| NauravaNappi: heinäkuuta 2015

torstai 30. heinäkuuta 2015

Hempeää pienelle

Miehen ystävä sai hetki sitten ensimmäisen lapsensa. Mies halusi muistaa vauvaa ja pyysi, että tekisinkö jotain lahjaksi. Hauska muuten, että nykyään se muoto on todellakin tuo "tekisitkö" eikä "ostaisitko" :) Ja minähän tein. Olin juuri tilannut Majapuulta tätä aurinkopeuraa ja sitä pienen tilaushässäkän ja sekoilun vuoksi tuli minulle ylimääräistä niin päätin tehdä lahjan siitä. En tunne vauvan äitiä, koska ollaan vain kerran nähty enkä siis yhtään tiedä minkälainen vaatemaku hänellä on. Ajattelin, että tämä kangas menisi varmasti sitten ehkä vähän useampaan makkuun, kun väri on kuitenkin tuommoinen suhteellisen neutraali. Toivottavasti on mieleinen.

Kaavana tässä on Warmly wrapped koossa 68cm. Bodyn kaveriksi tein vielä neuvolakortin kannet vaaleanpunaisesta puuvillasta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vaunuverhoja (pari myynnissä)

Olen värkännyt tässä lähiaikoina vaunuverhoja. Noilla kun saa kivasti piristettyä esimerkiksi mustien vaunujen ilmettä. Meidän molemmat tämänhetkiset vaunut ovat myös kuomultaan pienemmät kuin vanhat Emmaljungat, joten niiden verho on näihin vähän tyhmän iso.

Yksöisvaunuihin tein verhon (joka ehti näemmä ruttaantua ennen kuvausta!) ihanasta vaaleanpunaisesta kankaasta. Tästä tuli hieman liian pieni, mutta toisaalta hyvä, että ilma kiertää paremmin. Helteellä ei nimittäin saa edes jättää tuota verhoa kuomun eteen, että ei nouse vaunuissa liian kovasti lämpö. Tällöin verhon voi nostaa aurinkosuojaksi ja köyttää naruilla kiinni aisaan.




Jo aiemmin tein vaunuverhon myös meidän kaukaloon. Aiemmin meillä ei ole ollut verhoa kaukalossa, mutta olen kuitenkin kokenut sen käteväksi esimerkiksi autossa, jos aurinko paistaa silmiin tai hälyisässä paikassa vauvan nukkuessa. Samat verhot menevät periaatteessa vaunuihin ja kaukaloon, mutta en jaksa repiä irti niitä koko ajan, joten tein kaikkiin omat :)


Tuplissa meillä on musta koppa, mutta istuinosa on punainen, joten halusin jonkin mustavalkoisen, joka ei riitele punaisen kanssa. Toisella puolella on mustavalkoinen pisarakangas, mistä en muistanut ottaa kuvaa. Solmimisnauhat ovat tässä pitsiä, kun en ollut muistanut ostaa nauhaa. Olen käyttänyt renkaina suihkurenkaita, koska ne pysyvät mielestäni paremmin kiinni verhossa, kun eivät ole täysin pyöreän malliset. Pyöreät meillä ainakin tahtoivat helposti irrota noista sirkoista.



Minttukuvioisen verhon tein kun kaavoitin verhoa ns.normivaunuihin eli joissa on hieman isompi kuomu kuin meidän vaunuissa. Tästä tuli hieman leveämpi, joten malliltaan sopii esimerkiksi Emmaljungan vaunuihin, joiden kuomu on huomattavasti isompi kuin esimerkiksi noiden Carenoiden.


Punainen verho on myös puuvillaa ja se on nyt semmoista kokoa, että passaa varmasti hyvin useamman kokoisiin rattaisiin. Koko noin 44x50cm. Alareunassa satiininauhat, joilla saa kiinnitettyä aisaan aurinkosuojaksi.


Tässä sama verho vielä Brion Primo kaukalossa, johon istuu myös hyvin!


Ajattelin tehdä mahdollisesti verhoja myyntiinkin asti silloin tällöin muutaman kappaleen tuonne Facebookin puolelle. Hintaa verhoilla tulee olemaan 27e sisältäen postikulut. Punainen ja mintunvärinen ovat vapaina, jos jotakin lukijaa kiinnostaa. Mintussa tuo sävy on semmoinen rehellinen minttu ja pohja valkoinen. Kuva ehkä vähän vääristää tuota sävyä. Mikäli kiinnostuit verhoista, niin nakkaa vaikka spostia ja varaa verho kommenteihin!


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Modernimpaa ruokaa siskonmakkarasta

Ostin viime viikolla kaupasta vaihteeksi siskonmakkarapaketin, koska siskonmakkarakeitto on mielestäni huippuhyvää. Veeti puolestaan ei jostain syystä tykkää yhtään, vaikka tykkää makkara- ja nakkikeitosta ja mielestäni tuo siskonmakkara maistuu ihan noiden kahden yhdistelmältä! Mietin sitten, että mitä muuta tuosta makkarasta voisi tehdä kuin keittoa ja googlettelin ohjeita. Törmäsin ohjeeseen, jossa oli käytetty siskonmakkaraa spagetin kanssa ja tein siitä oman versioni. Aikaa menee sen verran, että pasta on kiehunut ja sitten ruoka suunnilleen onkin valmis!


Siskonmakkarapasta

Tagliatellea
1pkt siskonmakkaraa
aurinkokuivattuja tomaatteja
öljyä
valkosipulia
tuoretta tomaattia
basilikaa halutessaan päälle

Keitä pasta suolavedessä isossa kattilassa. Laita ajastin, että ei käy niin kuin mulle, että lapset hästää jotain vieressä koko ajan ja keität pastan ihan ylikypsäksi. Pastan kiehuessa laita pannulle muutama ruokalusikallinen öljyä ja pulauttele siskonmakkaroista pieniä palluroita pannulle. Paista hetken aikaa ja lisää sitten valkosipuli sekä aurinkokuivatut tomaatit. Itse käytän Rainbown mausteöljyssä olevia kuutioita. Paistele niin, että makkarat ovat kypsiä ja lisää melko loppuvaiheessa tuoreet, kuutioidut tomaatit. Valuta valmis pasta ja kaada makkarat ja muut härpäkkeet pastan sekaan ja ruoka on valmis! Halutessasi koristele basilikalla tai raasta vaikka parmesaania päälle. Helppoa ja maukasta :)



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Suloiset Leikkisät

Olen samassa ompeluryhmässä erään erittäin taitavan ja idearikkaan naisen kanssa, joka pitää blogia Leikkisät lastenvaatteet. Ehkä olettekin eksyneet jo aiemmin tuonne ihastelemaan leikkisiä vaatteita. Jokin aika sitten Susanna Leikkisät-tuotteiden takana alkoi kehitellä ruokalappuja lapsille. Sellaisia vähän erilaisempia mitä kaupasta saa ja erilaisella tarkoitan huomattavasti suloisempia!


"Leikkisät ruokalaput saivat alkunsa, kun en löytänyt juuri meidän käyttöön sopivia ruokalappuja. En itse tykkää käyttää kovia ruokalappuja ja monet kankaiset eivät joko pysy auki tai eivät kestä toistuvia pesuja. Tästä tarpeesta aloin suunnitella itse toimivampaa mallia. Tuotekehittelyn kautta hyvä malli ja sopivat materiaalit alkoivat löytyä. Ruokalaput on ommeltu kaksinkertaisesta pul-kankaasta, jolloin ne ovat riittävän ryhdikkäät, mutta silti pehmeät käyttää. Pul-kangas kestää myös loistavasti toistuvia pesuja. Ja jotta tuote olisi myös leikkisä, aloin suunnitella ruokalappuihin erilaisia hahmoja. Tähän mennessä ruokalapuissa ovat seikkailleet mm. panda, kettu, amppari, dino, myyrä, jääkarhu sekä leppäkerttu ja lisää on suunnitteilla koko ajan."


Ostin silloin meille muutaman muun testaajan kanssa tällaisen panda-ruokalapun ja lupasin antaa rehellistä palautetta, jotta Susanna saisi usealta ihmiseltä käyttökokemuksia näistä tuotteista ja niiden toimivuudesta. Tämä on ehdottomasti meidän kaunein ruokalappu, jopa niin kaunis, että mulla no hieman ongelmia raskia käyttää tätä. Tätä ei valita päälle tomaattikastikepäivänä ;) Kuvassa lappu on ollut jo kuukausia käytössä, joten hieman ikilikaa saattaa jossain jo olla.


Malliltaan lappu on hyvä, sillä tuo kouru jää tarpeeksi avonaiseksi, että se myös nappaa ne tippuvat ruuat, eivätkä ne mene syliin. Monissa kaupan kangaslapuissa on se ongelma, että se tasku on kiinni tuota lappua vasten, jolloin siihen ei muodostu kourua ollenkaan. Tässä on myös hyvä koko, menee monen kokoiselle ruokailijalle ja pieneltä peittää varmasti melko kattavasti koko paidan etumuksen.


Materiaalina on pul, eli tuo kestovaipoistakin tuttua kosteussulkukangas. Näin vaatteet eivät kastu, vaikka lapulle menisi märempääkin ruokaa tai nestettä. Lisäksi tämä mahtuu tarvittaessa laukussa pienempään tilaan, mitä esimerkiksi sellainen kova, muovinen kourulappu. Kuvat lappuun on tehty silitysarkeilla ja meidän lapusta nuo reunat alkoivat hieman irtoamaan pesussa, mutta sekin on korjattu uusiin lappuihin ja silmät ja nenät ja muut silitetyt osat on nyt tikattu paikoilleen, joten eivät pääse irtoamaan. Ainut negatiivinen puoli näissä tuotteissa on se, että niitä ei meinaa raskia käyttää!


Viia sai Susannalta myös samaan sarjaan aivan ihanat neuvolakortinkannet! Sisällä on useampi tasku, että mahtuu lippulappusia ja vaikkapa Kela-kortti mukaan.


Leikkisät löytyy nyt myös Facebookista ja mikä parasta, sinne on tulossa näitä ihanuuksia myös myyntiin asti ensi kuun alkupuolella. Jos omia lapsia ei ole, uskoisin näiden olevan myös melko mieluinen vauvalahja! Tuotteet on Susanna itse tehnyt eli samalla tuet suomalaista käsityötä ja mikäs sen parempaa.


Teidän onnekseni saan arpoa teille ihanan kettu-setin, mihin sisältyy tuo ruokalappu sekä neuvolakortinkannet. Mukana kilpailussa olet seuraavasti:

1. Tykkää Leikkisät-Facebooksivusta ja jätä kommentti blogini kommenttilaatikkoon, niin saat yhden arvan.
2. Toisen arvan saat jakamalla alla olevan kuvan joko blogissasi tai Facebookissa.  

Ilmoita monellako arvalla olet mukana.

Anonyymit, jättäkää toimiva sähköpostiosoite, jotta saan voittajan kiinni!  

Onnea kilpailuun kaikille!



perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kuusiviikkoinen kultakimpale

Viialla tuli alkiviikosta kuusi viikkoa jo täyteen. Hurja miten paljon! Tällä viikolla olikin ensimmäinen lääkärineuvola, joka ei ihan kommelluksitta sujunut. Olin jotenkin ajatellut, että neuvola on torstaina ja mies myös. Oltiin jo sovittu, että mies tulee Veetin ja Aavan luo kotiin tai minä vien ne miehelle töihin siksi aikaa, että käyn vauvan kanssa kahdestaan neuvolassa. Noh, viisi yli kaksitoista keskiviikkona sain soiton neuvolasta, että oliko Viialla aika tuossa kahdeltatoista. Minähän siihen vastasin, että ei kun vasta huomenna ja sitten menin tarkistamaan jääkaapin ovesta sitä päivämäärää. Ja väärässähän olin tietenkin! No, sieltä terkkari kysyi, että päästäänkö tulemaan ja minä pakkasin kaikki kolme lasta autoon ja kymmenessä minuutissa oltiin neuvolassa. Aika tehokasta näin kolmen lapsen kanssa vaikka itse sanonkin :)

Kyllä se vaan olisi niin paljon kivempi käydä rauhassa kanssa, koska nyt oma aika ja keskittyminen meni siihen, että sai nuo kaksi olemaan tappelematta lääkärin huoneessa (ei onnistunut) ja olemaan myöskin sen verran hiljaa, että lääkäri saisi kuunneltua sydäntä ja mitä nyt kuuntelikaan. Että ei kamalasti käteen jää mitään kun ei ehdi puhua sen lääkärin kanssa ollenkaan. Onneksi ei ollut mitään semmoista asiaa mielenpäällä, mistä olisi halunnut keskustella.


Neuvolassa kaikki oli ok ja kasvuakin oli tullut riittävästi.

Paino 4770g (4135g 3.7.)
Pituus 57cm (syntymäpituus 53,3cm)
Päänympärys 39,3cm (38,2cm 3.7.)

Noin kolmessa viikossa painoa oli siis tullut tuo kuutisensataa grammaa, eli ihan hyvin. Meidän lapsista Veeti on ollut kuuden viikon iässä kaikista painavin, yli viisi kiloa ja tytöt ovat olleet melko samankokoiset :) Pituus lähti hieman laskemaan käyrällä, mutta paino meni tasaisesti.



Viia nukkuu edelleen erittäin hyvin (pitäiskö nyt koputtaa puuta??) ja aamupäikkärit kestävät kolmesta neljään tuntiin. Herätys aamulla on noin kasin maissa, yleensä silloin kun sisarukset heräävät. Kai siihen mölinään Viiakin sitten herää meidän sängystä. Aamun ekat päikkärit ovat siinä puoli kymmenen maissa ja kestävät suunnilleen kolme tuntia. Joskus käy tankkaamassa välissä ja jatkaa sisällä uniaan. Sen jälkeen nukahdellaan pikku-unia pitkin päivää ja tuossa neljän jälkeen laitan yleensä vielä toisille pidemmille unille pihalle vaunuihin. Nekin saattavat kestää jopa sen kolme tuntia. Eilen tosin nukkui vielä enemmän, kun lähdettiin käymään illalla kaupoissa koko perheellä ja Viia nukkui kaukalossa melkein koko sen ajan normiunien lisäksi!

Yöllä joko Viia nukahtaa tissille meidän sänkyyn mun viereen kun menen nukkumaan, tai jos menee ennen mua niin sitten omaan sänkyyn. Jos on mun vieressä niin mies yleensä nukkumaan tullessaan nostaa Viian sänkyyn nukkumaan sitä ekaa unipätkää ja sitten sillä neljän syönnillä otan viereen ja siinä nukkuu yleensä aamuun asti. Olen oppinut nukkumaan ihan hyvin, vaikka vauva onkin kainalossa!


Illalla laitetaan Viia yleensä nukkumaan puoli kymmenen ja yhdentoista välissä, riippuen vähän kuinka myöhään on nukkunut viimeisiä päikkäreitä. Eilen kitisi yhdeksän jälkeen sylissä eikä mikään ollut oikein hyvä. Peittelin sitten sänkyyn ja laitoin tutin suuhun, niin sinne se jäi tyytyväisenä pötköttämään. Halusi ilmeisesti olla rauhassa sängyssä ja sinne nukahtikin sitten jonkin ajan päästä. Mulla kaverilla on ollut samanlainen vauva, että kitisi kun väsytti ja halusi yksin sänkyyn nukahtamaan :) Vaikea vain käsittää, kun Aavaa on aina ollut vaikea saada nukahtamaan vauvana muuten kuin tissille!

Yöt menevät pääsääntöisesti edelleen samalla rytmillä kuin kotiintulosta lähtien eli yksi syönti silloin neljän maissa ja toinen aamusella. Joskus toinen syönti on vasta kun mies on jo lähtenyt töihin, eli siinä ennen seiskaa. Aika hyvin ollaan saatu tähän asti siis nukkua! Toivottavasti suunta on tämä tästä edeskin!

Viia on myös tässä muutaman viikon sisällä alkanut hymyilemään! Lähinnä se tapahtuu vaipan vaihdon yhteydessä, kun vaihtopisteen päällä on se neuvolasta saatu hymynaamanalle :) Mutta selvästi huomaa, että muutoinkin seuraa paljon tarkkaavaisemmin ympäristöään ja varsinkin olkkarissa verhot kiinnostavat, kun Marimekon Bottna-kuviossa on mustaa valkoisella pohjalla.

Jonkinlaista pientä jutteluakin tuo nallukka on saanut osakseen jo! Onhan se pienen jokeltelu vaan suloista kuultavaa. Viian päällä olevan suloisen mekkobodyn Viia on saanut lahjaksi kummiltaan, joka on myös taitava ompelija niin kuin huomata saattaa.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Tahdonvoimaa, tahdon voittaa

Fintelligensin laulusta varsinkin tuo jälkimmäinen osuus on tullut tässä perheessä hyvinkin tutuksi tuon viisivuotiaan toimesta. Meillä on jo oikeastaan talvesta asti ollut joku "vaihe", että joka asiasta pitää kilpailla. Riippumatta siitä mitä ollaan tekemässä, voi siitä saada kilpailun aikaiseksi, vaikka kukaan muu ei mukaan lähtisikään. "Minä olin ekana ovella, kuka syö nopeiten, mulla on paras Legorakennus jne.".. Lista on loputon.



Veeti on jo sen ikäinen, että että pelien pelaaminen onnistuu ja Uunoakin voidaan jo pelata ilman, että näen koko ajan Veetin kortit. Mutta se suurin ongelma on se, että peli on heti "epäreilua" jos vastustaja saa vaikka muistipelin alussa useamman parin putkeen ennen kuin Veeti on ehtinyt saada yhtään. Sitten tulee itku ja huuto ja peli on ihan tyhmä eikä sitä haluta enää pelata. Tai jos Veetillä on kaksi paria ja toisella vain yksi niin sitten alkaa se "mää voitan tän pelin, mulla on enemmän ja sää häviät"- jankutus.

Meillä oli tätä samaa pelien suhteen joskus aiemmin, mutta vaihe meni ohi ja nyt se on taas täällä. Ärsyttää alkaa edes pelaamaan ja levittämään mitään peliä, kun tietää, että siitä tulee vaan paha mieli kaikille. Missään vaiheessa ei todellakaan olla opetettu, että aina pitäisi voittaa saati kilpailla asioista.


Voitontahto joka asiassa on niin suuri, että välillä tönitään Aavaa, että päästään ensiksi vaikkapa ovesta sisään. Eli tuommoisia asioita, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kaikessa vain pitäisi olla paras ja sen oman asian x olla se hienoin, isoin, paras tai ihan mitä vain, kunhan se on siistimpää kuin muilla.


Toivon todellakin, että tämä on vain joku vaihe, joita tuntuu tulevan vaihe toisensa perään. Jatkuva kilpailu joka asiasta on todella ärsyttävää. Varsinkin jos siinä samalla runnotaan toista voitonkiilto silmissä ja lällätetään "häviäjälle", vaikka kukaan muu ei kisaan osallistunutkaan.


Ei tunnu kavereistakaan varmaan mukavalta pelata, jos sattuu häviämään ja siitä omasta voitosta tehdään kamala numero samaten kuin siitä, että se toinen ei voittanut vaan hävisi.  Mulla on semmoinen mielikuva, että oon ehkä kirjoittanut silloin aiemman vaiheen aikana tästä samasta asiasta, mutta en äkkiseltään ainakaan löytänyt postausta.


Mietin, että onko tämä joku ikäkauteen kuuluva juttu? Onko teidän lapset kamalan kilpailuhenkisiä? Onko vaihe mennyt jossain vaiheessa ohi?

Tuntuu, että Veeti ei halua kokeilla tai osallistua mihinkään uusin juttuihinkaan sen vuoksi, jos ei valmiiksi osaa sitä. Koska muuten saattaakin olla huonoin. Me on yritetty kannustaa, että mitään ei opi jos ei kokeile ja että tärkeintä on se yhdessäolo, eikä se, kuka voittaa. Neuvoahan ei missään nimessä saa uudessa lajissa, koska kyllähän hän itse osaa ja on heti paras.


Onneksi välillä voi muiden sijasta haastaa vaikka itseään kiipeilytelineissä :)

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tuplat

Aavalla ja Viialla on ikäeroa noin 1v9kk, joten halusin ostaa meille tuplarattaat, että päästäisiin lasten kanssa nelistään liikkumaan esimerkiksi puistoon. En voinut etukäteen tietää, että oppiiko Aava ajamaan potkupyörällä tai kuinka pitkiä matkoja hän jaksaa polkea. Talvisin ei pyörällä voi mennä, mutta aina ei kuitenkaan ole pulkkakelit. Varsinkin kun täällä ahkerasti hiekoitetaan koko pyörätien leveydeltä. Seisomalauta ei myöskään talvella ole ehkä maailman kätevin ja meidän tie aurataan monesti vasta iltapäivällä.

Tuplille oli siis pieni tarve, mutta ei niin suuri, että olisin sijoittanut kamalasti rahaa mihinkään unelmavaunuihin. Ostettiin käytettynä ompelukaverilta nämä punamustat Carenan Double Swingit. Rattaiden väri on sellainen, että sopii tytölle ja pojalle. Ostaessa kun ei tiedetty vielä vauvan sukupuolta. Koppa on kokonaan musta, mutta istuimet punaiset.


Hyvä ostos ovat kyllä olleet. Etupyörät ovat isot ja rullaavat hyvin. Ne saa ilmeisesti myös lukittua, en ole vielä testannut, koska tarvetta ei ole. Rattaat ovat tukevat ja kulkevat hyvin sorallakin, mutta eivät silti ole liian raskaat ja kömpelöt, vaan oikeinkin helpot ohjata. Aisa on melko korkealla, mutta minulle pitkänä (n.170cm) se on ihan sopivalla korkeudella. Kymmenen senttiä lyhyemmälle tuo saattaisi olla jo liiankin korkea. Näissä aisaa ei voi säätää, kuten kalliimmassa mallissa. Tästä ehkä pieni miinus. Vaunukopan kuomu meinaa myös soralla työntäessä laskeutua vauvan naaman päälle ja sitä pitäisi kiristää. Kuomu on kiinni popniitillä, joka pitäisi porata rikki ja vaihtaa ruuviin ja mutteriin, että kiristys onnistuisi.


Tavarakorit ovat myös todella tilavat ja hyvänmalliset! Koreja on kaksi, joista toiseen ei nyt kopan ollessa paikoillaan pääse ollenkaan takakautta. Mutta yhdelläkin korilla pärjää melko pitkälle, koska se on hyvin tilava. Sinne mahtuu jopa Aavan potkupyörä! Ollaankin käyty lenkillä siten, että otan tuplat mukaan ja laitan vauvan koppaan nukkumaan ja Aava potkii ensin pyörällä. Väsyn iskiessä voi tulla välillä istumaan kärryihin ja laitetaan pyörä tavarakoriin. Sitten voi taas hetken levähdyksen jälkeen jatkaa potkuttelua. Ilman tuplia me ei esimerkiksi lenkille päästäisi ollenkaan, koska Aava ei jaksa vielä kuitenkaan niin pitkästi potkia.


Hintaansa nähden olen erittäin tyytyväinen näihin. Olen päässyt näitä testaamaan lasten serkuilla lumessakin ja muistaakseni nämä kulkivat talvellakin ihan hyvin. Toinen miinus on ehkä se, että kun kopan ottaa pois, ei lasta saa naama työntäjään päin. Talvella meillä tulee varmaan olemaan toppapussi pelkässä ratasosassa, niin silloin Viia jää väärin päin. Vaikka toisaalta suurin osa ajasta menee vaunuissa nukkuessa ja vaunuverhon suojassa, niin eipä sillä niin kamalasti ole väliä mihin suuntaan siellä pötköttää.


Rattaat eivät ole mitkään kamalan pienet, mutta eivät sieltä isoimmastakaan päästä. Nämä menevät tavallisesta ovesta sisään ja meilläkin ovat säilytyksessä teknisessä tilassa. Eiväthän nämä mitkään tilaihme shoppailurattaat ole, mutta semmoisia en ollut etsimässäkään. Jos kaupoilla tarvii Aavalle rattaita, otan mieluummin sitten Viian Manducaan ja Aavan yksöisrattaisiin.


Summa summarun, hyvät rattaat hintaansa nähden ja voin kyllä suositella, mikäli on on hakusassa näppärät, mutta hyvin muuallakin kuin asvaltilla kulkevat menopelit!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mistä saa kirjoittaa?

Lähes aina blogin pitäminen ja uusien postauksien kirjoittaminen on erittäin mukavaa ja antoisaa hommaa. Blogini käsittelee aiheita laidasta laitaan ja juuri samanlaisia blogeja tykkään itsekin lukea. Sellaisia, jotka käsittelevät sitä oikeaa elämää sen lisäksi, että sisustetaan tai ommellaan vaikkapa näin esimerkiksi. Koska olen ottanut tämän "sillisalaatti"-linjan, en oleta, että kaikki postaukset voisivat mitenkään kiinnostaa kaikkia, koska lukijoita on varmasti täällä useasta eri kohderyhmästä. Semmoiset postaukset, jotka eivät itse kiinnosta, on helppo hypätä yli En halua, eikä minulla ole tarvettakaan miellyttää kaikkia, koska näitä juttuja lukee viikkotasolla useampi tuhat ihmistä. Joukkoon mahtuu myös aina niitä, joilla on tarve nillittää jostain. Ihan sama mistä, kunhan saa vain nillittää. 




Olen huomannut, että ihmisillä on joskus kova tarve kertoa, että miten blogia kannattaisi pitää ja mitä siinä kannattaisi kertoa. Blogia perustaessani ja pitkään bloganneena olen miettinyt, että mitkä ovat ne asiat, joista täällä kerron ja mitä en. Julkaisenko lapsestani kuvia vai enkö julkaise. Olen tehnyt itselleni linjan, millaista blogia pidän, enkä ole sitä vaihtamassa. Toisia ärsyttää se, että blogissa näkyy lasten kasvot ja he esiintyvät omilla nimillään. Toisia ärsyttäisi se, jos niitä kasvoja tai nimiä ei näkyisi. Minusta on kiva kirjoittaa meidän arjesta semmoisena kuin se on, kaunistelematta. En jotenkin ymmärrä sitä, että esimerkiksi lapsen kiukku tai huono päivä ei saisi blogissa näkyä samalla lailla kuin oikeassakin elämässä. Myöskään itse en ole aina hyväntuulinen eikä lasten kanssa ole aina pelkästään hauskaa ja ihanaa. On myös niitä päiviä, kun tekisi mieli myydä lapset seuraavalle vastaantulijalle.


Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että en tee niin, koska ne ovat minun lapsiani ja hermostuminen omiin lapsiin on ihan normaali tunne. Tästäkin saatan kirjoittaa ja se jos joku aiheuttaa kauhistusta, kun menen mainitsemaan, että poltan joskus hermoni omiin lapsiini. "Miksi olet lapsia tehnyt, jos niiden kanssa on niin kamalaa". Nakit ja Mutsi-blogin pitäjä laittoi Facebookiin päivityksen, joka meni näin: "Joskus joku on kysynyt, miksi halusin lapsia. Just tänään on hankala keksiä syitä."  Hyvin sanottu! En hetkeäkään usko, että on olemassa äitejä, joilla ei koskaan pala pinna lasten kanssa. Sitä ei ehkä vain kehdata myöntää ääneen, että ei se elämä lapsiperheessä aina niin auvoista ole. Ei siitä silti mitään paskamyrskyä pitäisi saada aikaiseksi.


Jos kirjoitan, että meillä oli huono päivä, on se jonkun mielestä väärin tai siitä pitää (tietenkin anonyymisti) kommentoida siten, että rivien välistä voin lukea olevani paska äiti, kun hermostun lapsiin joskus. Jos taas kirjoitan vain päivistä, jolloin kaikki on ollut täydellistä, niin siitäkin tulee sanomista. Elänhän jotain kiiltokuvaelämää, jossa kaikki on aina täydellistä ja niin ihanaa ja kotikin on aina siisti. Eli teet niin tai näin, niin se on aina väärin. Tämän vuoksi olen ottanut oman linjani ja kerron myös niistä arjen nurjista puolista. Niistä päivistä, kun kaikki menee aamusta asti päin peetä ja jatkuu iltaan asti ja koko päivän vain toivoo, että olisi jo huominen. Tiedättekö, niitä maanantaipäiviä keskellä viikkoa. Jos alkaisin miettimään, mikä voi jotakuta ärsyttää, en voisi varmaan kirjoittaa yhtään mistään! :)


Rehellisesti voin sanoa, että tänään on ollut hyvä päivä tähän mennessä! Aurinko paistaa ja käytiin pitkästä aikaa autolla vähän kauempana puistossa. Nyt lapsilla on kavereita, joiden kanssa leikkivät ja pienin nukkuu. Ja kehtaan sen sanoa ääneenkin! Olen myös hurja ja bloggaan, vaikka lapset ovat hereillä ;)


Toisaalta kerron myös niistä mukavista päivistä ja otan kuvia, kun kotona on siistiä. Se ei silti tarkoita, että meillä olisi aina sellaista tai siistiä. Monesti törmää myös anonyymeihin kommentteihin siitä, että blogin pitämiseen käytetyn ajan voisi viettää lasten kanssa. Sanotteko te oikeasti esimerkiksi jumppaan menevälle ystävällenne, että mitä hittoa sinne jumppaan menet, kun voisit olla lasten kanssa? Eikö ihmisillä saa olla harrastuksia, koska se aika on pois lapsilta? Itse kirjoitan blogia pääasiassa lasten nukkuessa, joten siinäkään mielessä tähän käytetty aika ei ole heiltä millään lailla pois.


Itseäni ei haittaa se, että naapurit tietävät mitä meille kuuluu tai mitä meillä syödään tänään. Ei myös haittaa, että sen tietää melko moni muukin ihminen Suomessa. Se, mitä meidän arjessa tapahtuu, ei ole millään lailla salaisuus, koska me tehdään varmaan aika lailla samoja asioita, kuin melko moni muukin perhe Suomessa. Samalla lailla tiedän melko paljon asioita muiden bloggareiden arjesta heidän blogejaan lukemalla. Ehkä semmoisiin blogeihin on kaikista helpoin samaistua , jossa näkyy naamat ja kerrotaan siitä rehellisestä arjesta. Ei vain niistä tähtihetkistä. Kun tiettyä blogia lukee vuosia, tuntuu siltä, niin kuin melkein tuntisi sen perheen. Se on mielestäni yksi blogien seuraamisen hyviä puolia. Tulee tavallaan side blogiin ja harmittaa, jos yksi suosikkiblogeista vaikkapa loppuu. Olen jättänyt päälle anonyymien mahdollisuuden kommentoida, mutta nakkaan suosiolla roskakoriin kommentit, jotka ovat päänaukomista, eivätkä millään lailla rakentavaa kritiikkiä. Jos oma kommenttisi ei siis tule läpi, voit miettiä, että miten meni niinkuin omasta mielestä. Onneksi te lukijat olette olleet ihania ja 99,9% kommenteista on ollut asiallisia, eikä niihin ole tarvinnut puuttua ja olen voinut antaa anonyymienkin kommentoida. Jostain syystä negatiivisten kommenttien jättäjillä ei koskaan ole käytössään profiilia. Hassu juttu ;)


En kyseenalaista sitä, mitä muut omissa blogeissaan kertovat ja mitä eivät. Päätös siitä, mitä läpi pääsee on täysin heidän. En tiedä onko tällä postauksella sen kummempaa punaista lankaa vai onko tämä vain pääkopan sisällä ollut ajatusvirtaa tänne purettuna. Mietin myös, että voinko julkaista tätä, koska jokuhan onnistuu tästäkin mielensä pahoittamaan. Se kun tuntuu olevan meidän suomalaisten vitsaus. Mutta ehkä ajan takaa sitä, että haluan teidänkin tietävän sen, että kirjoitan tätä blogia omalla tyylilläni, joten turhaa on tuhlata aikaa siihen, että kertoo mulle miten mun tätä blogia pitäisi kirjoittaa ja mitä paljastaa. Saatikka jeesustella kommenttiboksin puolella, että miten voin tehdä sitä ja tätä. Tekstiä on myös hirveän helppo ymmärtää väärin, tahallisesti tai tahattomasti. Tekstiin ei pysty kirjoittamaan, mikä on sarkasmia ja mikä ei ja kaikille se huumorinlaji ei uppoa vaikka rautalangasta vääntäisi. Tekstiin ei myöskään saa äänenpainoja tai ilmeitä mukaan. Asiat voi saada kuulostamaan ihan muulta kuin siltä miten ne on tarkoitettu.

Loppujen lopuksi tämä blogi on mun ja teen niin kuin haluan. Kuten nyt vaikka julkaisen tämän tekstin :) Eri asia on se, että jätetään palautetta esimerkiksi aiheista, joista haluaisi blogissa lukea. Tällainen palaute on aina tervetullutta.

Minkälaisia blogeja te tykkäätte lukea? Sillisalaatteja vai tietyn aihepiirin blogeja? Sellaisia, joissa lapset ja itse bloggaajakin näkyy ja kuuluu vai anonyymejä, joissa ei naamoja näy? Mitkä ovat teistä ne asiat, joista blogeissa ei missään nimessä saisi kirjoittaa?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Alevinkki äitiysvaatteisiin ja muihinkin

En ole ennen kovin aktiivisesti ollut näiden kesäalennusten kyttääjä. Enemmänkin ole panostanut niihin joulun jälkeisiin alennusmyynteihin, mistä olen ostanut seuraavan talven toppakamppeet. Tänä vuonna on tullut kuitenkin jonkin verran ostettua alennuksesta sekä myös seurattua, että mitä ja missä on hyviä alennuksia.

Babyshopissa  näytti olevan esimerkiksi äitiys- ja imetysvaatteita hyvällä alennuksella! Boobin hupparin ostin facebookin kirpparilta ja olen tykännyt mallista ja materiaalista todella paljon. Myös jälleenmyyntiarvo on hyvä. Niitä oli nyt alessa myös Babyshopissa, mutta harmikseni koot olivat omalta osaltani loppuneet. Äitisyvaatteiden aleprosentit olivat jo melko hyvät, mutta kokoja rajoitetusti. Kannattaa tsekata, josko omaa kokoa vielä löytyisi! Nuo kun ovat täydellä hintaa melko kalliita ostaa.


Veeti tarvisi ensi talvelle takin ja olenkin vähän sillä silmällä myös noita alennuksia katsonut. Tämä Molo Kidsin sininen takki olisi kiva, mutta kun jotenkin olen kuitenkin haikaillut jonkun parka-tyylisen takin perään. Reiman Segin olisi miellyttänyt silmää, mutta siitä ehti koot loppua ennen kuin ehdin sen meille ostaa. Pakko siis alkaa etsiä ehkä jotain tilalle. Mietin vain, että onko tämmöinen perus sininen vähän tylsä värinä?


Alennuksessa näytti olevan myös Converset. Harmi kun ei viitsi enää täksi kesäksi tilata ja Aavalla on kasvanut niin kamalasti jalka puolen vuoden aikana, että en uskalla edes ensi kesäksi ostaa jemmaan.


Oletteko tehneet hyviä alelöytöjä tänä vuonna ja laittakaahan vinkkiä paikoista, jossa voisi olla vielä hyvällä aleprosentilla esimerkiksi toppa- ja välikausikampetta!



*sisältää mainoslinkkejä

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Enemmän sääntö kuin poikkeus...


- Vauva herää, jos erehdyt saamaan lautasen ruokaa nenäsi eteen. Suurempi todennäköisyys, jos lautasella on herkkuja oikean ruuan sijasta

- Kakka tulee aina kun olet juuri vaihtanut puhtaan vaipan!



- Lasten päikkärit eivät koskaan osu samaan aikaan

- Jos olet sidottu imettämään, on aina joku hätä, joka vaatisi kaksi kättä ja läsnäolosi.



- Kaikilla vaippaikäisillä tulee kakka samaan aikaan vaippaan ja kolmas huutaa juuri silloin äitiä pyyhkimään ja hermostuu, jos palvelua ei heti tule

- Lähdet lenkille ja huomaat puolessa välissä lenkkiä, että liivinsuojat unohtuivat kotiin. Alat koko ajan miettiä, että milloin paidanrinnus kastuu ja ajattelu ei varmasti ainakaan vähennä sitä maidon herumisen todennäköisyyttä


- Sinä ainoana kertana kun lähdet vaikkappa "pikaisesti" kauppaan lasten kanssa ilman hoitolaukkua, tulee pissa tai pahimmassa tapauksessa kakka vaipasta läpi kastelleen vaatteet. Varavaatteet ja vaippa ovat siellä laukussa, jonka jätit juuri sillä kertaa kotiin, koska "eihän sitä nyt tällä pikaisella reissulla tarvitse". 

- Lapsi nukahtaa autoon viisi minuuttia ennen määränpäätä ja herää auton pysähtyessä. Sen päivän unet oli sitten siinä.


- Teet ruuaksi lapsen lempiruokaa, jota on viikkotolkulla toivottu. Kun lasket lautasen nenän eteen, kuuluu tyly: "Yök, en tykkää tästä. En syö."


- Se, että menet sanomaan "minäpä pikaisesti ompelen tämän helman, kauluksen jne..." tarkoittaa sitä, että neula katkeaa, lanka sylttää jonnekin koneen uumeniin tai joku muu mystinen vika tulee ompelukoneeseen sillä samalla sekunnilla.  Pikainen ompelu muuttuu tunnin taisteluksi ompelukonetta vastaan. Kun saat koneen toimimaan, vaatii vauva ruokaa/vaipanvaihtoa/muuten vain syliä ja ompeluaika meni siihen.


- Olet huutanut juuri kurkku suorana lapsia tekemään jotain tehtävää X. Kukaan ei lotkauta korviaan eikä kuule mitään. Mutta auta armias, jos yrität salaa ottaa kaapista keksin/karkin/muun valinnaisen herkun, niin kamarista kuuluu heti huuto, että mitä syöt, mulle kans!

- Hyväuninen vauva nukkuu joka päivä tavallisesti hyvin, paitsi silloin kun pitäisi oikeasti saada jotain tehtyä. Silloin on hyvä valvoa koko päivä tai ainakin nukkua vaan sen mittaisia unia, että voi herätä juuri kun äiti on päässyt takaisin sisälle vaunuihin nukuttamisen jälkeen.

- Odotat koko päivän lenkille pääsyä ja kun tulee vihdoin se hetki, että mies on kotona ja olisi mahdollisuus lähteä, niin taivas repeää ja vettä tulee kuin Esterin perseestä.

Kuulostaako tutulta? :) Mitä muita tulee mieleen? Kuvat ovat viikolta kun käytiin metsässä leikkimässä, eikä mitään edellä mainituista tapahtunut!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...