| NauravaNappi: Raskausviikko 35

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Raskausviikko 35

Raskaus on edennyt tällä hetkellä jo viikolle 35.  Kolmas raskaus on tuntunut kropassa jo ihan erilailla kuin kaksi edellistä. Ensimmäinen raskaus oli sitä alkuraskauden pahoinvointia lukuun ottamatta todella helppo. Kun väsymys ja pahoinvointi helpottivat, ei koko raskausaikana muita vaivoja raskauteen liittyen ollutkaan. Kävin viimeiseen asti lenkkeilemässä ja mihinkään ei missään vaiheessa oikeastaan sattunut. Paitsi jossain vaiheessa häntäluuhun, mutta onneksi se oli lyhyt ja ohimenevä vaihe ja tuntui vain istuessa! Voi sanoa, että silloin varmaan hehkuin kun ei ollut mistään vaivoista tietoakaan!


Kaikki raskaudet ovat alun suhteen olleet hyvin samanlaisia ja pahoinvointi on ollut alussa ympärivuorokautista. Tai no, yöllä ei ole tarvinnut oksentaa, mutta paha olo ei rajoittunut ainoastaan aamuun. Sitä kesti ensimmäiset 12-16 viikkoa. Myös väsymys alussa on ollut jotain käsittämätöntä varsinkin töiden jälkeen. Aavan raskaudessa oli jonkin verran jo kipuja liikkuessa ja kärsin ihme pistoista mahassa lenkkeillessäni. Näihin ei edes tukivyö auttanut. Muistaakseni se meni kuitenkin ohi eikä kestänyt koko raskautta.


Kolmannen ja toisen raskauden välillä on ollut niin pieni väli, että vartalo ei ole ehtinyt kunnolla palautua ja tämä viimeisin raskaus on ollut kaikista "vaivaisin". Alussa oli se pahoinvointi ja väsymys ja kun ne lähtivät pois, aloin kärsiä pakaran seudulla olevasta viiltävästä kivusta, joka esti lähes koko raskausajan lenkkeilyt. Uiminen oli ainut, mitä kärsin tuolla jalalla tehdä. Tuota issiaskivuksi ehkä itse mieltämääni kipua jatkui todella pitkään ja se on alkanut nyt vasta ehkä kuukausi sitten helpottamaan. Vieläkin se yltyy, jos on ollut vaikeassa asennossa, kuten esimerkiksi neuvolassa ultrattavana vähän normaalia pidempään.


Nyt viikkoja on tosiaan jo yli 35 ja nyt voin vasta käydä lenkillä ilman, että kävely sattuu koko ajan ! Toki lihakset väsyvät ja jotain liitoskivun tunnettakin tulee lenkkeilystä, mutta tuo pakarakipu on hellittänyt. Se oli pahimmillaan semmoista, että en voinut varata painoa jalalle ollenkaan, kun tuntui, että se lähtee alta kivun vuoksi. Tällä hetkellä ei siis satu mihinkään ja se tuntuu todella hyvältä! Tosin kyllä huomaa kuinka rapakunnossa sitä on kun ei ole koko aikana päässyt lenkille. Yhtään harjoistussupistusta saati tavallista en ole missään raskaudessa havainnut ennen h-hetken koittamista.


Veetin raskaudesta sain muistoksi raskausarvet. Nekin tulivat vasta siinä vaiheessa, kun maha laskeutui. Tulivat salakavalasti yhden yön aikana ryminällä. Olin iloinnut loppuraskauteen asti siitä, että selvisin ilman mitään arpia ja sitten yksi aamu herätessäni mahan täyttivät tiikerin raapaisut. Siinäpä ne ovat vieläkin, mutta Aavan raskaudesta eikä tästäkään ole tullut yhtään arpea lisää.


Myös hemoglobiini on pysynyt jostain syystä koko raskauden hyvänä, oikeastaan parempana kuin normaali hemppani edes on. Yleensä se on nipinnapin sen 125 mutta viime neuvolassa se oli jo 128! En voi käsittää. Toki pientä väsymystä tahtoo olla, mutta eiköhän se ole ihan tähän loppuraskauteen kuuluvaa. Närästyksestäkään ei ole enää juurikaan tarvinnut kärsiä, koska pyysin jo hyvissä ajoin lääkäriltä valmiiksi reseptin närästyslääkkeeseen ja yhdellä tabletilla pärjää jopa pari päivää ilman närästystä. En tiedä, miksi en muissa raskauksissa hoksannut pyytää reseptillä olevaa närästyslääkettä vaan vedin Rennietä pahimmillaan tunnin välein!


Eilen ikuistettiin mahaa, kun on tullut otettua luvattoman vähän mitään kuvia, missä maha näkyisi. Aiemmissa raskauksissa kuvasin varmaan melkein viikottain mahakuvan. Nyt niitä taitaa olla ihan muutama. Meidän lapsiluku on erittäin suurella todennäköisyydellä tässä, niin kiva, että tästäkin on jotain muistoja tallettaa valokuva-albumiin.

Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa on tullut suunnilleen kymmenen kiloa, mutta se ei kerro ihan koko totuutta, koska ennen ensimmäistä neuvolaa ehdin kerätä pahoinvoinnista johtuen varmaan neljä extrakiloa! Söin siis koko ajan jotain, että ei olisi tarvinut oksentaa. Kaikki kilot ovat tulleet hassusti sykleissä. Eli ensin tuli se neljä kiloa, jonka jälkeen meni varmaan jouluun, että ei tullut juuri mitään. Sitten joulusta tuli useampi kilo ja taas meni pitkään ilman lisäkiloja ja taas seuraavat tulivat sitten kerralla. Eli ilmiselvästi aika paljon noita ihan syömisestä tulleita kiloja. Viime neuvolassa painoa oli tullut pari kiloa, mutta tässä vaiheessa painoa taitaakin tulla vähän reippaammin, kun vauva kasvaa vielä hyvää vauhtia.


Sokerirasituksessa en käynyt olleenkaan, kuten en viime raskaudessakaan, vaikka painon puolesta sinne olisin periaatteessa joutunut. Aava ja Veeti kuitenkin ovat olleet pieniä vauvoja ja pissassa ei ole ollut kertaakaan sokeria ja tämäkin vauva mitoiltaan pieni, niin en kokenut tarpeelliseksi mennä. Terveydenhoitaja oli samaa mieltä ja sanoi, että menen sitten jos näyttää siltä, että vauva alkaa kasvamaan yhtäkkiä viikkojen yläpuolella.


Mittojen perusteella maha-asukki tuntuu olevan samaa kaliiberia sisarustensa kanssa. Kasvaa juuri samaa tahtia ja on ruumiinrakenteeltaan myöskin pitkäreitinen ja laiha. Vyötärö menee vajaan viikon laskettua aikaa jäljessä ja reisiluu puolestaan viikon edellä. Ihan niin kuin noilla muillakin aikoinaan. Voisi siis olettaa, että laskettuna aikanan mahassa köllöttelee noin kolmen kilon vauva, joka on syntyessään alle 3,5kg painava. Veetiä ja Aavaa on kumpaakin sanottu kolmen ja puolen kilon painoiseksi laskettuna aikana, vaikka kumpikaan ei ole painanut tuota edes syntyessään yliaikaisena. Pitkä reisiluu ilmeisesti nostaa mittoja sen verran, että arvio on aina yläkanttiin.


En hetkeäkään usko, että tämä vauva malttaisi luopua yksiöstään ennen laskettua aikaa, kuten ei kumpikaan noista aiemmistakaan. Jääräpäisiä ilmiselvästi jo mahassa! Siksi olenkin sanonut kaikille laskettua aikaa kysyville, että kyllä se ennen juhannusta syntyy. Eli tässä on vielä toista kuukautta aikaa odotella synnytystä ja laittaa kaikki valmiiksi. Raskauden alussa ajattelin kirjoittelevani paljon raskaudesta tänne blogin puolelle, mutta huomasin, että en ole kirjoittanut juuri mitään. Kolmas raskaus on mennyt ehkä jo niin rutiinilla, että en vain ole keksinyt, että mistä olisin kirjoittanut?

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä loppusuoralle! Minulla ainakin on raskaudet olleet kertakerralta raskaampia, ihan kirjaimellisesti. Varmaan kun on joka kerta enemmän lapsia ja vähemmän lepomahdollisuuksia? Vai liittyykö ikään, kun joka kerta on ollut vähän vanhempi? Joka tapauksessa kyllähän nuo viimeisimmät ovat olleet jo aikamoista kolotusta. Hassun poikkeuksen teki viimeinen, eli kuudes raskaus, jolloin pystyin juoksemaankin vielä yli puolen välin ja jaksoin muutenkin puuhata pidempään. Siihen taisi kyllä vaikuttaa se, että lapsi oli perätilassa, eikä tehnyt painetta niin paljon lantioon. Puuhaamisesta oli sitten kääntöpuolena se, että lapsi syntyi ennenaikaisena, vaikka kaikki muut on tulleet hyvin lähellä laskettua aikaa tai sen yli. Erilaisia ne on olleet, kaikki odotukset!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä viimeisille viikoille <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...