| NauravaNappi: Kesän muistot

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesän muistot

"Miltä kesä sun mielestä maistuu? Mikä on kesän kesäisin väri? Entäs tuoksu? Lempimuisto?" Näitä kyseli Dobermami alkuviikosta facebooksivullaan. Tuo teksti herätti heti valtavan muistoryöpyn ja päätin kirjoittaa siitä ihan kokonaisen postauksen.

Lapsuudessa kesät olivat pitkiä ja kuumia. Muistojen kesissä paistoi lähes aina aurinko. Ehkä joskus harvoin satoi vettä ja joutui olemaan sisällä. Muutoin luuhattiin pihalla kavereiden kanssa. Kesä maistui kirpeältä raparperiltä, jota saatiin meidän omasta penkistä ja dipattiin sokeriin. Kyllä, sokeriin! Ja se oli niin hyvää! Ensin ihanan makeaa ja sen perään niin kirpeää, että piti irvistää ja kastaa taas uudestaan sokeriin. Mun vaalea ihokin oli lapsuudessa papun värinen. Niin aurinkoista silloin oli. Ja tukka oli ihan valkoinen, niin kuin lumi. Iho ei palanut tai sitten en vain muista sitä.


Parhaissa muistoissa olen menossa äidin kanssa uimarannalle. Toisessa muistossa istun äidin pyörän tarakalla matkalla Pyhäluodon uimarannalle, jossa oltiin omasta mielestäni koko päivä. Äiti ehkä otti aurinkoa ja luki, minä uin ja söin eväitä. Toisessa muistossa ajetaan vaarin pienellä, oranssilla Fiiatilla Pikkuniemen mökkirantaan ja radiosta soi c-kasetilta Stingin Englishman in New York. "oo-oo, I'm an alien, I'm an legal alien, I'm an Englishman in New York...". Sanat toki lapsen omalla kielellä laulettuna. Auto tuoksuu vaarille (ehkä jollekin öljylle ja puulle) ja siellä on kuuma.

Kesä tuoksuu suolaiselle merenrannalle. Merenrannassa hiekkaa piti "lällyttää" vesirajassa eli tampata jaloilla niin, että jalat upposivat syvälle hiekkaan ja siitä pystyi kaatumaan melko pitkälle taakse- tai eteenpäin ilman, että lensi nurin. Tunnustatteko tehneenne näin? Merenpohjan hiekkaa oli kiva kaivaa veden alla. Välistä sieltä löytyi ikävä yllätys, kun siira osui käteen. Silloin kiljuttiin ja juostiin kauemmaksi. Vesi ei koskaan ollut niin kylmää, etteikö siinä olisi tarennut uida tuntikausia.


Lapsuuden kesä tuoksuu aurinkorasvalle ja maistuu suolaiselle merivedelle iholla. Tuntuu hiekkaiselta, viileältä ja kostealta iholla uimisen jälkeen. Lämpimältä ja kuivalta hiekalta varpaiden välissä, kun astuu rantaa pitkin. Pehmeältä ruoholta jalkapohjien alla, pieneltä kivikkosoralta.

Lettukestit leikkimökissä ja kisa siitä, kuka jaksaa syödä eniten lättyjä. Vaarilla oli uima-allas. johon laskettiin kylmää vettä ja siinä sai polskia vaikka koko päivän. Grillissä valmistui kala. Vaarin jääkaapissa oli aina keltaista Jaffaa ja marjamehua.

Myöhemmin kesään kuului myös äidin miehen mökki. Sama, jossa Veeti vietti juuri kolme yötä mummun kanssa. Siellä oli kiva seikkailla pellolla. Kerran siellä oli kiven päällä kyy ja juostiin kovaa kyytiä takaisin mökille ystävän kanssa. Mökillä grillattiin aina tai siltä se ainakin tuntuu. Mökin kesä maistuu uusilta perunoilta, kermaviilikastikkeelta ja tilliltä sekä grillilihalta. Ensin hieman sytytysnesteen makuiselta lihalta, myöhemmin kaasugrillissä grillatulta. Aurinkoisina päivinä uitiin montulla tai pelattiin mökillä krokettia. Joskus nukuttiin teltassa keskellä pihaa.



Nykyisin kesä on lämpöä, eikä ilman sitä oikein tunnu kesältä. Jos on kylmää, menee kesä odottaessa sitä lämmintä ja "oikeaa" kesää. Kesä maistuu meilläkin mansikoille, joita ostetaan muutama laatikko pakasteeseen ja suoraan syötäväksi. Kesän ensimmäinen jäätelö on aina mangomeloni. Aina. Perinteestä ei sovi poiketa. Kesä maistuu myös ensimmäiselle grilliruualle, espanjalaisille uusille perunoille, joita on pakko ostaa, koska uusien perunoiden sesonki on niin lyhyt. Perunoiden kanssa voi-sipulikastiketta.

Kesä on lasten ilo aurinkoisista päivistä pihalla. Välipala ulkona. Luontoretki eväiden kanssa tai päivä uimarannalla. Kesä on sitä, että pihalle voi mennä avojaloin eikä jalkoja palele. Ensin hieman sattuu, kun iho ei ole tottunut ilman kenkiä kävelyyn. Kesä on pienen kasvimaan laittoa ja auringosta nauttimista. Lasten touhujen seuraamista ja hiekkakakkujen tekemistä. Loman odottamista ja yhteistä aikaa. Kiireettömämpää elämistä kuin talvella. Kesä on jollain tapaa myös rennompaa aikaa ja hyvällä ilmalla kaikki ovat paremmalla tuulella.


Toisaalta kesä luo myös vähän paineita. Olisi kiva tehdä sitä ja tätä, mutta kesä on lyhyt ja monesti sateinen, mikä rajoittaa elämistä. Kesäloma kestää kuukauden ja vaikka lapsuuden kesät olivat loputtoman pitkiä, nykyisin ne eivät ole. Lapsuuden kesät olin kotona, nyt tykkään käydä jossain pienessä reissussakin. Mutta silti kotonakin on hyvä olla.


Kesä on pihatöitä, mutta mieleisiä semmoisia. Siementen kylvämistä alkukesästä lasten kanssa ja niiden kasvun odottamista ja seuraamista. Lopulta tuotosten syömistä. Paljun lämmitystä ja polskuttelua. Pyöräilyä ja lenkkeilyä lasten kanssa kauniissa säässä. Geokätköjen etsimistä.




Kesä on kuumana päivänä punkka pihalla ja vesileluja. Tuntien vedellä lääräämistä ja hauskanpitoa. Kalisevia hampaita ja sinisiä huulia. Lämmittelyä pyyhkeen sisällä ja uudelleen veteen sukeltamista.



Millainen on teidän kesä nyt? Entä lapsuudessa? Mikä on sinun paras kesämuistosi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...