansa.


Pienen ajan sisällä ollaan panostettu muutenkin turvallisuuteen, sillä hommattiin Veetille juuri heijastinliivi ulkoilua varten. Aavalle ja itselle pitäisi vielä ostaa, mutta tuolla kertaa ei löydetty pienempää kokoa kuin kuusivuotiaalle tarkoitettu, joka ostettiin vain Veetille. Lisäksi ostettiin häkävaroitin, joka pitäisi vielä asentaa jonnekin takan lähistölle. Pelkkä palovaroitinhan ei ilmoita, jos ilmassa on häkää, joten siksi hommattiin erillinen varoitin. Veetikin tiesi heti kertoa, että Pekka-papan mökillä on myös samanlainen. Ilmeisesti siitä on siellä keskusteltu :) Palovaroittimet meillä on kytketty sähkövirtaan, joten pattereiden vaihdosta ei tarvitse huolehtia ja toimivuuskin tulee aina välillä testattua meikäläisen toimesta. Ainakin silloin kun leivontajutut kärähtää uuniin...


Lapsiperheessä ei varmaan koskaan voisi olla liian varovainen minkään suhteen, mutta itse olen yrittänyt muistaa ne vaarallisimmat tavarat ottaa semmoisista laatikoista pois, mihin Aava pääsee. Pesuaineet siirsin alakaapista yläkaappiin, mutta keittiöstä pitäisi ehkä vielä siirrellä tavaraa alalaatikoista pois, koska niissä on vielä esimerkiksi yleiskoneen teriä. Ihan outoa minulle, kun Veeti ei ikinä ollut kiinnostunut kotona laatikoiden purkamisesta!

Millaisilla jutuilla teidän perheessä on huomiotu lasten ja aikuisten turvallisuus?

*yhteistyössä bloriginki ja 112 Päivä

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tule joulu kultainen

Kaksi viikkoa on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa. Jopa niin paljon, että mieskin tuumasi minun jo kasvattaneen juuret sohvan nurkkaan. Ensin oli tosiaan kuume, jota seurasivat ihanaakin ihanampi flunssa ja yskä, joka esti nukkumisen. Sen jälkeen tuli se silmätulehdus ja kaiken kruunasi vielä vatsatauti! Sairasteluiden vuoksi en ole ehtinyt oikein virittyä joulutunnelmaan ja kaikki joulua edeltävä fiilistely on jäänyt hieman vähäiseksi, kun on kipeänä maannut sohvalla. Lapset ovat sairastaneet saman setin, tosin Aava ainoastaan minun kanssa sen silmätulehduksen ja mahataudin, Veeti vältti molemmat.


Nyt kuitenkin näyttää jo siltä, että kohta pakataan viimeiset tavarat ja päästään kuin päästääkin joulun viettoon! Tässä on kuitenkin vielä monta päivää aattoon ja hiipihän se joulumieli takaisin kun paketoin viimeisiä lahjoja joululaulujen soidessa taustalla. Eilen innostuin leipomaan vielä kuivakakkua sekä tekemään joulupäiville jäädykekakun, joka napataan Pyhäjoelle mukaan, kunhan liikutaan sinne päin.



Jouluvaatteetkin sain tällä viikolla viimeisteltyä. Tai Veetille ei ole tehty erikseen mitään uutta, vaan mennään varmaankin Pompin ribbipaidalla ja farkuilla. Aavalle tein aatoksi mustan perusbodyn, johon lisäsin tuommoisen nappirusetti-viritelmän. Kaveriksi punainen sydänhame mustalla resorilla. Hameessa on kuminauhakuja, että se pussittaa nätisti.


Toivottavasti saan näistä hyviä sovituskuvia, koska eiväthän ne näin näytä yhtä hyvältä kuin päällä! Päähän tietenkin tonttulakki.


Kiuriveden mummulaan pääsee mukaan Verson puodin hiirikankasta tehty perusmekko, johon lisäsin pitsiä alareunaan.


Joulumieltä on tullut toki muutamasta hyväntekeväisyysjutusta eli osallistuin Jouluapuun auttaen kahta perhettä saamaan paremman joulun. Lisäksi ompelun OYS:n keskolaan kolme vilttiä sekä pieniä pipoja pikkukeskosille. Nämä lähtevät tänään ompelukaverin mukana Ouluun. Enempään ei sairastelun keskellä ole aika ja rahkeet riittäneet, mutta pienet teotkin ovat tärkeitä! Pipot ovat tosin niin pieniä, että epäilen niiden mahtuvan yhtään kenellekään :)


perjantai 19. joulukuuta 2014

Helppo DIY joululahja

Monessa blogissa on pyörinyt koko joulukuun jos jonkinmoisia ja toinen toistaan hienompia joulukalentereita. Oma aikani ei sellaiseen riittänyt, joten innoissani otin osaa Blogiringin joulukalenteriin. Blogiringin sivuilta pääset muuten kurkkaamaan kaikki jo tähän mennessä julkaistut luukut.

Näin joulun alla on tullut värkättyä jonkin verran itse joululahjoja ja ajattelinkin nyt omassa luukussani vinkata teille helpon joululahjan, jonka voi tehdä joko itse tai lapsen kanssa ja sen tekeminen onnistuu hyvin vielä ennen joulua. Kyseessä on siis itse painetut keittiöpyyhkeet/leivinliinat tai vaikkapa samalla tekniikalla tehdyt pefletit saunaan.


Hommaan tarvitset joko valmiita keittiöpyyhkeitä tai mitä ikinä haluatkin painaa tai sopiva määrä kangasta. Itse ostin puuvilla-pellavasekoitetta, joiden reunat huolittelin ensin saumurilla ja sen jälkeen käänsin ja tikkasin ompelukoneella. Pyyhkeiden koko noin 50x70cm.

Lisäksi haluamaasi tekstiiliväriä. Itsellä oli Kärkkäiseltä ostettuja, edullisia Textil color värejä musta sekä peruspunainen. En tiedä olisiko joku toinen punainen ollut enemmän jouluinen, sillä tämä oli mielestäni liian kirkas, enemmän fuksiaan taittava punainen.


Painamiseen voit käyttää joko sabluunaa tai tehdä oman leimasimen vaikkapa potusta, kuten minä tein. Sitten vain väriä kertakäyttölautaselle ja painamaan. Painoalusta kannattaa suojata muovilla tai paperilla, sillä väri imeytyy kankaan läpi.


Minä painoin noita puolikuun mallisia palluroita sekä kuusipuita. Veeti olisi voinut hyvin hoitaa tuon painohomman, mutta kun tämä mulle heti kaikki nyt-äiti halusi saada homman heti valmiiksi niin tein sen itse lasten nukkuessa.


Liinat asettelin kuivumaan tuolin selkänojille, joihin oli laitettu ensin sanomalehdet suojiksi. Näin ei tarvinut väistellä lattialla kuivuvia kankaita jatkuvasti.


Kun kuviot on painettu ja maali kuivunut, silitetään maali kankaaseen kiinni maalipurkin ohjeen mukaan.


Ja valmiit pyyhkeet näyttävät tältä. Näitä laitetaan lahjaksi mm. lasten isomummuille, jotka eivät kovin ihmeellistä tavaraa enää tarvitse. Kylkeen sitten maukas, itse tehty saaristolaisleipä niin lahja on valmis.



Ompeluvaiheessa kannattaa kiinnittää myös jonkin sortin ripustuskoukku. Itse käytin "handmade with love"-nauhaa, kun sitä valmiina kaapissa oli.



Tämmöinen vinkki löytyi minun luukustani. Eilisen luukun voit käydä kurkkaamassa Amalia ja tytöt-blogista ja huomisen luukku puolestaan löytyy Meidän pieni ryyni-blogista. Mukavia viimeisiä joulunodotuspäiviä!





tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukiireitä

Miten jouluvalmistelut sujuvat, joko alkaa olla valmista? Täällä alkaa pikkuhiljaa olla hommat hyvällä mallilla. Tämä viikko on vielä hieman haipakkaa, mutta lauantaina saa jo huokaista ja ottaa rennosti seuraavan viikon. Illat ovat kuluneet tehdessä viimeisiä joululahjajuttuja valmiiksi sekä leipoessa. Huomenna olisi vielä lasten hoitopaikan joulujuhla illalle ja torstaina tiedossa hieman hyväntekeväisyysostoksia Jouluavun merkeissä. Perjantaina käydään ostamassa jouluksi ruoka- ja juomajuttuja odottamaan ja ehkä leivon vielä illalla jotain jouluksi. Eli siinä nämä illat sitten menivätkin. Vielä pitäisi ommella itselle jouluksi paita, jonka olen kyllä jo leikannut valmiiksi!


Jotain pientä joulujuttua olen kotiinkin vielä laittanut, vaikka joulua ei täällä vietetäkään. Viime vuotisten Marimekon kuusityynyjen kaveriksi ostin tämän vuoden Marimekon puuvillaa ja tein punaisen tyynyn. Olen huomannut, että punainen alkaa pikkuhiljaa hiipiä jouluväriksi meidän kotiin, vaikka olen sitä aina niin kovasti jotenkin vastustanut.


Lasten hoitajille tein vain karpalofudgeja, kun aika ei riittänyt mihinkään kummoisempaan tällä kertaa.



Näiden kanssakin sössin jo kertaalleen, mutta onneksi sain tilanteen pelastettua ja namuista tuli hyviä. Olen muutenkin ilmeisen onneton karkkien tekijä. Olen kahdesti yrittänyt tehdä semmoisia nekkumaisia karamelleja ja ekalla kerralla sain aikaan fudgeja ja toisella niin kovia karkkeja, että ne pitää imeskellä kun purra ei pysty. Ei vissiin oikein mun juttu nuo karkit...


Olen myös leiponut ensimmistä kertaa elämässäni saaristolaisleipää ja tämä kyllä nousi yhdeksi suosikkileiväksi. Meillä on nyt viisi kappaletta pakasteessa ja ne lähtevät jouluna lahjoiksi ihmisille, jotka eivät välttämättä tavaralahjaa tarvi tai joita on muuten vain haluttu muistaa. Ohjeen otin täältä. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Itse tein leivät alumiinisiin, kannellisiin vuokiin, joissa laitoin ne pakasteesenkin. Lapsetkin tykkäsivät meillä todella paljon tästä leivästä.


Joulun alla ei voi oikein noita lahjoja paljastaa etukäteen, joten joulun jälkeen on sitten tiedossa jonkin verran lahjajuttuja. Tänä vuonna olen kyllä mennyt sieltä mistä aita on matalin ja ostanut lähes kaikki lahjat. Flunssa vaivaa edelleen, enkä ole kahteen yöhön saanut nukuttua kunnon yöunia yskän vuoksi, joten nyt on parasta painua pehkuihin, jos saisi vähänkään kuitattua univelkoja pois. Epäilen kyllä, koska kurkkua kutittaa sen verran koko ajan. Viime yönä nukuin sängyssä istualteen tyynyihin nojaten, koska se oli ainut asento, missä ei kutissut aivan hulluna. Saatiin Aavan kanssa myös kiva silmätulehdus tähän flunssan päälle ja silmätippoja tiputellaan kahdeksan kertaa päivässä mulle ja Aavan kuuri onneksi loppui tänään. Silmätippojen laitto pienelle lapselle ei ole mikään yksinkertaisin homma. Onneksi Aavalle riitti tippojen laitto 3-4 ketaa päivässä eikä tarvinut laittaa samaa määrää mitä mulle!

Onko muilla selvitty syksy ilman flunssia? Niitä kun tuntuu olevan hurjan paljon liikenteessä. Positiivista on se, että ollaan toivottavasti jo jouluna terveinä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...