| NauravaNappi: heinäkuuta 2014

torstai 31. heinäkuuta 2014

Lahjajuttuja

Joskus loppukeväästä sain kuulla, että kummipojastani tulee isoveli loppukesästä ja sain mieleisen tehtävän tehdä uudelle tulokkaalle jonkun haalarin. Kankaaksi valikoitui Verson Puodista tämä nostalgia nalle ja puolen metrin pala olikin valtavan riittoisa, koska kaikki nämä vaatteet on tehty siitä samasta palasta.

Haalari taas muokattu Villikosta ja lakki Ottobren ilmaiskaava.

Koska kangasta jäi, niin päätin tehdä siitä vielä bodynkin. Lisäksi tein toiden bodyn sukkarokkikankaasta, koska tuntuu, että se ei ikinä lopu! Siitä on tehty jo Aavalle ja Veetille jotain, niin en halunnut muuta enää meidän perheeseen siitä. Bodyt on tehty Kisuliini-kaavalla muokkaamalla nepparit eteen.



Kummipoika puolestaan vietti heinäkuun alussa synttäreitä ja päästiin sinne vasta tänään kylään niin lahjakin meni vähän myöhässä perille. Tein syksyä ja talvea ajatellen tulevalle ekaluokkalaiselle hupparin tästä Verson puodin aika neutraalista kankaasta, kun en oikein enää tiedä, mitä tuon ikäiset kelpuuttavat. Lisäksi laitoin pakettiin lipallisen pipon.


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Eräjormat helteessä

Tänään vietettiin iltapäivää luonnon helmassa, Kukonkylän luontopolulla Sievissä. Matka oli sopivan pitkä tuommoiselle neljäveelle, noin kolmisen kilsaa ja puolessa välissä makkaranpaistopaikka.


Käveltiin pitkospuita pitkin ja ihmeteltiin matkan varrella kasvavia kasveja.



Ihailtiin kaunista suomaisemaa, jota halkoivat ainoastaan pitkospuut.


Hassua, miten näin karu maisema voi omalla tavallaan olla samalla niin kaunis?



Laavu oli kallion päällä, pienessä saarelmassa keskellä muutoin aavaa suota. Paikkaa suosittelen lämpimästi, sillä laavu oli hyvin hoidettu. Paikalla oli puita, makkaratikkuja, pannuja sekä kattiloitakin!





Veeti valitsi syömäpaikakseen kallion reunan ja ihaili samalla maisemia.





Pienin nukahti äidin selkään Manducaan ja nukkui loppumatkan rauhallisena selässä.


Syötiin suut makeiksi mustikoista, joita löytyi yllättävän paljon. Huomatkaa takana mustikkapusikossa kykkivä Veeti.


Hyvää treeniä oli kyykkiä mustikoita maantasolta melkein kymmenen kilon puntti selässä.




Soittelin äidin kanssa illalla ja hän tuumasi, että kuka hullu lähtee eräjormailemaan tämmöisellä helteellä... No me lähdettiin, mutta suolla tuuli mukavasti eikä missään vaiheessa ollut liian kuuma. Huomenna vähän eri maisemiin Kokkolan Touhutaloon...


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Happy hippo

Blogeja kun lukee paljon, huomaa helposti, mitkä asiat ovat milloinkin pinnalla ja mistä on tullut villityksiä. Varsinkin käsityö- ja sisustusblogeissa usein blogataan samoista asioista useissa blogeissa samaan aikaan. Ompelevilla bloggaajilla se voi olla joku tietty kaava tai kangas ja sisustusblogeissa vaikkapa juuri nyt asuntomessut. Tämän postauksen hippo on myös ollut paljon esillä tässä puolen vuoden aikana käsityöblogeissa. Itse olen hipponi kanssa siis auttamattomasti jälkijunassa!


Ystävien tytölle tein yksivuotislahjaksi tämän kyseisen yksilön ja värit on valittu siten, että se sopisi tytön huoneeseen, jonne on tulossa punavalkoiset tekstiilit. Afrikkalaiset kukkaset syntyivät melko vähällä vaivalla telkkarin katselun lomassa, mutta yhdistäminen olikin oma hommansa. Hipon ohjeet ovat vaatimattomasti 35 sivua pitkät ja jostain syystä mulla oli mennyt ihan ohi, että tuota viimeistä kierrosta kukista ei tulisi virkata vasta kuin yhdistettäessä kukat. Jouduin siis yli-innokkaana virkkaajana hieman purkuhommiin.


Ohje oli englanninkielinen, mutta ohjeet olivat erittäin hyvät ja yhdistäminenkin onnistui alkukankeuden jälkeen ihan sutjakasti. Tätä värkkäsin Aavan aamupäiväpäikkäreiden aikana useampana päivänä pihalla viltillä aurinkoa ottaen. Kiva kun oli jotain järkevää tekemistäki pihalla. Aika symppis siitä tuli! Lankana käytin Dropsin safrania sekä light cottonia ja koukku oli kokoa kolme. Puuvillalanka on kivan tuntoista kun se ei kutita, mutta nyt valitsisin ehkä jonkun villalangan tai ainakin puuvillasekoitteen, niin tulisi vielä tasaisempi jälki. Aika symppis kaveri kuitenkin tämä herra (vai rouva?) hippo.




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Juhlahumussa

Lauantaina olimme aivan ihanissa maisemissa viettämässä kaverin kolmekymppisiä sekä hänen tyttärensä yksivuotissynttäreitä. Juhlapaikkana oli pariskunnan miehen vanhempien mökit järven rannalla ja juhlat olivat rennot pihajuhlat, jossa oli grillausta, uintia, saunomista, lättyjen sekä vaahtokarkkien paistoa jne. Säätkin suosivat, sillä lämmintä oli se melkein kolmekymmentä, mutta onneksi järvenrannassa kävi pieni tuuli, niin ei ihan tukehduttu.


Olen ollut yötä tuossa samassa paikassa, mutta koska siitä on melkein kymmenen vuotta aikaa, en oikein muistanut, että millainen paikka se oli. Harmi kun ei tullut otettua kuvia oikein siitä ympäristöstä, mutta hienolla paikalla ihan järven rannassa mökit olivat ja tontilla oli kolme eri uimalaituria! Hyvä keksintö oli muuten tuo saunan lämmitys päivällä, sillä meilläkin Veeti taisi olla vedessä yhteensä useamman tunnin ja kävi vain välistä saunassa lämmittelemässä. Aavakin pääsi uimaan, vaikka alussa läträsi vain terassilla olleilla pesuvesillä.


Mukavasti meni koko päivä tuolla juhlahumussa ja kotona oltiin vasta seiskan jälkeen. Melko nopsaa nuo lapset simahtivatkin päivän jälkeen sänkyihinsä.


Ihanaa, kun ei tarvinut pukea kenenkään mitään raskaita juhlakamppeita päälle sinne helteeseen, vaan Veeti ja isikin saivat olla sortsit jalassa. Itse nakkasin päälle rennon olkaimettoman mekon.


Veetillä oli ihan t-paita sekä siniset puuvillaiset (vai pellavaiset) sortsit ja lierihattu. Veeti ei enää muita hattuja suostu pitämäänkään...


Tukkaan testasin aamulla tuommoista vähän erilaista kampausta, joskin kuvasta vasta huomasin, että jotain kivaa roskaa on tuolla hiusten joukossa :) Nutturan sisällä on hiusdonitsi ja sen päälle on kiinnitetty tuo ensin irrallaan ollut letti. Ihan hauska tuli ja olipahan hiukset pois niskasta hikoamasta.


Nyt on Aavankin yksivee synttäreihin enää reilu kuukausi aikaa, että jospa tässä pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnittelemaan jonkin sortin kemuja. Tai voi olla, että meillä on yhdistetyt yksi-, neljä-, ja kolmekymmenvuotisssynttärit!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pikapyrähdys Ouluun

Tehtiin viikolla pikavisiitti Ouluun eli kestona vain yksi yö ja kaksi päivää. Torstaina lähdettiin ja suunnattiin ensimmäiseksi kavereiden tykö avainta hakemaan. Päästiin siis yöpymään kaverin vanhempien kaupunkiasunnolle ihan keskustaan, mikä helpotti elämää todella paljon. Ja oli tietenkin kukkarolle hotellia ystävällisempää. Sopivasti asunto sijaitsi myös dinosaurusnäyttelyn läheisyydessä, joten sinnekin pääsimme ihan kävelemällä.


Näyttely sijoittui kolmeen saliin ja oli ihan mukavaa vaihtelua, kun harvoin missään museoissa tulee käytyä. Tosin lipun hinta oli mielestäni melko suolainen 15e, varsinkin kun Veetistäkin piti maksaa täysi hinta. Ehkä joku kymppi olisi ollut sopivampi siihen nähden, mitä näyttelyssä oli esillä.



Kokemuksena kuitenkin ihan hauska ja parasta antia olivat tietenkin nämä luonnollisessa koossa (?) olevat dinosaurukset, joista osa jopa liikkui.





Näyttely oli oikeastaan meidän ainut semmoinen varma kohde, mihin oltiin päätetty mennä. Muuten mentiin melko lailla fiilispohjalla. Dinonäyttelyn jälkeen käytiin asunnolla syömässä ja lähdettiin Paljekirpparille ja illalla käytiin vielä Ainolanpuistossa. Aivan mahtava paikka ja oululaisena varmasti kävisin tuolla viikoittain ihan eväiden kanssa.





Veetikin tykkäsi tuosta puistosta tosi paljon ja itkun kanssa sieltä jouduttiin lähtemään. Perjantaina käytiin kuitenkin vielä uusi parin tunnin reissu tuonne heti aamulla yhdeksältä, koska Vauhtipuisto aukesikin vasta yhdeltätoista.



Tuommoisten puistojen jälkeen nämä Ylivieskan puistot tuntuvat niin köyhiltä! Liikennepuistossa olisi kiva esimerkiksi viettää aikaa, mutta siellä se itse puisto on tosi ankea. Kiikut ja yksi pieni liukumäki. Jotenkin kaipaisin tännekin semmoista kunnollista isoa puistoa, missä olisi vaikka kesäisin joku kahvila ja vessat lapsille. Mahdollisesti myös jotain tapahtumaa. Semmoista paikkaa, minne voisi mennä heti aamusta ja olla eväiden kanssa vaikka koko päivän!







Perjantaina päädyimme siis menemään Nallikarin lähellä sijaitsevaan Vauhtipuistoon. Paikka oli ihan kiva varsinkin juuri Veetin ikäiselle, mutta valitettavasti ehkä hieman parhaat päivänsä nähnyt. En tiedä johtuiko valtavan kuumasta ilmasta vai mistä, mutta tuo liukumäki tökkäsi tuolla alhaalla todella pahasti sekä Veetillä, että miehellä samassa kohtaa ja molemmat lensivät nurin ja saivat vähän hiertymiä ihoon. Olisiko kumi kuumunut sen verran, että oli muuttunut tahmeaksi?


Ehkäpä juuri kuuman sään vuoksi oltiin puistossa melkein ainoita kävijöitä tai sitten paikka ei ole vain kovin suosittu. Laitteita oli jonkin verran eikä niihin todellakaan tarvinut jonottaa.


Ranneke maksoi 12e ja yksi aikuinen pääsi lapsen saattajana ilmaiseksi laitteisiin.


Kaikki sähköllä toimivat menopelit olivat lisämaksullisia. Veeti kävikin ajamassa ainoastaan tuommoisella sähkömopolla, joka maksoi euron.





Suurimmat naurut Veetin osalta saatiin varmasti pienestä "kaupasta". Alla oleva kuva hieman selventävät naurujen aiheuttajaa...


Leikkimökin tyylisissä mökissä oli siis eri teemoja kuten tuo kauppa ja taidetalo, jossa sai piirtää ja soittaa vaikka pianoa. Veeti veti Jänis istuu maassa.





Metsässä kulki pieni satupolku, jossa oli muunmuassa tämmöisiä siirreltäviä kuutioita, joista sai kasata erilaisia hahmoja.



Tuommoiselle alle kouluikäiselle ja vielä ehkä eka-tokaluokkalaiselle varmasti ihan riittävä paikka, mikäli ei ole aiemminkaan käynyt missään isommissa huvipuistoissa. Hieman ehkä oli pettymys se, että osa jutuista oli rikki eikä toiminut. Pientä pintaremonttia tuo paikka kyllä kaipaisi ja mielestäni toimimattomat laitteet voisi ottaa kokonaan pois.

Vauhtipuistossa saimme pari tuntia kulumaan ja sen jälkeen lähdimmekin jo syömään ja kotimatkalle Zeppeliinin kautta. Paljon ehti yhden yön reissullakin tehdä ja mukava vuorokausi oli.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...