| NauravaNappi: Kipinä retkeilyyn

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kipinä retkeilyyn

Siitä asti, kun Veeti on osannut kävellä, on meillä ollut tapana käydä silloin tällöin metsäretkillä. Joskus ihan kodin vieressä ja joskus hieman kauempana. Joskus on ollut vain pillimehu eväänä ja joskus otetaan sitten makkaranpaistovärkit mukaan. Vaikka en koskaan ole ollut mikään huippuhyvä leikkijä ja omaan todella köyhän mielikuvituksen, niin metsään lähden aina mielelläni lasten kanssa. Omasta lapsuudestanikin muistan metsässä olemisen. Tosin silloin olin äitini mukana esimerkiksi marja- tai sienimetsässä. Vanhempana metsä tuli tutuksi partioharrastuksen myötä. Jollakin tavalla se on siis aina kuulunut elämään ja sen takia tuntuu luonnolliselta viedä lapsiakin metsään ja luontoon.


Syksy on mukavaa aikaa metsäretkeilyä ajatellen. Ei ole liian kuuma ja hikinen ilma ja jos on ruskaa, niin luonto on todella kaunis. Loppusyksystä ensimmäisten pakkasten jälkeen myös hirvikärpäset ovat jo kadonneet.


Kun kotona alkaa lapsilla seinät kaatua päälle tai muuten vain tuntuu ylimääräistä energiaa olevan, on hyvä lähteä vähän retkeilemään. Lapsia ei koskaan tarvi kahdesti kehottaa metsäretkelle mukaan, vaan eteisessä on heti kaksi innokasta matkaan lähtijää vaatteita etsimässä. Nytkin on satanut monta päivää putkeen ja ulkoilu on ollut melko vähäistä, joten metsäretki ja auringonpaiste tuli tänään kuin tilauksesta.


Minusta on mukava, että Suomessa sitä metsää on eikä sitä varten varmasti missään päin Suomea tarvitse matkustaa pitkää matkaa. Uskoisin, että etelän isoissa kaupungeissakin metsää tai luontoa löytyy varmasti kohtalaisen matkan päästä? Korjatkaa, jos olen väärässä. Se on tietenkin eri asia, että vievätkö kaikki lastaan metsiin, vaikka se lähtisi omalta takapihalta.


Luonnossa kävely opettaa kuitenkin kaikenlaista hyödyllistä lapselle ja miksei aikuiselle. On kiva lähteä pois kaupungin hälinästä kuuntelemaan metsän ääniä. Lapset oppivat tunnistamaan kasveja ja eläimiä ja myös motoriikka kehittyy hyvin metsässä, jossa harvoin on tasainen maasto. Meillä kummatkin lapset ovat pienestä pitäen liikkuneet ketterästi metsässä. Tästä oli juuri lasten vasu-keskustelussa puhetta, että sen huomaa helposti lapsesta, jos ei koskaan ole tuollaisessa maastossa liikkunut niin se voi olla vanhemmallekin lapselle hankalaa. Meillä lasten hoitopaikassa ovat myös siis käyneet metsäretkillä.


Toki lapselle on hyvä nykypäivänä huomata myös se, että mukavaa voi olla ilman mitään tabletteja ja muita älyvempeleitä.


On mukava valita retkikohteeksi sellainen paikka, jossa ei ole ennen käyty. Kaikille se on siis uusi ja jännä kokemus, kun odotetaan, että millainen se tämänkertainen paikka on. Harmi,että täällä Ylivieskassa ei ole kovinkaan montaa paikkaa, missä ei vielä oltaisi ehkä käyty. Tai ainakaan ei tiedetä niitä! Huhmarlampi on vielä kokematta ja toki reviiriä voi sitten ulottaa lähialueille, kuten ollaan jo välistä tehtykin. Sievissä ilmeisesti on paikkoja, koska työkaverin perhe harrastaa tätä samaa. Pistähän Hanna siis vaikka facen puolelle paikkojen nimiä parhaista paikoista ;)


Itse retkeilen mielelläni sellaisissa paikoissa, joissa se makkaranpaistopaikka on jossakin veden äärellä. Tokikaan retkeily ei aina vaadi laavua tai muuta valmista paikkaa, mutta kyllä se auttaa, että ei tarvitse lasten ja tavaroiden lisäksi kantaa mukana vielä omia puitakin. Lisäksi kaikilla ei kotoa niitä puita löydy, jos ei ole kotona takkaa. Meidän retkeilyjuttuja löytyy lisää täältä, mikäli kaipaat vinkkejä lähialueen retkimahdollisuuksista.



Retkeily ja metsissä samoaminen on myös mukavaa koko perheen kesken tekemistä, josta kaikki tykkäävät. Joskus saatetaan etsiä samalla esimerkiksi geokätköjä tai yhdistää retkeilyyn juurikin vaikka marjastus tai sienestys.


Ylemmät kuvat on otettu jokin aika sitten, kun käytiin ensimmäistä kertaa Kähtäväjärven laavulla makkaranpaistossa. Sinne pääsi autolla ihan viereen, joten luontopolkuosio jäi hieman köykäiseksi sillä kertaa. Myös tuuli oli järven rannalla valtava ja Aava pelkäsi tuulta jostain syystä. Onneksi lopulta saatiin tulet syttymään ja päästiin syömään eväitäkin.

Tänään tehtiin extempore-retki Oulaisten ahvenlammelle. Aiemmin olemme kiertäneet saman luontopolun sieniretkellä ja silloin jäätiin ruokailemaan Isojärven rantaan. Tuo on ihan kiva reitti lasten kanssa, mutta nyt polku oli paikoittain todella märkä ja omat kengät meinasivat kastua. Olisi pitänyt laittaa kumpparit jalkaan! Lisäksi Aavan elokuussa ostetuista kumppareista kummastakin parista menee vesi sisään! Eli huomenna vissiin Prismaan rekkulaa tekemään...


Metsässä oli todella hieno sumu ja kaunis auringonpaiste. 


Veeti on nykyään meidän opasteiden lukija. Tuolla luontopolun varrella on myös tietoiskukylttejä, joita Veeti tutki.



Matkalla luontopolulle nähtiin paljon hirvimiehiä ja itseä vähän hirvitti (heh heh), että kuinka moneen vauhkoon, takaa-ajettuun hirveen törmätään, mutta onneksi saldo jäi nollaan.


Tämäkin laavu oli pienen lammen rannalla, mutta ei mielestäni niin kivalla paikalla kuin se Isojärven laavu.




Käydäänkö teillä lasten kanssa retkillä metsissä tai muualla maastossa?


Olisi kiva joskus lähteä lappiin tekemään joku pieni vaellus, jonne lapsetkin voisi ottaa mukaan. Olisi hieman erilaiset maisemat, mitä täällä meillä päin!


Vaikka onhan niitä luonnonpuistoja ja hienoja paikkoja varmasti muuallakin Suomessa. Onko kukaan teistä käynyt "vaeltamassa" lasten kanssa lapissa tai vaikkapa Kolilla? Missä olisi semmoisia reittejä, että tuommoinen Veetin kokoinen jaksaisi kävellä tai pystyisi kävellä jonkin reitin kauniissa maisemissa?


Täällä kun tuo maasto on niin tasaista, että olisi joskus kiva päästä kulkemaan aivan erityyppisessä maastossa. Tokihan sitä voisi mennä myös ilman lapsia joskus vaeltamaan, mutta olisihan se heillekin varmasti hieno kokemus.


Lapsi kun ei vaadi sen kummempia kuin sen, että mennään vain sinne metsään ja ollaan yhdessä. Hyvin riittää jo tuossa meidän lähellä oleva mörrimetsä niin lapset ovat iloisia. Mutta toki myös ruokakin maistuu ulkona paljon paremmalle, joten sen vuoksi yleensä yhdistetään retkeilyyn myös ruoka. Ja välttäähän sillä yhden ruuanlaittokerran kotona ;) Tämä on vähän tämmönen luonnon oma Hoplop!






Kun oltiin syöty makkarat, kysyttiin lapsilta, että mikä oli parasta tässä retkeilyssä. Veeti vastasi, että se kun pääsi pitkästä aikaa kävelemään metsäpolkuja pitkin ja Aava vastasi, että keksi... Jotenkin vastaukset eivät yllätä :)


Tuonne nuotiopaikan lähelle pääsisi myös autolla, mutta Veeti itse sanoi autossa, että ei mennä kyllä autolla, vaan kävellään luontopolkua pitkin.


Mietittiin, että pitäisi hommata retkiä varten ensinnäkin kunnon reppu, johon mahtuisi tavarat sekä kahvipannu, että voisi keittää nuotiolla teetä tai kahvia. Nyt meillä oli köyhästi vain vettä juomana ja lapsille otettiin mehua. Pitää pitää silmät auki kirppareilla pannun suhteen :)



Makkaran lisäksi meillä on aina eväsleivät mukana ja nytkin lapset söivät yhdet leivät ja kaksi makkaraa kumpikin sekä karkkipäivän karkiksi palaset eilen leipomiani brownieseja sekä pätkikset. Retkellä pitää aina olla jälkkäriä, muuten ei mistään tule mitään!


Viiallekin ilmeisesti maistui ruoka ulkona paremmin kuin sisällä, kun malttoi syödä ehkä sen viisi minuuttia normaalin kahden sijasta :) Alkumatkan mulla oli Viia ekaa kertaa retkellä liinassa, mutta nuotiopaikalla vaihdoin selkäpuolelle Manducaan, niin oli helpompi itse syödä ja touhuta, kun ei toinen ole tuossa edessä koko ajan. Meillä oli siis varalta Manducakin mukana, jos sattuisi niin, että Aava ei jaksaisi kävellä niin voisi mennä hetkeksi reppuun levähtämään.


Viia oli ensimmäistä kertaa selässä ja hyvin näytti viihtyvän.
Aavakin pääsi isin selkään hieman erikoisemmalla kantotekniikalla :D


Retkeily on muuten hyvä tapa myös väsyttää lapset! Aavakin nukahti melkein ilman tappelua päikkäreille, kun kotiin päästiin. Uskon, että tämmöiset hauskat retket ovat niitä asioita, joita lapset muistavat sitten vielä vanhempanakin. Itsellä ainakin se lapsuuden perusarki muistuu vain semmoisena "tasaisensa mössönä", jonka seasta nousee sitten tiettyjä muistoja ja erityisiä tapahtumia helpommin mieleen.


Jos et itse ole koskaan ollut metsäihminen, etkä retkeillyt ennen lapsia, niin kannattaa silti antaa mahdollisuus. Lähtekää ja käykää vaikka ihan pieni pyrähdys lähimetsässä ja katsokaa, tykkäävätkö lapset ja josko se omakin mieli muuttuisi! Näin talven kynnyksellä siellä metsässä ei ole edes niitä hirvikärpäsiä, jotka ovat monelle (itsellenikin melkein) se syy, miksi metsään ei huvita lähteä. Ehkäpä saattekin luontokipinän siitä yhdestä kerrasta ja menette toisenkin kerran? Samalla sytytätte myös lapsessanne sen kipinän hakeutua silloin tällöin luontoon ja se seuraa heidän mukanansa mahdollisesti myös siihen asti, että sinne metsään viedään sitten joskus myös omiakin lapsia.


Me nimittäin tehdään metsäretkiä myös äitini ja hänen miehensä kanssa, koska hekin molemmat tykkäävät metsien koluamisesta.



23 kommenttia:

  1. Meidän perheelle iskee aina syksyllä into retkeilyyn, mutta tänä syksynä tuli kammo kun käytiin kekajärvellä niin samantien meihin iski hirvikärpäsiä ja miehen takilla.
    Nyt vois kokeilla uudestaan kun oli ne pakkaset. Kesällä retkeily ei innosta hyttysten ja muiden ötököiden takia, mutta syksy ja talviaikaan se on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvikärpäset on kyllä niiiin inhottavia, että itseänikin aina jännittää mennä metsään, kun tietää olevan se aika syksystä, että niitä on ilmaantunut. Ja kun ne pirulaiset vaan lisääntyy koko ajan! Lapsena niitä ei vielä näillä alueilla ollut. Mutta tosiaan nyt on otolliset retkisäät, kun pakkaset on tappanut nuo ällötykset :D

      Poista
    2. nopeasti puhelimella näppäilin niin puuttuu nähtävästi sanoja, eli siis miehen takilla käveli punkki :D
      mulla ei jostain syystä tänään onnistunut ollenkaan kommentointi puhelimella, ei siis avaudu ollenkaan tätä "laatikkoa" mihin kommentoida, täytyi siis tulla koneelle ihan sitä varten :)

      tänään käytiin uimahallin takana luontopolulla, mutta tuntui että se jatkui ja jatkui vain (ja lapset väsyi) ja viimein tultiin takaisin pururadalle, tiedätkö kuinka pitkä se polku on? ja mihin ne kävyn kuvat johtaa?
      Yritin googlettaakin polkua, mutta tosi huonosti sieltä mitään löytyi:/
      ihana polku muuten,mutta jokseenkin huonosti merkattu, pururadalla taas oli selkeät opasteet.

      Annu

      Poista
  2. Voi miten ihanat hymykuopat pienimmäisellä on!
    Pitäis aktivoitua (tai saada paremminkin mies, talon ajokortillinen, aktivoitua) ja käydä lasten kanssa vaikka jossain lintutornilla kattelemassa lintuja ja metsää ja paistamassa makkaraa ja muuta. Harmi kun se inspis iskee aina illalla kun on jo pimeää ja lapset iltapuuhillaan.

    Ennen kuin löydätte sopivat kantovälineet ja kahvipannut, kannattaa käyttää termospulloja, niin saatte lämmintä juotavaa kuitenkin. Minä ainakin haluan metsäretkillä kaakaota lämpimänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän kaikilla perheenjäsenillä on hymykuopat :) Lintutornit on muuten kans hauskoja, pappa on vienyt semmoiselle Veetiä ja hyvin muistaa kertoa siitä, kun mennään jonkun tornin ohi.

      On meillä termospullot ja niissä joskus onkin kaakaota, mutta jotenkin se olisi tunnelmallisempaa keitellä nokipannukahvit ;)

      Poista
  3. Ihania kuvia! :) Minäki oon pentuna rymynnyt paljonkin metsässä mutta aikuisiällä ötököistä tuli kammo. Jospa nyt alkaisi löytymään rohkeutta menemään taas metsään. Tykkään kyllä muuten kauheasti ja se varmasti opettais mullekin tietynlaista rentoutta. Kun ei kaikki mahdollinen olekaan siinä käden ulottuvilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää tykkäsin tosi paljon noista missä Veeti on tuolla sumussa! :) Ja eipä niitä ötököitä sillon ollut, ku oltiin pentuja. Tai siis noita hirvikärpäsiä! Nyt tosiaan on hyvä käydä kun niitä ei ole. Ehkä ens vuonna jo sitten hirvikärpäsaikaan? ;)

      Poista
    2. Jep ja sit mun lempparit on hymykuva susta ja sitten kummin kullasta tuo missä se on selässä kyydissä :) Jaa, en tiiä tohtiiko sinne vielä ens vuonna mennä sekaan :D Keksisivät jonku myrkyn niitä vastaan!

      Poista
    3. No niin! Kaikkeen mahdolliseen keksitään lääke ja sitten ei keksitä semmosta hyttysmyrkkyä, millä saa tommoset turhakkeet kuriin :D

      Poista
  4. Lidlissä on välillä myynnissä vaellureppuja alle 20 euron hintaan. Oikein näppärä on ollut meidän pieni muotoiseen retkeilyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpäs pitää silmällä! Mies toki varustelekasta jo bongasi jonkun hifistelyversion :D

      Poista
  5. Metsät on parasta! Meillä ei oo kahta kantovehjettä, kun harvoin on ollu kahta kantajaakaan ja annoskateus on hurja, kun yksi ei selkään pääse. Ollaan siis retkeilty paikoissa mihin pääsee vaunuilla tai autolla viereen. Nyt tänä syksynä on jo hiukan pidempiä matkoja kokeiltu.

    Täällä on vähän huonosti noita pikkureittejä. Parin kilsan luontopolut on tosi tarpeellisia 😊 nytku oon parina syksynä käyny naisporukan kanssa vaelluksella, niin eniten oon harmitellu sitä että en lasten kanssa niitä maisemia kokenut. Toivottavasti joskus 😊

    Aivan ihania kuvia nämä! Minkä ajankohdan päivästä ootte muuten kokenu parhaimmaksi lähteä retkelle lasten kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin taitaa vähän vaikutaa tuo partioelämä siinä, että tykkäät metsistä? :) Meillä onneksi metsässä on aina molemmat mukana niin saa tarvittaessa molemmat kyytiin. Tosin Manducaan pitäs hommata jatkopalat, mutta kun oon miettinyt, että tarttetaanko me niitä niin paljon, että viittisin ostaa :D Minkäs ikäsiä ne teidän tytöt nyt onkaan? Täällä onneksi monessa paikassa on silleen, että pieni kävely (se kilsa tai pari) ja sit on laavu ja pääsee palaan takaisin eikä oo pakko kiertää koko polkia.

      Me ruukataan mennä aamupäivästä. Nyt lähdettiin joskus olikos ennen puolta yhtätoista niin tulee lounas samalla ja kotimatkalla voi nukkua päikkärit autossa tai sitten tänään Aava nukkui kotona kahden maissa.

      Poista
  6. Ihan vaan niitä "Lapin" retkikohteita ajattelin yhden mainita. Lähinnä siksi, että me meinattiin käydä, mutta mulla iski laiskuus ;) . Eli Kuusamossa kiutaköngäs. Sinne ois ollu joku parin kilometrin kävely, mutta koska kärryjen kans ei päässyt, me valittiin esteetön 150m kävely makkaranpaistopaikalle.

    Kuusamossa on paljon muitakin reittejä. Pienen karhunkierroksenkin voi kulkea osittain, 12km on ehkä vielä liikaa. Ja Riisitunturi, ja mitä muita vielä.

    Onko jossain jotain karttaa missä ois näitä lähiseutujen laavuja? Me tulistellaan kallioilla olevilla laavuilla paljon, Ja tykkäisin käydä Pleunassa mutta sattuneesta syystä tuo keskimmäinen ei oikein innostu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin täältä näkee noita laavuja http://www.laavu.org/selaa.php?paikkakunta=Pohjois-Pohjanmaa. Oliko se Pleuna siellä siipojoella? Kuusamossa ois kyllä kiva käydä just jossaon tommosella, mutta hitto kun ne mökit on niin pirun kalliita :/ Tai no varmaan kesä/syksyaikaan edullisempia :)

      Poista
  7. Olipa kiva postaus! Itse oon lapsena asunut sodanaikaisten vallihautojen vieressä. Ne vasta oli jännittävä leikkipaikka. Omatkin muksut on sujuvasti laajentaneet reviiriä kaupungin puolelle metsään :) täällä Savossa ei tasaista aluetta taida löytää etsimälläkään ja ihan kaupunkialueellakin on monta laavupaikkaa (Kuopiossa) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä ei muuta ookaan kuin aakeetalaakeet :D Mies on tuolta Pohjois-Savosta ja siellä on kyllä mäkiä heti enemmän!

      Poista
  8. Me oltiin kesällä Muoniossa Jerisjärvellä. Siellä oli lähistöllä useampia sopivia päiväretkikohteita lasten kanssa tallustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sulla blogissa juttua? En oo käynyt hetkeen lukemassa, niin linkkaappas jos oot kirjoitellut :)

      Poista
  9. Kyllä ulkona olemisesta tulee aina hyvä olo ja vielä parempi, jos koko perhe on koolla. Lapset nauttii. Minä olen meidän perheen laiskin retkeilijä. Pitäs ottaa itseä niskasta kiinni tässä asiassa. Mies on kyllä aina innolla mukana tämmöisissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut se on hyvä, että edes joskus tulee käytyä! Ja se on kans tärkeää, että toinenkin innostuu. Kun tietää niitäkin pariskuntia, missä toinen haluaisi tehdä vaikka ja mitä koko perheen voimin ja toinen haluaa sit vaan möyröttää kotona :/

      Poista
  10. Oi miten ihania kuvia, tosi kauniita ja hyvälaatuisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana palaute! Tää kuvaaminen ei ole vahvinta osaamista, vaikka toivon, että kehittyisin siinä pikkuhiljaa niin siksi tämmöistä on kiva lukea :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...