| NauravaNappi: Toivepostaus: Lapsiperheen arjessa jaksaminen

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Toivepostaus: Lapsiperheen arjessa jaksaminen

Monissa lapsiperheissä äitien jaksaminen pikkulapsiaikana voi olla koetuksella. Vauva valvottaa, esikoinen uhmaa tai ei myöskään nuku kokonaisia öitä. Unet jäävät lyhyiksi ja katkonaisiksi ja arki on selviämistä, että pysyisi hereillä päivän ja omasta ajasta saa vain haaveilla. Meillä ei asiat ole onneksi näin, ainakaan vielä. Veeti on aina ollut hyvä nukkumaan ja sen jälkeen kun on oppinut nukkumaan yön heräämättä, nukkuu helposti 12h yhtä soittoa. Jossain vaiheessa pissa meni yöllä sänkyyn, mutta sitäkään ei enää tapahdu. Aava nukkuu yöt vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti melko hyvin. Kasilta nukkumaan ja ylös seiskan ja puoli ysin välissä viikonloppuisin. Aava ei herää itse yöllä, mutta saattaa kitistä jotain tuolla omassa huoneessaan ja herättää jomman kumman meistä vanhemmista! Eli herättelee meitä, vaikka itse ei herää :)

Meillä suurin kiitos minun arjessa jaksamiselle kuuluu kyllä miehelle, joka heräilee tasan yhtä paljon lasten vuoksi kuin minä. Jopa enemmänkin välistä. Viikonloput on jaettu siten, että toisena aamuna toinen nousee lasten kanssa ja toinen nukkuu ja seuraavana aamuna osat vaihtuvat. Tämä on ollut meillä käytössä jo Veetin vauva-ajoista ja minusta se on täydellinen järjestely. Silloin kumpikin saa nukkua hyvin edes yhtenä yönä. Suosittelen tätä kyllä ehdottomasti jokaiseen lapsiperheeseen! Itse olen aina kokenut älyttömän epätasa-arvoisena sen, että vain toinen vanhemmista herää päivästä toiseen öisin ja aamuisin lasten kanssa kun toinen vain nukkuu. Lapset on tehty yhdessä, eikä mikään laki määrää, että äidin pitää aina luopua omista yöunistaan, varsinkin jos molemmat ovat jo palanneet työelämään. Eri asia voi olla jos äiti on kotona ja hänellä on mahdollisuus nukkua esimerkiksi päiväunet ja miehellä ei.


Aava nukkui vauva-aikana jonkin aikaa huonosti. Heräsi keskellä yötä ja jäi valvomaan eikä suostunut vain makoilemaan esimerkiksi vieressä vaan olisi pitänyt kantaa. Silloin yön tunnit tuntuivat todella pitkältä, kun käveli vauva Manducassa pitkin taloa. Kestän todella huonosti unettomuutta ja pienikin valvominen yöllä saa itkun pintaan. Lisäksi jo pienellä valvomisella seuraava  päivä menee kuin sumussa. Varmaan kroppa tottuisi tuohonkin, jos sitä kestäisi pidempään. Onneksi vauva-Aava nukahti sitten usein miehen rinnan päälle. Itselläni haisi varmaan sen verran maito, että nukahtamisesta tai rauhoittumisesta ei tullut mitään. Onneksi tuota vaihetta ei kestänyt pitkään ja normaalit yösyötöt eivät sinänsä haitanneet, kun nosti vain vauvan viereen syömään ja jatkoi itse unia :) Positiivista on se, että olen maailman nopein nukahtaja ja olen takaisin unessa muutamassa minuutissa heräämisestä!



Tällä hetkellä jaksamisessa ei ole ongelmia, kun yöt saa nukkua suhteellisen hyvin ja omaa aikaakin järjestyy halutessaan. Meillä on edelleen tiistaisin harrasteilta, jolloin saa puuhata omiaan ihan koko illan siitä lähtien kun lapset saadaan nukkumaan. Myös ystävien tapaaminen auttaa arjessa, eikä vaikkapa se huonosti nukuttu yökään tunnu niin pahalta, jos siitä saa jutella teekupposen ääressä ystävien kanssa. Esimerkiksi viime lauantaina jätin lapset miehen kanssa kotiin ja pakenin ompelemaan Dobermamin luo. Ompelu jäi ehkä vähemmälle siinä höpötyksen lomassa, mutta kyllä vaan tekee tuommoiset pienetkin irtiotot hyvää! Ja sainpa kuitenkin piirrettyä kaavat ja leikottua osat Aavan kevättakkiin.

Jos vauva-arki väsyttää, pitäisi vaan muistaa, että lepää silloin kun pystyy, eikä tehdä vaikka niitä kotitöitä vauvan nukkuessa. Itsellä on ainakin huono tapa olla nukkumatta, koska vaikka kuinka väsyttäisi, niin se päikkäriaika on sitä ihanaa, hiljaista aikaa itselle, jolloin voi käpertyä sohvalle vaikkapa teekupposen kanssa katsomaan hömppää telkkarista. Tokihan sekin on parempi rentoutuskeino kuin vessan pesu :)

Monesti kehoitetaan myös tekemään ruokaa pakasteeseen ennen vauvan syntymään. Veetin synnyttyä mietin, että mitä ihmettä sitä olisi tehnyt jos ruokaakaan ei olisi tarvinut tehdä. Veeti nukkui niin hyvin, että aikaa oli päivisin yllin kyllin! Mutta nyt tuo vaihtoehto olisi kyllä varmasti ihan varteenotettava. Eli tilanteesta riippuen monet neuvot voivat olla turhia yhden lapsen kanssa, mutta puolestaan toimia sitten monen kanssa.


Toki kolmannen lapsen kohdalla myös oma jaksaminen mietityttää. Mitä, jos lapsi on vaikkapa koliikkivauva ja huutaa jatkuvasti kun pitäisi kyetä huolehtimaan noista vanhemmistakin lapsista. Tai entä jos se valvottaa kaikki yöt ja päivällä ei ole mahdollisuutta nukkua, kun ei voi käydä niin hyvä tuuri, että kaikki kolme nukkuisivat samaan aikaan. Tai jos siitä tule samanlainen päikkärinukkuja kuin Aavasta, että tunti päivässä jaettuna kahteen  osaan ja loppuaika sitten sylissä, kun mikään muu paikka maailmassa ei kelpaa.  Missä vaiheessa ehtii ottaa sitä aikaa itselleen, jos vauva valvoo silloin, kun muut lapset ovat menneet jo nukkumaan? Vaikka turhaa kai sitä on etukäteen murehtia. Tulee mitä tulee ja itse on tehty päätös kolmannesta lapsesta. Vauva-aika on onneksi melko lyhyt oli se millainen tahansa!

Miten te koette oman jaksamisenne arjessa? Vaivaako jatkuva univelka vai oman ajan puute? Jaatteko vastuuta miehenne kanssa,  vai oletko sinä AINA se, joka nousee niin yöllä tai aamulla? Mitkä ovat juuri sinun keinosi äitinä jaksaa arjen pyöritystä?

10 kommenttia:

  1. Sitä jaksaa kun ei ole vaihtoehtoa olla jaksamatta, heh. Meidän Maisa (nyt 9kk) ei nuku päivällä kuin 20min super unia kahteen kertaan ja öisinkin herää ihan joka yö vähintään 10kertaa. Se pistää kyllä väsyttämään ja pinna on kireällä kun ei saa hetkeäkään vain olla. Päivän 20min unien ajan teen kolmelle muulle ruuan tai siivoan.

    Univaje ei ota läheskään niin paljon päähän kuin oman ajan puute. Oma henkireikä on ulkoilu, silloin isommatkaan ei pyöri jaloissa vaan saa "vaan olla" (ainakin 5min ;) )

    Lapset on ihania ja omilla höpöillä jutuillaan saa hymyn suupieliin.
    Oon asennoitunut niin että kaikkea aikansa, vuoden päästä omaa aikaa on enemmän ja pienikin jo toivottavasti nukkuu paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on, että pakko jaksaa! Mikä teillä yöllä valvottaa noin kovasti? Syökö vai heräileekö muuten vaan? kuulostaa kyllä rankalta :/ Ja se oman ajan puute on kyllä kamalaa! Siitä kun sais just jaksamista siihen arjen pyörittämiseen ja jos sitä ei oo niin voi plaah. Toivotaan, että pieninkin alkaa tajuta unien päälle! Meillä kuitenkin nukutaan nykyään päikkäreitä jopa 1,5h kerran päivässä!

      Poista
  2. Heh, meillä se on mies joka herää "aina". Se on herkkäunisempi ja havahtuu hereille jos muutkin herää. Eikä tartte unta niin paljon kuin minä, jonka taas on vaikea herätä. Siitä se riemu sitten syntyykin, kun väkisin nousen ylös lasten kanssa ja toinen lompsii kymmenen minuuttia myöhemmin alakertaan. Eli ihan reilu se meidänkin systeemi on kaikille, kun sitten vältytään turhilta kireyksiltä ;) Eri asia tietysti olisi, jos mies ei haluaisi nousta enkä minä nukkua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samahan se miten sen tekee jos kumpikin on tyytyväisiä järjestelyyn! KYllä määkin varmasti saisin nukkua jos haluaisin, mutta kun ite oon aamuvirkku kuitenkin enemmän kuin illan torkku, niin tää passaa mulle näinkin :)

      Poista
  3. Meillä oli myös ennen tuo järjestely, että viikonloppuisin vuorotellen nukuttiin pidempään. Se oli todella toimiva juttu ja suosittelen kyllä kaikille :) Sitten kun kolmas syntyi, ei se ollut enää niin helppoa. Minä oikeasti yllätyin miten paljon enemmän töitä on kolmessa lapsessa kuin kahdessa. Kun vauva (nyt 8,5kk) vaatii kuitenkin niin paljon kellon ympäri, tuntuu sitten isompien (3 ja 4v) vaatima aika paljon "raskaammalta". Kun siihen pitää vielä ne kotityötkin tehdä ja ruuat laittaa ja kaikki muu. Hyvin on mennyt ja jaksan kyllä, mutta olisin todelakin pienen irtioton tarpeessa :) Tsemppiä myös sinne arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senhän näkee, että toimiiko se meilläkään sitten kun vauva syntyy, kun sitä pitää kuitenkin olla syöttämässä. Tai jos vauva huolii pullon niin voihan sille pumpata maitoa, että isi voi sen syöttää että saa nukkua rauhassa :) Ei muuta kuin pientä irtiottoa järjestämään, niin taas jaksaa porskuttaa! ;)

      Poista
  4. Hyvä postaus, vaikkakaan ei enää ihan ajankohtaisin itselle. Ihmettelen kyllä sitä miten olen itse jaksanut lasten ollessa pienempiä. Esikoinen oli koliikki-vauva ja huusi kurkkusuorana joka yö 00-04 ja päiväunia nukkui vain vartin pätkissä joko sylissä tai LIIKKUVISSA vaunuissa. Toinen lapsi onkin sitten ollut helpompi, ekan viikon aikana huuteli kuten veljensä mutta sittemmin ei ollut yhtä soittoista huutoa, heräilyitä tiheään kyllä... ja nykyään nukkuu ihan mallikkaasti (2,5 v.) nukahtaminen saattaa kestää mutta silloinkin lähinnä höpöttelee ja laulelee itsekseen :) Kadehdin kyllä perheitä joissa mies ottaa myös vastuun heräilyistä, meillä se ei ole ikinä toteutunut...ukko-kulta on niin sikeäuninen että mulla menis ikä ja terveys sitä hereille töniessä... eikä toisen heräämisestä sen puoleen olisi apua ollutkaan kun olen itse niin herkkäuninen ja huonosti uudelleen nukahtava. Onneksi 3-vuorotyö oli jo ennen lapsia ruotinut unentarpeen minimiin :) Vaikka lapset ovat jo 6v. ja 2,5v. ja nukkuvat ihan hyvin niin väsymys meinaa yllättää silloin tällöin kun nyt meillä on kohta 2 vuotta eletty arkea jossa mies on reissuhommissa ja käy kotona joka toinen vkl. silloinkaan ei saa itse huilattua kun ei raaski toista pompottaa koko ajan kun tietää että sekin on väsynyt jokapäiväisistä 12 tunnin työpäivistä. Mutta niillä mennää mitä on annettu :) Olihan pitkä kirjoitus, mutta purkaminen johonkin on välillä melkoisen tarpeellista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tosi rankalta! Meillä Aava nukkui yöt ihan ok, mutta itseä "väsytti" jo se, että kun toinen viihtyi vaan sylissä ja oli tosi ahdistavaa käydä edes vessassa kun vauva sillä aikaa huusi toisessa huoneessa. Et omanlaisen väsymyksen toi jo se, että oli koko ajan kiinni toisessa.

      Mun pitää nukkua vähintään se 7-8h, että oon jokseenkin tolkuissani seuraavana päivänä ja kun ei oo tarttenut vuorotyötä tehdä niin ei oo oppinut prjään vähemmillä unilla. Siksi kai se pienikin valvominen ottaa niin koville, kun on tottunut nukkumaan hyvin.

      Minä kyllä nostan hattua teille reissuleskille, jotka pyöritätte arkea yksin ilman miestä! Yksinhuoltajana sitä ois pakotettu siihen, että pitää tehdä yksin mutta sit taas ärsyttäis että on se puoliso, joka ei kuitenkaan voi osallistua arjen askarehin. vaikka eipä siinäkään valinnan varaa ole, kun leipä on pakko saada pöytään! Ymmärrän kyllä senkin, että kiva sen miehenkin on sit kotona ollessaan kiva tehdä muuta kuin siivota ja herätä lasten kanssa jos painaa pitkää päivää. Mutta teilläkin alkaa olemaan lapset jo sen verran isompia, että kohta voi ottaa jo päivällä päikkärit vaikka lapset onkin kotona ;)

      Poista
  5. Jatkaako teillä isommat lapset hoidossa sitten kun vauva syntyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä, eivät ainakaan kokopäiväisesti. Veeti on kyllä ilmaissut haluavansa käydä päivänä tai parina leikkimässä muiden kanssa hoidossa, mutta en tiedä olisiko se nykyisessä paikassa edes mahdollista :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...