| NauravaNappi: Imetyksen päätepysäkki

torstai 4. elokuuta 2016

Imetyksen päätepysäkki

Kun Viian imetystaivalta oli takana kolme kuukautta, kirjoitin täällä blogissa sen hetkisen elämäni imetystarinan kaikkinensa. Tavoitteenani (tai ehkä toiveenani on parempi sanamuoto) oli puolen vuoden täysimetys ja siihenkin päästiin. Toissakuussa minusta tuli yhden yön aikana taaperoimettäjä, kun vauvani täytti vuoden verran. Näin myös se maaginen vuoden raja imetystä täyttyi. WHO suosittelee lapsille vähintään vuoden imetystä, mutta mielellään kahta vuotta. Itse otin tavoitteekseni tuon vuoden ja se on nyt yli kahdella kuukaudella ylitetty. Päästiin siihen tilanteeseen, että aloin miettiä, että mitä nyt? Jatkanko imetystä vai lopettelenko sen ennen töihin menoa. Ennen aina sanoin, että sitten lapsi on liian iso imetykseen (siis omalla kohdallani), kun osaa pyytää tissiä sanomalla. Onneksi Viia ei ole vielä oppinut puhumaan :)

Viia syö päivisin aika vaihtelevasti tissiä muutamasta kerrasta varmaan sinne seitsemään kertaan. Jos ollaan paljon menossa tai pihalla, jäävät kerrat melko vähiin, mutta sadepäivinä niitä kertyy enemmän kun ollaan sisällä. Jos en ole kotona, Viia juo maidot pillimukista ja pärjää varsin hyvin ilmankin.

Viimeisen viikon imetyksiä suomaisemissa marjanpoimintaretken yhteydessä.
Itse imetyksessä ei edelleenkään ole mitään vikaa, mutta vika on ehkä siinä ärsyttävässä lieveilmiössä, jonka imetys käynnistää. Viia on nimittäin mun seurassa tosi itkuinen koko ajan. Haluaisi vain olla sylissä ja osittain tämä johtuu varmasti siitä, että mulla on sitä maitoa mitä isillä ei ole. Repii nimittäin paidan kaula-aukkoa ja yrittää ottaa tissiä esille. Ilmiselvästi hengaisi siinä mielellään silloinkin kun ei ole nälkä. Ja jos en anna, on koko ajan kiukkuinen ja itkee ja roikkuu jalassa. Tämä "vaihe" on kestänyt jo kuukausia ja sitä ei esiinny ollenkaan silloin, kun olen pois kotoa ja Viia on isin kanssa. Omaa hermoa riistää, kun toinen aloittaa itkemisen heti, kun astun ulko-ovesta sisään.

Pelkään sitä, että jos jatkaisin imetystä töihin palattuani, menisi illat siinä, että Viia kitisisi sylissä ja haluaisi olla vain tissillä, koska ei ole päivällä sitä saanut. Alkaa pääkopalle olla jonkin verran jo liikaa tuo jatkuva itku ja kitinä ja roikkuminen. Päivisin on melko mahdotonta tehdä yhtään mitään, kun lelujen kanssa viihdytään ehkä kymmenen minuuttia ja loppuaika märistään jalassa tai sylissä kun siinäkään ei ole hyvä.

Vajaan vuoden iässä pidettiin Viialle unikoulua, missä saatiin kitkettyä pois kaikki muut yösyönnit, paitsi se aamuyön syönti, mikä oli mulle ok, koska sen jälkeen saan jatkaa vielä unia. Yhtäkkiä Viia alkoi heräämään taas joka yö vartin säteellä kolmesta, enkä saanut Viiaa rauhoittumaan omaan sänkyyn enkä viereen ilman tissiä. Eli otettiin vähän takapakkia, mutta sitten hoksattiin, että mies siirtyi pinniksen viereen nukkumaan ja rauhoittaa Viian enkä minä. Sillä päästiin kello kolmen tissistä. Aamuyöt menee tosin siihen, että Viia hengaa tissillä ja käy omatoimisesti syömässä pitkin aamua, kun itse yritän saada vielä nukuttua.


Olen nyt prosessoinut tätä asiaa ja ehkä tavallaan kokenut jo etukäteen sitä luopumisen tuskaa, että meillä ei ehkä kohta ole enää yhtään vauvaa. Olen päättänyt, että huomenna mies saa pakata lapset muutamaksi yöksi mukanaan mummulaan ja samalla jätetään imetys kokonaan. Tiedän, että lapsen kannalta paras olisi lapsentahtinen vieroitus, mutta en jotenkin jaksa uskoa siihen, että se toimisi meillä. Miten se lapsi ymmärtäisi, että nyt et saa maitoa kun äsken sait ja taas seuraavalla kerralla saat? Oma pää ei kestä sitä, että huudatan lasta sitten sen pari tuntia kun ei saa sitä maitoa kun haluaa ja roikkuu itkuisena kiinni mussa. Uskon, että paremmin menee kun Viia on muualla, missä suostuu muiden kanssa juomaan pillimukista maitoa ja ehkä se tissikaipuu vähän unohtuu kun on paljon muuta touhuttavaa ja muita ihmisiä lähellä kuin maidontuoksuinen minä. Viikonlopun aikana hanat menevät siis lopullisesti kiinni ja pääsen ensimmäistä kertaa pariin vuoteen viettämään viikonloppua ilman yhtään lasta.


Kun tein päätöksen, oli olo haikea ja samalla helpottunut. Tiedän, että on vaikea kieltää viikonlopun jälkeen Viialta maitoa, kun varmasti sitä tullaan hakemaan. Imetys on ollut meidän kahden oma juttu ja se saa aina Viian hyvälle tuulelle ja tuo lohtua ja läheisyyttä. Viia alkaa aina onnellisen hykertelyn kun kysyn, että ottaako maitoa. Vaikka lopettamista siirtäisi, niin olisi se kuitenkin joskus edessä, joten helpoin on hoitaa se nyt, kun en ole vielä töissä.  Kaiken järjen mukaan tämä on paras päätös, mutta ei se sulje pois sitä, että olen surullinen siitä, että se loppuu. Toki läheisyyttä voi antaa muutoinkin, mutta en tiedä saanko mistään muusta läheisyydestä Viialta niin onnellista ilmettä ja hykertelyä, mitä imetys tuo tullessaan.

Imetys on ollut kaikin puolin helpompi vaihtoehto kuin pulloruokinta, oli se pullossa oleva aine sitten omaa maitoa tai korviketta. Itselläni on kokemusta kummastakin, joten omalla kohdallani voin tehdä vertailua. Tissit ja näin ollen ruoka kulkee aina mukana eikä yölläkään tarvitse nousta lämmittelemään pulloja saati tiskailla niitä tai murehtia, että yöllä käyttöön meni viimeinen korvike ja kaupasta unohtui ostaa lisää. Mikäli teillä on vielä imetystaival edessä, suosittelen tutustumaan Imetyksen tuen sivuihin esimerkiksi facebookissa, sillä siellä on uskomattoman paljon tietoa! Tätä ei voi hehkuttaa liikaa ja neuvolassakin saisivat jakaa tästä enemmän tietoa :)

Tällä hetkellä olen kuitenkin niin oman viikonlopun tarpeessa, että ehkä se vie pahimman huomion siitä, että mun vauva on eri kaupungissa eikä saa ensimmäistä kertaa elämässään aamuyön tissiä eikä enää muutakaan. Äsken nukkumaan mennessä Viia sai elämänsä viimeisen kerran iltatissiä ja pakko sanoa, että kyllä on haikea olo. Miten voi yhtäaikaa ollakin näin helpottunut ja surullinen?

Millaisia tunteita teillä imetyksen lopettaminen on herättänyt tai miten itse vieroitus on sujunut? Onko teillä jäänyt jokin harmittamaan imetyksessä tai olisiko imetys onnistunut paremmin, jos olisi ollut paremmat tiedot imetyksestä?

12 kommenttia:

  1. Voih, imetyksen lopettaminen on ihanaa!
    Saa oman kehonsa ja vapautensa takaisin ja hormonit tasoittuu taas normitilaan :)
    Ja tuntuu että lapsikin kasvaa harppauksella isommaksi.

    Jotenkin miellän tissittelyn vauvojen puuhaksi, en oikein koskaan ole ymmärtänyt taaperoimetystä, toki en sitä paheksukkaa, mutta minusta ei olisi siihen hommaan.

    Esikoista imettäessäni ei ollut ongelmia, paitsi niitä normaaleja rintaraivareita.
    Kuopuksen kohdalla imetys lähti hyvin käyntiin, mutta paria viikkoa myöhemmin tilanne muuttui: maitoa ei yksinkertaisesti vain tullut ja imetys teki kipeää, neuvolassa ehdotettiin korviketta, mutta en antanut periksi vaan imetin ja join ja imetin ja join ja niin maitoa taas tuli ja riitti sinne 10kk ikään jolloin lapsi itse menetti mielenkiinnon imemiseen. Olihan noita rintatulehduksiakin ja raivareita, mutta ylpeä olen että melkein vuoteen päöstiin:)

    Tällä kertaa en ota paineita, mutta onhan se paljon helpompaa antaa rintaa kuin pelleillä pullojen ja korvikkeiden kanssa. Jos edes 4kk saisi imetettyä tällä kertaa niin olen tyytyväinen, jos ei onnistu ollenkaan niin tuleepahan pullorumbakin kokeiltua.

    Tsemppiä teille!:)

    Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kiva pitkästä aikaa pukeutua ihan niin kuin haluaa eikä imetys sanele sitä, millaisia vaatteita voit pistää päälle. Mulla on ilmeisesti imetyksen takia tuo painokin juminut niin aloitan nyt sit taas kunnolla ruokavalion kans dieettaan, jospa ne kilot lähtis sit putoamaan! Et on siinä hyviä puoliakin.

      En itsekään ennen oo ymmärtänyt taaperoimetystä, mutta nyt kun on nähnyt, kuin onnelliseksi se lapsen tekee, ymmärrän paremmin. On myös ollut niin helppoa kun huonoruokaisella lapsella on aina jotain evästä mukana joka kelpaa!

      Pullorumba on kyllä vähän raskasta, toivottavasti teillä lähtee tämän kanssa imetys hyvin käyntiin! :) Mikä vointi sulla on ollut ku eikö tässä kuitenkin jo viimeisellä kolmanneksella mennä?

      Poista
  2. Vähän alkoi itkettää kun tiedän, että meillä sama edessä muutaman kuukauden päästä. Niin haikeaa, mutta samalla niin vapauttavaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli samoja tunteita sielläkin. Tsemppiä sinnekin <3

      Poista
  3. Minun pitäisi saada tehtyä sama päätös. Välillä niin raastaa toiden vinkuminen ja lahkeessa roikkuminen - muutoin niin hyväntuulinen poika kitisee sitä tissiä kokoajan. Meillä ovat muut siirtyneet ihan oma-aloitteisesti pulloon tai nokkamukiin, mutta tämä viimeinen ei ja hänen kohallaan lopetuspäätös on toki entisstä vaikeampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ottaa kyllä hermon päälle se kitinä ja lahkeessa roikkuminen! Voisin helposti jatkaa vielä imetystä, jos lapsi ois muutoin hyväntuulinen mun seurassa. Surettaa, että toisen pitää itkeä heti kun mut näkeekin ja isänsä kanssa on kuin aurinko.

      Poista
  4. Tsemppiä ihanaan viikonloppuun. Olet sen niin ansainnut! Onhan se imetyksen lopettaminen varmasti haikeaa. En yhtään tiedä miten sellaiset vieroitukset toimii joissa vähitellen lopetetaan. Nyt olen yrittänyt lisätä vain korviketta ruoan seurana mutta ei se ole yhtään vähentänyt imetyksen tarvetta ja luulen että jossain vaiheessa pakko tehdä vieroitus kerrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisessa lapsentahtisessa vähennetään aina yksitellen yksi imetyskerta pois ja aloitetaan sieltä vähiten tärkeästä. Olikohan se että yksi kerta parin päivän välein tjsp. Mut en oikein hoksaa, miten se toimis tai sit pitäs vaan kuunnella sitä lapsen itkua tissin perään viikkotolkulla kun nyt todennäköisesti pääsee paljon vähemmällä.

      Poista
  5. Tsemppiä! Tutulta kuulostaa tuo roikkuminen! Mielenkiinnolla odotan, auttaako teillä imetyksen lopettaminen siihen... Tuttavalla on samanikäinen lapsi, ja imetys lopetettu ennen puolen vuoden ikää ja roikkuu silti äidissä kiinni eli enemmän voisi liittyä eroahdistusvaiheeseen... Esikoisen imettämisen lopetin lapsentahtisesti, ennen 1v10kk ikää, itse unohti vaan tulla tissille. Oli päivähoidossa tähän aikaa, joi maitoa iltaisin enää pari kertaa, viikonnloppuna hieman useammin. Näin aattelin toimia nytkin vaan aika näyttää, miten käy kun mullakin nuo opiskelut alkaa nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla, että on myös eroahdistusta, mutta jotenkin olen ajatellut sen liittyvän tissiin kun nykyisin syliin päästyään kaivelee koko ajan paidan sisältä tissiä ja kitisee. Kaveri sanoi, että heillä väheni huomattavasti jalassa roikkuminen kun imetys jäi pois eikä ollut edes hoksannut niiden liittyvän toisiinsa ennen kuin luki tämän tekstin :) Jotenkin ajattelisin, että puolen vuoden ikäinen on niin pieni, että siinä varmasti onkin kyse enemmän eroahdistuksesta. En tiedä osaako tuommoinen vielä tavallaan olla niin paljon sen tissin perään?

      Poista
  6. Miten meni, unohtiko Viia imetyksen yhdessä viikonlopussa? Olen huomannut, että kirjoitat aika usein siitä, että lapset kitisee ja se ärsyttää. Kaikki lapsethan kitisevät, välillä enemmän ja välillä vähemmän ja ihan jokainen vanhempi joskus ärsyyntyy siitä. Mutta kannattaa silti joskus yrittää katsella sitä omaa olemista vähän kuin ulkopuolisen silmin, että millaista se itsensä ja lapsen välinen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde on. Joskus se kitinän syy löytyy yllättävän läheltä ja ei tarvitse kovin isoja muutoksia vuorovaikutukseen tehdä, että pienikin lapsi on tyytyväisempi. Vähän sillä ajatuksella, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, että mitä ärtyneempi itse on, niin sitä enempi se vaikuttaa myös lapseen. Ja ei mitenkään kritiikkinä, itse olen joutunut tällaista itsetutkiskelua paljonkin miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika hyvin on mennyt! Kotiin palasi huomattavasti aurinkoisempi lapsi. VIime yönä heräsi viideltä, jolloin itse siirryin varalta sohvalle ja Viia nukahti uudelleen kun isä laittoi tutin suuhun. NUkkui seiskaan. Eilen kävi repimässä paidankaulusta ja tissiä, mutta rauhoittui kun mies haki touhuamaan muuta ja itse sanoin, että ei ole, maito loppui. Käveli jopa itse jääkaapille hokien "nannannanaa" eli anna ja halusi maitoa pullosta! Tänään aamulla kävi kurkisteleen paidan kaula-aukosta, mutta muuten ei ole sitten haikaillut tissin perään.

      Kyllä tietenkin jokainen lapsi kitisee, mutta kun meillä se on kestänyt sen varmaan 3kk, mikä minusta ei ole normaalia kun se tapahtuu vain mun seurassa aivan sama mitä tehdään. Ei voi leikkiä lapsen kanssa kun sen pitää saada nyhjätä sylissä eikä siinäkään ole hyvä. Nyt kun maito jäi pois, on Viia ollut tosi hyväntuulinen! Toki kitisee välistä niin kuin normaalit lapset tekevät, mutta se ei ole enää semmoista 24/7 mun jalassa roikkumista ja itkua. Että uskoisin tuon tissittelyn lopetuksen vaikuttavan erittäin positiivisesti meidän tilanteeseen ja nyt Viia on myös mun seurassa se oma ihana itsensä, mikä se on ollut silloin kun mää en oo ollut paikalla :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...