keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sisarukset ja vauva

Veeti ja Aava olivat vauvan syntymän ajan hoidossa äidilläni ja tulivat sitten porukalla katsomaan uutta sisarusta sairaalaan heti tiistaina. Näin lapset näkivät vauvan heti sairaalassa eikä siten, että se olisi yhtäkkiä täällä odottamassa kun tulevat kotiin. Vierailullahan ei tietenkään ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että mummukin halusi nähdä heti uuden lapsenlapsen...


Veeti kurkkasi vauvaa suunnilleen kerran, eikä se sen jälkeen juurikaan kiinnostanut. Aava halusi puolestaan vähä koskeakin ja ihmetteli varmaan, että mikä se tämä tämmöinen on. Veetiä yritettiin uudelleen saada kurkkaamaan vauvaa, mutta siihen Veeti tokaisi tomerasti, että määhän  näin sen jo. No niinpä, ihan tottahan se oli :)



Etukäteen jännitti aika paljon, että kuinka mustasukkainen Aava olisi vauvasta ja sen saamasta huomiosta. Yllättäen Aava ei ole toistaiseksi ollut oikeastaan yhtään mustasukkainen vaan innoissaan käy silittelemässä vauvaa ja halusi ottaa kotona syliinkin. Toki välillä haluaisi samaan aikaan tulla syliin tai hakea äitin leikkimään, kun vauva on syömässä, mutta muutoin on mennyt todella hyvin. Ehkä se johtuu toisaalta osittain siitä, että myös mies on kotona ja voi antaa huomiota lapsille silloin kun itse olen kädet varattuina.


Kun Aava syntyi, ostettiin Veetille pieni legopaketti kaupasta, jonka vauva sitten "antoi" Veetille lahjana. Näin ajateltiin, että siitä vauvan syntymästä ja kotiin tulosta jäisi positiivinen muistikuva. Samalla lailla toimittiin nytkin vauvan kanssa. Ostin lapsille yhteiseksi dvd:n, jonka lapset saivat sitten sairaalassa vauvalta. Hyvin Veeti oli muistanut kahden vuoden taakse, että Aava toi vauvana sairaalassa legon Veetille. Veeti oli nimittäin miettinyt mummulassa, että onkohan vauvalla jotain hänelle siellä sairaalassa. Onneksi ei ole vielä hoksannut kysyä, että mistä ja miten se vauva sen paketin on mukanaan tuonut :)




Tokihan Aava tahtomattaan hoitaa välillä vähän turhan kovakouraisesti vauvaa ja silityksen ohessa yrittää tökkiä esimerkiksi naamaan. Mutta kaikki tuo on sellaista, että ei Aava vielä ymmärrä vauvan olevan pieni, eikä kestä ihan samanlaista kohtelua kuin isommat.


Ostin ystävältä tuommoisen vauvan kehtomaisen sitterin, missä on tärinää ja ääniäkin. Tämä on ollut todella hyvä ostos, koska vauva on tuon sisällä vähän enemmän suojassa mitä esimerkiksi tavallisessa sitterissä. Tämän ostin ihan sitä varten, että jos vauva on yhtä huono viihtymään missään yksin mitä Aava niin ainakin olisi koitettu tuota musiikia ja tärinää! Täällä on myös koko ajan niin suuri melu, että jos vauva nukkuisi omassa sängyssä meidän makkarissa, ei heräämistä sieltä kuulisi varmaan kukaan! Nyt voi vähän samalla seurailla vauvaa ja katsoa, milloin alkaa nälkä tulemaan. Kuten mainitsinkin, että vauva ei kovin nälkäänsä itke, niin paremmin kuulee sen nälkä-ähinän, jos vauva on edes suunnilleen samassa tilassa meidän muiden kanssa.


Onhan tuo vauva muutenkin aivan ihana! Välistä tuntuu, että sitä voisi vain katsella, kun se on niin pieni ja suloinen myttynen. Vastasyntyneet ovat muutenkin niin hellyyttäviä kaikkine hassuine ilmeineen ja venyttelyineen. Ja mikäpä voisikaan olla kauniimpi näky kuin levollisesti nukkuva vauva? Kyllä sitä pitää muistaa olla onnellinen, että on saanut kolme kertaa tuommoisen ihanan nyytin kotiin tuoda.


Kamalan nopeasti vauvat vain tuppaavat kasvamaan ja muuttumaan myös ulkonäöllisesti. Nämä kuvat on otettu ensimäisinä päivinä ja näistäkin on naama jo muuttunut hieman erinäköiseksi.


Kun vauva on nukkunut paljon, ei Veetikään ole juuri nähnyt vauvaa silmät auki. Viime viikolla vauva oli hereillä kun syötin ja Veeti istui vieressä ja oli ihan ihmeissään, että vauvan silmät näkyy! Vaikka vauva nyt ei kovin Veetiä kiinnostakaan, niin kyllä Veetikin muistaa kysellä, että missä vauva on jos se jää vaikka nukkumaan meidän sänkyyn mun noustessa ylös.


Aava hokee aika paljon vauvaa ja tulee viereen ja sanoo, että "silittää, näinkö?". Eli varmistaa, että silittääkö "oikein" eli tarpeeksi hellästi vauvan päätä. Samalla silittää kyllä yleensä muakin :)



Välillä on havaittavissa myös pieniä merkkejä siitä, että isommat sisaruksetkin voivat vietttää pieniä hetkiä keskenään ilman riitelyä. Tämä on jo melkoinen saavutus! Tosin kyllä nuo kuitenkin ensisijaisesti kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan. Kiva kuitenkin huomata, että toisinaan on niitä parin minuutin  rauhallisia hetkiä, jolloin molemmilla on kivaa, vaikka toinen olisikin samassa huoneessa. Yksi ilta Veeti olisi halunnut jopa Aavan yökylään omaan sänkyynsä!




Miten teillä on isommat sisarukset ottaneet vauvan vastaan? Onko alun helppous kostautunut myöhemmin mustasukkaisuutena? Eniten tällä hetkellä pelottaa jättää vauva yksin samaan tilaan esimerkiksi vessareissun ajaksi, koska nuo toiset jyräävät pian päältä riuhuessaan kahdestaan!

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! <3 Meillä on mennyt isompien suhteen aika hyvin tää vauvavuosi. Tosin muistelen, että syksyllä eli jossain 2-3kk kohdalla oli semmonen mustasukkaisuuskausi Ilarilla. Mutta purki sen onneksi minuun, ei missään vaiheessa vauvaan. Ja onhan sitä nyt aina ruuhkaa sylissä ja kukaan ei haluais olla toisen kans yhtäaikaa, eikä ainakaan just tässä puolella kun tuo missä toinen on niin olis parempi jne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että meillä menee yhtä kivuttomasti! Tai no Veetistä en usko että tulee mitään kun ei tullut Aavankaan aikana, mutta saa nähdä tuleeko Aavalle jossain vaiheessa sitä mustiskautta. Ja meillä ainakin menee just niin, että Aava paljon hanakammin osaa pyytää syliä ja Veetille pitää itse sanoa, että tuuppa nyt syliin jos se sattuu kerrankin vapaana olemaan :)

      Poista
  2. Niin joo, se piti vielä lisätä että me saatiin sillon semmonen vinkki, että pojat monesti on huonompia pyytämään syliä ja muutakin fyysistä huomiota. Ja meillä se ainaki on pitäny paikkaansa. Mette vänkää kyllä syliin aina jos siltä siitä tuntuu, ja tavallaan ottaa sen oman osansa vaikka mulla olis kädet miten täynnä. Ilari pitää muista napata välillä helliteltäväki; se nauttii kyllä siitä, mutta ei välttämättä tuu ite kiehnäämään.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Onhan ne aika hellyttäviä kun on niin hyvät mallitkin ;)

      Poista
  4. Voi ihanuus! Onnea vielä pienestä ihanuudesta! Hän on <3.

    VastaaPoista
  5. Voi suloisuus, ihana vauveli ♡ Meillä esikoinen otti pikkuveikan vastaan superhienosti, eikä varsinaista mustasukkaisuutta tullut misdään vaiheessa. Huomiota tosin haki selvästi aiempaa enemmän, kun vauva syntyi.

    Tosi kiva blogi, äsken eksyin tänne kunnolla tutustumasn. Täytyykin klikkautua lukijaksi :)

    VastaaPoista