| NauravaNappi: Muistathan käyttäytyä?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Muistathan käyttäytyä?

Joskus on tullut mietittyä, että mikä tekee juuri äideistä niitä pahimpia vihollisia toisille äideille? Varsinkin näin nettiaikana huomaa, että kyllä useimmiten he, jotka toisiaan rankimmin syyllistävät asiasta kuin asiasta, ovat äitejä. Äitiydestä on tullut jonkin sortin kilpailu siitä, kuka on paras ja kaikki muut yritetään lytätä sinne syvimpään suohon. Kuka imettää pisimpään, kuka syöttää lapselleen vaan luomuruokaa, kuka kestovaippailee, kenen lapset eivät koskaan katso telkkaria... Tuntuu, että teki niin tai näin niin aina tekee kaiken väärin päin. En ihmettele yhtään, jos muutenkin epävarmasta äidistä tulee vielä epävarmempi kaiken sen syyttelyn keskellä, mitä äidit toisilleen tekevät.
Tuntuisi, että äitiys olisi asia, joka yhdistää ihmisiä, kun ollaan samassa tilanteessa ja mielenkiinnon kohteet ovat samat.

http://www.lovethispic.com
Jos et imetä, olet huono äiti tai jos imetät niin imetät joko liian kauan tai liian vähän aikaa. Eihän kukaan voi taaperoa imettää saati lopettaa imetystä puolen vuoden jälkeen. Jos annat maitoa pullosta, varsinkin korviketta, olet vähintään tuhonnut lapsen elämän. Jos aloitat kiinteät 4kk:n iässä, olet paska äiti, koska et täysimettänyt puolta vuotta tai jos et aloita, lapsi saa varmasti kaiken maailman allergiat, eikä todellakaan koskaan opi syömään kun herkkyyskausi oli ja meni. Jos sormiruokailet, on kiellettyä antaa koskaan mitään sosetta lusikalla, koska eihän se kuulu sormiruokailuun! Jos et anna lapsen sormiruokailla, eihän se ikinä opi itse syömään lusikalla. Itse en kyllä tunne yhtään lasta, joka ei olisi oppinut syömään saati etteivät olisi oppineet syömään aterimilla jossain elämänsä vaiheessa. Niin ja se vaippa! Miten kenenkään lapsella voi olla vaippaa enää kaksivuotiaana, kun meidän Jorma-Inkerikin oppi heti kerralla kuivaksi vuoden iässä.

Jos lapsi ei osaa ryömiä/kääntyä/kontata tietyssä iässä, johtuu se siitä, että olet kantanut sitä liikaa sylissä tai vaikkapa kantovälineessä. Samoin jos lapsi ei viihdy muualla kuin sylissä, olet tietenkin opettanut lapsen siihen. Riippumatta siitä, onko lapsi esimerkiksi jo vaikkapa kolmas lapsi, jota tuskin kukaan on sylivauvaksi opettanut, kun on samalla kasvatustyylillä kasvattanut kaksi edellistä lasta, jotka ovat tyytyväisenä pötkötelleet lattialla. Ja jos on muitakin pieniä hoidettavana, ei kukaan varmasti tahallisesti opeta lasta viihtymään pelkästään sylissä, mikä taas estää kaiken muun toiminnan sen sylissäpidon aikana.  Mikäli et pidä lasta sylissä jatkuvasti, olet silti huono, koska pakotat lapsen olemaan yksin lattialla ilman äidin syliä ja turvaa.

http://inkhappi.com/sharing-some-mothers-day-prints-to-enjoy-today-and-everyday/
Jos mieltäsi painaa jokin asia lapsiin liittyen ja päätät kysyä apua esimerkiksi jostain äitien keskustelupalstalta tai facebookin äitiryhmistä, niin viimeistään muutaman kommentin luettuasi huomaat sen olevan kamala virhe. Siitä seuraa syyllistämistä ja haukkumista kommentti toisensa perään. Oli aihe mikä tahansa, siitä saa väännettyä jotain negatiivista. Oma tapa toimia on se ainut totuus ja sitä toitotetaan muille. Muu tapahan ei voi toimia tai lapsi ei voi olla erilainen vaatien erilaisia toimintamalleja.

Onneksi omiin ystäviin ei ole sattunut henkilöitä, joiden oma tapa olisi se ainut oikea. Ystäväpiirissä on niin pidempään imetettyjä lapsia kuin korvikelapsiakin ja kaikkien äidit ovat ihan yhtä hyviä äitejä riippumatta esimerkiksi siitä imetyksen kestosta. Meilläkin on kaksi lasta joista toinen on ollut neljän kuukauden iästä korvikevauva ja toinen sai tissiä kahdeksan kuukauden ikään asti. Eipä ole kukaan ystävistä alkanut haukkumaan ja syyllistämään sen vuoksi.

Pahinta tuo toisten mollaus on varmaan sosiaalisessa mediassa, missä voi anonyyminakin esimerkiksi blogeissa arvostella toisia ihmisiä ja heidän valintojaan. Itse olen ottanut sen kannan, että mikäli ei ole mitään järkevää sanottavaa, jätän mieluummin kommentoimatta. Toki vinkkejä saa antaa, mutta sitäkään ei tarvitse tehdä negatiivisessa sävyssä moittien toisen toimintatapaa. Vaikka blogit usein mahdollistavatkin nimimerkillä kommentoinnin, olisi syytä itse kunkin miettiä sitä, että onko oma kommentti semmoinen, minkä haluaisi itse saada omaan blogiinsa. Sama pätee myös facebookissa. Hyvä sääntö on myös se, että jos et kehtaa oman profiilisi takaa jotain julkaista vaan se pitää tehdä anonyymina, jätä se julkaisematta. Se, että joku pitää vaikkapa julkista blogia, ei tarkoita suoraan sitä, että olisi mitenkään kohteliasta haukkua toista ihmistä. Onneksi te lukijat olette olleet hyväkäytöksisiä ja olen pystynyt nyt pitämään anonyymit kommentit sallittuina!

En tiedä onko tämmöistä ihmeellistä toisten teilaamista tapahtunut ennen äitien keskuudessa. Esimerkiksi silloin kun itse olin pieni. Kiinnostaisi tietää, että ovatko äidit aina olleet toiselle äidille susia vai onko ilmiö syntynyt vasta nyt internetin ja anonymiteetin myötä?

http://www.brassyapple.com/2014/03/motherhood-mile-in-my-shoes.html
Olen päätynyt siihen, että näillä negatiivisia kommentteja levittävillä ihmisillä on varmasti omassa elämässään asiat huonosti ja paha olla, jotta sitä pahaa oloa puretaan sitten muihin ihmisiin. Koska muuten en vain pysty käsittämään, että mitä ihminen saa siitä, että haukkuu toisen ihmisen lyttyyn? Tuleeko siitä itselle jotenkin todella hyvä mieli, että onnistui pahoittamaan ventovieraan ihmisne mielen?

En ymmärrä kyllä yhtään sitäkään, että sama ihminen haukkuu esimerkiksi jotain blogia tai bloggaajaa joka postauksessa, mutta silti ihan selvästi seuraa sitä, koska kommentoi joka juttuun. Kyllä kirjoitustyylistä tunnistaa monesti, että onko kyseessä sama ihminen. Jos blogissa joka asia ärsyttää, niin eikö sitä voi vain jättää lukematta? Eniten varmasti näitä negatiivisia kommentteja tulee juurikin äitiysblogeissa, joiden lukijoina ovat toiset äidit.

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön nettimaailmassa tai ihan tuolla oikeassa maailmassa? Onko teille tultu kommentoimaan jostain asiasta, mitä teette kommentoijan mielestä väärin? Tai oletteko kenties saaneet anonyymeiltä todella ilkeitä kommentteja?


7 kommenttia:

  1. Tuo on niin surullista! Itse tunnistan vastaavan, vaikka keskusteluihin en edes osallistu, luen joskus vaan. Mie olen se äiti, joka syyllistyy muiden vertailusta, pitäisi enemmän luottaa siihen, että olen minäkin riittävän hyvä äiti ;) Monta asiaa voisin tehdä paremmin, mutta on niitä huonompiakian paljon ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muita äitejä pahempi arvostelija on se "minä itse" eli helposti äiti syyllistää itseään joka asiasta, vaikka muut eivät sitä tekisikään :) Mä oon aina ajatellut, että oon paras äiti just omille lapsille, mutta en todellakaan täydellinen!

      Poista
  2. Niin totta joka sana! Hyvä postaus! :)

    En ole lyhyen blogihistoriani aikana saanut ikäviä kommentteja, mutta olen lukenut niitä muista blogeista. Tämä on todella ikävä asia. Minulla on tulossa postaus aiheesta myöhemmin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hyvä, että kommentointi on pysynyt ystävällisellä linjalla! Pitääpä lukea sitten sinunkin postaus aiheesta.

      Poista
  3. Onpa ihana postaus jos näin voi sanoa. Siis hyvä aihe.
    Kirjoitat asiaa. Nykyään pitää tosiaan vain suorittaa ja olla perempi kuin on tai pystyy olemaan. Odotapas kun lopetat imettämisen ja vauva-ajan haasteet vaihtuu uhmaikään, luulet elämän helpottavan kun lapset lähtevät kouluun. Voin vain sanoa, että huh hei niistä ongelmista ja huolista, suruista puhumattakaan ei osaa edes kuvitella ennenkuin on tässä tilanteessa kun lapsella on esimurrosikä, ei riitä että murkkuikä koettelee lasta ja vanhemia, kimppuun hyökkää vielä koulukiusaaminen.
    Vanhemmuus on ammatti johon ei saanut minkäänlaista koulutusta, opit siihen virheiden kautta ja kun luulet edes jossain asiassa tekeväsi oikein niin jos kukaan muu ei hauku niin neuvolan täti toteaa, että lapsesi on läski. Siis mitä hittoa, saako ammattilainen sanoa noin lapsen kuullen, saako? En tiedä mutta minulla on tästä oma kohtainen kokemus. Jos tilanteesta ei jäänyt tyttärelle traumoja niin äidille eli minulle jäi. Syytä itseäni kun lapsi on ylipainoinen, minähän lapsilleni ruokaa teen ja kannustan syömään. Olin onnellinen kun edes kuopus söi tappelematta. No niin hyvä ammattilaiset. Jos ystävät ja sukulaiset tukee niin kyllä ne ammattilaiset pudottaa sinut maanpinnalle.
    Hui, olipa koukuttava kirjoitus, ei pitänyt ihan näin hiiltyä :D
    IHana blogi sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu! Meillä kaverille kävi vähän sama lapsen kanssa neuvolassa. Tyttö on kaikkea muuta kuin lihava, mutta ilmeisesti ei sit käyrän mukaan ollut tarpeeksi hoikka. Muistaakseni ei onneksi sanonut sitä lapsen kuullen, vaan äidille kun lapsi ei kuullut. Mun mielestä ei oo korrektia sanoa noin lapsen kuullen oli lapsi oikeasti hieman ylipainoinen tai ei. Silloin pitäisi jotenkin nätisti ilmaista asia ja miettiä yhdessä semmoista hyvää ruokavaliota.

      Poista
  4. Ehkä se on tämä internetin ihmeellinen maailma, joka on tehnyt kaikesta (myös äitiydestä) yhtä suorittamista ja vertailua. Ja näin anonyymisti on helppo kirjoitella mitä sattuu. Mutta juuri sinä olet paras äiti lapsillesi!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...