| NauravaNappi: huhtikuuta 2015

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vähemmän esteettiset, mutta NOPEAT munkit!

Tänä vuonna meidän perhe otti lähtölaukauksen vappuun hieman etukäteen, koska mies lähti tänään kavereiden kanssa frisbeegolfreissulle. Tein jo viime viikonloppuna siman, joka valmistui ja jopa onnistuikin hyvin! Ohje oli Dan sukkerin eli varmaan sama mikä on fariinisokeripussin kyljessä. Lisäksi tein tiistaina pikamunkkeja Marttojen ohjeella.

5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 1/2 dl maitoa
2 munaa
50 g voita tai margariinia sulatettuna
kypsentämiseen: öljyä
pinnalle: sokeria

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, munat ja sula rasva. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
  2. Nosta ruokalusikalla nokareita kuumaan öljyyn (180 asteiseen). Anna kypsyä kauniin ruskeiksi yhteensä noin viisi minuuttia. Munkeista tulee muodoltaan epätasaisia.
  3. Nosta munkit reikäkauhalla lautaselle talouspaperin päälle. Sokeroi ne lämpiminä. 
  4. Pikamunkit maistuvat parhaimmilta haalean lämpiminä.


Normaalisti olen jo usempana vuonna tehnyt berliininmunkkeja, mutta nyt olin laiska ja halusin kokeilla pikaversiota. Taikina olikin hyvin helppo ja pikainen tehdä eikä tuo paistaminenkaan mitenkään älyttömän aikaa vievää ollut. Mulla oli varmaan joku lukemisenymmärtämisen vaikeus tuossa paistoajan määrittämisessä, koska mun mielestä tuossa käsketään paistaa munkkeja viisi minuuttia. Melko pitkä aika? Vai tarkoittaako se koko satsin aikaa? Silloin tulisi todella vähän minuutteja aina per munkki, koska ainakaan mun kanttilaan en laittanut kuin neljä tai maksimissaan viisi munkkia kerrallaan. Paistoin kuitenkin vähän näppituntumalla ja liian kypsiksihän ne paistuivat ja munkit olivat melko kovia koppuroita...


Onneksi nuo kuitenkin muuten maistuivat ihan hyville, että en ehkä vielä menettänyt toivoa pikamunkkien suhteen. Positiivista ohjeessa on todella nopsa ja helppo valmistus ja miinusta ulkonäkö. Tämmöisen esteetikon silmää hivelöisi paljon enemmän semmoinen tavallinen, pyöreä munkki mitä tuommoinen epämääräisen mallinen köntti. Mutta suosittelen silti testaamaan, mikäli munkkihammasta huomenna kolottaa ja munkit ovat jääneet kauppaan.!


Näiden munkkien myötä hauskaa vappua sinne ruudun toiselle puolelle! Onko teillä muuten vappuperinteitä? Me käydään varmaan huomenna aamusella vapputorilta parit lakut ostamassa ja suunnataan sitten moikkaamaan mummua ja pappaa, että ei tartte ihan päineen olla kotona kun se mieskin kotiutuu vasta sunnuntaina.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Normaalitunikasta imetysversion muokkaaminen

Mulla on muutama pitkähihainen imetyspaita kaapissa, mutta koska edelliset lapset ovat syntyneet syksyllä, ei sattuneesta syystä lyhythihaisia kuitenkaan juurikaan kaapista löydy. Halusin tehdä ainakin pari pidemmän mallista imetystoppia, joita voisi pitää kesällä ihan pelkästään tai vaikka leggareiden kanssa. Viileämmällä voi sitten vetäistä neuletakin päälle. Tykkään muutenkin  näistä hihattomista ihan talvikäytössä juurikin paksujen sukkisten kanssa sekä neuletakkiin yhdistettynä.



Tätä Verson puodin kakkolaatuista Taimia olen ostanut ikuisuus sitten todella halvalla pätkän ja se riitti hyvin tähän imetyspaitaan ja vauvan haalariin. Pari pipopalaa siitä jäi myös. Uskalsin sen vuoksi leikkoa, että jos ei olekaan täydellinen niin ei harmita ihan niin paljon. En nimittäin ole löytänyt vielä täydellistä hihattoman kaavaa, kun en ole uskaltanut vielä rintamuotolaskoksia kokeilla.

Sovituskuvia en ottanut, koska paita ei istu ison mahan kanssa. Helma on myös jätetty vielä raakareunalle ja tikkaan sen sitten, kun tiedän, että kuinka pitkä tämä on ilman isoa mahaa! Imetysominaisuus on tehty vain lisäämällä alakappaleen mittaa että yltää tissien päälle ja samaten tuohon päällykappaleen reunaan on lisätty hieman pituutta ja kuminauha, että pysyy paikoillaan. Tuosta alemman paidan kuvasta näkee paremmin miten luukku on tehty.


Tämä sinivalkoinen kangas löytyi Löytöpalan palalaarista halvalla ja on melko ohkaista trikoota. Tässä näkyy nyt tuo alempi osa imetysluukusta, jonka yläreunassa on tosiaan framilon, että se pysyy tissien päällä ja tuon toisen kappaleen alla. Imetysominaisuus on muokattu ihan perustunikan kaavaan eli mulla tässä Onion 2035.


Koska itse en omista mitään erityistä imetystunikan kaavaa vaan olen nämä muokannut ihan tavallisesta kaavasta, niin ajattelin jakaa teillekin vinkin, miten kaava muutetaan helposti imetysluukulliseksi.

Ensin tarvit sinulle jo valmiiksi sopivan tunikan kaavan, minulla tässä tosiaan pohjana Onion, jossa on valmiiksi leikkaus rinnan alla. Mikäli omassa kaavassasi on yhtenäinen etukappale, niin katkaise se vain rinnan alta.

Päällimmäinen osa etukappaleeseen tehdään kasvattamalla etukappaleen mittaa joitain senttejä, koska imettäessä kuppikoko on hieman normaalia isompi. Lisäksi tarvitaan kangasta kuminauhan kääntämiseen nurjalle. Eli leikkaat kakkoskuvan mallisen kappaleen (kaava on leikattu taitteelta) ja ompelet sen alareunaan nurjalle saumurilla haluamasi paksuisen kuminauhan. Mulla on käytössä usean paksuisua ihan ohuesta puolisenttisestä puoleentoista senttiin. Varmaan semmoinen sentin vahvunen on sopivin. Saumuroinnin jälkeen käännä kuminauha vielä nurjalle, jotta se jää sinne kankaiden väliin piiloon ja tikkaa päältä kaksoisneulalla tai joustavalla ompeleella.

Sitten leikkaat helmakappaleen, joka tulee yläosasta tuon äsken leikatun luukkukappaleen alapuolelle eli ihoa vasten. Jatka kappaletta sen verran, että se riittää haluamaasi kohtaan rintojen päällä. Itsellä on riittänyt, kun jatkaa sitä niin, että se yltää pari senttiä kainalon alapuolelle. Voit käyttää tuota kaavan yläosaa apuna piirtämisessä, että tuosta jatkeesta tulee samanmallinen kuin alkuperäisen kaavan yläosa. Saumuroi tämän alemman kappaleen yläreunaan kevyesti venyttäen framilonia, jotta kappale pysyy rintojen päällä eikä lörpötä.


Tunika kootaan muuten samalla lailla, kuin tavallinen tunika, mutta etukappaleet tulee asetella päällekäin oikeassa järjestyksessä ennen kuin ompelet sivusaumat. Eli ensin olkasaumat yhteen, sitten hihat kiinni ja lopuksi sivusaumat.  Asettele etukappaleet ja takakappale oikeat puolet vastakkain siten, että  tuo etuhelmakappale jää päällimmäiseksi nurja puoli sinua kohti ja sen alla on tuo yläluukku oikea puoli vastakkain takakappaleen kanssa. Ja tosiaan tuo kolmoskappale kiinnitetään pari senttiä kainalon alapuolelle.

Toivottavasti näistä sai kiinni idean! Korjatkaa toki, jos joku asia on vaikeasti selitetty! En ole oikein expertti tämmöisissä ohjeissa, mutta tämmöisen imetysluukullisen paidan kaavaa kysellään ompeluryhmissä useasti, joten ajattelin antaa ohjeet semmoisen tekemiseen itse :)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustikkamaitoa bodyn muodossa

Mustikkamaito tulee ensimmäisenä mieleen tästä Siiri ja Myyry-kankaasta, jota ostin palan ompeluryhmäläiseltäni.  Aava sai jo omansa tästä kankaasta aiemmin ja lopusta tein vauvalle bodyn. Kokeilin ensimmäistä kertaa tuommoista erilaista kiinnitystä tavallisen bodyn kaavaan. Kantti on vain päällikappaleessa aja alaosassa on reuna huoliteltu saumurilla ja käännetty nurjalle. Väliin silitin tukikangasta.

Kankaaseen yhdistin mustavalkoista pallokangasta, joka sopii kyllä melkein kankaan kuin kankaan kanssa ja samalla pääsin eroon parista tilkusta, josta ei enää edes pipoa saanut tehtyä. Alkuperäinen kaava on Bert-nappilistabody koossa 56cm. Sain myös ensimmäistä kertaa alaosan kanttaukset tehtyä siten, että ne eivät kuprua!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Raskausviikko 35

Raskaus on edennyt tällä hetkellä jo viikolle 35.  Kolmas raskaus on tuntunut kropassa jo ihan erilailla kuin kaksi edellistä. Ensimmäinen raskaus oli sitä alkuraskauden pahoinvointia lukuun ottamatta todella helppo. Kun väsymys ja pahoinvointi helpottivat, ei koko raskausaikana muita vaivoja raskauteen liittyen ollutkaan. Kävin viimeiseen asti lenkkeilemässä ja mihinkään ei missään vaiheessa oikeastaan sattunut. Paitsi jossain vaiheessa häntäluuhun, mutta onneksi se oli lyhyt ja ohimenevä vaihe ja tuntui vain istuessa! Voi sanoa, että silloin varmaan hehkuin kun ei ollut mistään vaivoista tietoakaan!


Kaikki raskaudet ovat alun suhteen olleet hyvin samanlaisia ja pahoinvointi on ollut alussa ympärivuorokautista. Tai no, yöllä ei ole tarvinnut oksentaa, mutta paha olo ei rajoittunut ainoastaan aamuun. Sitä kesti ensimmäiset 12-16 viikkoa. Myös väsymys alussa on ollut jotain käsittämätöntä varsinkin töiden jälkeen. Aavan raskaudessa oli jonkin verran jo kipuja liikkuessa ja kärsin ihme pistoista mahassa lenkkeillessäni. Näihin ei edes tukivyö auttanut. Muistaakseni se meni kuitenkin ohi eikä kestänyt koko raskautta.


Kolmannen ja toisen raskauden välillä on ollut niin pieni väli, että vartalo ei ole ehtinyt kunnolla palautua ja tämä viimeisin raskaus on ollut kaikista "vaivaisin". Alussa oli se pahoinvointi ja väsymys ja kun ne lähtivät pois, aloin kärsiä pakaran seudulla olevasta viiltävästä kivusta, joka esti lähes koko raskausajan lenkkeilyt. Uiminen oli ainut, mitä kärsin tuolla jalalla tehdä. Tuota issiaskivuksi ehkä itse mieltämääni kipua jatkui todella pitkään ja se on alkanut nyt vasta ehkä kuukausi sitten helpottamaan. Vieläkin se yltyy, jos on ollut vaikeassa asennossa, kuten esimerkiksi neuvolassa ultrattavana vähän normaalia pidempään.


Nyt viikkoja on tosiaan jo yli 35 ja nyt voin vasta käydä lenkillä ilman, että kävely sattuu koko ajan ! Toki lihakset väsyvät ja jotain liitoskivun tunnettakin tulee lenkkeilystä, mutta tuo pakarakipu on hellittänyt. Se oli pahimmillaan semmoista, että en voinut varata painoa jalalle ollenkaan, kun tuntui, että se lähtee alta kivun vuoksi. Tällä hetkellä ei siis satu mihinkään ja se tuntuu todella hyvältä! Tosin kyllä huomaa kuinka rapakunnossa sitä on kun ei ole koko aikana päässyt lenkille. Yhtään harjoistussupistusta saati tavallista en ole missään raskaudessa havainnut ennen h-hetken koittamista.


Veetin raskaudesta sain muistoksi raskausarvet. Nekin tulivat vasta siinä vaiheessa, kun maha laskeutui. Tulivat salakavalasti yhden yön aikana ryminällä. Olin iloinnut loppuraskauteen asti siitä, että selvisin ilman mitään arpia ja sitten yksi aamu herätessäni mahan täyttivät tiikerin raapaisut. Siinäpä ne ovat vieläkin, mutta Aavan raskaudesta eikä tästäkään ole tullut yhtään arpea lisää.


Myös hemoglobiini on pysynyt jostain syystä koko raskauden hyvänä, oikeastaan parempana kuin normaali hemppani edes on. Yleensä se on nipinnapin sen 125 mutta viime neuvolassa se oli jo 128! En voi käsittää. Toki pientä väsymystä tahtoo olla, mutta eiköhän se ole ihan tähän loppuraskauteen kuuluvaa. Närästyksestäkään ei ole enää juurikaan tarvinnut kärsiä, koska pyysin jo hyvissä ajoin lääkäriltä valmiiksi reseptin närästyslääkkeeseen ja yhdellä tabletilla pärjää jopa pari päivää ilman närästystä. En tiedä, miksi en muissa raskauksissa hoksannut pyytää reseptillä olevaa närästyslääkettä vaan vedin Rennietä pahimmillaan tunnin välein!


Eilen ikuistettiin mahaa, kun on tullut otettua luvattoman vähän mitään kuvia, missä maha näkyisi. Aiemmissa raskauksissa kuvasin varmaan melkein viikottain mahakuvan. Nyt niitä taitaa olla ihan muutama. Meidän lapsiluku on erittäin suurella todennäköisyydellä tässä, niin kiva, että tästäkin on jotain muistoja tallettaa valokuva-albumiin.

Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa on tullut suunnilleen kymmenen kiloa, mutta se ei kerro ihan koko totuutta, koska ennen ensimmäistä neuvolaa ehdin kerätä pahoinvoinnista johtuen varmaan neljä extrakiloa! Söin siis koko ajan jotain, että ei olisi tarvinut oksentaa. Kaikki kilot ovat tulleet hassusti sykleissä. Eli ensin tuli se neljä kiloa, jonka jälkeen meni varmaan jouluun, että ei tullut juuri mitään. Sitten joulusta tuli useampi kilo ja taas meni pitkään ilman lisäkiloja ja taas seuraavat tulivat sitten kerralla. Eli ilmiselvästi aika paljon noita ihan syömisestä tulleita kiloja. Viime neuvolassa painoa oli tullut pari kiloa, mutta tässä vaiheessa painoa taitaakin tulla vähän reippaammin, kun vauva kasvaa vielä hyvää vauhtia.


Sokerirasituksessa en käynyt olleenkaan, kuten en viime raskaudessakaan, vaikka painon puolesta sinne olisin periaatteessa joutunut. Aava ja Veeti kuitenkin ovat olleet pieniä vauvoja ja pissassa ei ole ollut kertaakaan sokeria ja tämäkin vauva mitoiltaan pieni, niin en kokenut tarpeelliseksi mennä. Terveydenhoitaja oli samaa mieltä ja sanoi, että menen sitten jos näyttää siltä, että vauva alkaa kasvamaan yhtäkkiä viikkojen yläpuolella.


Mittojen perusteella maha-asukki tuntuu olevan samaa kaliiberia sisarustensa kanssa. Kasvaa juuri samaa tahtia ja on ruumiinrakenteeltaan myöskin pitkäreitinen ja laiha. Vyötärö menee vajaan viikon laskettua aikaa jäljessä ja reisiluu puolestaan viikon edellä. Ihan niin kuin noilla muillakin aikoinaan. Voisi siis olettaa, että laskettuna aikanan mahassa köllöttelee noin kolmen kilon vauva, joka on syntyessään alle 3,5kg painava. Veetiä ja Aavaa on kumpaakin sanottu kolmen ja puolen kilon painoiseksi laskettuna aikana, vaikka kumpikaan ei ole painanut tuota edes syntyessään yliaikaisena. Pitkä reisiluu ilmeisesti nostaa mittoja sen verran, että arvio on aina yläkanttiin.


En hetkeäkään usko, että tämä vauva malttaisi luopua yksiöstään ennen laskettua aikaa, kuten ei kumpikaan noista aiemmistakaan. Jääräpäisiä ilmiselvästi jo mahassa! Siksi olenkin sanonut kaikille laskettua aikaa kysyville, että kyllä se ennen juhannusta syntyy. Eli tässä on vielä toista kuukautta aikaa odotella synnytystä ja laittaa kaikki valmiiksi. Raskauden alussa ajattelin kirjoittelevani paljon raskaudesta tänne blogin puolelle, mutta huomasin, että en ole kirjoittanut juuri mitään. Kolmas raskaus on mennyt ehkä jo niin rutiinilla, että en vain ole keksinyt, että mistä olisin kirjoittanut?

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Koko perheen leffailta Helinäkeijun seurassa ja ARVONTA!

Pidettiin viime lauantaina lasten kanssa meidän perheen ensimmäinen yhteinen elokuvailta ikinä! Elokuvana meillä oli tänään ensi iltaan tuleva Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus, jonka saimme hieman etukäteen katseluun.  Elokuvan suositusikäraja on seitsemän vuotta, mutta hyvin pystyi katsomaan myös tuommoisen vajaan viisivuotiaan kanssa, joka ei ole mitenkään erityisen herkkä näiden elokuvien suhteen. Varsinkin kun vanhemmat olivat vieressä. Aavahan nyt ei vielä sen kummemmin ymmärrä noista ohjelmista vaan tapittaa samaa mitä muutkin. Herkut olivatkin varmaan enemmän Aavan mieleen kuin elokuva!


 "Taitava eläintenhoitajakeiju Fawn (äänenä Maria Ylipää) ystävystyy valtavan, mystisen olennon kanssa, jonka nimi on Mikä-mikä-hirviö. Koska Helinä (äänenä Paula Vesala) ja muut keijut eivät ole yhtä varmoja siitä, kuuluuko tämä pelottava otus Keijupoukamaan, he lähettävät Vartijakeijut ottamaan hirviön kiinni. Fawnin täytyy tehdä kaikkensa saadakseen muut keijut luottamaan uuteen, mystiseen ystäväänsä ja pelastamaan sen."



Keskittyneet leffan katsojat
Meillä on melko iso kokoelma lasten elokuvia, mutta aika harvoin niitä meillä loppupeleissä katsellaan. Viikolla lapset katsovat telkkaria yleensä vain sen aikaa, kun minä teen töiden jälkeen ruokaa. Tällä saadaan pidettyä se  ärjy-äiti kurissa. Yleensä lapset katsovat tällöin pari tallennettua Ryhmä Hau-jaksoa, tai jotain muuta Pikku-Kakkosen ohjelmaa. Muuten olen yrittänyt, että viikolla telkkaria ei tuijotettaisi koko aikaa vaan se aika käytettäisiin leikkimiseen tai vaikka pihalla olemiseen.


Jos lapset ovat kipeinä, niin silloin olen höllempi ja telkkaria saa katsoa enemmän kuin normaalisti. Myös viikonloppuna varsinkin Veeti saa enemmän katseluaikaa, koska herää usein ensimmäisenä ja menee omatoimisesti olkkariin katsomaan piirrettyjä, jotta muut saavat vielä nukkua. Mitään tiukkaa kuria meillä ei telkkarin katselun suhteen kuitenkaan ole ja minusta on ihan ok, että lapsetkin saavat katsoa piirrettyjä. Itsekin olen niitä lapsena katsonut ja ihan tavallinen aikuinen minusta on ainakin omasta mielestäni tullut.


Mutta kuten aiemmin sanoin, nyt pidettiin ensimmäinen virallinen leffailta ja siihenhän kuuluu tietenkin vähän myös herkkuja. Eihän elokuvateatterissakaan voi käydä ostamatta joko karkkia tai poppareita! Tai teistä en tiedä, mutta minä en ainakaan voi... Veeti olikin todella innostunut elokuvaillasta ja kyseli pitkin viikkoa, että milloin me katsotaan se elokuva ja tehdään herkkuja. Lauantaina iltapäiväruuan jälkeen sitten aloitettiin elokuva. Sitä ennen oltiin tehty valmiiksi jääkaappiin herkut odottamaan poppareita lukuun ottamatta.


Tarjolla meillä oli dippivihanneksia ja dippejä, popcorneja, itse tehtyjä rocky road-paloja ja vähän suolapähkinöitä ja lapset saivat juomaksi limsaa. Suurimman suosion tekivät kyllä popparit, joita meillä ei ole taidettu ennen tehdäkään lasten hereillä ollessa. Joskus ollaan miehen kanssa kyllä syöty niitä leffaa katsoessa silloin kun lapset ovat olleet jo nukkumassa.


Rocky roadeihin laitoin tummaa- sekä maitosuklaata levyn verran, vaahtokarkkeja, rusinoita ja suolapähkinöitä. Nämä olivat enemmänkin aikuisten mieleen, mutta sehän ei ole ollenkaan huono asia, että lapset keskittyivät suolaiseen purtavaan!


Annettiin lapsille paperikupit, mihin saivat ottaa pöydästä naposteltavaa ja niin onnistui tuo katsominen ja syöminen hyvin samaan aikaan.



Leffan jälkeen kysyttiin Veetiltä mitä piti elokuvasta ja mikä siinä oli parasta. Kuulemma tykkäsi ja paras hahmo kuulemma oli Fawn, koska se tykkäsi eläimistä. Parasta kohtaa Veeti ei kuulemma enää muistanut!


Mieskin tykkäsi elokuvasta tai lähinnä sen teknisestä puolesta eli oli laadukkaasti tehty ja äänet olivat hyvät. Eipä itselläkään mitään valittamista ollut ja elokuva oli juuri sopiva pituudeltaan eli himpun päälle tunnin. Lapset jaksoivat vielä keskittyä tuon ajan eikä se tuntunut aikuisestakaan puuduttavalta.



Leffailtoja pitää järjestää kyllä toistekin! Tämä oli semmoista mukavaa, vähän erikoisempaa tekemistä koko perheen kesken kun lapset voivat osallistua jo eväiden tekemiseen niin pääsevät alusta asti mukaan hommaan.



Saan myös arpoa teidän kesken kivan Helinäkeijupaketin, joka sisältää:

-Disney Helinä-keiju ja Merirosvokeiju-dvd:n, joka on julkaistu viime kesänä
-Disney Fairies –avaimenperäkynä
-Disney Fairies–avaimenperävalo
-Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus –juliste (50x70cm)

Kilpailuaikaa on viikko tästä päivästä eteenpäin eli aika loppuu perjantaina 1.5.2015.
Mukaan pääset kommentoimalla, että millaiset säännöt teillä on television katselun suhteen, eli onko esimerkiksi jotain tuntimäärää, jonka verran saa katsoa päivässä/viikossa ja minkä ikäisiä katsojia teiltä löytyy.

Mikäli Helinäkeijun viides elokuva kiinnostaa, kurkkaa tästä traileri vaikkapa yhdessä lasten kanssa!



Yhteistyössä Disney

torstai 23. huhtikuuta 2015

Äitiysloma vai joku muu?

Ensimmäinen äitiyslomaviikko on huomenna taputeltu ja aika tuntuu kuluvan älyttömän nopeasti! Tuntuu myös, että mitään ei ole saanut tässä viikon aikana aikaiseksi. Vaikka tämä onkin nimeltään äitysloma, niin itsestä välillä tuntuu, että pitäisikö tämän nimi olla jokin "teen nyt kaikki ne jutut joita en töissä ollessa ehtinyt tehdä-vapaa". Jos en tee koko päivänä mitään ns. järkevää eli esimerkiksi kotitöihin liittyvää niin tuntuu siltä, että olen vain laiskotellut koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä yhtä sun toista.


Maanantaina olikin se ahkera päivä, mutta tiistaina en tehnyt yhtikäs mitään! Tai no kävin ystävää ja hänen vauvaansa katsomassa ja loppupäivä menikin jotenkin tajuttoman nopeasti. Eilen pidin ompelupäivän eli silloinkaan en tehnyt mitään "oikeaa". Vaikka siis tokihan ompelu omasta mielestäni on järkevää. Nyt kun voi esimerkiksi tehdä lapsille niitä kesävaatteita, mitä en ole aiemmin saanut aikaiseksi tehdä.


Tänään olinkin ahkerampi ja siivosin sillä aikaa kun sähkömies vaihtoi meidän kiukaan kärvähtänyttä vastusta. Pitäisi myös ehkä siivota vaatehuone, lasten vaatekaapit taas kerran, pestä omatkin toppakamppeet pois ja hinnoitella kirppistavaroita. Ja uuni ja mikrokin kaipaisivat pesua jääkaapin lisäksi. Kun listaa noita pitäisi tehdä- asioita, tulee mieleen ihan jokin muu sana kuin loma. Toisaalta poden huonoa omaatuntoa, jos vain laiskottelen, koska kuitenkin saan olla kotona yksin päivät ja omaa aikaa on yllin kyllin, vaikka tekisinkin noita vähemmän mukavia kotihommia. Toisaalta olisi taas kiva nyt vain olla rennosti, kun kohta on sitten kotona vauva ja kaksi lasta 24/7 ja silloin aikaa on satavarmasti erittäin vähän.


Mulla tahtoo olla vaan semmoinen, että se siivous tarttee tietynlaisen inspiraation, mitä ilman siitä ei oikein tahdo tulla yhtään mitään. Inspiraation iskiessä sitten on pakko siivota vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Eli nyt tässä sitten odotellaan sitä inspistä sille koko talon lattiasta kattoon kuuraukseen. Ja heti edellistä lausetta kirjoittaessani muistin, että myös sauna pitäisi pestä ja seinät ja katotkin pyyhkiä! Ehkäpä teen ne sitten kun laskettu aika on mennyt ja yritän saada epätoivoisesti synnytystä käynnistymään :)


Huomenna ajattelin pitää leivontapäivän ja leipoa jotain piirakkaa ja ehkä sämpylöitäkin? Nyt jos olisi fiksu, niin leipoisi pakastimen täyteen herkkuja, joita voisi tarjota vieraille sitten kun vauva on syntynyt. Ehkä pitää ottaa joku viikko semmoinen pakasteen täyttö päivä :) *Lisää senkin listalle*


Miten teidän muiden äitiyslomapäivät sujuvat tai sujuivat jos siitä on jo aikaa? Toki olen siinä mielessä hieman erilaisessa asemassa, että lapset ovat vielä toistaiseksi hoidossa. Jos lapset olisivat kotona, ei kamalasti tarvisi miettiä, että mitä sitä tekisi. Onko muilla samanlaisia tunteita siitä, että pitäisi tehdä kamalasti kaikkea ennen kuin se vauva syntyy? Ihan niinkuin se maailman siten pysähtyisi ja mitään tekemättä jäänyttä ei voisi enää sitten tehdä.


Eilen tosiaan käytin päivän ompeluun ja tuloksena valmistui yksi body, caprileggarit, leggarit, toppi ja kesätunika Aavalle. Lisäksi leikkasin yhden lyhythihaisen bodyn, mutta se on vielä ompelematta. Päivän aikana olisi varmasti ommellut enemmänkin, jos olisi yhtään tehokkaampi kuin minä :)


Kuvituksena tässä tekstissä on osa noista eilen valmistuneista vaatteista. Sydänkuosinen on uusimman Ottobren tweet tweet-toppi, jonka frillat onnistuin ilmeisesti ompelemaan juuri väärin eli etufrilla taakse ja toisinpäin.


Kokona topissa 92cm, jonka helmaa jatkoin vähän ja tein rullapäärmeen. Tämä käy nyt oikeastaan tunikanakin leggareiden kanssa ja lisäksi shortsien kaverina.



Vähän saa vielä olkaimia vetää kireämmälle, että ei ole ihan noin avonaisen näköinen tuo kaula-aukko. Ja nyt sitten toivotaan sitä kuumaa kesää, kun olen kerta kesävaatteita ommellut!



Aavan lemppariksi tuli kuitenkin tämä Siiri ja myyry-tunika. Tätä kokeltiin ensin ja sen jälkeen tuota sydäntoppia. Vähän ajan jälkeen Aava kuitenkin nyki topin helmaa ylöspäin ja sanoi pois ja osoitti sitten tuota Siiri ja myyry tunikaa ja sanoi että tuo. Eli nyt se vissiin alkaa se vaatteiden itse valitseminen, mikäli sattuu vahingossa jäämään kaksi vaihtoehtoa esille!

Tässä erittäin huono kuva myös uusista "DIY Papu-leggareista". Eli harmaat leggarit, joissa polvien kohdalla mustat paikat vai miksi noita nyt sanoisi. Leggarit on myös uusimmasta Ottobresta, mutta caprien sijaan täysmittaiset. Koko 92cm oli hyvä koko Aavalle leveyden puolesta.


Tunika on tehty Ottobren Hoopsin kaavalla koossa 92cm ja jatkoin vain helmaa ja levensin sitä, että sain tunikan. Leveyden puolesta olisi voinut olla numeroa isompikin koko! Meinaan näemmä tehdä Aavalle vähän kittanoita vaatteita kun en ymmärrä, että se oikeasti on niin paljon rotevampi kuin Veeti on koskaan ollut. Veetille sai saman mittaisena tehdä varmaan 74-80cm leveitä vaatteita ja Aavalle menisi hoikista kaavoista jo koko 98cm! Niin eri mallisia ovat nuo meidän lapset.


To do-listalle voisi lisätä vielä sen, että pitäisi sovituttaa Veetin viime vuotiset kesävaatteet, jotta näkisi mitä tarvitsee lisää vai tarvitseeko mitään. Lista vain kasvaa kasvamistaan, ei paineita!


Että työntäytteisiä äitiyslomapäiviä teillekin, jotka satutte tällä hetkellä semmoisella olemaan! Laittakaapas muuten kommenttia, jos olette kotona äitiyslomalla. Olisi kiva tietää, onko siellä lukijoissa paljon samassa tilanteessa olevia :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vaahtokarkkia

Keväällä Novitan julkaistessa uutuuslangat, poimin ostoskoriin kerän tätä Nalle-lankaa värissä vaahtokarkki. En oikein tiennyt, että onko lanka ihanaa vai kamalaa. Ehkä liian pastellinen? Semmoinen vaahtokarkkihattaraoksennus? Ostin kuitenkin langan, koska jokin sen vaaleissa sävyissä kuitenkin miellytti silmää.


Kerän alusta tein pienet junasukat, menköön lahjaksi tai omaan käyttöön, aika näyttää. Kuvissa värit näkyvät hieman liian kirkkaina, oikeasti lanka on hempeämmän sävyistä.

Sitten piti alkaa miettiä, että mihin käytän lopun langan ja aloitin sitten Aavalle sukat ensi talveksi. Ihan ei kerän loppu riittänyt pitkiin sukkiin, joten raidoitin jalkaterän luonnonvalkoisella Nallella. Hauska sattuma, että tuo vanha luonnonvalkoinen lanka on tismalleen samanväristä, kuin vaahtokarkkilangan valkoiset kohdat! Välissä piti katsoa, että olenko neulonut liian monta kerrosta valkoisella, mutta siinäpä oliki vierekkäin kahden eri värin valkoista, joista ei erottanut kumpi on kumpaa.


Aavan sukan malli on omasta päästä kehitelty samalla kun neuloin. Hieman levensin pohkeen kohdalle ja kavensin nilkkaa kohti. Jalkaterässä on 12 silmukkaa puikolla. Toivottavasti ovat sopivat sitten ensi talvena!



Eipä jäänyt tästä kerästä yhtään ylimääräistä lankaa pyörimään kaappiin, vaan käytin koko kerän! Tarkasti mitoitetut sukat :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...