keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syötävän suloinen

On se vaan vekkuli otus tuo ihmislapsi. Vasta alle neljä kuukautta vanha ja osaa jo hurmata kaikki ympärillään olijat. Katsoo silmiin ja juttelee kovasti. Nauraa heläyttää hassuille tempuille ja omalle peilikuvalleen. Väläyttää aurinkoisen hymyn, kun joku hieman huomioi ja jututtaa. Ei juurikaan kiukuttele vaan on itse aurinko suurimman osan ajasta.

Unien jälkeen ihmettelee hetken ja venyttelee syvään. Sen jälkeen ilahdutaan siitä, että äiti on siinä vieressä tai hakemassa vaunuista pois. Yöllä protestoi jos yrittää laittaa hetkeksi omaan sänkyyn nukkumaan. Pyörii ja kierii ja puhisee eikä rauhoitu. Kunnes nostat takaisin oman peittosi alle ja kaikki ylimääräinen liike loppuu saman tien ja rauhoittuu siihen kainaloon, kunnes tasainen tuhina paljastaa unen vieneen voiton.


On syötävän suloinen, eikä äiti saa tarpeekseen noiden kauniiden kasvojen tuijottamisesta. Pieni suppusuu ja isot, siniset silmät. Hassu tukka, jossa on isiltä peritty ei niin ihana pyörre otsassa. Hiukset vielä hieman punertavat. Punapigmentti on periytynyt minun puolelta. Tosin ainoa kenellä tiedän punaista hiuksissa tai parrassa olevan on vaarini veli. Sieltä kai se tulee. Poskissa hymykuopat, kuten molemmilla vanhemmista.


Vasta kolme kuukautta ja osaa jo kääntyä hienosti selältä mahalleen sekä kannatella itseään käsien varassa. Kovasti muka jo leikkiikin leluilla eli pitää käsissään ja vie suuhun tutkittavaksi. Seuraa onnellisena sisarustensa leikkejä ja välillä nauraa ääneen, ihan vaan sille, että ne sisarukset ovat niin hassuja touhottaessaan.


On se vaan niin ihana, tuo meidän pieni vauva! <3

1 kommentti: