| NauravaNappi: elokuuta 2015

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kantohommeleita

Aavan aikana innostuin pienesti lapsen kantamisesta Manducassa. Ensimmäisen lapsen kanssa kantamiselle ei oikeastaan ollut tarvetta, koska mentiin rattailla joka paikkaan, eikä silloin vielä käyty oikeastaan missään metsäreissuilla vauvan kanssa. Veetin kanssa puolestaan käytiin jo metsissä ja retkillä ja Aava piti vauvanakin saada mukaan reissuun kun olin lasten kanssa kotona. Kirpparilta ostin käytettynä Manducan ja siitä tulikin todella tarpeellinen väline Aavan ollessa sylissä viihtyvä vauva. Välillä yöt meni alussa niin, että minä ravasin ympäri taloa Aava Manducassa yrittäen saada lasta nukahtamaan siihen, että pääsisin itsekin joskus nukkumaan. Raskasta olisi tuo kantelu ollut ilman reppua. Tein myös ruokaa ja siivosin Aava repussa, koska lattialle tai sitteriin Aavaa ei voinut jättää ilman raastavaa huutoa.


Tuolloin en harkinnutkaan oikeastaan kantoliinaa. Ennen Viian syntymää palautui Aavan vauva-ajat mieleen ja halusin kokeilla myös liinalla kantamista. Ompeluryhmästäni löytyi trikoinen Tricot Slen liina, jolla on hyvä kantaa ihan pientä vauvaa. Lisäksi ostin kantovälinekirpparilta myös kudotun liinan, jota en ole vielä jaksanut opetella käyttämään. Trikooliinassa kannoin Viiaa jo ihan vastasyntyneenä ja siinä vauva oli ihanan lähellä koko ajan ja nukkui tyytyväisenä. Olin etukäteen ajatellut, että kantovälineen kanssa saan myös kädet vapaaksi vauvasta, että voin touhuta jotain myös isompien lapsien kanssa.  Trikoisella liinalla saa kantaa ainoastaan kietaisuristi 2 asennossa, jonka opettelin tämän erittäin hyvän videon avulla.


Edelleenkään en ole mikään mestari sitomaan liinaa ja tuntuu, että se jää aina ylhäältä liian löysälle. Nyt on pakko ottaa itseä kiinni myös sen kudotun kanssa ja opetella siihenkin sidonnat! Liinassa lapsi on minusta jotenkin paremman tuntoinen kuin repussa, kun se ehkä on lähempänä itseä ja tiiviimmin omaa kehoa vasten. Toisaalta itselle Manduca on nopeampi laittaa, varsinkin siinä vaiheessa kun vauvatuen saa ottaa pois ja jalat yltävät paneelin reunoille oikein ilmankin.

Tässä ihan ensimmäisiä yrityksiä Viian ollessa varmaan ihan viikon parin vanha. Jalat ovat vielä koukussa mun mahan päällä liinan sisällä, koska lonkat eivät ole vielä auenneet.
Liinasta on ollut apua myös silloin, kun Viia oli rotarokotteen jälkeen kärtyinen ja huusi vaan koko päivän. Sain Viian kuitenkin lopulta nukahtamaan liinan kyytiin ja siinä nukkui rauhallisena pitkän aikaa ja samalla sai itse tehtyä muuta.


Kantamisessahan lasta suositellaan kannettavaksi aina naama kantajaan päin, muut asennot ovat pidemmän päälle epäergonomisia. Naama menosuuntaan ollessa vauvan selkä ei pääse luonnollisesti pyöristymään, mikä ei ole hyväksi vauvalle. Lisäksi pepun pitää jäädä alemmaksi kuin polvet, että vauva ei istu ns. selkänsä päällä vaan on sammakkoasennossa. Epäergonomiseen asentoon vauva jää rintarepuissa kuten Baby Björn ja siinä suositellaankin pitämään vauvaa vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Nämä kuvat kerto mun mielestä enemmän kuin tuhat sanaa tästä asiasta :)



Manduca kulkee meillä aika monesti mukana esimerkiksi vaunujen korissa tai autossa. Nytkin kävin perjantaina Oulussa Viian kanssa ja kirppareita kierrellessä reppu oli kyllä niin kympin valinta verrattuna rattaiden kanssa kulkemiseen ahtailla käytävillä. Vaikka Viia aika rauhallinen vauva onkin,ei se kuitenkaan jaksa loputtomiin makoilla rattaissa hereillä. Repussa kuitenkin pysyy rauhallisena, vaikka ei nukkuisikaan. Kai siellä äidin lämmössä on mukava köllötellä. Ilman kantovälineitä ei myöskään pystyttäisi tekemään mitään marjanpoiminta- tai makkaranpaistoretkiä isompien lasten kanssa koko perheellä, koska ei niihin rattailla aina pääse.


Suosittelen kyllä hankkimaan jonkinlaisen kantovälineen vauvalle, mikäli yhtään tuntuu, että haluaisi päästä joskus liikenteeseen ilman rattaita tai jos vaikka matkustelee paljon, niin reppu on todella hyvä lentokentällä odotteluun kun rattaat on jo pakattu ruumaan! Meilläkin oli Turkin reissulla Manduca mukana ja linja-automatkoilla ja lentokoneessa se oli myös huippu kun Aava pystyi nukkumaan siinä samalla kun minäkin, eikä tipahtanut sylistä minun nukahtaessa. Meillä oli siis mennessä kyyditys hotellille keskellä yötä ja matka kuitenkin kesti jonkin aikaa.


Manducoita saa käytettynä alle viidelläkympillä ja nykyään siihen saa tosiaan jatkopalankin, että voi kantaa myös tuommoista Aavan kokoista ilman, että paneeli painaisi isomman lapsen jalkoihin.


Suomessahan toimii myös kantovälinevuokraamoita, joissa voi käydä kokeilemaan erilaisia kantovälineitä ennen ostopäätöstä. Ylivieskassa ei virallisesti ole vuokraamoa, mutta keskustassa oleva Kirppis Ruusunen vuokraa kohtuulliseen neljän euron vuorokausihintaan (muistaakseni) ainakin trikooliinaa ja kantorinkkoja! Kantoreppua siellä ei ole, mutta isomman, jo itse hyvin istuvan lapsen voi laittaa rinkkaan vaikkapa päiväretken ajaksi. Tavarat ovat Ylivieskan MLL:n omaisuutta ja minusta aivan liian vähän mainostettu palvelu tämä.


Kannetaanko teillä ja missä tilanteissa?

lauantai 29. elokuuta 2015

Vihdoin valmiita

Olen joskus tainnut mainita, että mulla tapahtuu liian usein ompelusten kanssa niin, että ne ovat ihan pientä juttua vaille valmiina, mutta en vain saa sitä pientä juttua tehtyä! Paidasta saattaa puuttua resori tai helmakäänne ja se lojuu sen vuoksi sitten kuukauden keskeneräisenä. Tässä on nyt sitten viime aikojen keskeneräiset viimein viimeisteltynä!

Tämän pisaramekon kaava on kirjasta Helt speciell og jubel ja kokoa 98cm. Tasku ei ihan onnistunut vaan jäi vähän kirraamaan jotenkin tuosta edestä. Muuten tosi hauska ja vähän erilainen malli!


Peuramekko on tehty samalla kaavalla, ilman taskuja. Silitinkin sen kuvia varten, mutta ehti näemmä jo ruttaantua :D Kangas on kuvissa ollut semmoista, joka ei sytytä, mutta livenä kivempaa. Tosin ehkä vähän ärsyttää nuo isot ja melko hajallaan olevat kuviot, koska kangasta menee aika paljon hukkaan, jos haluaa kohdistaa aina etukappaleelle tuon peuran.


Aavalle myös yksi pitkähihainen syksyksi, uudella kaavalla sekin. Mikähän tämän nimi oli? Olisiko ollut Pretty basic? Frilloja taisi alunperin olla kolme, mutta laitoin vain kaksi. Tätä ei olla vielä sovitettu, että miten malli istuu Aavalle. Yritän laittaa sovituskuvia sitä mukaan, kun vaatteet pääsevät käyttöön.


Viialla on vain muutama body koossa 68cm, joten nämä paikkaamaan sitä aukkoa. Oranssi on leikottu varmaan vähän Viian syntymän jälkeen, mutta sain sen vasta nyt ommeltua. Hups... Pelkäsin jo, ett on pieni ennen kuin pääsee edes päälle.


Kaavana näissä Ottobren kisuliini. 


Löysin myös aika ihanan väriyhdistelmän pipoon :) Minttu passaa aika täydellisesti mustavalkoisen kanssa vai mitä ootte mieltä?


torstai 27. elokuuta 2015

Ison pojan paitoja

Veetillä on aina ollut paljon kuosipaitoja, mutta nyt on tullut jotenkin vähän kuosiähky, enkä ole löytänyt mieleisiä kankaita Veetin vaatteisiin. Mietin sitten, että mitä voisin tehdä, että paidat eivät olisi kuitenkaan tylsän yksivärisiä vaan niissä olisi jokin juju. Tämä ensimmäinen paita sai inspiraation Metsolan cut-mallistosta, joissa on yhdistelty hauskasti useaa yksiväristä kangasta.






 Toiseen paitaan piirsin kangastussilla Ninjago-hahmon. Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, koska suunnittelemani taktiikka kuvansiirtoon ei toiminutkaan. Luin Nuutikki-blogista, että tulostamalla ensin kuvan ja kovalla lämmöllä ja höyryllä silittämällä sen saisi hieman tarttumaan paitaan, mutta eipä tarttunut. Ei sitten yhtään, vaikka yritin jo epätoivoisesti kastella kuvaa ja sitten silittää.


Jouduin turvautumaan ikkunan läpi piirtämiseen, joka ei myöskään oikein onnistunut, koska kangas oli liian tumma, eikä kuva meinannut näkyä läpi. Tein sitten jonkin verran haihtuvalla tussilla apuviivoja ja piirsin kuvan niiden avulla mallia alkuperäisestä kuvasta katsoen. Tussi olisi saanut olla joissakin kohdissa ohuempikin, mutta Kärkkäisellä ei ollut saatavilla kuin tätä paksuutta.


Pääasia, että Veetille kelpaa ja tästä tulikin lempipaita, mitä pitäisi saada pitää myös helteellä. Ihan kiva tämmöinen ääriviivakuva semmoisen kaupan värikkään printin sijasta. Housut olen myös tehnyt Veetille keväällä. Taisivat olla Ottobren Knicker bockerit, jos oikein muistan. Hassun pitkä malli, ilmeisesti tarkoituksella. Veetillä on pitkät jalat ja nämä taisivat olla kokoa 122cm ja yltävät melkein nilkkaan. No menevätpä sitten ensi kesänäkin, kun tänä vuonna ei kamalasti ehditty pitää.


tiistai 25. elokuuta 2015

Minilomalla Suomessa

Viime viikko oli miehen toiseksi viimeinen lomaviikko ja päätettiin tehdä joku pienenpieni kesälomareissu. Lasten serkun synttärit olivat lauantaina, joten helpoin oli yhdistää nuo juhlat ja reissu samaan syssyyn, niin ei tarvisi montaa kertaa ajella pitkin Suomena. Ensin mietittiin Tamperetta, mutta oltiin sen verran laiskoja istumaan autossa, että määränpääksi valikoitui Tuurin kyläkauppa Muumipuistoineen sekä Ähtärin eläintarha.



Matkaan lähdettiin torstaina aamutoimien jälkeen ja oltiin yhden maissa Keskisellä. Mentiin suoraan syömään ja lähdettiin kiertelemään kauppaa. Mitään sen kummempia ostoksia ei ollut tarkoitus tehdä. Lapsille ostin Name itin yöpuvut, kun yhteensä hinnaksi tuli kymmenen euroa :) Lapset jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka Aava ei nukahtanutkaan suunnitellusti autoon päikkäreille. Onneksi kaupan sisällä oli pieni sisäleikkialue, jossa sai purkaa pahimmat höyryt.



Keskiselle oli myös rakenteilla semmoinen Hoplop-tyylinen leikkipaikka, joka näkyy tuossa alla olevan pelikuvan taustalla. Kokoa oli ihan kiitettävästi ja ilmainen kai se tulee olemaan. Ihan hauska houkutin saada lapset mukaan kauppaan. Tuon valmistuvan leikkipaikan vieressä oli vanhoja kolikkopelejä parisenkymmentä ja niillä kaikilla sai pelata ilmaiseksi. Pakko myöntää, että tämä tyttö taisi vähän innostua noista ja nyt tekisi mieli ottaa miehen kanssa pleikkarilla joku kunnon ralliturnaus, jos vain löytyisi joku vanha rallipeli laatikoista.


Harmillisesti Veetillä ei autopeleissä yltänyt jalat maahan, mutta lentopelejä pystyi pelaamaan, kun ei tarvinut käyttää kaasupoljinta jalalla :)



Ostosten jälkeen mentiin kaupan vieressä olevaan Muumipuistoon, mikä oli ihan kiva ilmainen leikkipuisto Muumiteemalla. Hyvin on suunniteltu tuo, että on joku kiva juttu lapsille mitä odottaa ja minkä avulla saa lapset jaksamaan kaupassa. Meillä puisto toimi ainakin houkuttimena ja palkintona siitä, että jaksoi olla ensin kaupassa meidän kanssa.





Koko päivä saatiin kulumaan tuolla Keskisellä ja lähdettiin puoli kuuden maissa ajelemaan Ähtäriin hotelli Mesikämmentä kohti. Alunperin mietittiin, että yövytään Tuurissa, mutta hotellissa ei ollut vapaita huoneita, niin otettiin se huone sitten Ähtäristä. Ja toisaalta ihan kätevä niin, koska päästiin sitten heti aamulla sinne eläintarhaan sen auettua.


Hotelli oli aika hauskasti rakennettu kallion sisään, mikä näkyi hotellin käytävillä kiviseininä. Ihan hieno hotelli, ehkä olisi voitu vähän päivittää enemmän nykyaikaan ja pitää ympäristö siistimpänä. Itse pidin myös outona sitä, että vain toisella puolella sänkyä oli yöpöytä.


Hotelli oli todella hienolla paikalla ihan järven rannalla ja kävimmekin tutustumassa maisemiin vielä samana iltana.





Myös säät suosivat kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja vielä illallakin tarkeni kesävaatteilla. Miehen loma on kyllä ollut niin hyvään aikaan säiden puolesta!


Nukkumaanmeno oli taas yhtä mielenkiintoista kun sen voi vaan kuvitella olevan, kun Aava pitää nukuttaa samaan huoneeseen meidän muiden kanssa. Olisi kuvitellut, että uni olisi tullut nopsaa kun ne päikkäritkin jäi välistä, mutta tunti meni, ennen kuin saatiin Aava nukahtamaan.



Ähtärin eläintarha aukesi kympiltä ja oltiin heti valmiina kiertelemään. Veeti toimi kartturina :)



Kolme tuntia kierrettiin ja käytiin katsomassa kaikki eläimet. Ilma oli lämmin, mutta kuitenkin sopivasti hieman tuulinen, että ei ollut tukalan kuuma. Eläimetkin olivat näkyvillä eivätkä nukkumassa ja melkein kaikki esillä olleet lajit nähtiinkin.




Matkaa tuolle kierrokselle tuli kolme kilometriä, mikä on ihan sopivasti. Liput maksoivat meiltä vanhemmilta ja Veetiltä kympin naama ja Aava pääsi vielä ilmaiseksi. Noin puolessa välissä reittiä oli kahvila ja jätskikioski, mitkä olivat kiinni. Jotenkin olisi luullut niiden olevan auki niin kauan kuin myös eläintarha on auki. Jos olisi hoksannut niin olisi kannattanut ottaa esimerkiksi makkaraa mukaan, sillä reitin varrella oli makkaranpaistopaikkoja laavusta kaasugrilliin!




Eläintarhasta päästyämme käytiin vielä syömässä lounas Mesikämmenessä. Hyvää palvelua, kun lapsista ei tarvinut maksaa mitään kun vanhemmat söivät lounaan. Ruuan jälkeen jatkettiinkin matkaa Jyväskylään, missä oltiin yön yli ja juhlittiin synttärit samalla. Lauantaina ajeltiin kotiin siten, että lapset laittoivat yöunille autoon. Tuo olikin ihan hyvä ratkaisu, niin ei tarvinut kuunnella riitelyä autossa, vaan oli oikeinkin rauhallista :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...