| NauravaNappi: Laskiaisen löpinät

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Laskiaisen löpinät

Viime viikon meitä piinannut mahatauti sai luvan väistyä ja ehdittiin lopulta tehdä viikonloppuna muutakin kuin sairastaa. Aivan mahtavat kelit on kyllä ollut ja luntakin satoi parissa päivässä koko talven verran. Lauantaina aamupäivä kului kaasopalaverissa ystävän luona. Olin kerrankin fiksu ja yhdistin tuohon lenkkeilyn eli menin auton sijasta kävellen, jolloin samalla sai kuuden kilometrin verran hyötyliikuntaa mahtavassa auringonpaisteessa! Iltapäivällä kaivettiin sukset esille ja käytiin vielä hiihtämässä koko perheen voimin. Tai mies veti Viiaa pulkassa ja me isompien kanssa hiihdettiin hetki.


Laskiaissunnuntai alkoi hieman eilistä pilvisempänä, mutta lopulta saatiin se komea auringonpaistekin. Sunnuntaisin on miehen pitkäännukkumisvuoro, joten odottelin, että mies herää lasten seuraksi ja kävin itse aamusella jo hiihtämässä. Meidän tien päästä lähtee siis latu eli minuutin kävelymatkan päästä pääsee suoraan sivakoimaan. Harmikseni pidempää metsälenkkiä ei oltu vieläkään ajettu, joten jouduin hiihtämään tuota pientä puolentoista kilsan lenkkiä ympäri.


Kuusi kilometriä kävin hiihtämässä ja tulin takaisin kotiin. Tehtiin ruokaa ja me lähdettiin Veetin kanssa kahdestaan käymään Kärkkäisellä ja ruokakaupassa. Veeti sai ostaa omilla rahoillaan joululahjaksi saatuun pleikkaripeliin jotain lisäosaa ja kyllä oli pollevaa poikaa kun omilla rahoilla maksoi ostoksensa. Meillä harvemmin lapset saavat omasta possustaan käyttää rahaa, mutta pari kertaa on annettu lasten ostaa jotain pientä. Tämä oli ensimmäinen "isompi" ostos. Ja olihan tuo samalla vähän kahdenkeskeistä aikaa äidin kanssa, kun tytöt jäi isin kanssa kotiin.


Kun tultiin kotiin, oli tytöt jo päikkäreillä ja Veeti pääsi hetkeksi testaamaan sitä ostamaansa lisäosajuttua. Mikä lie onkaan oikea termi :)


Mummun ja papan kanssa oli sovittu, että lähdetään porukalla iltapäivällä sitten pulkkamäkeen ja mahdollisesti makkaranpaistoon. Ajateltiin, että suurin osa porukkaa olisi varmasti mäessä jo aamupäivällä ja pahin ruuhka olisi iltapäivään mennessä ohitse. Valittiin laskupaikaksi Huhmarin sijasta Raudaskylän mäki, jossa on myös samassa kiva laavu.


Mäki oli aika hurja, mutta Aava ja mummu viihtyivät siellä melko kauan. Veeti ehti käydä Viian kanssa myös parkourpuiston puolella seikkailemassa.




Ulkoilun lisäksi paistettiin makkaraa sekä pieniä lihapiirakoita ja juotiin kuumaa kaakaota. Oli meillä laskiaispulliaki, mutta päädyttiin siihen, että ne oli helpompi syödä sisällä mäenlaskun jälkeen, että ei ole hillot ja kermavaahdot rinnuksilla!


Mäenlaskusta ajettiinkin takaisin meille ja keitettiin kahvit. Veeti vetäisi pullan naamaan ja lähti uimakouluun melkein samoilla tulilla.


Tämmöiset aurinkoiset ilmat ovat niitä, kun pitäisi varmaan viettää koko päivä pihalla. Oikeasti olen tosi laiska ulkoilemaan eikä se ole minulle mitään kamalan mieleistä puuhaa. Tuollaiset erikoisemmat reissut, kuten juuri retkeily on todella kivaa, mutta se, että pitäisi mennä omalle pihalle töröttelemään, on melko tylsää. En osaa olla oikein tekemättä mitään ja kun lapset siinä kolailevat tai touhuavat omiaan, on oma aika pitkä. Kesällä se on helpompaa kun voi tehdä vaikka mitä, mutta talvi on jotenkin niin ankeaa aikaa ulkoiluun. Lumitöiden teko on ok kun on tekemistä, mutta muutoin en kyllä jaksa tuntikausia olla pihalla. Eikä meillä kyllä viikonloppuisin ollakaan mitään kovin aktiiviulkoilijoita. Lasten kasvua odotan lähinnä sen takia, että ne voisi päästää kolmistaan pihalle, eikä aina olisi pakko mennä itse mukaan.


Silloin ulkolu on mukavaa, kun on joku kaveriperhe kylässä ja siellä pihalla on myös aikuista seuraa, kenen kanssa jutella sillä aikaa kun lapset leikkii. Olen varmaan juuri se keskustelupalstojen huono äiti, joka vaan juoruilee muiden äitien kanssa, eikä leiki siellä puistossa omien lasten kanssa. Vaikka minusta sinne puistoon on kiva mennä juuri siksi, että siellä on monesti lapsillekin leikkiseuraa tai ne viihtyvät muuten vain laitteissa ilmankin minua hyvin enkä käsitä, että miksi silloin pitää mennä sinne sekaantumaan.


Viikonloppuisin käydään lenkillä tai retkillä, mutta ollaan melko laiskoja muuten viettämään aikaa pihalla. Aava ja Viia kyllä viihtyvät, mutta Veeti ei yhtään innostu. Varmaan tulee multa geeneissä ;) Toisaalta eikai kaikkien tarvitsekaan tykätä samoista asioista? Me ei myöskään olla kamalan urheilullisia ja ollaan tosi laiskoja viemään lapsia hiihtämään tai luistelemaan. Tänäkään vuonna ei olla käyty jäällä vielä kertaakaan. Mummu on hoitanut sen puolen tänä talvena!


Ehkä sitä on vaan rehellisesti niin laiska, että ei jaksa alkaa aina pienen hetken luistelun takia pakata kamppeita kassiin ja raahata lapsia  jonnekin autolla ja sitten sama toisin päin. Hiihtämisessä itsellä on se, että haluaisin mennä sellaista vauhtia, että oikeasti siitä olisi liikunnallisesti jotain hyötyä. Siinä kun kävelee suksilla lasten vieressä, ei sitä paljon saa ja siksi se ei oikein innosta. Vaikka onkin kiva nähdä, että Aavakin on tosi näppärä hiihtäjä, vaikka on tosi vähän hiihtänyt. Eilenkin veti pitkän matkaa ilman kaatumisia.


Nyt kun on yhden päivän aikana ulkoillut useamman tunnin, on koko illan ollut olo ihan naatti. Selvästi joku raitisilmamyrkytys päällä! 


Millaisia ulkoilijoita sieltä ruudun takaa löytyy? Viihdyttekö tuntikausia lasten kanssa ulkona vai onko se ulkoilu jokapäiväinen pakkopulla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...