| NauravaNappi: syyskuuta 2015

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syötävän suloinen

On se vaan vekkuli otus tuo ihmislapsi. Vasta alle neljä kuukautta vanha ja osaa jo hurmata kaikki ympärillään olijat. Katsoo silmiin ja juttelee kovasti. Nauraa heläyttää hassuille tempuille ja omalle peilikuvalleen. Väläyttää aurinkoisen hymyn, kun joku hieman huomioi ja jututtaa. Ei juurikaan kiukuttele vaan on itse aurinko suurimman osan ajasta.

Unien jälkeen ihmettelee hetken ja venyttelee syvään. Sen jälkeen ilahdutaan siitä, että äiti on siinä vieressä tai hakemassa vaunuista pois. Yöllä protestoi jos yrittää laittaa hetkeksi omaan sänkyyn nukkumaan. Pyörii ja kierii ja puhisee eikä rauhoitu. Kunnes nostat takaisin oman peittosi alle ja kaikki ylimääräinen liike loppuu saman tien ja rauhoittuu siihen kainaloon, kunnes tasainen tuhina paljastaa unen vieneen voiton.


On syötävän suloinen, eikä äiti saa tarpeekseen noiden kauniiden kasvojen tuijottamisesta. Pieni suppusuu ja isot, siniset silmät. Hassu tukka, jossa on isiltä peritty ei niin ihana pyörre otsassa. Hiukset vielä hieman punertavat. Punapigmentti on periytynyt minun puolelta. Tosin ainoa kenellä tiedän punaista hiuksissa tai parrassa olevan on vaarini veli. Sieltä kai se tulee. Poskissa hymykuopat, kuten molemmilla vanhemmista.


Vasta kolme kuukautta ja osaa jo kääntyä hienosti selältä mahalleen sekä kannatella itseään käsien varassa. Kovasti muka jo leikkiikin leluilla eli pitää käsissään ja vie suuhun tutkittavaksi. Seuraa onnellisena sisarustensa leikkejä ja välillä nauraa ääneen, ihan vaan sille, että ne sisarukset ovat niin hassuja touhottaessaan.


On se vaan niin ihana, tuo meidän pieni vauva! <3

tiistai 29. syyskuuta 2015

Puikoilta pudonnut pilvi

Neuloosi sen kuin jatkuu. Nyt olen tehnyt useamman pipon, vaikka periaatteessa ei olisi tarvettakaan. Ehkä laitan osan myyntiin jos ei löydy käyttäjää kotoa. Pipo on vain niin mukava neule, kun sen saa valmiiksi illassa, parissa. Hamstrasin kesällä Kärkkäiseltä Dropsin alelankoja ja niistä syntyi tämä ihana "pilvi"pipo vai miksipä tuota kutsuisi. Tummin violetti on Novitan Milla akryylilankaa ja kaksi ylintä väriä Dropsin Limaa. Silmukoita tuossa resorissa on muistaakseni 68 ja kuvio-osuudessa on 72, koska kuvio on kahdeksalla jaollinen. Puikot ovat neloset. Mulla on tosi löysä käsiala, joten tästä tuli näillä silmukoilla hyvä Aavalle.


Näillä silmukoilla tuli sopiva Aavan 49cm päähän. Hieman voisi olla lyhyempikin, vaikka eihän tuo pussitus mitään haittaa. Olisiko jollakin vinkata jotain siistiä kavennusta pipoon? Aika usein tulee kavenneltua summassa, eikä se oo niin siistin näköinen. Saisi olla semmoinen suhteellisen huomaamaton kavennus.

Mulle pipon teko on aina tosi arpapeliä. Novitan ohjeilla sukat onnistuvat hyvin, mutta jos teen pipon heidän ohjeidensa silmukkamäärällä, saan aina itselle liian ison pipon riippumatta siitä, minkä piti olla alkuperäinen koko! En ymmärrä miten se on mahdollista :)

Mut tässä tää nyt on, koeajettuna ja silleen! Aika söpönen vai mitä? 




sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Vinkki kenkien puhdistukseen

Pesin tuossa joku aika sitten lasten kesäkenkiä varastoon, että saadaan mahtumaan syys- ja talvikamppeet eteiseen. Aavan kangastennareiden muoviosat olivat saaneet ylleen ihanan ikilikakerroksen, joka ei lähtenyt pois edes pesukoneessa.


Kokeilin aluksi hammastahnaa, jonka kuulin auttavan tämmöisiin värjääntymiin. Se ei auttanut, joten otin huvikseni kokeiluun valkoisen Vanishin. Siinä on ilmeisesti se valkaiseva aine, joka tehosi noihin muoviosiin ja sen sekä hammarharjan avulla hankaamalla kengistä sai huomattavasti siistimmän näköiset ja kehtaa säästää seuraavalle tai pistää kiertoonkin. Tuommoiset pinttyneet kengät puolestaan olisin nakannut varmaan jo roskiin. Toimi hyvin myös kumisaappaiden puhdistukseen!


perjantai 25. syyskuuta 2015

Perjantaina

Sain tänään siivottua loppuun ja onhan se ihana, että on edes muutaman minuutin siistiä! Koska siivoaminen ei koskaan ole kuulunut lempipuuhiini, jaan sen yleensä kahteen osaan. Torstaisin pesen vessat ja pyyhin peilit ja muutenkin järkkäilen. Perjantaina sitten imuroin ja pyyhin pölyt ja pesen lattiat tarvittaessa. Tällä kertaa imuroin kuitenkin poikkeuksellisesti jo eilen kun Viia nukahti nätisti liinan kyytiin. Tälle päivälle jäi siis pölyjen pyyhintä ja tavaroiden paikoilleen raivaus. Siis niiden, jotka eilisen raivauksen jäljiltä eivät olleet enää paikoillaan. Eiköhän se lapsiperheessä ole niin, että niitä tavaroita on jatkuvasti jossain väärässä paikassa ja niiden roijaaminen paikoilleen on loputon suo, jos siihen lähtee.


Puhtaan ja siistin kodin kunniaksi innostuin kaivamaan kameran jalustan esille ja ottamaan pari kuvaa. Kyllähän sitä jalustan kanssa on helppoa kuvata kotia, jossa tavarat pysyvät paikoillaan. Liikkuvien lasten kuvaaminen hämärässä syyspäivässä onkin sitten ihan toinen juttu, kun ei voi pistää pitkää valotusaikaa kameraan.


Milloinhan sitä saisi aikaiseksi käydä teettämässä Aavan yksivuotiskuvat, kun tyttö on täyttänyt jo kaksi välissä? Tai oikeastaan miten sitä osaisi päättää, että mitä kuvista teettäisi :)


Jos saisin lottovoiton, hävittäisin tuosta tauluhyllyjen alta nuo malmit ja ostaisin siihen Madamoiselle-keinutuolin ja ehkä jonkun pienen ja kauniin hyllyn viereen laskusijaksi. Unelmien tuoli, jota koskaan tuskin tulen hintalapun vuoksi ostamaan. Toinen vaihtoehto olisi löytää entisöijä, joka pistäisi kuntoon miehen ukin tekemän kiikkutuolin, joka on meillä terasilla tällä hetkellä. Siitä on jalka rikki ja se kaipaisi uutta maalipintaa. Muodoltaan kuitenkin todella kaunis tuoli. Harmi kun se on mennyt huonoon kuntoon, eikä sille ole ollut aiemmissa asunnoissa tilaa sisällä.


Tänään käytiin katsomassa paikallisessa rautakaupassa takan rappauksia, sillä meiltä vaihtuu nuo laatat takasta pois. Laatat ovat erisävyisiä ja pitää joka tapauksessa poistaa niin vaihdetaan tuohon samalla sellainen hiertopinta, koska nuo laatat ovat jo kaksi kertaa haljenneet luukun vierestä. Nyt sitten yritän päättää, että haluanko pienen pätkän valkoista mosaiikkilaattaa tuohon luukun viereen via laitetaanko pelkkä pinnoite.



Kävin Viian kanssa eilen Kärkkäisellä alkaneilla sikapäivillä ja ostin eteiseen tuon talolyhdyn. Vinkkinä muuten lyhdyistä tykkääville, että siellä oli todella halpoja lyhtyjä! Semmoiset isotkin maksoivat jotain kympin luokkaa ja pieniä sai vitosella. Ei siis noita talon mallisia vaan tavallisia suorakaiteita.


Tänään Veetinkin piti päästä possumunkille, joten käytiin sitten takankatselureissulla koko perheen voimin juomassa ne euron sikapäiväkahvit. Löysin Veetin huoneeseen uuden lampun, kun edellisessä paperivalaisimessa on jo reikiä ja fuksia kukan kuva ei oikein istunut Veetin huoneeseen ;)

 Olohuoneen telkkarin päälle olen vähän haaveillut parista julisteesta, mutta en ole vielä löytänyt mieleisiä tai osannut päättää. Jos teillä on telkkarin päällä kuvia, olisi kiva nähdä joten laittakaapa linkki blogipostaukseen, jossa ne näkyvät!



Tänään on Facebookissa kankaiden yö, eli isolla määrällä kangaskauppoja on hurjia tarjouksia pitkin yön, joten nyt pitää lähteä päivystämään niitä joten hauskat perjantai-illan jatkot! :)

torstai 24. syyskuuta 2015

Tyttöjen vk- ja talvivarustusta

Niinpä se tuli syksy mahtavan ja lämpimän kesän jälkeen vai menikohän se ihan niin. Koko kesä tuntui syksyltä kun oli niin kylmää ja kosteaa. Olen nyt tullannut meidän vk- ja talvikamppeita, että näkisin mitä vielä puuttuu. Kaapeista löytyi onneksi jotain jo valmiinakin, että kaikkia ei tarvitse ostaa.

Välikauteen meillä on henkkamaukan takki viime keväältä ja siihen myös viimekeväiset Kappahlin (edelleen ihan parhaat!) housut. Kevääksi pitänee ostaa jo pari numeroa tai paria isommat, mutta nuo 92cm menee vielä juuri ja juuri tämän syksyn. Haalariksi ostin käytetyn Popin kuorihaalarin fleecevuorella. Menee sitten pikkupakkasillakin ennen kuin siirrytään toppahaalariin. Vanha Popin windfleece mahtunee vielä syksyn ja talveksi ompelen tytöille merinovillahaalarit välikerrokseksi. Villakin lähti eilen tilaukseen :)


Kengäksi tilasin Reiman Wetterit Lekmerin alesta. Noiden lisäksi on sitten tavalliset kumpparit ja Kamikin loskarit. Merkki oli itselle aivan uusi ja olin niitä juuri Kärkkäisellä hypistellyt, kun sattuivat tulemaan sikatarjoukseen. Paketissa luvattiin, että kestäisivät kovemmillakin pakkasilla. Onko kenelläkään kokemusta? Olivat kuitenkin saman hintaiset kuin Reiman tavalliset vuorisaappaat.

Talveksi Aavalle on hommattu vain nuo Anguluksen nahkakengät. Nuo saa mennä kovemmilla pakkasilla ja parempina kenkinä samalla. Noissa kun on lämmin karvavuori sisällä. Sitten jos nuo loskarit olis semmoiset, että tarkenis pakkasellakin, niin ei kai sitä paljon muita kenkiä tarttiskaan! Kuomat voin ostaa vielä, jos tulee edullisesti vastaan.



Parempana syystakkina meillä on tällä hetkellä tuo itse ompelemani raitatakki, josta sovituskuvia täällä. Himoitsin persikan väristä MR:n picoa, mutta en löytänyt sopuhinnalla käytettyä, enkä maksa käytetystä vaatteesta lähes samaa kuin uudesta, joten se jäi haaveeksi. Pipo Papun, lapaset henkkamaukalta ja flamingohuivi Prisman naistenosastolta ja vaatisi hieman lyhentämistä.


Sitten päästään niihin talvivarusteisiin!


Tällä hetkellä meiltä puuttuu vielä talvivaatteista toppatakki ja housut, koska tuo sininen hennesin takki on semmoinen ohut, kauppakäyttöön sopiva. Ei siis mene pihatakkina ja pakko olla kuitenkin toinenkin puku jos toinen kastuu tai pitää pestä välissä. Haalarina on Molo Kidsin rainbow-haalari koossa 98cm. Tämän ostin alesta jo viime talvena. Muutamia Reiman hanskoja löytyi kaapista sekä Paccasen nahkakinttaat menevät varmaan vielä tämän talven. Ajattelin hommata jostain Jonathanin toppahanskat, kun niitä olen kuullut kehuttavan? Hintakaan ei ole paha, mutta harmi kun niitä ei saa täältä mistään ostettua...


Tämä sininen on tosiaan hennesin kolmenkympin takki ja ajaa hyvin asiansa kauppatakkina. Todella pientä mitoitusta tämä, kun Aavalla on koko 104cm ja olisi melkein voinut olla jopa isompi. Ei ainakaan kovin pyöreälle lapselle sopiva malli! Huivi on itse ompelemani Ek:n palalaarista löydetystä, kauniista neuloksesta.


Pähkäilin pitkään vaaleanpunaisen ja sinisen välillä, mutta päädyin kuitenkin siniseen ja asustan sitten vaikka vaaleanpunaisella :)



Onko kellään teillä lukijoista tämän värisenä tätä rainbow haalaria? Olisi kiva nähdä, miten olette asustaneet tämän? Viime vuoden violetti setti sopii tuon violetin raidan kanssa, mutta olisi kiva hommata useammat asusteet. Tuo kirjavuus vaan tuottaa vähän päänvaivaa, että mitä tähän yhdistäisi :) Fredriksonin mustavalkoinen tupsulakki on viime vuonna Kärkkäiseltä alesta ostettu.


Viiallekin olen löytänyt vaatteita syksyyn ja talveen. Odotusaikana ostin jo syksyksi Name it:n windfleecen koossa 62/68, mutta tuossa on niin pieni niska-haaramitta, että jouduin ostamaan popin isomman fleecen tilalle. Ei onnistu enää varmaan repussa kantaa tuo päällä, kun se haara kinnaa niin kovasti. Eli sanoisin, että aika lyhyt tuo niskahaara verrattuna hihoihin ja lahkeisiin, joissa riittää vielä hyvin mittaa! Kevättalvella menee varmaan Veetin äitiyspakkauksen villahaalari ja nyt tosiaan ompelen pienemmän merinovillaisen alkutalveksi.

Äitiyspakkauksen tossut ja tumput saatiin ystävältä ja vaaleanpunainen pipo on Aavalle ostettu viime talveksi, mutta oli jo pieni. "Uggit" on Prisman alesta muistaakseni vitosen luokaa ja Molo Kidsin töppöset myös alesta ostettu. Kevääksi ostin toiselta kaverilta Stonzin kengät, kun Viia varmaan viihtyy jo maassa siinä vaiheessa. Tuo violetin/fuksian värinen pipo on Popin merinovillainen, jonka ostin yhdessä merinovillaisten sukkiksien kanssa Oulun reissullani tässä loppukesästä.


Paras löytö on kuitenkin ollut tuo Ticketin 68cm (vastaa varmaan n.74cm) haalari, jonka löysin paikalliselta kirpulta hintaan 18e. Onpahan varalta haalari, jos käydään vaikka makkaranpaistoretkillä, missä pitää olla repussa. Rattaisiinhan harvoin tarvii ihan toppahaalaria puskea, kun on kunnon lämpöpussit :) Toivon, että tämä menisi alkutalven tuonne joulun ja tammikuun tienoille.




Lopputalveksi ostin kaverilta Molo kidsin pinkin Pyxiksen koossa 80cm. Veeti ja Aava eivät ole juurikaan tarvineet teknisiä haalareita ekana vuonna, koska ovat olleet niin pieniä vielä talvella. Viia on kuitenkin jo joulun aikaan sen ikäinen, että saa alkaa istua rattaissa ja silloin olisi kiva, että haalari kestää kosteuttakin, eikä kastu pienestä räntäsateesta.


Turhin ostos on varmasti tämä Zaran vaalea toppatakki, jonka ostin kirpparilta vitosella. En tiedä tuleeko tämmöistä käytettyä, mutta onhan tämä nyt vaan tosi söpö ja hintakaan ei päätä huimannut! Ostelen ulkovaatteita yleensä pitkin vuotta siitäkin syystä, että kaikkea ei ole varaa ostaa kerrallaan, enkä viitsi myöskään kaikkia ostaa todellakaan uutena, täyteen hintaan. Näin kirppareilta ja alennuksista ostaen saa yhden haalarin hinnalla melko paljon enemmän tavaraa.


Nyt siten enää Aavalle jostain toppatakki kokoa 98cm niin alkaa talvikamppeet olemaan kasassa! Tänään kävin nimittäin ostamassa Kappahlista toppahousut, kun sopivasti oli -25% ale kaikista housuista.

Joko teidän välikausi- ja talvivaatteet alkavat olla kasassa vai marssitteko ensimmäisen lumen tultua kauppaan ostamaan tarvittavat?



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Keskiviikon synkät

Tänään on kuolleiden lasten muistopäivä. En luultavasti itsekään tietäisi tuota asiaa, ellei tuttavapiirissäni olisi useampaakin lapsensa menettänyttä ihmistä. Aamupäivän ensimmäiset itkut sain lukemalla todella kauniin runon aiheesta ystävän Facebook-seinällä. Runo pisti miettimään sitä, kuinka onnekas olen ollut ja kuinka epäreilu maailma välillä on.

Viimeisimmän raskauden aikana suurin pelko oli se, että neuvolassa kuulisin sanat: "täältä ei valitettavasti löydy enää sydänääniä". Veetin raskausaikana en osannut murehtia oikeastaan mistään. Eniten mietitytti se, kumpaa sukupuolta vauva olisi. Aavan aikana pelkäsin jonkin verran esimerkiksi keskenmenoa, mutta en osannut vielä kuitenkaan murehtia kummemmin kohtukuolemaa. Viian aikana puolestaan pelkäsin, että vauvalle kävisi jotain mahassa. Jostain syystä kuvittelin, että en voisi olla niin onnellinen, että saisin synnyttää kolme tervettä ja elävää lasta.

Onneksi olin väärässä. Varsinkin vauvan yliaikaisuus aiheutti henkisiä paineita, koska tiesin, että on mahdollista, että vauvalle tapahtuu mahassa vielä jotain ja mikä olisi voitu estää, jos vauva olisi syntynyt aiemmin. Olin helpottunut kun sain päätöksen käynnistyksestä eikä tarvinut odottaa täyteen sitä 42:ta viikkoa. En usko, että näitä asioita osaisi niin kovasti pelätä, jos kukaan lähipiirissä ei ole mitään vastaavaa kokenut.


Yksi tämän syksyn vaikuttavimpia kirjoja tulee varmasti olemaan valokuvaaja Kaisu Joupin Tyhjä syli, jossa haastatellaan kohtukuoleman läpi käyneitä naisia. En ole tuota kirjaa vielä käsiini saanut, enkä tiedä voisinko sitä lukeakaan, koska se on varmasti erittäin ahdistava. Toisaalta on varmaan hyvä, että näistä asioista puhutaan avoimemmin nykyään, jotta saman läpikäyneet löytävät toisistaan vertaistukea, jonka tuollaisen kriisin läpikäyneenä voisi kuvitella olevan todella tärkeää. En voi sanoa tietäväni miltä se tuntuu, kun menettää jotain noin rakasta, jota on melkein vuoden kantanut sisällään ja tuntenut potkut ja miettinyt, millainen vauva on. En voi sanoa, että tiedän miltä tuntuisi menettää lapsi myöhemmässä vaiheessa. Sen voin sanoa, että nuo asiat läpikäyneet ja niistä selvinneet ovat uskomattoman vahvoja ihmisiä. Mikä voisi elämässä olla kamalampaa kuin haudata oma lapsensa?

Eikä se murehtiminen siihen lopu, kun vauva parkaisee ensimmäistä kertaa synnytyssalissa. Sen jälkeen pitää alkaa pelätä sitä, että vauva ei kuole nukkuessaan. Edelleen, kahden lapsen jälkeen pitää käydä tarkistamassa, että hengittääkö vauva jos unet kestävät liian pitkään. Ja myös nuo isommat osaavat aiheuttaa murheita. Tiedättekö sen hetken, kun käännät selkäsi ja jostain kuuluu joku iso kolahdus ja se muutaman sekunnin hiljaisuus sen jälkeen, ennen kuin kuuluu itku. Mitä jos sitä itkua ei tulekaan ja miksi on liian hiljaista? Ja sen jälkeen tulevaa helpotusta siitä, että se itku kuuluu ja kaikki on kuitenkin hyvin.


Syötin äsken Viiaa meidän sängyllä ja mietin sitä, kuinka onnekas olen. Minulla on vieressä tuo maailman ihanin tuhisija, joka painautuu yöllä ihan ihoon kiinni ja nukkuu tyytyväisenä siinä minun vartalon lämmössä. Tuhisijan lisäksi on nuo kaksi muuta touhottajaa, jotka osaavat repiä äidin hermot riekaleiksi, mutta he ovat tehneet minusta äidin. Ilman heitä olisin vain minä. Aina kun lapset saavat pinnan katkeamaan, pitäisi ehkä miettiä, että millaista olisi jos en olisi ollutkaan niin onnekas. Mitä silloin olisi, muuta kuin tyhjä syli?

Julkaisen tekstin ja kurkkaan vielä kerran makuuhuoneeseen, että peitto kohoilee vauvan hengityksen tahtiin ja huokaisen helpotuksesta.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pitsiä, pitsiä ja vielä kerran pitsiä!

Kyselin Facebooki puolella pyörineessä pipoarvonnassa, että minkälaisia pipoja haluaisitte ostaa. Sana pitsi mainittiin useaan kertaan ja se taitaakin olla tällä hetkellä muutenkin jossain määrin in. Sarjatyönä ompelin myyntiin tämmöisen pitsipiposetin ja nämä ovatkin jo myynnissä Nauravanappi-facebook-sivulla. Mikäli kuitenkin haluat ostaa jonkin näistä niin huikkaahan kommenttilootaan! Jos omaa väriä ei löydy sopivankokoisena, niin tilauksesta voin tehdä!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Aamupala, iltapala ja välipala: smoothie!

Mun on aina välillä vaikea keksiä lapsille aamupalaa, välipalaa tai iltapalaa. Mieluiten lapset söisivät muroja ja jugurttia, mutta kiva olisi antaa jotain vähän terveellisempää eikä puurokaan nappaa, jos sit syödään joka päivä. Helpoksi ratkaisuksi ovat meillä nousseet erilaiset smoothiet, jotka on nopea tehdä ja helppo juoda. Meillä on käytössä tupperin Samba-mukit, joissa saa pillin kannesta läpi, joten niistä on kiva ja siisti juoda smoothieta. Tai jos sanoo lapsille kyseessä olevan pirtelö, niin se menee vielä paremmin alas, kun ilmeisesti lapset kuvittelevat siinä olevan silloin jäätelöä!


Tässä yksi esimerkkismoothie:

loraus maitoa
500g rahkaa
kourallinen punaviinimarjoja pakasteesta
banaani
omena
kaurahiutaleita
hieman vaniljasokeria (myös hunaja on hyvä makeuttaja, jos semmoista tarvii)

Nämä vaan sauvasekoittimella tai blenderillä sekaisin niin on muutaman minuutin välipala valmis! Käytännössähän tuohon voi puskea mitä vaan ja tykkään nakata pakastimesta jotain jäisiä marjoja niin niistä tulee se kylmyys ja se tunne, että mukana olisi jäätelöä. Esimerkiksi mustikka-banaanipirtelö toimii myös hyvin.


Syödäänkö teillä smoothieita? Laittakaapas kehiin teidän lempparireseptit niin saadaan vähän vaihtelua noihin kun oma mielikuvitus meinaa loppua välistä kesken :)

perjantai 18. syyskuuta 2015

What does the fox say??

No nämä ketut eivät ainakaan puhua pukahda mitään, koska harvemmin neuleet puhuvat. Korkeintaan puhuttelevat :) Autoin ystävää hädässä, joka halusi tämmöiset ketut antaa lahjaksi eteenpäin suvun tuoreelle vauvalle. Ohje löytyy täältä . Aika suloiset näistä tuli!


Lapasten lisäksi tein kesällä pari pipoa omille lapsille talveen. Aavalle tein Dropsin Nepalista palmikkopipon, joka on ehkä hitusen liian suuri. Ehkä laitan siihen vuoren, niin se vähän pienentää pipoa. Aluksi ajattelin tätä syksypipoksi, mutta Aavan välikausihaalari on samanvärinen, niin haluaisin siihen mieluummin toisen värisen pipon sitten kaveriksi.



Kärkkäisellä oli pari kuukautta sitten hyvässä tarjouksessa poistuvia Dropsin lankoja ja sieltä ostin muutamia keriä merinolankoja jemmaan. Harmaasta merinosta tein Veetille ihanan pehmeän tupsupipon, joka menee kyllä joustavuutensa ansiosta myös mulle päähän. Tähänkin voisi kyllä laittaa vuoren, mutta jotenkin ahdistaa jo ajatus siitä urakasta! Voisiko sen vuoren ommella tuohon koneella vai miten te ruukaatte sen kiinnittää helpoiten?


torstai 17. syyskuuta 2015

Pikkupupusia pikkuisille

Ystävä sai kesällä neljännen tyttönsä ja halusin muistaa uutta tulokasta jollain pienellä lahjalla. Innostuin tästä Life with Mari-blogin virkatusta unipupusta nähtyäni kaverini tehneen sen ja se pääsikin kokeiluun heti, koska oli sopiva lahja tyttövauvalle. Ohje oli selkeä ja pupu valmistui nopeasti. Lankana oli jokin puuvillabambulanka, jonka nimeä en enää tähän hätään muista. Lisäksi pakettiin pääsi myös aiemmin blogissa esittelemäni *klik* myssy ja villasukat. Viian päällä otin niistä sovituskuvat, ja olivat meidän neidille jo hieman naftit, mutta lahjan saajalle ilmeisen passelit, kun tänään sain niistä sovituskuvan :)




Samanlaisen rätin virkkasin myös kummitytölleni ristiäislahjaksi. Vanhemmat olivat toivoneet Peltoreita, mutta halusin laittaa lahjaan mukaan myös jotain itse tehtyä ja niin tein toisen pupun hieman tummemmissa väreissä. Lanka oli samaa kuin toisessakin pupussa.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...