perjantai 24. lokakuuta 2014

Neljävuotias papupata

Meillä Aavan lisäksi myös Veeti täytti syyskuussa vuosia. Esikoisella on mittarissa jo neljä kokonaista vuotta, joten ajattelin kirjoitella ihan oman postauksen Veetin kuulumisista. Veeti kun muutoin on ehkä Aavaa vähemmän esillä blogissa, koska ei anna yleensä ottaa itsestään kuvia, vaan laittaa aina käden eteen :)

Neljävuotiaana on neuvola sekä neuvolalääkäri. Tavallisessa neuvolassa tehtiin erilaisia testejä ja Veeti läpäisi kaikki. Itse olin töissä tuolloin ja mies käytti lapset neuvolassa, mutta toki kyselin, että miten siellä oli mennyt. Ainoa maininta oli tullut siitä, että Veeti ei osaa ottaa palloa kiinni. Tarkemmin kun asiaa mietittiin, niin eipä me kamalasti olla palloteltu, vaan ainoastaan pelattu pallolla jalkapalloa pihalla. Muut testit sujuivat hyvin ja neuvolakorttiin terveydenhoitaja oli kirjoittanut seuraavasti: "Osaat huippuhyvin tehdä neuvolan 4v-tehtävät. R-vielä tärytön. Osaat jo lukea. Näkö ja kasvu kunnossa."

Veetin uudet mitat olivat 109,4cm ja 17,2kg sekä päänympärys oli 50,7cm. Vuosi sitten vastaavat mitat olivat 101,6cm, 14,8kg ja 50cm. Pituuskasvu on hieman rauhoittunut sillä normaalisti Veeti on kasvanut vähintään sen kymmenen senttiä vuodessa. Pitkä ja hoikkahan tuo on edelleen ja kengänkokokin on hurja 30!


Kuten neuvolakorttiinkin oli kirjoitettu, osaa Veeti jo lukea. Olisikohan se ollut pari kuukautta ennen nelivuotissynttäreitä kun hoksattiin, että poika oikeasti osaa lukea. En tiedä kauanko se ennen sitä oli jo osannut, mutta ei oltu asiaa hoksattu, koska Veeti oli jo varmaan puoli vuotta osannut älyttömän määrän sanoja ulkoa. Siis tunnisti niiden kirjoitusasun ja muisti mitä mikäkin tarkoittaa. Jonkin sortin lukemista kai se tuokin on. Mutta sitten hoksattiin, että osaa lukea myös sanoja, mitä ei varmasti ole koskaan edes kuullut.

Kauaa ei mennyt, niin luki jo sujuvasti pitkiäkin lauseita ja sanoja sekä pystyi lukemaan itse telkkarin tekstitykset.  Lukemaan oppiminen ei tullut oikeastaan valtavana yllätyksenä kummallekaan meistä vanhemmista, koska Veeti on aina ollut kiinnostunut kirjaimista ja sanoista sekä numeroista. On jo pitkään osannut laskea niin pitkään kuin jaksaa itse kuunnella ja laskee myös plussa- ja vähennyslaskuja. Mitään näistä ei olla sen kummemmin opetettu, mutta toki on vastattu jos lapsi on kysynyt. Lisäksi Veetillä on ollut semmoisia lasten tietosanakirjoja, joita on mielellään katsellut ja kysellyt nimiä esineiden vierestä.


Vastapainoksi Veeti ei sitten ole yhtään kiinnostunut esimerkiksi piirtämisestä tai mistään kynäjutuista. Olin todella yllättynyt, että oli osannut piirtää neuvolassa pääjalkaisen, koska itse en semmoista ihmetä ole koskaan päässyt todistamaan! :) Kirjoittaminen kiinnostaa, mutta ainoastaan tietokoneella, ei kynällä. Muutoinkin kaikki teknologia kiinnostaa ihan älyttömän paljon.

Leikkimään Veeti on edelleenkin aika huono, paitsi silloin kun on joku kaveri. Ei osaa yksin oikein kehittää leikkiä eikä jatkaa vaikka sen laittaisi alulle. Ehkäpä se ei vain ole semmoinen asia mikä kiinnostaa. Yksin lukee mieluiten vaikkapa kirjaa tai pelaa esimerkiksi sitä logiikkalinnaa. Hoidossa kyllä leikkii muiden kanssa, mutta vaatii aina sen kaverin. Viime viikolla hoidossa oli ollut sadutusta ja Veeti itse kertoi, että heillä oli semmoista, mutta hän ei keksinyt mitään satua. Eli siinä mielessä ei ole ehkä maailman mielikuvituksellisin lapsi. Ei esimerkiksi ikinä leiki minkään lastenohjelman hahmoja jne. Kaikki leikit perustuvat semmoisiin tosiasioihin eli vaikkapa kauppaleikki tai ravintola.


Muutoin Veeti on kyllä hassuttelija ja mahdoton papupata! Meidän talossa ei kyllä ole sekuntiakaan hiljaista silloin, kun Veeti on hereillä. Se puhuu jopa yksin omassa huoneessaan tauotta. Lisäksi tuo puheen volyymi tuppaa nousemaan melko korkeaksi jatkuvasti ja omaa pinnaa tämä joskus vähän kiristää. Ei sillä, että meidän perheessä muutkaan mitään pieniäänisiä olisi ;) Nyt meillä onkin ollut alkuviikon hiljaista, kun Veeti jäi mummulle lomailemaan pariksi päiväksi kun Aavakaan ei flunssan takia mennyt hoitoon ja oli mun kanssa kotona maanantain ja tiistain.


Veeti on siinä iässä, että huomaa hänen kaipaavan jo ikäistään kaveriseuraa ja ehkäpä siksi hoidon aloitus taas tauon jälkeen on sujunut todella hyvin. Hoidossa on monta suunnilleen samanikäistä kaveria, joiden kanssa saa leikkiä koko päivän. Ainakin Veetin kertoman mukaan hoidossa on tosi kivaa ja siellä leikitään muiden kanssa ilman ongelmia. Leikkikaverit ovat pääasiassa tyttöjä, niinkuin Veetillä usein on hoidossa ollut ja tuntuu, että niiden kanssa leikit sujuvat paremmin kuin poikien. Johtuu ehkä siitä, että Veeti ei ole koskaan ollut mikään autoilla leikkijä tai muutenkaan leikkinyt mitään kovin "poikamaisia" leikkejä kun enemmän kiinnostus on ollut juurikin ruuanlaitto- ja kauppaleikkejä kohtaan.


Sinänsä harmi, että Veetillä ei tässä samalla kadulla ole oikein leikkikavereita vielä. Naapurista oli käynyt tässä muutama viikko sitten lapsia leikkimässä mutta Veeti oli ollut vähän nihkeänä eikä olisi halunnut jakaa omia lelujaan. Huomaa, että on taas vähemmän ollut täällä kotona ketään leikkikaveria, kun pitää leluista tapella.


Veeti on älykäs poika, keneen lie tullut?? :) Ehkä sosiaalisissa taidoissa olisi välillä vähän kehittämistä, mutta toisaalta sitten taas muissa asioissa kuten noissa lukuhommissa menee sitten edellä ikäisiään. Hieman kyllä nyt jo mietityttää, että miten tuommoinen lapsi tylsistyy koulussa, kun itse on osannut lukea kouluun mennessä jo monta vuotta ja muut vasta harjoittelevat? Ehkäpä siellä nykyään tarjotaan omantasoisia tehtäviä noille vähän edellä lukuhommissa oleville?


Muistinpa myös, että koska Pomp de luxin vaatteista en ole sen kummemmin laittanut sovituskuvia, niin tässä on Veetille kutsuilta ostamani paita. Koko on jo 116cm eikä yhtään pienempää olisi voinut ottaa. Paita on ihanan pehmeää materiaalia ja on jo lukuisista pesuista huolimatta pysynyt todella hyvänä! Ainoa miinus on kaula-aukossa kiertävä puuvillakantti, joka ei tietenkään jousta ja sen vuoksi pari ylintä nappia joutu aina aukaisemaan, että paidan saa pois päältä. Mielestäni ehkä hieman tyhmä suunnitteluvirhe, kun tuon olisi voinut korvata joko resorilla tai joustokantilla. Mutta jos värit uusissa mallistoissa miellyttävät, niin näitä tilaan kyllä lisää!

4 kommenttia:

  1. Paljon samaa kuulostaa olevan Veetissä ja meidän esikoisessa, joka oppi 3-vuotiaana itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan :)
    Ja kokemuksesta voin sanoa että koulu asiaa ei tarvitse huolehtia, nuo jo opitut taidot on kuitenkin vain murto-osa siitä kaikesta mitä koulussa oikeasti opetellaan. Nykyään jopa suurin osa kouluun menijöistä osaa jollakin tasolla lukea, ja sujuvammin lukevat lapset saavat laajempia lukuläksyjä yms.
    Eli ei ole tarvinnut huolehtia kyllästymisestä, vaikka koulu toki onkin "niiiiiin tylsää", on se kokonaisuudessaan suuri maailma lapselle opeteltavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse osasin myös lukea kouluun mennessä ja silloin kun muut tavasivat niitä yksittäisiä kirjaimia niin lukemaan oppineet saivat lukea sen sivun lopussa olevan lauseen. Se oli ainut miten opetus erosi muista ja se oli kyllä tylsää istua tunnilla kun osasi jo ne lukujutut. Onneksi koulumaailmakin on nykyään kehittyneempi ettei tuommoista tylsistymistä tule :)

      Poista
  2. Hienoja taitoja Veetillä, ihan mahdottomia nuo neljässä vuodessa oppii :)

    Koulun tylsyydestä ei minunkaan mielestäni kannata olla huolissaan. Oma poika osasi lukea kouluun mennessään ja matikassakin on tosi hyvä. Opettaja osaa ottaa huomioon eri tahtiin oppivat hyvin. Taitavammille löytyy haastavampia tehtäviä ja joskus saa toimia apuopettajanakin. Ja toki niitä perusasioitakin tankataan. Esim. tavuttaminen saattaa olla vierasta vaikka sujuvasti lukisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei meillä kyllä tavuteta vielä, joten ehkä sitä oppimista riittää kouluunkin asti :)

      Poista