| NauravaNappi: Pahin virhe on oletus

torstai 12. toukokuuta 2016

Pahin virhe on oletus

Tiedättekö, en ole vielä kolmen lapsenkaan jälkeen oppinut olla olettamatta asioita, jotka koskevat lasten käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Koska lasten kanssahan asiat eivät koskaan mene niin kuin olisi olettanut ja ainakin allekirjoittaneelle se tuo usein harmaita hiuksia. Tiedättehän nämä olettamukset esimerkiksi kellojen käännöstä, että "nyt ne lapset nukkuu ainakin tunnin pidempään kun kelloja on siirretty" tai "tänään ne meni kaksi tuntia myöhemmin nukkumaan, varmasti heräävätkin sitten myöhemmin". Näitä olettamuksia on varmasti lukemattomia, mutta yhteistä niissä on se, että ne eivät yleensä toteudu. Huomattavasti helpommalla ja vähemmällä vitutuksen määrällä pääsisi, jos ei koskaan olettaisi mitään.

Rattaita lykkimässä. Josko se nukahtaisi uudelleen? Tai sitten ei...
Itsellä kiehahti (ensimmäisen kerran) tänään, kun oletin, että saan edes imuroitua rauhassa ja isommat lapset leikkivät sillä aikaa pihalla ja Viia nukkuu. No, ei mennyt ihan niin. Aava tykkää yleensä leikkiä ulkona ja istuu helposti tuntikausia hiekkalaatikolla. Paitsi silloin, kun yritän siivota. Viiden minuutin välein sai käydä aukomassa etuovea ja kysellä, että mitä nyt. Viia nukkuu etuterassilla, joten senkin takia etupihalla ei tarvisi silloin leikkiä, että Viia ei herää. Niinhän siinä sitten kävi, että molemmat isommista tulivat etuterassille hakemaan kypäriä ja meluamaan niin, että Viia heräsi. Tuolla sitten kaikkeen vittuuntuneena lykin kärryjä varttitunnin, että saisin Viian nukahtamaan uudestaan. Tuloksetta. Voin sanoa, että siinä vaiheessa kasvoi melkoinen elin otsaan! Loput talosta piti sitten imuroida kitisevä lapsi jalassa roikkuen.


Hyvän ärsytyksen saa itselleen myös sille, että olettaa järjestävänsä lapsille jotain kivaa. Vaikkapa makkaranpaistoretken tai pyöränostamisreissun. Molemmista on tosielämän kokemus. Ihan into piukeana odotat, että pääset kertomaan kivat uutiset ja lopputulos on se, että sulla on lattialla itkupotkuraivareita vetävä lapsi joka ei missään nimessä halua makkaraa paistamaan saatikka uutta pyörää, koska se on vääränlainen kuitenkin kun se ei ole vanha pyörä. Kaupassa ei suostuta edes kokeilemaan uutta pyörää, koska se on muka liian iso. Ja koska se ei ole samanlainen kuin vanha. Oletus oli tietenkin, että lapsi ilahtuisi siitä, että saa ensimmäisen uuden pyörän käytettyjen sijaan tai siitä, että pääsee makkaranpaistoretkelle, mitä on monta kertaa pyytänyt.


Oletus on yleensä myös se, että vauvat nukkuvat päivässä paljon. Sekin on kumottu meillä tyttöjen toimesta. Jossain vaiheessa Viia nukkui jopa pienen ajan niin, että molemmat unet saattoivat kestää hieman yli tunnin! Nyt on palattu taas vissiin näihin reilun puolen tunnin uniin. Tyhmänä myös edelleen kaikkien näiden kuukausien jälkeen päivittäin oletan, että jos aamu-unet jäävät lyhyiksi, on iltapäivän unet pidemmät. Siinä kun saat Viian jälkeen Aavan nukahtamaan, keität teen ja ennen kuin olet saanut sen juotua, kuuluu itkuhälyttimestä ääni. Voi aaargggh!


Miten se onkin niin vaikea luopua niistä olettamuksista lasten käytöstä koskien ja samalla helpottaa omaa elämää huomattavasti. Tai jos ei helpottaa, niin ainakin olisi vähemmän ärsytyksen aiheita! Kun tosielämä ei kohtaa oletusta, on minun ainakin välillä todella vaikeaa hyväksyä se ja päälle jää ärsyttävä ja vihainen olo. Tiedän, että se ei ole lapsen vika, että lapsi ei toimi niin kuin minä oletan, mutta en osaa kytkeä sitä oletusta tai siitä aiheutunutta ärsytystä ja pettymystä pois ihan heti. Siinä tilanteessa olen ihan kuuro kaikille järjen äänille, joita pääkopasta yrittää kuulua. Päälle menee joku semmoinen murjottava lapsi-vaihe ja pakko myöntää, että tuolloin alennun kyllä puheissani ja käytöksessä sinne lapsen tasolle.

Kyllä, meidän pienin osaa kiivetä mökissä pikkuiselle jakkaralle ja leikkiä kioskin myyjää! :D

Pahin on ehkä se, jos on ollut muutenkin huono päivä tai sitä edeltänyt vaikka huono yö ja koko päivän odottaa sitä hetkeä, että saa pienimmät yhtä aikaa nukkumaan. Että ehtisi vähän hengähtää päivän keskellä ilman, että kukaan on sylissä tai iholla. Silloin käy niin, että jompi kumpi ei nuku ollenkaan tai nukkuvat jotenkin ristiin ja se päivän ainoa hiljainen hetki jää saamatta. Sitten itku kurkussa yrittää lykkiä pihalla vauvaa uudelleen uneen, eikä se tietenkään silloin onnistu! Siellä sitten pääkopassa ääni lällättää, että "mitäs menis olettamaan liikoja!".

Kuulostaako edes hitusen verran tutulta vai olenko ainoa, joka olettaa liikoja?

Ps. Me ollaan viihdytty koko porukalla tosi hyvin pihalla. Oletin, että Viia syö kaiken maasta, mutta onneksi se olettamus myös petti, mutta positiivisesti! Tyttö on ihan liekeissä tuolla ulkona kun pääsee konttaamaan pitkin pihaa ja hiekkikselle ja leikkimökkiin ja... 

27 kommenttia:

  1. Mistä se johtuukin, että nuo oletukset niin monesti liittyy uniin, tai johonkin rauhassa tekemiseen.. Minä oletin viimeksi viime viikolla että ehdin päiväunien aikana sitä ja tätä ja tuota. Ne unet kestää kuitenkin sen pari tuntia. Tarkalleen. Vaan enpä oo loppuun asti vieläkään ehtinyt. Eniten ehkä ottaa kaaliin jos herättäjänä toimii joku naapureista, koska näin käy tosi usein kun on hyvä vauhti päällä.

    Pari viikkoa jaksan sinnitellä, sen jälkeen meille tulee aina marttyyri käymään, kun minä en ikinä ehdi ja aina kitistään jalassa ja koko ajan pitää jollekki kokata ja ja ja ;) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan siksi, että ne on semmoitsa harvinaista herkkua että sais joskus rauhassa tehdä tai ois hetken hiljaista :D Ja näemmä sillä unen määrällä ei ole väliä, kun siltikään ei ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi! Vaikka kyllä mää joskus voisin ottaa ne teidän kahden tunnin unet meidän puolen tunnin sijaan!

      Meilläkin se marttyyri joskus vierailee, vaikka iltaisin ehtisin ihan hyvin tehdä. Mutta kun tekis mieli tehdä päivällä eikä illalla :D Ja se pieni puoli tuntiakin pitää käyttää siivoukseen :/

      Poista
  2. Oi tää kuulostaa niin tutulle. Ihana että kirjoitit aiheesta. Tunnen itseni välistä niiiiiin huonoksi kun pinna napsahtaa huonon yön jälkeen kun on taas mennyt olettamaan että lapset leikkii kiltisti keskenään aamupalan jälkeen, että saa rauhassa juotua teen ja herättyä ja tyhjennettyä tiskarin ja laitettua vielä tiskitkin koneeseen. Ja sitten löytää itsensä rähjäämästä lapsille kun ei homma mennytkään niinkuin oletti ja saa kesken sen ensimmäisen kupillisen siivota puoli keittiön lattiaa, kantaa toisen kakalle kun tekee sittenkin vaippaansa kun ei malttanut istua aamulla potalla, siivota sen kestovaipan ja lapsen, sanoa tuhannen kerran esikoiselle ettei se saa nostaa pikkusiskoa/maata sen päällä/pitää kiinni/tms. Ah niin tuttua. Mutta kun... Se olettaminen on vähän kuin päivän suunnittelua ja vaikea on suunnitella mitään jos ei oleta. Vaan sit olettaa kuitenkin väärin ja sitten napsahtaa kun ei hommat suju. Onkohan tämä vain yhden sortin luonteenomaista? Siis tälläisen "haluan että hommat menee suunnitellusti, inhoa suunnitelmien muutoksia" -tyypin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mää oon semmonen ihminen, että semmoiset "isot" suunnitelmien muutokset ei omasta mielestä vaikuta muhun mitenkään kamalasti, mut sit tämmöset pienet saa ihan räjähdyksen partaalle! Ja sitten itteä hävettää kun on vajonnut sinne lapsen tasolle ja möykännyt ja mököttänyt :D

      Poista
  3. Jep, aikalailla tutulta kuulostaa... niin monta kertaa olen todennut itselleni et ei vaan pitäisi suunnitella yhtään mitään näiden kahden kanssa, hermo vaan menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai pitäskö alkaa tekeen semmonen worst case scenario, niin jos suoriutuis paremmin kuin se niin se ois aina yks voitto?!?

      Poista
  4. Olipa osuva teksti. Mulle kävi just nuin tänään siivouksen suhteen. :) onneksi poika 10.5kk nukkui iltapäivällä pitemmät unet niin sain siivottua. Se ärsyttää itseäkin kuinka vihaiseksi tuommoinen tapahtuma saa. Eihän ne lapset muista varoa nukkuvaa vauvaa ja ymmärrä miksi äitin pitää saada siivota rauhassa. :/ aattelin jo että palkkaan siivoojan ku se siivous tuntu niin isotöiseltä tänään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO sehän siinä just ärsyttävintä onkin, että sitä tyhmänä möykkää tuommoisista asioista lapsille, kun ei ne sitä (aina) tahalleen tee, mut kun ei vaan osaa hillitä itteään!

      Poista
  5. Meidän 5,5kk vauvalla on tapana nukkua neljät puolen tunnin päikkärit. Sitten kun nukkumaan suostutaan vain huutopotkuraivareiden ja paskahalvauksen kera, niin on hirmu mukavaa tehdä se 5 kertaa päivässä!!! Ennen heräiltiin vielä kesken unien masuvaivoihin. Tänään ja eilen neiti on suostunut nukkumaan ilman halvauksia ja olen hokenut hoosiannaa hiljaa mielessäni... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I feel you! Aava nukkui vauvana kahdet tommoset jossain vaiheessa :D Ja siihen puoleen tuntiinkin piti käydä kerran tai kahdesti lykkimässä vaunuissa uudelleen nukkumaan ja nukuttamiseenkin saattoi mennä 15-30min vaunujen lykkimistä. Siinä sai vain haaveilla rauhallisesta ajasta silloin kun vauva nukkuu!

      Poista
  6. Voi, kuulostaa niin tutulta :) alennun itsekin toisinaan kiukuttelemaan sinne 2-vuotiaan tasolle, vaikka pyhästi aina lupaan että ens kerralla en niin kuinkas taas käykään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kato ku ei ne kaksvuotiaatkaan pidä lupauksiaan :D

      Poista
  7. Sympatiaa täältä, unien suhteen tutulta kuulostaa. Ei paljon siivota tai tehdä muitakaan omia juttuja...
    Ihana on tuo teidän leikkmökki ja etenkin tuo ikkuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kioski-ikkuna" on ollut kyllä tsi suosittu ja se oli ensimmäisenä listassa kun mietittiin mimmoista mökkiä aiotaan rakennuttaa :)

      Poista
  8. Meillä kolmas nukkui vauvana 10min. päiväunia, muistan varmaan ikuisesti kuinka yritin järjestää yksin ristiäisiä niiden 10min.unien aikana ja silloin vielä halusin että juhlat on täydelliset. Neljännen jälkeen olen oppinut, ettei tarvi. Nim.huomenna 3-v synttärit ja kaikki tekemättä😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä ei kyllä ehdi muuta tehdä kuin käydä vessassa ja haaveilla siitä teekupista! Mää kyllä edelleen haluan niitä "täydellisiä juhlia", mutta kun itse tykkään siitä tekemisestä niin paljon, että en vois antaa muidenkaan niitä järkätä eikä luonto antais periksi ostaa kaupasta valmista ja teettää muilla :D

      Poista
  9. Kuulostaa niin tutulta, taas kerran! Pitäs alkaa olettamaan ihan päinvastoin: "En saa tänään kuitenkaan rauhallista päiväkahvihetkeä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää asennoiduin aamulla siihen, että tänään on kahdet puolen tunnin päikkärit, niin Viia on nukkunut ekoilla vajaan tunnin ja nyt jo 1h25min! Kerkesin juoda teen JA pelata Veetin kanssa lautapeliä sekä nyt syödä välipalan ja vielä kommentoida täällä. Vautsi!

      Poista
  10. Ihanan rehellinen teksti! Huomaan tuttuja juttuja jo nyt, vaikka meidän vauva on vasta kuusiviikkoinen. :D Järkkään täällä ristiäisiä huomiselle, ja oon huomannut että ei tosiaan mee hommat niinkuin oletan. :D Päivät ja vauvan unien määrä vaihtelee niin paljon, että isoin virhe on olettaa että tänään ehdin tehdä sen ja sen sillä välin kun vauva nukkuu, ei muuten varmaan nuku sit ollenkaan sinä päivänä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on aikaa sitten huomata tulevaisuudessa vaikka ja kuinka paljon niitä lisää :D Mut tuo on paha, kun pienet monesti nukkuu tosi pitkiäkin pätkiä ja sitten kun sen varaan laskee, niin tasan tarkkaan torkahtaa ehkä syliin hetkeksi :D

      Poista
  11. Hei! Olipas "ihanaa" lukea tällainen teksti. Olen jotenkin kuvitellut olevani suurinpiirtein ainoa maailmankaikkeudessa jota tämmöiset asiat kanssa ärsyttää. Siis etenkin nuo uniasiat. Meillä pienin on "jo" 2v mutta voi hitto kun se nukahtaminen niin illalla kuin päivälläkin on niin hiton vaikeaa. Pienempänä varsinkin nukutin kanssa sen 4 kertaa päivässä kun nukkui kerralla 30 min ja silleesti. Ja tosiaan kanssa vatkasin vaunujakin vielä välissä. Huoh. Jotenkin se nukuttaminen nyppii mua ihan hirveästi.

    Ja tuo että kun sitä alentuu sille lapsen tasolle ja tiuskii jne niin voi hitto kun se harmittaa itseä jälkeenpäin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kans risoo se nukuttaminen! Toisethan tekee sitä ihan mielellään, mutta mulla palaa hermo viidessä minsassa! Nyt oon yrittänyt opettaa illalla Viiaa yksin nukahtamaan ja muutamana iltana on jo jäänyt tyytyväisenä hereille sänkyyn ja nukahtanut sinne!

      Poista
  12. Tää teksti on niiiiiin totta!

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä ja näitä vaijettuja salaisuuksia äitiydestä!

    Mua kans risoo se ettei lapset nukahda, tai nuku sillon ku niiden pitäis. Päikkäreitä pienempi ei oo nukkunu varmaan vuoteen kun se vaikutti illalla nukahtamista, nyt sitten uhmaa sun muut miksi illalla ei halua nukkua vaan pitää itseään tahallaan hereillä ja se on tosi raastavaa!
    Samoin se tosiaan kun vauvan pitäisi nukkua päikkäreitä, eikä todellakaan nuku syystä tai toisesta silloin kun äiti olisi tauon tarpeessa.

    Sekin on tosi rasittavaa kun ollaan lähdössä johonkin kivaan juttuun ja lasten pitäisi itse pukeutua niin sitähän ei todellakaan tapahdu, eikä varsinkaan tämän uhmaisen kanssa :D

    Ja sitten nämä askarteluhetket kun omassa päässä on selkeä kuva lopputuloksesta, mutta lopunkaiken se on jotain ihan muuta, siksipä oonkin pitkälti luovuttanut suunnitellun askartelun suhteen ja lapset saa väkertää ihan omiaan:)

    Vauva - aikaa ei niin innokkaasti odotella, yövalvomisia, rintaraivareita ja sitä todennäköistä päikkäreiltä heräilyä :D, mutta aikansa kutakin.

    Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloin sulla oli muuten la? Oon saattanut ehkä kysyä jo mutta en nyt äkkiseltään muista :) Varmaan kuitenkin jo käsillä? Ja tuo askartelu, sen oli niin unohtanut! Ollaan joskus yhdessä valittu pinterestistä jotain helppoja askarteluja ja sitten muka aletaan toteuttamaan, niin lapset ei jaksa tehdä niitä valittuja vaan alkaa tekeen mitä sattuu. Ärsyttävää, jos ois vaikka joku synttärikortti tarkoitus tehdä mummulle, niin ei kiinnosta yhtään tehdä sitä mitä pitäs ja hoidossa kutienkin askartelevat kaikkea kivaa!

      Poista
    2. Sanoppa se, kun joku muu askertelee lasten kanssa kuin omat vanhemmat niin kyllä onnistuu :D

      l.a on elokuun lopussa, mutta kovasti vauvajutut pyörii mielessä kun maha kasvaa. onneksi saan olla kesän yhtenä kappaleena, eikä tarvi imettää, tai kuljettaa vauvaa mukana. muistan kuinka synnytyksen jälkeen kesti kauan ennen kuin palauduin, joten hieman kauhulla odotan tulevaa.

      Annu

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...