maanantai 9. marraskuuta 2015

Metatyö, mitä se on ja teenkö minä sitä?

Luin tänään Jenny Lehtisen mielenkiintoisen kirjoituksen metatyöstä, työstä jolle en aiemmin ollut nimeä osannut antaa, mutta joka oli varsin tuttu ilmiö muutoin. Metatyöllä tarkoitetaan perheessä tehtävää, ei niin näkyvää työtä, joka kuitenkin kuormittaa perheenjäseniä, yleensä äitejä. Metatyö on sitä pääkopan sisällä tapahtuvaa työtä, joka johtaa sitten varsinaiseen suorittamiseen kuten siivoamiseen tai vaikkapa jutun esimerkissä mainittuihin synttärijuhliin.


Tunnistin jutusta hyvin itseni ja meidänkin perheen tilanteen. Vaikka oma mies osallistuu älyttömän paljon kotitöihin, varmaan osittain myös minuakin enemmän, jää iso osa metatyöstä minun kontolle. Tämä työnjako on varmasti perujaan siitä, että minä olen ensin ollut lapsen kanssa kotona äitiysloman ajan, jolloin isä ajattelee, että sulla on se rutiini jo tuohon ja tuohon ja osaat sen paremmin.

Meidän perheessä näkyvissä töissä meillä on sellainen jako, että minä teen ruokaa ja pyykkään, sekä teen viikkosiivouksen, kun olen kerta päivät kotona. Mies pitää yllä yleistä siisteyttä ja siivoaa lähes aina keittiön, vaikka olisin itse siellä sotkenut leipomalla jotain. Mutta kaikki lapsiin liittyvä jää lähes aina minun kontolleni. Käytän lapsia neuvolassa, täytän vasulaput ja sovin ajat keskusteluihin, hommaan varusteet eri vuodenaikoihin ja harrastuksiin. Mietin lastenjuhlien ajankohtia, tarjottavia, kutsuja ja lopulta teen ne konkreettisesti.


Jos lähdemme lomalle, selaan ensin viikkotolkulla lomakohteita netissä ja päätän, että minne voisimme mennä ja ehdotan eri kohteita miehelle. Sitten selvitän sopivan hotellin ja varaan sen tai etsin vaihtoehto kakkosen, mikäli ensimmäinen on täynnä. Mietin, mitä kaikkea me reissussa tarvitaan ja teen pakkauslistoja. Hommaan aurinkovoiteita, uimakamppeita, apteekkituotteita ja mietin, että mitä muuta tarvitaan. Jos mennään ulkomaille, varmaan myös matkat. Lopulta matkan koittaessa pakkaan omien tavaroideni lisäksi myös kolmen lapsen tavarat ja miehen kontolle jää nakata laukkuun omat uikkarinsa ja parit alusvaatteet.


En tiedä, että miksi automaattinen oletus on, että äiti selviytyisi näistä jotenkin miestä paremmin. Miksi vasulaput täyttää äiti eikä isä? Itse tein tässä asiassa poikkeuksen viimeksi ja käskin miehen täyttää ne. Itse kun inhoan kaikkien tuollaisten lippulappusten täyttämistä ja uskon miehen olevan ihan yhtä kykenevä siihen kuin minäkin. Automaattisesti lappujen jättöpäivämäärän lähestyessä mies alkaa normaalisti kyselemään, että "joko olet täyttänyt nuo laput kun ne pitäisi kohta jättää". Ehkä ensi kerralla osat ovat jo toisin päin!

En tiedä johtuuko se minun tekemästä metatyöstä, että kun minun ollessa työelämässä mies vie lapset joka aamu hoitoon ja saattaa soittaa useana kertana viikossa, että mitä minäkin aamuna laitetaan lapsille päälle. Samalla lailla joudun itsekin tekemään sen valinnan, että onko niin kylmä, että tarvitsee jo toppatakin vai menisikö vielä välikausitakki välikerraston kanssa.

Tiedän, että joissain asioissa teen tuota metatyötä ihan mielelläni esimerkiksi lasten vaatetuksen osalta, koska haluan pystyä valitsemaan lapsilleni sellaiset vaatteet, missä he pärjäävät kaikenlaisissa olosuhteissa ilman että on liian kylmä, liian kuuma tai vesi menee vaatteista solkenaan läpi. Koska olen vaatettanut heitä huomattavasti kauemmin, onnistuu se myös helpommin minulta. Toki olisin voinut vierittää alusta asti vastuun tästäkin miehelle, mutta koska lastenvaatteet ovat kiinnostuksen kohteeni, niin luonnollisesti vastuu on niistä minulla. 


Ehkä me naiset ollaan siis joissakin asioissa hieman kontrollifriikkejä, eikä anneta miehelle tilaa hoitaa niitä hommia alusta asti, koska ne eivät menisi silloin välttämättä juuri sillä lailla, kun itse olisimme asian tehneet. Voin kuvitella, että jos meillä vaihtuisi roolit ja mies tekisi kaiken sen metatyön, mitä minä teen, olisi esimerkiksi meidän ristiäiset ja synttärijuhlat hieman eri näköisiä. En sano, että huonompia, vaan erilaisia. Lapset kulkisivat ehkä ympäri vuoden kumisaappaissa ja harrastevälineistä ei ehkä olisi tietoakaan. Tai no, ehkä niillä ei sitten olisi niitä harrastuksiakaan, missä niitä tarvittaisiin. Talvikamppeet mentäisiin hommaamaan sinä päivänä kun mittari näyttää kymmentä pakkasastetta ja sitten ihmeteltäisiin, kun ei oikeaa kokoa enää löytynytkään :)


Omalta osaltani tämän tekstin ei ole tarkoitus valittaa minun tekemän metatyön määrästä, koska pääsääntöisesti se metatyö, mitä teen, on minulle mieleistä työtä. Ehkä pakkauksen suhteen voisin vierittää vastuuta myös miehelle, joka ihmettelee jos olen jotain unohtanut pakata. Kun huolehtii neljän ihmisen kamppeet vaikka viikonlopuksi samalla kun toinen huolehtii vain omansa, niin onko ihme, jos jotain unohtuu? Myös miehellä on omat metatyönsä, jotka liittyvät vaikka renkaiden vaihtoon, nurmikon leikkuuseen  tai ilmastoinnin suodattimien vaihtoon. Jotka pitäisi kyllä vissiin vaihtaa, kun ilmastointikone niistä taitaa nytkin muistutella...  Sinänsä siis mielenkiintoinen tämä artikkeli, koska tunnistin niin meidän perheen tuosta :) Ja tämä on hyvä sitten taas niiden miesten tiedostaa, jotka tulevat kotiin ja valittavat, kun kotona ei ole taaskaan päivän aikana tehty mitään, koska sinä päivänä on saatettu tehdä armottomasti metatyötä, joka ei vielä missään näy ;) Mutta jos itseä se omatekemä metatyö ahdistaa ja kuluttaa, olisi ehkä hyvä antaa myös miehelle tilaisuus tehdä sitä, vaikkakin sitten sillä omalla tavallaan. Tässä artikkelissa on lopussa myös kyselyn tulokset siitä, kumpi tekee tiettyjä asioita perheessä useammin. Ihan mielenkiintoisia, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Teetkö sinä paljon metatyötä ja miten teillä jakautuu tällainen työ kotona? Hoitaako toinen lähes kaiken metatyön vai meneekö hommat tasan? Koetko, että tekemäsi metatyö kuormittaa sinua liikaa?

6 kommenttia:

  1. oi mitkä kuvat! ja aika osuva tuo metatyö, enpä ollutkaan kyseistä termiä aiemmin kuullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, itsellekin ihan outo termi, vaikka tietämättäni olen sitä tehnyt koko ajan!

      Poista
  2. Älyttömän hyvä juttu! Meilläkin hommat menee pääosin noin. Tosin meillä ei ole lapsia,mutta kyllä se olen minä joka huolehtii kaikki perustarpeet ja katsoo naulakkoon vuodenaikojen vaatteet,pesee puhtaita, korjaa ja huolehtii. Joskus mietin,että miten pyykinpesukoneen käyttö voi olla niin monimutkaista jos osaa käyttää vaativia,suuria koneita,osaa asentaa ja korjata.:D

    Täytyy olla onnellinen,että toinenkin kuitenkin tekee jotain.
    Ja meilläkin mies huolehtii tosiaan autot ja muut mööpelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukava kuulla, että onkohan olemassa edes perhettä, jossa nämä asiat menevät toisinpäin! Mieti kuinka paljon suurperheen äiti tekee metatyötä, jos jo lapsetomassa perheessä nainen tekee sitä paljon joka päivä. Mutta minäkin olen kyllä siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että mies tekee todella paljon kotitöitä päivätyönsä lisäksi. Tekisi varmaan ruokaakin, kun etukäeen tekisin listat mitä tekee ja ostaisin tarvikkeet :D

      Poista
  3. Meillä metatyö on jakaantunut varsin tasaisesti sekä minulle että miehelle. Syy: mies on pitänyt paljon perhevapaita ja ollut muutenkin yksinään vastuussa koko lapsiarjesta. Bloggasinkin just aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/karuselli/metatyon-aarella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies on pitänyt jokaisesta lapsesta isyysloman ja sen kuuden viikon isäkuukauden ja se on kyllä niin pieni aika, että siinä ei tule mielestäni vielä sitä kokonaisukuvaa. Mutta kiva kuulla, että on perheitä, joissa mieskin hoitaa noita ehkä naisille perinteisemmin kuuluvia metatöitä! :)

      Poista