| NauravaNappi: Imetystaival viiden vuoden takaisesta tähän päivään

tiistai 1. syyskuuta 2015

Imetystaival viiden vuoden takaisesta tähän päivään

Veetin ollessa vauva hän sai oman maitoni lisäksi korviketta pullosta. Pumpulle en herunut, enkä edes hoksannut, että lisämaito olisi voinut olla omaa maitoani. Hyvillä mielin annoin korviketta, kun oma maito tuntui olevan tiukassa ja Veeti jäi kiukkuiseksi ja huutamaan syönnin jälkeen. Keskustelin tästä neuvolasta ja kuten arvata saattaa, oli imetysopastuksen sijaan vastaus se, että anna korviketta syönnin päälle. Tuolloin en ollut kuullutkaan mistään Imetyksen tuesta, millä muuten on erittäin hyvät Facebook-sivut! Niinpä annoin korviketta ja imetys kesti noin neljä kuukautta. Tottahan se korvikkeen antaminen vähensi omaa tuotantoa entisestään ja lopullinen niitti oli Veeti sairastuminen mahatautiin 3-4kk:n iässä, jolloin Veeti piti syömälakkoa. Silloin se vähäinenkin maidon tulo lakkasi, kun en hoksannut pumpata.

Imettämisen lopettaminen ei haitannut, enkä osannut ottaa siitä stressiä. Kasvoi se vauva korvikkeellakin ja Veeti on aina ollut huomattavasti vähemmän sairas kuin Aava, vaikka on saanut kauemmin korviketta. Tuolloin kavereilla ei kamalasti ollut pieniä lapsia ja imettäminen julkisesti tuntui nololta. Kaupungille lähtiessäni otin aina korviketta varalta mukaan, jos vauvalla sattuisi tulemaan nälkä. En muista olenko koskaan imettänyt Veetiä muualla kuin jonkun kotona. Sitä julki-imetystä ei ainakaan helpottanut vauva, joka tempoi päätään irti tissistä, kun maitoa ei tullut tarpeeksi. Jälkikäteen tiedän, että syy vähäiseen maidontuloon oli melko varmasti oma juomattomuuteni. Kuulun niihin ihmisiin, jolla ei juuri koskaan ole jano ja saatan helposti olla koko päivän juomatta mitään. Tämä ei ole oikein hyvä yhtälö imetyksen kannalta. Pienellä neuvolan opastuksella esimerkiksi riittävään nesteensaantiin olisi voinut olla suuri merkitys imetyksen onnistumisessa.

Aavan syntyessä ajattelin, että nyt imetän pidemmälle ja maitoa riitti hyvin. Tiputin raskauskiloja Jutan dieeteillä, joissa juodaan se kolme litraa vettä päivässä ja vaikka kalorimäärät olivat niukahkot, tuli maitoa todella paljon juurikin sen vuoksi, että muistin juoda! Aavan imetystaival oli melko raskas omalla tavallaan. Aava oli todella malttamaton syöjä ja jostain syystä syöminen oli yhtä huutoa. En vieläkään tiedä, että mikä ihme siinä mätti. Tuliko maitoa liikaa vai mikä syömisessä ärsytti? Monesti syöminen siirtyi niin kauan, että Aava oli ihan väsynyt ja vasta sitten tissi kelpasi. Jälkikäteen hammaslääkärissä selvisi, että Aavalla on kireä tuo etuhampaiden takana oleva jänne. Olen miettinyt, että olisiko se voinut olla syy vaikeaan imetykseen? Että vaikeuttiko se jotenkin imuotetta? Meillä kärsittiin siis rintaraivareista lähes aina, eivätkä ne menneet ohi niin kuin ne yleensä menevät tietyn ajan jälkeen.

Ruokatauko Ähtärin eläintarhassa
Tuo rinnalla raivoaminen oli Aavan kohdalla se syy, miksi en voinut kuvitellakaan imettäväni jossain kaupassa huutavan vauvan kanssa. Siinä ei paljon harsoa päälle laitettu kun toinen karjui ja huusi ja heilui ja välissä söi ja sitten taas lopetti. Jaksoin kuitenkin taistella imetyksen kanssa kahdeksan kuukauden ikään. Jo siitä huomasi, että Aava ei ollut mikään tissillä roikkuja, kun "vieroittaminen" kävi niin, että pystyin nukkumaan Aavan vieressä ilman paitaa niin, että se ei yrittänytkään syödä :)

Nyt kolmannella kerralla olen saanut hommaan sen verran varmuutta, että olen huoletta imettänyt julkisestikin ja päättänyt, että pahanhajuisessa vessassa en ainakaan ala istua ruokkimassa lastani. Tuttipulloa ollaan käytetty pari kertaa kun olen ollut pois ja mies on ruokkinut Viian sillä aikaa. Pullossa on ollut tällä kertaa omaa maitoa. Korviketta ei ole tarvinut antaa kertaakaan ja maitoa on varalta pakkasessakin. Olen jopa hieman miettinyt, että onnistuisinko puolen vuoden täysimetyksessä ja vasta sitten alettaisiin antaa sormiruokaa, mikäli lapsi on muutoin valmis siihen silloin. Toistaiseksi kun on tosiaan pärjätty ilman korvikkeita. En kuitenkaan ota asiasta paineita, vaan jos on jotain menoa esimerkiksi mihin haluaisin mennä, enkä saa maitoa pumpattua Viialle niin sitten mennään korvikkeen voimin. Aion kuitenkin yrittää! Ehkä tässä asiassa olen saanut hieman kipinää Viian kummilta, joka on melkoinen imetysfanaatikko siinä positiivisessa mielessä. Tiedän, että jos on jotain ongelmaa imetyksen kanssa, niin sieltä löytyy vastaus kysymykseen kuin kysymykseen :)


Imetystä on nyt takana lähes kolme kuukautta ja olen ehtinyt imettää niin Arnoldsilla, Hesellä, häissä, eläintarhassa, ravintolassa ja keskellä metsää näin muutamia mainitakseni. Olen päätynyt siihen, että jos jotakin haittaa, voi pään kääntää pois. Toki sen verran katson, että esimerkiksi ravintolassa yritän valita rauhallisen pöydän, jossa saa vähän omaa rauhaa imetykseen tai käännettyä esimerkiksi selän muihin ruokailijoihin. Aika vaivihkaa sen syömisenkin saa hoidettua, vaikka se lapsi ei siellä harson alla olisi ja imetyspaidan välistä näkyy ihoa todella minimaalisesti jos ollenkaan. Käytin Viiaa tuossa  pari viikkoa sitten lääkärissä silmän rähmimisen vuoksi ja katsoin, että on vielä kolme numeroa ennen meitä menossa ilmoittautumaan. Viia alkoi kitistä nälkäänsä niin ajattelin imettää ennen meidän vuoroa siinä odotustilassa, että ei sitten lääkärin luona huutaisi. No samantien vaihtuikin eri tauluun meidän numero, joten ei muuta kuin kamat toiseen kainaloon ja lapsi tissillä ilmoittautumaan :)

Olen siis kokenut molemmat puolet imetyksestä; niin julki-imetyksen kuin sen, että ei halua tehdä sitä julkisesti. Ymmärrän hyvin molempiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä ja jokaisen tulisikin saada tehdä niin kuin se itselle tuntuu luonnolliselle. Ei saa tuomita toista siitä, että hän ei halua imettää julkisesti. Silti kaikilla pitäisi olla oikeus ruokkia vauvaansa siellä, missä vauvalla sattuu nälkä olemaan. Ei se nälkä katso aikaa eikä paikkaa eikä sitä vauvaa aleta turhaan huudattamaan sen vuoksi, että pitäisi etsiä lähin vessa, missä homman hoitaa.  Meillä Viia on ainakin semmoinen, että jos se syöminen viivästyy niin tulee kiukku ja sitten syöttäminen on lähes mahdotonta kun toinen raivoaa naama punaisena eikä malta enää syödä, vaikka nälkä olisi kun se raivo yltyy niin voimakkaaksi.

Toivoisin myös, että neuvoloissa perehdyttäisiin paljon nykyistä enemmän imetyksen tukemiseen sen korvikkeen tarjoamisen sijaan. Minulle ei ainakaan ole koskaan neuvolassa kerrottu esimerkiksi imetyksen tehostamisesta tai tahdistetusta pulloruokinnasta, joka ei häiritse imetystä. Veetin aikana en myöskään tiennyt, että vauvaa voi syöttää vuorotellen molemmista rinnoista, jos ensimmäisen jälkeen jää nälkäiseksi. Puolta voi vaihtaa aina kun imeminen alkaa käydä tehottoman tuntoiseksi ja ihan niin monta kertaa, että vauva on kylläin. Kaikki nämä asiat olen saanut vasta nyt itse selville seuraamalla tuota Imetyksen tuen sivua, missä koulutetut tukiäidit vastaavat ihmisten mieltä painaviin kysymyksiin liittyen imetykseen. Kannattaa ehdottomasti liittyä jos aihe on ajankohtainen :)

Takana on siis kolme melko erilaista imetystä ja toivottavasti tämä kolmas sujuu kaikista parhaiten. Olen luonteeltani sellainen, että en osaa tämmöisistä asioista murehtia tai ottaa paineita. Onnistuu jo onnistuu ja jos ei onnistu, niin sille ei voi mitään. En jää sitä asiaa sen kummemmin murehtimaan. Nyt toivon imetyksen onnistumista ihan sen vuoksi, että pullorumba on melko raskasta verrattuna siihen, että yölläkin voi lyödä vain tissin vauvan suuhun ja jatkaa unia. Toisaalta jos imetys ei onnistu jostain syystä, niin ei siitäkään pitäisi kenenkään syyllistää äitiä! Kukaan ei voi tietää syitä sen takana, miksi joku ei lastaan imetä. Toki äidinmaito on parasta mahdollista ruokaa vauvalle, muta hyviä lapsia kasvaa myös korvikkeella :)

16 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus.

    Itse edelleen palaan usein ajatukseen imettämisestä vaikka siitä on jo reilu vuosi kun imetyksen lopetin, tai se loppui ennen kuin pääsi edes kunnolla alkamaankaan. Jos tosiaan olisin tiennyt enemmän imettämisestä ja sen ongelmista niin olisi voinnut tilanne olla toinen, tosin mä elin niin stressin täyteistä aikaa koko raskauden ja se jäi sitten synnytys komplikaatioiden vuoksi vielä päälle. Mulla ei vain ollut voimia jatkaa ja päätin silloin, että mun on pakko lopettaa, jotta voin olla stressitön äiti tälle pienelle.

    Ajatukseen imetyksestä palaan siksi, koska kyllä se ettei imettänyt jäi painamaan. Vaikka meillä tyttö on ollut terve, ei allergioita ja kasvaa hyvin. Toivo sisaruksesta myös elää vielä ja ehkä tilanne on eri seuraavalla kerralla jos sellainen vielä meille suodaan.

    Oli ihana lukea sinun ajatuksia imetyksestä ja kuinka erillainen se voi olla kokemuksena joka kerta. Ja vaikka jokainen kerta on eri voi silti olla lapselleen hyvä ja rakastava äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä viisautta on juuri se, että osaa ajatella myös sen vauvan parasta, vaikka se ei sinun tapauksessa ollutkaan se äidinmaito vaan se, että vauva sai tosiaan stressittömän äidin! Toivottavasti pääset joskus sen imetyksenkin kokemaan, että se ei jäisi sitten mieleen kummittelemaan, että se jäi kokematta. Ja kuten sinäkin sanoit, meillä on myös Veeti ollut huomattavasti vähemmän sairaana, vaikka on ollut enemmän korvikelapsi. Ja muutenkin on kyllä viisas poika, että eipä se korvike lapsesta huonompaa tee :)

      Poista
  2. Itse odotan kyllä imetystä todella kovasti tämän kolmannen kohdalla, ensimmäisen lapsen kanssa imetys kesti muutaman kuukauden. Luovutin ihan liian aikaisin jatkuvien rintaraivarien takia kun oli rintakumit käytössä, harmittaa ihan kauheasti nyt jälkikäteen ajateltuna.. Toisen lapsen synnyttyä päätin etten niitä pirun kumeja ota enää ikinä käyttöön ja imetys lähti sujumaan todella hyvin ja imetin n. 6kk.
    Nyt toivoisin että imetys kestäisi yli tuon 6kk, on se niin hieno asia ja ennenkaikkea läheisyys vauvan kanssa on korvaamatonta <3

    Mukava lukea näitä imetysjuttuja, toivon että rohkenisin imettämään julkisesti sitten kolmanne kohdalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon käyttänyt kaikkien kanssa alussa kumeja ihan sen vuoksi, että muuten olisi itkun kanssa saanut imettää ja se ja jännitys siitä sattumisesta ei mahdollistanut oikein rentoa imetystä. Mutta kaikkien kanssa olen saanut kumit ensimmäisten viikkojen jälkeen jätettyä pois, eikä sillä ole ollut muuhun imetykseen vaikutusta. Tsemppiä julki-imetykseen kolmannen kohdalla! ;)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, kiitos sinulle! Ja olen kanssasi samaa mieltä, että imetyksen tukemista ja imetysongelmissa auttamista neuvolassa tarvittaisiin enemmän, erityisesti ensikertaa äidiksi tuleville. Moni nuori äiti ei ole edes lähipiirissään päässyt näkemään imetystä käytännössä. Vaikea siinä on sitten hahmottaa, mikä on normaalia ja mikä ei. Ja kyllä uskon, että valtaosalla äideistä voisi imetys onnistua ainakin osittaisena, jos vain saisi oikeanlaista informaatiota ja tukea. Kyllähän korvikkeellakin kasvaa aivan hyvin, eli en tällä nyt tarkoita syyllistää ketään, joka on pullosta ruokkinut lapsensa! Mutta kun tuntuu, että kuitenkin aika monella se jää vaivaamaan ja aiheuttamaan mieliharmia, että ois kuitenkin halunnut imettää... lisäksi onhan se rintaruokinta myös aivan ilmaista ja onnistuessaan ehdottomasti vaivattomampaa kuin pullojen lämmittäminen. Itse olen molempien lapsien kanssa kokenut imetystuokiot rentouttaviksi, mutta tosiaan tästä on saanut kuulla hyvin erilaistakin näkemystä. Esim. perhekahvilassa musta oli ihan mahdotonta imettää, koska aina oli joku äiti vieressä kertomassa, miten kauheaa imettäminen on ja miten se ei vaan onnistunut ja siinä meni hermot. Ihan niinku mä haluaisin kuulla sellaista negatiivista vuodatusta, kun yritän keskittyä lapseni ruokkimiseen. Ei siitäkään pidä kenenkään syyllistyä, jos mä imetän omaa lastani. Eli musta puolin ja toisin, liika fanaattisuus kannattaa unohtaa. Eihän se imettäminen ole mikään hyvän äitiyden mittari. Mutta yhtä kaikki, minusta olet kivasti kirjoittanut tästä arasta aiheesta ja ihania vauvakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että moni pystyisi ainakin osittaisimettämään, jos siihen jotain neuvoa ja kannustusta neuvolasta saisi. Juuri meidänkin esikoisen aikana olisi imetys ehkä onnistunut paremmin, jos joku olisi joskus edes kysynyt, että olenko itse muistanut juoda? Että noinkin pienellä asialla voi imetyksen pilata kun ei ole vain sitä tietoa ja ymmärystä asiasta!

      Poista
  4. Hyvin sanottu! Imetysfanaatikko on nätimmin ilmaistuna laktivisti mutta toisaalta tuo fanaattisuus kyllä sopii kuvaan, kun on kyse minusta :D Mahtavaa, että oot saanut rohkeutta ja että aattelet asiasta näin mutkattomasti. Voisin ottaa susta oppia tuossa jälkimmäisessä - vähemmälläkin stressaamisella sais lapsensa ruokittua :D Ja vielä: yhdistelmä Viia+raivo on semmonen minkä haluan vielä joku päivä nähdä :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta imetysfanaatikko on jo itsessään ihan nätti sana, koska hyvällä asiallahan siinä ollaan :) Vähän niinkuin ompelufanaatikko, ei ollenkaan negatiivinen sana ;) Ja olisitko se jopa sinä ollut, joka on tuon imetyksen tuen tainnut vinkata? Ja kyllä se Viia+raivokin joskus toteutuu, vaikkakin harvoin :D

      Poista
    2. Totta kyllä :D Onhan se aktivistikin joidenkin mielestä kirosana!

      Poista
  5. Hyvä teksti! Hei ja ylivieskassa kokoontuu myös imetystuki ryhmä, jos sellaisessa kiinnostaa käydä. Ihan vaan vaikka ajatuksia jakamassa :) T. Naapurin Maija (imetysfanaatikko positiivisessa mielessä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan meinattu tulla yksissätuumin mutta se kokoontui jotenkin vähän hankalaan aikaan?

      Poista
    2. Oliko se Sonja vielä sillon ku mää olin töissä niin en ois päässyt tai sit jotenkin päikkäriaikaan tai jotain?

      Ootko sää Maija töissä tällä hetkellä? Mietin, että jos et oo tai kun jäät taas kotia niin tulkaa joskus leikkimään meidän kanssa tähän pihalle. Aava varmaan tykkäis seurasta :) Jos yhdistän sut oikeaan Maijaan ;)

      Poista
    3. Vai sattuiko se johonkin uniaikaan just?

      Poista
    4. Eikö päikkäriaika ole uniaika ;) Luit liian innokkaasti vissiin vain alun :)

      Poista
    5. Liian nopiat silmät tai hitaat aivot :D

      Poista
  6. Siis äh.. Kirjotin pitkän tekstin ja nyt se näköjään katos! :/

    Eli imetystukiryhmä kokoontuu nyt aina kuukauden eka maanantai, perhekeskus apilassa. Ja nyt siis ekku kerta 7.9. Kesän ajan se minustakin oli hölmöön aikaan kun se oli klo 12-14 mutta nyt taas palaa entiseeln malliin eli klo 10! :)

    En tiiä oonko oikia Maija :D Mutta me voitais ainaki pojan kanssa tulla joku päivä leikkimään :) Oon viellä hoitovapaalla ja en ehikkään mennä töihin tässä ennenku pikkuveli syntyy joten aikaa on! Myös meille ootte tervetulleita leikkimään ja kahvitteleen :>

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...