| NauravaNappi: Kuusamo ja pieni karhunkierros

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kuusamo ja pieni karhunkierros

Oltiin reilu viikko sitten Kuusamossa pienellä kesälomalla ja kierrettiin samalla pieni karhunkierros. Tässä postauksessa kerroinkin haaveestani lähteä lasten kanssa päivävaellukselle Kuusamoon. Miehen kesäloman aikana sattumoisin äitini miehensä kanssa olivat varanneet Kuusamosta mökin, joten suuntasimme heidän riesakseen seurakseen pariksi yöksi. Heti saapumisesta seuraavana päivänä lähdettiin aamusella ajamaan kohti pienen karhunkierroksen aloituspaikkaa.


Viia matkasi minun selässä Manducassa ja Aava miehen selässä, vaikka toki käveli myös jonkin verran. Meillä kesti matkan kävelemiseen syömisineen viisi ja puoli tuntia, mikä oli toista tuntia vähemmän, mitä olin arvioinut. Kahdesti pysähdyttiin evästämään. Toisella kerralla syötiin leivät ja energiapatukat ja toisella kerralla tehtiin kunnon ruokaa eli paistettiin makkaraa ja keitettiin pastaa trangialla.



Kuten arvata saattaa, olivat maisemat ihan huikeat! Eniten itseä jännitti etukäteen se, miten uskaltaisin mennä noista riippusilloista yli. Korkeanpaikan kammoinen kun olen. Yllättäen nuo eivät tuntuneet missään ja pystyin pysähtymään sillalle ottamaan kuviakin. Ehkä mulla on jotain toivoa päästä joskus seikkailupuistoon?!?


Pieni karhunkierros kannattaa kiertää niin päin, että lähtee ensin Kallioportille päin. Näin päin siellä vastaan tulevat 232 rappusta saa mennä alaspäin, eikä tarvitse niitä kiivetä ylöspäin loppupuolella kierrosta. Tämä suunta oli siis myötäpäivään. Opasteissa luki tyhmästi, että suositeltiin kierrettäväksi juuri toisin päin?




Meillä oli mukana kaksi reppua eväille ja muille tavaroille ja Veetillä oma reppu, jossa kulki lasten juomapullot ja jotain muuta pientä. Mukana oli iso määrä leipiä, pari makkarapakettia, kuivapastoja, energiapatukoita, lapsille omia patukoita ja Viialle myös. Lisäksi Viialle oli smoothieita. Kaikki ruoka taisi tulla syötyä, mitä mukana raahattiin. Niin ja tietty jälkkärikeksit! Niitä ei saa koskaan unohtaa :)


Vaelluspäivänä sattui olemaan kaikista paras keli ja vaikka aamulla oli pilvistä, oli iltapäivällä jo todella kuuma. Liikenteeseen lähdettiin puoli yhdentoista maissa ja silloin oli vielä pilvistä ja lämmintä noin +16. Lapsille otettiin tuulitakit mukaan, mutta me aikuiste lähdettiin t-paidoissa. Lastenkin takit sai kyllä melko pian riisua, mutta ne olivat niin näppärä rullata reppuun, eivätkä painaneetkaan mitään niin ei haitannut, vaikka ne olivat mukana.


Myös ajoitus oli hyvä, sillä loppumatkasta alkoi olla jo aika kuuma ilma ja se alkoi tietenkin janottaa. Vettä kului vähemmän kun alkumatka oli viileämpää. Helteessä olisi ollut tukala kiertää koko reissu.



Vaikka matkaa oli käveltävänä 12km, eivät lapset valittaneet oikeastaan ollenkaan vaan olivat innoissaan maisemista ja retkestä. Veeti jaksoi hyvin kävellä matkan ja ruokatauon jälkeen vetivätkin papan kanssa melkoisen sprurtin ja kuinkahan kauan ennen meitä olivatkaan perillä autossa :)



Ruokapaikkoja oli reitin varrella useita ja hienoissa maisemissa. Myös siistit vessat löytyivät aina leiripaikan yhteydestä. Paperia vessoissa ei ollut, mutta muuten olivat hyvin siistejä, eivätkä haisseet. Meillä oli onneksi omat paperit mukana :)


Sääskiä ei juurikaan ollut, vaikka etukäteen pelkäsin sitä eniten ja kävin hakemassa niin itselle kuin Viiallekin allergialääkkeet, joita otettiin jo ennaltaehkäisevästi.




Maisemat vaihtelivat metsämaisemista suon keskelle ja sieltä taas korkealle kallion päälle.



Viia jaksoi taas yllättävän hyvin olla repussa, vaikka menikin tosi pitkään, ennen kuin malttoi nukahtaa. Aava viihtyi myös Tulan kyydissä isin selässä ja Veeti käveli koko matkan. Oltiin siis ajateltu, että Veetikin voi tarvittaessa käydä repussa, mutta ei tarvinutkaan.



Voin ehdottomasti suositella tätä reissua muillekin perheille ja sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten ole kamalasti vaeltaneet. Kuten ei mekään olla. Olin mielessäni ehkä kuvitellut tämän jopa rankemmaksi, mitä se oli. Ainoastaan lopussa meinasi ottaa vähän kunnon päälle, kun helle alkoi painaa ja vesi vähentyä.

Hillan raakileita suon reunalla.
Harmi kun kuviin ei saa hyvin näkyviin syvyyseroja, sillä välillä reitti kulki melko paljon korkammalla kuin maanpinta.




Ehkä me tästä rohkaistuneena mennään ensi kesänä sitten vaikka sinne Kolille tai jonnekin etelämpään!




Olisi myös kiva käydä joskus yön yli jossain vaellusreissulla lasten kanssa. Olisi varmasti heillekin hieno kokemus! Mutta ehkä vasta sitten kun Viiakin on vähän isompi. Tai mistä sen tietää jos innostutaan jo aiemmin. Mutta tavaraa pitäisi kuitenkin olla sen verran paljon mukana, että kahden isomman pitäisi ehkä pystyä sitten jo kävelemään, että toinen aikuinen pystyisi kantamaan isoa tavarareppua.



Jos olette suunnitelleet tätä reissua tai muuten heräsi kiinnostus niin kysykää ihmeessä, jos joku asia mietityttää :)


Pienen karhunkierroksen lisäksi ei tehty Kuusamossa mitään ihmeellistä. Saapumisiltana käytiin Rukalla ja lapset pääsivät heti lähikosketuksiin porojen kanssa, kun niitä tallusteli siellä pitkin poikin teitä, eivätkä ne taulapäät väistäneet yhtään autoja :)


Tosi paljon oli Ruka muuttunut siitä, kun itse olen siellä kymmenisen vuotta sitten viimeksi käynyt laskemassa! Siellähän oli vaikka mitä kauppoja ja ravintoloita! Mies kävi Veetin ja papan kanssa pelaamassa frisbeegolfia ja me tytöt vaan kiivettiin Rukan huipulle ja lähdettiin mökille.




Etsi kuvasta kiveksi maastoutunut Veeti :)

Aava löysi Rukan päältä "hevosen" eikä olisi millään malttanut lähteä pois ratsastamasta :)


"under my umbrella..."
Meidän mökki oli tosi kiva ja iso! Yläkerrassa oli makuutilat ja alhaalla yleiset tilat. Tilaa oli melkein sata neliötä ja vieressä järvenranta. Sijainti tosin keskellä ei mitään.



Harmi kun sattui niin viileät ja sateiset kelit, että ei kamalasti pihalla viitsitty olla.



Mies ja lapset kävivät kuitenkin heittämässä järvessä talviturkit. Itse en kyennyt :)



Kaikin puolin oli onnistunut parin yön reissu ja nyt sitten odotellaan, että mies pitää loput lomat loppukesästä :)

8 kommenttia:

  1. Pikkukarhunkierroksella saa kyllä nauttia upeista maisemista, tulee niin hyvälle mielelle niistä näkymistä! Teillä on reipas poika, kun jaksoi kiertää reitin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä reipas käveleen retkillä, vaikka muuten ei aina oiskaan! :D

      Poista
  2. Kuulostaa mukavalta ja onnistuneelta reissulta. :)

    VastaaPoista
  3. Maisemat näyttää kyllä huikealta! Reipas Veeti, 12km patikointi on tosi hyvin tuon ikäiselle lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veeti oli jo ihan pienenä kova kävelemään retkillä ja alle kolmevuotiaana käveli helposti useamman kilometrin metsässäkin :)

      Poista
  4. Hei ! Kiitos tarkasta reittiselvityksestä. Huomenna lähdemme polvivammaiset mieheni ja minä kiertämään reitin (tyhmästi) vastapäivää, ettei tarvitse kulkea rappuja alaspäin ;) Nuorena ja terveenä olisimme ehkä ihmetelleet kiertosuuntaa kuten te :-) Terkuin Virve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä sai tosiaan miettiä, että miten ihmeessä se toiseen suuntaan olisi ollut järkevä, mutta ehkäpä tosiaan jonkun vaivan kanssa voi olla helpompi mennä toisin :) Hauskaa reissua teillekin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...