| NauravaNappi: 1kk

lauantai 11. heinäkuuta 2015

1kk

Meidän tirriäiselle tuli torstaina tasan kuukausi ikää täyteen! Olen ottanut täysien viikkojen kunniaksi vauvasta kuvia ja tässä tulee nyt muutama kolmen viikonkin kuva, kun niistä en ehtinyt sen kummemmin erikseen mitään kirjoitella. Meillä oli jo viime perjantaina vauvan "kotikäyntineuvola", mutta koska meidän oma neuvolatäti oli lomalla, jouduttiin menemään paikan päälle neuvolaan sen sijaan, että sieltä olisi tultu meille kotiin.


Vauvalla oli kaikki hyvin ja painoa oli tullut tarvittava määrä. Pituuttakin jo monta senttiä lisää!

Paino 3.7.2015 4135g (16.6.2015 3790g)
Pituus n.56cm (53,3cm)
Pipo 38,2cm

Hassua kun tämä vauva oli syntyissään meidän lapsista isoin ja ekassa neuvolassa kuitenkin kaikista kevyin. Veeti ja Aava ovat olleet samassa neuvolassa 4,5kg suunnilleen. Tosin ovat kyllä olleet melkein viikon vanhempia tuolloin, että siinä ajassahan kevyesti voisi mennä tuo 4,5kg rikki :) Mielenkiintoista seurata, että kumpaan sisarukseen tulee ruumiinrakenteeltaan.


Vauvalla on ollut syntymästään asti selässä punainen läiskä, jota aluksi ajateltiin haikaran nokkimaksi, mutta se paljastuikin mansikkaluomeksi, kun alkoi kasvaa ja kohota ihosta. Myös terveydenhoitaja varmisti kyseessä olevan harmittoman mansikkaluomen, mikä suurella todennäköisyydellä lähtee itsekseen pois eikä  siitä kyllä muutenkaan tuolla selässä mitään kummempaa haittaa ole.


Ensimmäiset pari viikkoa vauva oli todella rauhallinen ja maailman helpoin. Sen jälkeen alkoi iltaisin esiintyä itkuisuutta ja vauva itki joka päivä entistä enemmän. Viime viikonloppuna oltiin Pyhäjoen mummulassa lasten kanssa kun mies oli töissä ja äitinikin sanoi, että varmaan vatsaa vääntää kun itki siihen malliin. Sunnuntaina kun päästiin kotiin niin vauva huusi suoraa huutoa seiskasta yhteentoista lukuun ottamatta niitä hetkiä, kun torkkui. Aloin sitten netistä lukemaan koliikista ja itselle tuli uutena tietona, että koliikkivauvat saattavat itkeä ainoastaan iltaisin ja öisin ja olla ihan rauhallisia päivisin. Oireet ja niiden alkamisaika täsmäsivät koliikkiin ja paniikkihan siinä ehti jo tulla.

Ehdin mielessäni miettiä, että ei, en selviä mitenkään tästä hengissä jos vauvalla on oikeasti koliikki ja tästä alkaa se loputon valvominen ja sydäntäraastavan itkun kuunteleminen illasta ja yöstä toiseen. Varasin heti seuraavana päivänä varmuuden vuoksi ajan vyöhyketerapiaan jo eläkkeellä olevalle terapeutille. Vauvalla oli hieman lantio mutkalla (kuten Aavallakin aikanaan) ja se hoidettiin ensimmäisellä käynnillä suoraksi, koska se ei ollut pahasti kierossa. Toinen jalkapohja oli kunnossa, mutta toisessa tuntui ryynimäisyyttä paksusuolen kohdalla ja hieronta keskitettiin jalkapohjiin. Sinne jäi kaikki iltaitkut vyöhyketerapeutin pöydälle! Silloin samana iltana vähän vielä itkeskeli, mutta sen jälkeen ei enää ollenkaan! Meillä kaveri kävi myös samalla naisella lapsensa kanssa ja heillä tilanne oli ollut vielä pahempi kun itkua saattoi olla pahimmillaan aamusta iltaan. Sinne jäi myös heidän itkut, joten pakko kai se on alkaa uskoa, että kyllä tuosta vyöhyketerapiasta oikeasti on apua!


Nyt kun itkut on jäänyt taakse, on meillä maailman kiltein ja tietenkin suloisin tyttövauva! Tätä lasta on myös siunattu kunnon unenlahjoilla. Eilenkin nukkui ulkona kahdesti kolmen tunnin päikkärit ja sen lisäksi pieniä tehounia sisällä. Ihan uskomatonta miten hyvin vauva voi nukkua! Veeti oli samanlainen nukkuja, mutta kun mielessä on vain se miten huono nukkuja Aava oli niin ei voinut uskoa mikä tuuri tämmöinen hyväuninen vauva on. Aavahan nukkui päivässä reilun tunnin ja senkin kahdessa erässä. Sen ensimmäisen "pidemmän" neljänkymmenen minuutin pätkän aikanakin sai käydä vaunuja heiluttelemassa useamman kerran.


Yöt menevät vauvan kanssa suunnilleen samalla kaavalla joka yö ja sama rytmi on ollut kotiutumisesta lähtien eli nukkumaan yhdentoista maissa ja syönti puoli neljästä ja toisen kerran joskus aamusella. Ollaan siis tähän mennessä päästy todella helpolla ja nyt koputan puuta!


Toisaalta alku kolmen lapsen kanssa on lähtenyt todella hyvin käyntiin juuri sen takia, että vauva on ollut niin helppo hoidettava. Aamuisinkin on helppo lähteä vaikka puistoon kun tietää, että vauva nukkuu tyytyväisenä useamman tunnin ja sinä aikana voidaan leikkiä toisten kanssa. Näin kesäaikaan on helppoa myös syöttää vauva tarvittaessa vaikkapa siellä leikkipuistossa jos sattuu heräämään kesken unien. Ollaan siis tavattu kavereita, käyty puistossa ja mummulassa sekä oltu tietenkin kotonakin. Ilmat eivät ole oikein suosineet, mutta ollaan yritetty ainakin aamusesta olla pihalla ja monesti käydäänkin pyöräilemässä ja vaunuilemassa aamulla ennen kuin mennään puistoon tai tullaan kotipihaan leikkimään.


Mikäli vauva on tyytymätön hereillä ollessaan, rauhoittuu hän kantoliinaan ja yleensä nukahtaa sinne. Sitten saa itse molemmat kädet vapaaksi tehdä jotain muita hommia sillä aikaa.


Vaatekoko vauvalla on tosi vaihteleva merkistä riippuen. Marlonin bodeista menee vielä kokoa 50 ja 56 eli samat mitä ollaan heti vastasyntyneestä asti käytetty. Tosin kestovaipan kanssa jatkopalan kera. Housuista menee helposti jo tuo 68cm, mutta keskimäärin vaatekoko taitaa olla se 62cm, kun pituutta on kuitenkin jo melko paljon. Kuvan housut ovat Lindexin ja kokoa 68cm. Paita Marlonin 56cm.


Saatiin neuvolasta ensimmäinen hymynaamakuva ja se kiinnitettiin heti vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Sitä meillä on siitä asti katseltu hyvin tarkkaan ja tänään hymynaama sai osakseen myös kauniita hymyjä sekä pientä yritystä jutella! Kyllä me ollaan kaikki taidettu niin hullaantua tuosta pikkuihmisestä!

Loppuviikko on mennytkin sitten ristiäisvalmistelujen parissa ja isommat lapset olivat mummulassa hoidossa, että sain tehtyä kakut ja muut valmistelut. Vauva ja Aava kun nukkuvat eri aikaan päikkärit, niin rauhaa tehdä mitään leipomisia on melko vähän. Nyt sainkin noiden päivien aikana leivottua ja ommeltua lapsille juhlavaatteet. Tänään lapset tulivat sitten kotiin ja huomenna on tirriäisen oma juhlapäivä. Nimikin on jopa saatu päätettyä ;)


6 kommenttia:

  1. Hei. Mistä olet ostanut tuon tuttinauhan?

    VastaaPoista
  2. oli pakko kommentoida, kun luin tuosta teidän pienen mansikkaluomesta. Meidän pojalla (nyt jo 7v) oli syntymästä sellainen pieni punainen läikkä hartiassa, joka todettiin mansikkaluomeksi. Luomi kasvoi ja kasvoi, kunnes oli lähes vauvan nyrkin kokoinen patti. Lääkäri päätti, että se on leikattava, sillä luomi jatkaa kasvuaan lapsen myötä. Poika oli n. 1,5v, kun leikkaus tehtiin onnistuneesti. Lääkäri varoitteli, että jos leikkausta ei tehdä, voi luomen juuret kasvaa lihaksen ympärille ja "hirttää" sen. Kannattaa siis seurailla luomen kasvua, vaikka sinänsä vaaraton onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho enpä ole moista kuullut! Hyvä pitää mielessä! Kiitti tiedosta :)

      Poista
  3. Pieni ja söpö lapsi...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...