sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ystäviä samassa tilanteessa

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että saan olla äitiyslomalla samaan aikaan muutaman myyn ystävän kanssa. Aavan kummitädin kanssa meillä on melkein saman ikäiset lapset ja hänen lisäkseen ystävistä ja tuttavista useampi muukin on kotona lasten kanssa. Veetin aikana mulla ei ollut kamalasti "mammakavereita" vaan muut ystävät olivat töissä, eikä lähellä asuvilla ollut vielä lapsia. Silloin tapasin säännöllisesti ainoastaan neuvolan äitiryhmän äitejä. Ehkä osittain sen vuoksi oli mukava palata äitiysloman jälkeen takaisin töihin ja niin sanotusti ihmisten ilmoille.

Nyt päivät ja viikot menevät paljon mukavammin kuin joka viikko on treffejä jonkun äidin kanssa ja pääsee höpöttelemään muidenkin kuin lasten kanssa. Plussaa on jos Veetillekin löytyy leikkikaveri samalla! Tämmöinen aihe tuli mieleen kun vierailtiin lasten kanssa perjantaina ystävän luona Haapajärvellä. Siellä on melkein Aavan ikäinen pikkupoika sekä kaksi vanhempaa lasta, joten Veetilläkin on leikkiseuraa. Veetillä menee leikit tosi hyvin yhteen perheen tytön kanssa, joten kyläily on kaikille hauskaa. Päivä hurahti todella nopeasti ja olisi kiva nähdä useamminkin, jos olisi vähän vähemmän välimatkaa.


Jos olet kuitenkin siinä tilanteessa, että ystävillä ei ole vielä lapsia ja olisi kiva kuitenkin saada niitä äitikavereita niin mieleen voi nousta kysymys, että mistä niitä samassa tilanteessa olevia kavereita sitten löytää? Täällä meillä neuvola järjestää ensimmäisen lapsen saaneille yhteisiä käyntejä neuvolaan, jossa keskustellaan yhdessä lapsista, synnytyksestä, lastenhoidosta jne ja siellä sitten voi ryhmä halutessaan vaihtaa yhteystiedot ja sopia tapaamisia neuvolan ulkopuolelle. Meidän ryhmä tapasi säännöllisen epäsäännöllisesti jonkun kotona sen ajan, kun kaikki olivat vielä kotona äitiyslomalla. Pikku hiljaa kuitenkin porukka alkoi mennä töihin ja tapaaminen oli vaikeampaa ja lopulta jäi kokonaan. Tuota kautta sain kuitenkin kaverin, jonka kanssa tavataan nykyisinkin ja myös perheinä niin, että miehetkin ovat mukana. Heille on myös syntynyt toinen lapsi, joten Aavakin saa jossain vaiheessa leikkiseuraa, kunhan vähän kasvaa.

Myös seurakunta järjestää erilaisia mahdollisuuksia tavata muita vanhempia. Veetin aikana oli vain perhekerho, missä oli hieman vanhempia lapsia ja Veeti oli ihan vauva. Siellä tuli käytyä vain kerran. Nykyisin on myös ekavauvakerho, jossa kaikki kerholaiset ovat samassa tilanteessa eli ensimmäisen lapsen vanhempia. Myös MLL järjestää perhekerhoja, joissa mekin Veetin kanssa jonkin verran kävimme. Itsestä tuntui silloin vain jotenkin vaikealta päästä mukaan keskusteluihin, kun muut olivat ilmeisesti käyneet samassa kerhossa jo pidemmän aikaa ja tunsivat toisensa.

Mikäli esimerkiksi neuvolan kautta järjestettävistä tapaamisista ei löytynyt ensimmäisen lapsen aikanan hengenheimolaisia, ei toisen lapsen saaneille järjestetä mitään vastaavaa tapaamista. Näin voi olla vaikeampi usean lapsen äitinä saada uusia äitikavereita ainakaan tätä kautta.

Monilla keskustelupalstoilla, kuten Kaksplussassa on myös alueellisia keskusteluryhmiä ja varsinkin isoimmilla paikkakunnilla tuota kautta saattaa olla myös jotain tapaamisia ja ihan aktiivisiakin ryhmiä. Itse kun asun niin pienellä paikkakunnalla, että valitettavasti tuo ei täällä ole mahdollista. Kuulun kuitenkin fb:ssä samaan kaksplussan keskusteluryhmään, johon liityin Veetin odotusaikana! Asumme eri puolella Suomea, joten yhteisiä tapaamisia ei ole ollut, mutta vertaistukea sai esikoisen odotusaikana hyvin virtuaalisestikin ja vieläkin vaihdellaan silloin tällöin kuulumisia. Osa on myös ilmeisesti tavannut ihan livenä.

Harrastukset ovat myös hyvä vaihtoehto! Kannattaa mennä vauvan kanssa vaikka muskariin, vauvajumppaan tai muuhun, jossa käy pienten lasten vanhempia. Siellä on helppo aloittaa juttelu siitä harrastuksesta ja lapsesta. Yleensä samanikäisten lasten vanhempia kiinnostaa lapsijutut ihan eri lailla kuin lapsettomia ihmisiä! Ehkä siellä rohkenisi pyytää sitä mukavaa äitiä vaikka käymään kylässä, kun päivät kotona ovat niin pitkät ilman aikuista seuraa. Itse olen ompelun myötä saanut paljon uusia kavereita ja mikä parasta, niitä kotona lasten kanssa oleviakin, joiden luo voi mennä kylään kun kotona seinät kaatuvat päälle. Lisäksi voi puhua siitä rakkaasta harrastuksesta eli ompelusta siinä samalla ja järjestää ompelulaneja.

Onko teillä käynyt niin hyvä tuuri, että ystävät ovat saaneet lapset samaan aikaan vai onko niitä pitänyt etsiä jotain muuta kautta? Nakatkaahan vinkkejä tutustumispaikkoihin, jos siellä ruudun puolella sattuu olemaan seuraa kaipaavia kotiäitejä.




4 kommenttia:

  1. Tämä oli mukava aihe. Palasin itse juuri osittaisesti takaisin työelämään, mutta käydään edelleen srk:n perhekerhossa jos on vaan vapaata silloin. Siellä tutustuin meidän porukkaan kun meidän keskimmäinen oli pienempi. Siitä lähtien meidän mammaporukka on treffaillut joka viikko jonkun luona ja meistä on tullut ystäviä. Kerhoihin kannattaa ehdottomasti lähteä, kyllä siellä aina joku hengen heimolainen löytyy.

    Mekin kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ja ystävät jäivät edelliseen kaupunkiin, kerhoissa ja lasten harrastuksissa tutustui nopeasti muihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä onni,jos sattuu löytämään samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa ystävystyy jonkun tuommoisen kautta!

      Poista
  2. Täälä pitkät päivät ollaan ihan itekseen ja seinät tosiaan välillä kaatuu päälle. Kun on jo koululaisia ja eskarilainen, jota kuskata,ei oikeen missään kyllä paljoa ehtisi käymäänkään. Kyläilyt onnistuu ainoastaan viikonloppuisin jos jaksaa jonnekin lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaa kyllä, jos joutuu kuskailemaan niin ei ehdi missään käydä. Mulla ainakin kaatuis nykyään seinät päälle, jos ei koskaan mihinkään pääsis! Sun pitää pyytää kavereita teille kylään niin ei ite tartte lähteä mihinkään :)

      Poista