| NauravaNappi: Merkkiä vai merkitöntä, kaupasta vai itse tehtyä?

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Merkkiä vai merkitöntä, kaupasta vai itse tehtyä?

Blogista on varmaan vuosien varrella käynyt ilmi, että tykkään lastenvaatteista. Teen niitä mielelläni, ostan niitä mielelläni ja katselen myös kuvia lastenvaatteista mielelläni. Eihän tätä blogiakaan olisi, jos en aikoinani olisi innostunut neulomaan ja ompelemaan lastenvaatteita. Aiemmin olen myös kertonut, että haen inspiraatiota merkeiltä, joiden vaatteet käyvät yksiin oman makuni kanssa. Jos en ompelisi, olisin varmasti aika paljon köyhempi, koska aika usein silmää miellyttävät ja riittävän simppelit vaatteet ovat myös kalliita. Varsinkin jos niitä ostaa kolmelle lapselle. Silloin kaikki on kallista! 


En ole koskaan ollut mikään erityisen eettinen lastenvaatteiden suhteen tai miettinyt sen kummemmin niiden alkuperää.  Omaa laiskuutta kai. Asioista kuitenkin uutisoidaan nykyisin aika paljon, eikä voi välttyä kuulemasta näistä asioista. Vasta Zaran vaatteiden taskuista löytyi lappuja, joihin työntekijät olivat kirjoitellee, että eivät saa palkkaa jne. Pistäähän se vähän ajattelemaan myös tuotteen alkuperää.

Tyttöjen vaatekaapista löytyy sekalaisesti itse tehtyjä ja kaupan vaatteita. Meillä on eettisempien merkkien lisäksi myös halvempia merkkejä, joiden hinta jo kertoo jotain siitä, paljonko niiden tekijä saa palkkaa. Joskus tuntuu ihan pahalta, kun vaatteen hintalapun lukema on mielestäni liian pieni. Varsinkin itse ompelevana monesti miettii, että mitä se vaatteen valmistus vaatii ja mikä siitä olisi kohtalainen korvaus. Samalla lailla kirpaisee se, että jotkut myyvät esimerkiksi uusia, itse tehtyjä pipoja vitosen hintaan. Kun vähentää materiaalin tuosta vitosesta, ei siitä jää juuri mitään vaivanpalkkaa ja voi vain miettiä, maksetaanko siitä yhtään veroja. Koska jos maksetaan, on tulos aika lailla pyöreä nolla. Samalla poljetaan myös muiden hintoja alas. Sama homma toimii myös kaupan vaatteissa.


Totta kai aika moni meistä haluaisi olla eettisempi kuluttajana ja pystyä miettimään myös vaatteen alkuperää. Aika usein se on kuitenkin hinta, mitä joutuu miettimään. Ei auta aina karsiakaan, koska niitä pakollisia vaatteita tarvitsee kuitenkin ja jos käyttäjiä on enemmän kuin yksi, maksaa se niidenkin hommaaminen, vaikka ostaisi jokaiselle vain tarpeeseen. Nykyisin olen ehkä ostanut vähemmän niitä kaikista halvimpia ja suosinut sellaisia, joiden tiedän olevan edes vähän parempia eettiseltä kannalta ajateltuna. Panostan mieluusti vaatteeseen, jos tiedän sen kestävän myös käyttöä ilman kulahtamista ja venymistä. En halua maksaa merkistä ja eettisyydestä, jos laatu on kuraa ja vaate ei kestä edes yhden lapsen käyttöä!

Jo se auttaa, että vaate valmistetaan Euroopassa, jos ei Suomessa. Euroopassa kuitenkin on varmasti tiukemmat lait työturvallisuuden ja palkkojen suhteen kuin tuolla kaukomaissa. Mielelläni suosisin suomalaista edes suunnittelussa jos se ei valmistuksen kannalta ole mahdollista. Suomessa ommellaan hyvin pieni määrä minkään merkin vaatteita. Paapii on näyttänyt tällä saralla melkoista esimerkkiä ja perusti oman tehtaansa Suomeen, missä ommellaan merkin lastenvaatteet! Myös Neulomo tekee ainakin osan heidän naistenvaatteistaan Suomessa ja mielestäni painaa täällä myös kankaita. Saa korjata, mikäli tämä meni väärin :) Myös Papun kantomekkoja on esimerkiksi ommeltu jokin määrä Suomessakin.


Vaikka nuo tietyt merkit ompelevatkin vaatteitaan Suomessa, ei niiden hinta ole kuitenkaan mikään älyttömän suuri verrattuna merkkeihin, jotka ommellaan muualla Euroopassa. Esimerkiksi Neulomolta saa tunikoita noin kuudenkympin hintaan ja varmaan kaikki Noshin naistenvaatteet ovat kalliimpia, vaikka ne on ommeltu muualla Euroopassa. Eli ei se hintakaan aina olisi kynnys ostaa kotimaista.

Lasten kaappeihin kun katsoo, niin ei siellä kyllä ihan kamalasti kaupan vaatteita ole. Syksyllä Metsolan julkaistessa frillamalliston harrastin "pihistä ja panosta"-meininkiä ja ostin Viialle tuon vadelmanpunaisen frillamekon ja ompelin Aavalle samanlaiset Noshin* luumunvärisestä joustocollegesta. Nyt kumpikin sai oman frillamekkonsa, mutta hinta jäi maltilliseksi. Metsolaa on Viialla myös jalassa, sillä leggarit on vanhempaa mallistoa ja ystävän lapsen vanhat. Aavan leggarit puolestaan ovat kotimaisen Blaan ja ovat olleet todella pitkäikäiset!

*kangas saatu


Kaikkien kolmen lapsen kaapista löytyy myös Noshia, niin ostettuna kuin ommeltunakin. Vaikka on kiva ommella, on joskus myös ihana ostaa valmis vaate! Kai se on sitä erilaista materialismionnellisuutta :) Halvempia merkkejä meiltä löytyy tällä hetkellä jonkin verran ja esimerkiksi hoitoon varavaatteeksi ostan näitä kirppareilta, että niitä kivoimpia vaatteita ei tarvitse säilyttää laukussa, josta eivät välttämättä juuri koskaan pääse käyttöön.

Eettisyys yhdistettynä siihen, että on todella pihi maksamaan lastenvaatteista, ei ole kamalan hyvä yhdistelmä :) Joudun aina pitkään miettä, että onko joku vaate sen arvoinen, että voin maksaa siitä hieman enemmän. Aika harvoin onkaan ja yritän sitten katsoa josko jotain olisi jäänyt alennusmyynteihinkin. Viimeisimpänä ihastuin kuitenkin Papu-merkin Grid mallistoon ja raskin tilata Aavalle tämän kanto-mekon. Kuosi on vain yksinkertaisesti niin mun tyyliin sopiva. Mallikin oli hyvä, koko 110/116 oli Aavalle oikein sopiva, pituutta tytöllä on jotain tuolta väliltä.


Millaisia vaatteiden ostajia te olette? Mietittekö yhtään vaatteen alkuperää ja sitä, millaisissa oloissa se on tehty vai ostatteko sitä mikä sattuu omaa tai lapsen silmää miellyttämään? Jos raha ei olisi este, ostaisitteko enemmän eettisesti tuotettuja vaatteita?


16 kommenttia:

  1. Mä ostan lähes kaikki lastenvaatteet käytettynä kirppareilta, kenkiä, sukkahousuja, hanskoja ym. kuluvia tuotteita silloin tällöin uutenakin. Merkki ei ole niinkään tärkeä, mutta esim. Metsolan vaatteet ovat olleet laadukkaita ja niissä pysyy värit kirkkaina. Myyn myös itse meille tarpeettomat ja pieneksi jääneet vaatteet/tavarat kirppiksellä, ja monesti olen myynyt ne suunnilleen samaan hintaan eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse suosisin mielelläni myös enemmän kirppareita, mutta täällä tahtoo olla aika huono tarjonta ja vaatteet ovat tosi kuluneita/likaisia ylihintaan. Meiltä menee myös kiertoon kirppareille kaikki vaatteet. Tai no, ne ikilikaiset menee roskiin/lumppukeräykseen, mutta kaikki muut :) Tytöillä ei voi samoja vaatteita juurikaan kierrättää, kun ovat niin erimallisia ruumiinrakeenteeltaan.

      Poista
  2. Ihan vain sivusta kommentti- onko Melli täysin kotimainen? En ole ihan varma tästä. Mutta erittäin aiheellista pohdintaa. Samoja ajatuksia täälläkin. Sekoitus kirpparia, itse ommeltua ja uutta on toimiva meillä. Ja osa kestää kolmella, osa vain yhdellä. Kumisaappaisiin olen ollut todella pettynyt, ainakin neljälle parille käynyt niin, että vaikka uutena ostettu, niin ensimmäisellä käyttäjällä tullut reiät ihan peruskäytöllä. t.Mariiiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näyttää, että Melli ompelee myös vaatteensa Suomessa! Meillä myös saappaat ollut sellaisia, että on saanut reklata kun tulee vesi läpi ja Nokialta meillä oli yhden huopavuoriset aika arvokkaat kumpparit niin meni kivi pohjasta läpi :/

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa aiheesta! Tämä on kyllä yksi aihe, jota mietiskelen ajoittain aika paljonkin. Nykyisin tulee ommeltua ja neulottua tytöille aika paljon vaatteita, mutta ne mitä ostan, niin ainakin yritän valita merkkejä jotka valmistetaan jos ei Suomessa niin sitten Euroopassa. Onneksi nykyään on jo noita kotimaisiakin vaihtoehtoa, mua se ilahduttaa suuresti. Hillan/Melli eco designilla on miusta myös varsin kivoja vaatteita ja kotimaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuossa tutkinkin ja tosiaan Mellit ainakin ommellaan ihan täällä Suomessa eikä hinta ole ainakaan kalliimpi kuin vaikka Gugguulla ja Vimmalla, jotka ommellaan muualla.

      Poista
  4. Aiemmin ostin paljon enemmän kirppareilta, mutta nykyään valitettavasti arki on niin hektistä, että en ehdi niissä käydä. Vaatteiden ostamista olen vähentänyt melkoisesti. Tosin ompelukin on jäänyt melko vähälle, koska aikaa ei vaan ole. Suurin osa lastenvaatteista tulee ostettua alennusmyynneistä. Merkkituotteita ostan, jos tulevat vastaan sopivaan hintaan, mutta jos leggingsien lähtöhinta on jo yli 40 €, niin saa olla aika isolla prosentilla alessa, että tipahtavat ostoskoriin. Vimmalta on tullut viime aikoina ostettua jonkin verran vaatetta. Mainiotakin varsinkin tytölle, mutta ainakin joissakin niiden vaatteissa pinta on kulahtanut pahasti pesuissa. Meillä kun vaatteet ostetaan pitoon eikä kaappiin koristeeksi. ;-)Yritän tietysti suosia suomalaista ja vähintäänkin eurooppalaista. Valitettavasti hinta ei aina ole tae laadusta. Mutta kuten mainitsitkin, nykyään suomalaisten tuotteiden hinta on aika lähellä sitä, mitä muualla euroopassa valmistetustakin pyydetään, joten sinällään tehtaita voisi olla Suomessa enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tympeää, että ostaa kalliin vaatteen, joka ei kestä sitten käyttöä! Meillä myös vaatteet ostetaan pidettäväksi ja ihan hoidossakin pitävät samoja kuin kotonakin. Suomessahan ilmeisesti ongelma on se, että täällä ei ole kapasiteettia tällä hetkellä valmistaa vaatteita siinä mittakaavassa, mitä ehkä haluttaisiin. Ei ole varmaan valmiita tiloja ja uudet vaatetehtaat vaativat melkoisen investoinnin. Ehkäpä tähänkin asiaan saadaan joskus muutos ja yritykset yhdistäisivät voimiaan, että vaatteita tehtäisiin vaikkapa samalla tehtaalla. Uskon tuon suomalaisuuden olevan tulevaisuudessa vielä kovemman myyntivaltin ja onhan Mainiokin lyönyt itsensä läpi ulkomailla niin olisi hienoa, jos valmistuskin siirtyisi Suomeen!

      Poista
  5. Kun vähän jaksaa kierrellä, kolmekin lasta on onnistuttu pukemaan pääasiassa kirppisvaatteilla (ainakin sisävaatteet). Käytetyt vaatteet pitää silti olla hyväkuntoisia, ei kuluneita eikä rikkinäisiä - saati likaisia, sitäkin näkee tosiaan! Ja hintana pitää olla sellainen euro tai pari. Uutena ostetaan lähinnä ulkovaatteita, sukkia, alusvaatteita, asusteita yms. ja nekin lähes aina alesta/tarjouksesta. Aina voi ennakoidakin jonkin verran. Kumisaappaat eivät todellakaan kestä, meilläkin mennyt monet puhki heti ekalla lapsella! Ne ostamme lähes aina uusina, enkä enää suostu maksamaan niistä yli 10,- € / pari, kun kuitenkin rikkuvat. Talvisaappaitakin saa max 15,- / €, kun on oikeaan aikaan liikkeellä. Kurjaa, kun Suomen sää tuntuu olevan nykyään sellainen, että juuri kumisaappaita tarvitaan eniten. Monesta "merkkituotteesta" huomaa, että on ilmeisesti ostettu uutena ja käytön jälkeen ovat tosi kuluneen näköisiä, mutta silti hinta on monia euroja ellei jopa kymppi/kymppejä!! Eihän sellaisia kukaan osta. Kun ostaa hyväkuntoisen kirppisvaatteen sillä eurolla tai parilla, usein sen voi myydä eteenkinpäin samaan hintaan. Lapselle ei millään merkillä ole mitään väliä, kyllä se on vanhemman itsetuntoon tms. liittyvä asia. Paljon mieluummin käytän vaatteista säästyneen rahan elämyksiin lapsille esim. matkoihin. Vaatteet jäävät niin kovin pian pieniksikin, kun lapsi kasvaa. Tuntuu, että jotkut haaskaavat vaatteisiin kauheita summia rahaa. Jokainen tekee tavallaan, mutta minä en voi sellaista ajattelemattomuutta ymmärtää. Siinä on eettisyyden tärkein juttu - ei osteta turhaan kallista ja uutta, jos löytyy hyväkuntoinen käytetty. Toki olisi kiva suosia suomalaista/eurooppalaista, mutta kyllä se on hinta mikä ratkaisee. Ja kun ei se hinta edes tosiaan aina ole laadun tae. Esim. 60,- € tunika saisi olla yli 50 % alessa, että edes harkitsisin. Ommella en juurikaan osaa, mutta tuntuu, että kankaatkin ovat niin kalliita, että ehkä parempi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kankaatkin nykyään ovat melko hintavia, mutta kun tekee pieniä vaatteita niin tulee vielä edullisemmaksi kuin ostaa kaupasta. Paitsi jos ostaa niitä halpatyövoimalla teetettyjä, niiden hintoja ei pysty polkemaan edes omalla työllä ;) Toisaalta se on myös harrastus ja maksaahan harrastukset, mulla siinä sivutuotteena syntyy tarpeellista tavaraa, joten en senkään vuoksi laske syntyneille vaatteille hintaa :)

      Me on löydetty Kärkkäiseltä sellaiset kettukumpparit, joilla hintaa joku reilu kymppi ja ne on ollut hyviä! Meillä jo toiset samanlaiset peräkkäin ja toinen pari meni meiltä vielä kaverin lapselle!

      Minä olen kyllä ostanut esimerkiksi Noshia itselleni, mutta koska tiedän paljonko kangas naistenvaatteeseen maksaa, ei se kuudenkympin hinta enää tunnukaan niin pahalta kun saahan siihen työhönkin varata rahaa ja aikaa. Enemmän pahalta tuntuu ostaa se naisten tunika joka maksaa kympin kun tietää, että sitä ei yksinkertaisesti sillä hintaa ole mahdollista valmistaa järkevissä oloissa. Toisaalta myös omat vaatteet ei jää samalla lailla pieneksi ja kestäviä vaatteita voi pitää vuosia. Eipä se hinta silloin niin kirpaise ja samalla voi tukea suomalaista yrittäjää, joka niitä vaatteita myy :)Laadukkaista vaatteista saa myös eteenpäin myydessä kivasti rahaa takaisin. Mutta totta puhut, kyllähän lapsi pärjäisi niillä kirpparivaatteillakin, mutta itse ainakin suon itselleni välillä sen ilon, että ostan jonkun nätin, kalliimman vaatteen vain siksi, että satun pitämään siitä :) Varsinkin kun kirpparivaatteet usein ovat juuri niitä printtivaatteita, joista en itse tykkää ja printit menevät usein huonoksi pesussa.

      Poista
    2. Kovasti on joo erilaatuisia printtivaatteita. Kirppiksellä sen just hyvin huomaa - ikinä en ostaisi sellaisia joissa printit ovat jo kuluneet. Toisissa vaatteissa taas kuvat hyvin tallella. Hauska muuten huomata, miten toiset lapset puetaan vain esim. tyttö hempeän vaaleanpunaiseen ja poika vaikka harmaaseen. Voi lapsiparat, eivät ole kyllä itse päässeet vaatteitaan valitsemaan. Lapsihan valitsee aina sen pirteimmän värisen, kuviollisen vaatteen. Äärimmäisen typerää, miten jotkut vanhemmat tosiaan pönkittävät vain omaa itsetuntoaan lapsen vaatteita valitsemalla. Samalla tulevat toisten silmissä naurun alaisiksi... ja ehkä tekevät lapsen tulevaisuudelle enemmän kuin hallaa. Jos jo lapsena siis opetetaan, että pitää käyttää jotain älyttömän hintaista merkkivaatetta. Toiset perheet nauttivat sillä rahalla vaikka jossain eksoottisessa kohteessa koko rahan edestä ja muistoja jää koko loppuelämäksi. Kun elää arjessa sopivan säästeliäästi, ei tarvitse pihistellä, kun oikeasti on jotain mihin rahaa haluaa joskus käyttää. Mutta se on toisen jutun aihe.

      Poista
    3. Ei meilläkään lapset itse saa kaupasta vaatteitaan valita, en silti koe että heillä olisi sen takia mitenkään huonompi lapsuus :D Kaapista saavat valita niistä mitä siellä on. Mutta kyllä minä olen se, joka vaatteet maksaa ja valitsee enkä sinne osta esimerkiksi printtivaatteita, koska en voi niitä sietää enkä halua niitä lapsille pukea. Yöasuihin saavat niitä valita halutessaan. Eikä meillä lapset tiedä mitkä on "merkkiä" ja mitkä merkitöntä saati minkä hintaisia vaatteet ovat. Luulevat kaikkien olevan mun tekemiä :D Tuskin heidänkään lapset tietävät, jolla käytetään vain kalliimpia merkkejä. Toisaalta en kyllä arvosta kenenkään lasta sen perusteella mitä lapsella on päällä enkä koe kenenkään lapsen olevan naurunarvoinen kenenkään silmissä, vaikka olisi päällä kalliimpaa vaatetta. Jokainen lapsi on arvokas riippumatta siitä mikä hinta vaatteen lapussa lukee.

      Meiltä kaapista löytyy kuviollista mutta myös sitä hillittyä yksiväristä ja lapset pitävät kaikkia mielellään :) Tällä hetkellä Viian yksi lempimekoista on musta, koska siinä on hulmuhelma eli ei se lapsikaan aina sitä kirjavinta itse valitse :D

      Poista
  6. Tunnustaudun lastenvaatefanaatikoksi. Vaiko vaatefanaatikoksi ylipäänsä, kun on sitä roipetta omassakin kaapissa ihan kiitettävästi...
    Mulla on ollut tässä lapsen pukemisessa sellasia vaiheita, ensin tykkäsin tuosta ja sitten tuosta ja sen jälkeen jostain muusta.
    Nykyään ompelen aika ison osan sisävaatteista, housuja meillä on esim. Noshilta koska istuvat hyvin ja pysyvät pesuissa siistinä. Kalliimpiakin vaatteita on muutamia, jos jostain on tullut sellainen fiilis että oikeasti haluan sen. Ulkovaatteisiin panostan, tosin useimmiten ostan siistiä käytettyä mutta niin että joka kelille löytyy puku ja mieluiten vaihtarikin.
    Kankaat on yleensä sentään suunnitellut suomalainen, mutta hävettävän harvoin kiinnitän huomiota siihen eettisyyspuoleen. Kirppiksiä kannatan aina kun mahdollista ja sitä kautta kierrätän myös meillä pieneksi jääneet.
    Eettistä olisi sekin että tekee vain tarpeeseen, meillä vaatetta on aina hiukan enemmän kuin oikeasti tarvittaisiin. Mutta kun se on harrastus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noshit munkin mittapuun mukaan laadultaan yksi parhaista, kun ei mene pesussa miksikään! Ja sama tuokin mulla, että ostan jos oikeasti haluan jotain, vaikka tiedän, että en tarvisikaan. Ulkovaatteisiin panostan eniten, koska en voi itsekään sietää sitä, että pihalla olessa ei ole kunnollisia varusteita. Enkä todellakaan jaksa pukea kuriksia toppahaalarin päälle.

      Poista
  7. Enimmäkseen ostan halpaa ja harkiten. Mitä ne lapset kauhialla määrällä hienoja, kalliita vaatteita tekee ku kohta jää kuitenki pieneksi? Paljo oon saanu ilmatteeks käyttökelposta vaatetta. Roskalava Ylivieska ja Vaihtotoripäivät rulettaa! ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...