| NauravaNappi: kesäkuuta 2018

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Pastellitukka

Olen ollut aika lailla puolet elämästäni vaaleatukkainen ja puolet tummatukkainen. Oma värini oli lapsena ihan valkoinen, sellainen mainoksien elovena, mutta nykyisin se on varmaan lähempänä sitä suomalaisille tuttua harmaan sävyä joka maantienharmaanakin tunnetaan. Sen jälkeen kun joskus yläasteella värjäsin tumman tukan, ei se juuri muun värinen ole ollut kuin se tasaisen tylsän ruskea. Joskus kokeilin punaista, mutta ehkä se ei ollut kuitenkaan se mun oma juttu. Joskus taas ollaan värjätty päälliosaa hieman vaaleammaksi, mutta yleisilme on pysynyt tummana. Itse asiassa siitä vaaleammasta päälliosastakin on aikaa jo yhdeksän vuotta!

Reilu vuosi sitten kirjoittelinkin tukkamuutoksesta, jossa värjättiin melkein musta tukkani takaisin vaaleaksi. Siitä lähtien tukka on ollut vaalea, mutta taittanut latvoista vielä aika vahvasti keltaiseen. Kuten aika usein suomalainen tukka. Latvoissa on tietenkin myös enemmän kaikkia vanhoja värejä ja ne ovat myös kärsineimmät. Aiempina parturikertoina olemme raidoittaneet vain kovasti tukkaani vaaleammaksi ja laittaneet taittoväriä (?) keltaisuutta poistamaan. Huhtikuussa tukka oli tuollainen kuin tuossa alla olevassa kuvassa. Tässä on väri juuri edellisenä päivänä laitettu, joten tukka on selvästi harmaampi mitä se oli esimerkiksi ennen tätä viimeistä käyntiä. Hiuksetkin olivat kasvaneet melko hurjasti!


Ennen lomareissua kävin parturissa taas uusimassa kuontaloa. Koska latvoissa oli vielä vaalennuksen jäljiltä huonokuntoista mukana, niin leikattiin tällä kertaa niin paljon kuin pystyi, että tukan saisi vielä kiinni. Tulihan siitä sitten aika lyhyt, mutta nopeastihan se kasvaa. Pituus on selvästi mukavuusalueen ulkopuolella, mutta varmaan kuukauden jälkeen ollaan jo siellä paremmalla puolella! Tummassa tukassa on se tylsä puoli, että se on oikeastaan aina vain tumma, koska siihen tarvitsee niin ison työn, että saisi jotain muuta väriä. Nyt kun tukka on vaalea, rohkaistuin kokeilemaan muutakin kuin sitä perus blondia. Tukka värjättiin suoravärillä, joka haalistui pesuissa pois eli ei todellakaan jää tuon väriseksi ikuisesti. Siksipä olikin helppo kokeilla rohkeampiakin värejä, kun tiesi että ne lähtevät pois pikkuhiljaa.


Koska olen tosi huono päättämään mitään, on onni omistaa parturi joka huolehtii sen päättämisen sun puolesta. En osannut päättää, että haluaisinko pinkkiä vai violettia niin pistettiin kumpaakin! Enitenhän tuo väri tarraa noihin latvoihin joita on käsiteltyä ja samoin raitoihin, mikä tekee hauskat violetit raidat tukkaan! Samalla sain viileyttä tukkaan ja keltaista piiloon. Tätä väriä saa ostettua myös ihan kotiin niin halutessaan voi ylläpitää sitten kotonakin noita pastellin sävyjä. Tämä on siis Color maskin väriä, samalla sarjalla on niitä väriä ylläpitäviä shampoita!


Hauskasti eri valoissa ja eri vaatteiden kanssa tuo tukka näytti ihan eri väriseltä! Kun veti päälle violetit ulkoiluvaatteet, oli tukka paljon violetimpi kun taas neutraaleimmilla vaatteilla se taittoi enemmän pinkkiin.Kroatian reissulla pastelli kului auringossa ja merivedessä melkein kokonaan pois, hentoista violettia näkyy vielä paikoittain. Mutta tukka on onneksi kuitenkin ainakin vielä harmaampi kuin keltaisempi ja ajattelin, että voisi kotiinkin ostaa noita suoravärejä ja kokeilla itsekin niillä laittaa.


Eikö tämä yli kolmenkymmenen vuoden ikä ole just passeli alkaa värjäillä tämmöisiä pastellihiuksia, joista meidän tytöt on niin kateellisia äidille? Tyttöjen mielestä (yllättäen) tämä oli tosi kaunis ja harmittelivat, että miksi he eivät voi saada pinkkiä tukkaa. Veeti taas tuumas, että et värjää enää hetkeen tukkaa kun mulla on kuulemma koko ajan eri värinen tukka! Vaikka onhan tämä nyt vuoden ollut vain pelkkä vaalea :) Ehkä pitää nyt sit kokeilla kaikkia värejä niiden vuosien edestä, jolloin tukka oli tylsän ruskea!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kroatia Kastel Luksic

Kotiuduttiin keskiviikkona kymmenen päivän Kroatian reissultamme kotiin. Vuokrasimme siis ystäväperheen kanssa ison asunnon Kastel Luksicista, joka on pieni kylä/kaupunki lentokentän läheisyydessä. Matkat sujuivat hyvin, koska lentomatka oli maltillinen kolme tuntia. Ajomatka mennessä ajoittui yöaikaan, joten lapset nukkuivat koko matkan ja tullessa kotiinpäinkin tappelu alkoi vasta noin tunti ennen kotia, kun lapset alkoivat olla väsyneitä. Siinä mielessä loistava kohde, varsinkin jos asuisi lähempänä Helsinkiä kun tuo automatka tuo siihen niin monta "turhaa" tuntia, mutta koska lento lähti aikaisin aamulla, ei hotelliakaan olisi kannattanut varata.


Kroatia oli maana ihana tai ainakin ne kaikki paikat mitä ehdimme nähdä! Luonto oli erittäin kaunis kuten myös turkoosit vedet ja samassa paketissa saimme myös kaupunkilomaa palasen. Uskon, että tulen kirjoittamaan useamman postauksen reissusta, koska kaikki asia ei mitenkään mahdu samaan. Tähän ensimmäiseen ajattelin kerätä vähän pientä tietoa tuosta meidän omasta kaupungista ja jos tulee mieleen jotain hyödyllisiä vinkkejä sinne matkaaville. Meillä mukana oli siis neljän aikuisten lisäksi viisi lasta ikähaarukalla 3-7v.


Kastel Luksic

Tämä meidän pieni lomapaikkamme oli nappivalinta. Kaupunki ei ollut iso, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen ja meidän asuntomme sijainti varsinkin oli hyvä. Kirjoittelen siitä vielä oman juttunsa myös! Tämä paikka on noin puolessa välissä Splitin ja Trogirin kaupunkeja, joista ensimmäiseen meni bussilla noin 40min ja jälkimmäiseen noin 20min. Bussi kulkee parinkymmenen minuutin välein kumpaankin suuntaan ja oli edullinen. Alle kuusivuotiaat matkustivat bussissa ilmaiseksi, joten meidän perheen lippu esimerkiksi Splitiin maksoi noin 40 kunaa eli vitosen luokkaa. Myös lentokentälle pääsi näppärästi bussilla ja matkaan meni meidän asunnolta ehkä vartti. Tuo bussi on numero 37, joka tuota väliä kulkee. Rattaiden kanssa kulkiessa kannattaa huomioida, että bussien takaovien keskellä on sellainen kaide, että meidän rattaiden kanssa ei bussiin mahtunut, ellei nostanut rattaita kaiteen yläpuolelta. Noissa Bumblerideissä kun on kolmipyöräisyyden vuoksi takarattaat aika leveällä.
 

Paikasta löytyi tarvittavat ruokakaupat Tommy ja Ribola, joista ensimmäinen oli hieman pienempi ja toinen suurempi marketti. Molemmista sai tarvittavat perusruuat, vaipat ja aurinkorasvat näin esimerkkinä. Pienten lasten soseitaki oli ja smoothieita. Hintataso oli aika lailla Suomen luokkaa, joten vaippoja ei kannata raahata Suomesta mukaan vaan ostaa paikan päältä tarvittaessa. Lisäksi löytyi myös lihakauppa ja leipomo, joihin kannatti kyllä suunnistaa jo aamulla, koska lihakauppa meni kiinni jo yhden tai kahden aikoihin. Noita Kasteleja on tuossa Splitin ja Trogirin välissä muistaakseni seitsemän kappaletta ja me käytiinkin kummankin puolen viereisessä kylässä kävelemässä, sillä kylät ovat siis ihan vieritysten.


Rannat

Kroatiassa rannat ovat kivirantoja, eivät siis hiekkaa. Lisäksi merenpohjassa on paljon merisiilejä! Meidän asuntomme lähellä oli parikin rantaa, mutta ehdottomasti paras oli "balettikoulun ranta" eli tuolla on suosittu ravintola Baletna skola, joka oli ihan rannan tuntumassa. Siinä oli tarpeeksi pitkästi pikkukivistä pohjaa, että lapsien oli helppo kahlata. Asuntomme lähirannalla oli hieman isompia kivejä, jotka olivat lasten kanssa hankalammat. Uimakengät ovat ehdottomat, sillä pieniä ja teräviä merisiilejä löytyi ihan pari metriä rannasta. Ystävällämme oli snorklausvehkeet mukana ja hän niitä meille sukelteli näytiksi. Näkipä hän myös merihevosen! Sen näkemisestä olen kyllä aika kateellinen!


Pahin sesonki ei ollut vielä alkanut, joten saimme olla rannalla oikeastaan melkein vain paikallisten kanssa. Varsinkin aamuisin rannoilla oli lähinnä eläkelaisiä :) Myyjiä ei ollut samalla lailla kuin vaikka Thaimaan rannoilla, mutta yhtenä päivänä näimme paikallisen maissin myyjän! :) Yleisiä vessoja en noilla muutamalla rannalla nähnyt missä kävimme ja ravintolan vessaan ei päässyt uimavaatteissa, mikä on tietysti ymmärrettävää. Vaatteenvaihtokopit kuitenkin löytyivät ainakin tuosta ravintolan rannasta.

Merivesi ei muuten ollut tuohon aikaan vielä minun mittapuulla mitenkään superlämmintä, mutta tarkeninpa kuitenkin uimaan ja kyllähän siihen tottui heti kun sinne uskalsi mennä!


Hintataso

Kuten tuossa aiemminkin mainitsin, oli hintataso mielestäni melkein Suomen tasoa ainakin kaupoissa. Hieman halvempaa, mutta ei merkittävästi. Ravintolaruoka oli vielä jonkin verran edullisempaa, sillä meidän ruokalasku viideltä hengeltä juomineen taisi vaihdella noin 40-70e välistä. Alun jälkeen hoksattiin alkaa ostaa lapsille jaettuja annoksia ja parhaimmillaan tilattiin neljälle pikkutytölle yksi pitsa ja se riitti :) Bussilla oli halpa matkustaa mutta taksit olisivatkin olleet heti kalliimpia. Bussilla kallein lippu oli sen vitosen ja se sisälsi kolme ihmistä Splitiin Trogirin lippu oli vielä halvempi ja siksi käytettiinkin paljon bussia.

Lähes joka paikassa kävi pankkikortti ja sillä maksamisesta ei mene mitään lisämaksuja. 



Pullonpalautus

Pakko laittaa tämä omaksi kappaleekseen, koska tämä oli jo niin surkuhupaisaa. Koska me asuttiin omassa asunnossa, kertyi meille luonnollisesti erilaisia pulloja. Miehet sitten yrittivät niitä paikalliseen Tommyyn saada palautettua. Ensin kun olivat ostaneet muutamia oluita, oli myyjä kysynyt, että onko heillä tyhjiä pulloja ja luvannut seuraavana päivänä selittää niiden palautuksen. No miehet veivät pullot mukanaan niin sitten niitä ei saanutkaan palautettua, koska kello oli yli kaksi. Kaipa joku auto noutaa ne ennen kahta ja sen jälkeen ei enää onnistu. No seuraava yritys sitten viikonloppuna, jolloin ei myöskään voinut palauttaa, koska viikonloppu! Lopulta saimme palautettua ennen lähtöämme pullot onnistuneesti, mutta kyllä oli tehty vaikeaksi koko homma :D Liekö palautus sitten helpompaa siinä toisessa kaupassa, mene ja tiedä.


 Yleistä höpinää

Englannin kielellä pärjäsi hyvin tuolla ja asiansa sai kyllä esitettyä vaikka toinen osapuoli ei olisi niin sujuva puhuja ollutkaan. Ainoat ongelmat meinasivat olla bussikuskien kanssa, kun he eivät tajunneet, että kaksi kolmesta lapsesta oli ilmaisia. Lopulta alettiin sanomaan maksaessa vain, että kaksi aikuista ja yksi lapsi. Samasta syystä ystäväperhe maksoi vahingossa monta kertaa liikaa kun ilmoittivat ne kaksi lasta eikä kuski tajunnut heidän olevan sen ikäisiä, että ovat ilmaisia.


Näkemissämme paikoissa oli osittain samaa ränsistyneisyyttä, mihin tykästyin Tallinnassakin.  Oli rehellisesti sitä vanhaa kaupunkia ja historiaa, mutta myös sitä hieman uudempaa talokantaa, joka syystä tai toisesta oli hylätty ja annettu rapistua. Jotenkin sellaisissa taloissa on erilailla historian havinaa ja omat tarinansa kuin upouusilla hotellialueilla. Ehkä se on se paikallinen elämä, joka houkuttelee. Näkee miten siellä kaupungissa oikeasti ihmiset elävät. Monestihan paikalliset ovat kunnon turistirysissä vain töissä ja asuvat itse jossakin ihan muualla. Näin Airbnb:n kautta asuessa pääsi myös asumaan jonkun asuntoon. Meidän isäntäperheemme esimerkiksi asui samassa asunnossa, mutta eri kerroksessa. Tosin kun heidän asuntonsa ovi oli auki, huomasimme, että se oli huomattavasti vanhanaikaisempi kuin vuokrattava asunto eli ainoastaan siihen oli panostettu sisustuksellisesti.


Parasta on vain kierrellä ja katsella sitä erilaista kulttuuria, kun kaikki on uutta ja erilaista. Tuolla oli myös paljon selvästi loma-asunnoiksi rakennettuja taloja, joiden rakennus oli kuitenkin keskeytynyt, ehkä kustannusongelmien vuoksi. Siinä ne nököttivät hienoilla paikoilla, mutta täysin keskeneräisinä.
Esimerkiksi tämä vanha talo alakuvassa oli mitä mahtavimmalla paikalla lähes meressä kiinni ja silti se oli hylätty ja rapistunut. Omalla laillaan kuitenkin niin upean näköinen! Väkistenkin miettii, että kuka tässä on asunut tai mikä virka talolla on joskus ollut ja miksi siitä ei ole pidetty huolta vaan on annettu katon luhistua sisään.


Suomessakin on paljon kaunista luontoa ja kauniita kaupunkeja, mutta erilailla kauniita. Siksi minusta on niin mahtavaa päästä näyttämään lapsille, että maailmasta löytyy niin monenlaista erilaista kauneutta. Olemme siinä mielessä etuoikeutettuja, että meillä on välistä mahdollisuus viedä lapsia uusiin maihin ja kulttuureihin.



Meri tietenkin itsessään on aina se elementti, minkä äärellä viihtyisin ja sitä jaksan ihastella ja katsella ihan maasta riippumatta. Toki tuo turkoosi vesi on ihan omaa luokkaansa kun se on niin kirkasta, että kalat ja pohja näkuvät helposti läpi. Lämmintä reissumme aikana oli keskimäärin ehkä +28-30 astetta. Parhaimmillaan kelloni mittasi +36 asteen lämpötilan meidän omalla terassilla, mutta se ei ilmeisesti huomioinut tuulta. Vaikka lämmintä piisasi, ei tukalaa ollut, koska melkein joka päivä tuuli. Varsinkin ihan viimeisinä päivinä oli todella rajuakin tuulta. Meinattiin saada monta kertaa myös valtava myrsky päälle, mutta aina lopulta pilvet kiersivät meidät ja vain yhtenä päivänä taisi vähän aamusta ripotella niin, että se lähinnä viilensi vähän kasvoja mitä kasteli. Kelit eivät siis olisi voineet olla kovinkaan paljoa paremmat! Lapsetkin jaksoivat paremmin kävellä kun ei ollut niin järkyttävän hiostava ja polttava keli.


Meidän päivät menivät aika lailla niin, että aamupäivällä kävimme jossain lähistöllä kävellen katsomassa paikkoja ja päikkäreiden jälkeen mentiin rannalle tai lähdettiin muihin kaupunkeihin bussilla. Näin ei myöskään satuttu rannalle puolen päivän aikaan, jolloin on kuuminta ja milloin iho palaa herkiten. Lapsilla toki oli uv-puvut mukana, mutta parasta olla tuolloin sisätiloissa viilentymässä.


Pari koko päivän retkeäkin tehtiin kun käytiin Bracin saarella sekä Krkan luonnonpuistossa sekä Marjanin kukkulalla Splitissä ja samalla kierreltiin vielä lisää Splitissä. Pienimmät nukkuivat sitten rattaissa/bussissa jos sattuivat nukahtamaan. Yritettiin pitää aina tuollaisen aktiivisemman päivän jälkeen rennompi päivä, että pysyimme lähimaisemissa ja vietimme aikaa rannalla. Tuo tuntuikin sopivan ja lapsetkaan eivät väsähtäneet liikaa. Meillä oli myös oma pieni uima-allas lapsille, jonka täytimme asunnon parvekkeelle, niin saivat siellä polskia ilman, että tarvitsi lähteä yhtään mihinkään!

Löydettiin myös muutamia leikkipuistoja, missä lapset pääsivät purkamaan energiaansa. Ainakin juuri tuossa balettikoulun rannassa on puisto ja sitten jos lähtee tuosta Luksicista Trogiriin päin niin rannan varrella on myös toinen puisto.


Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja tykättiin kohdevalinnasta todella paljon! Sopiva lapsiperheille ja sellaisille, jotka eivät välttämättä kaipaa kamalaa actionia esimerkiksi vesiurheiluun liittyen. Tuolta kuitenkin pääsi näppärästi joka paikkaan halutessaan, joten katseltavaa riitti. Jos olisimme olleet ilman lapsia, olisimme varmaankin ajelleet joku päivä Dubrovnikiin, mutta päädyimme skippaamaan sen, koska matkat olisivat kuitenkin kestäneet yli viisi tuntia yhteensä.

 


 Jos olette menossa tuonne ja herää jotain kysyttävää, niin yritän auttaa parhaani mukaan!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Neulotut eläinsukat

Neuloin keväällä molemmille tytöille eläinsukat. Mulla on pakko olla jotain neulomista jos katson telkkaria, koska ilman nukahdan heti pystyyn. Siksi täytyy välillä keksimällä keksiä kivaa neulottavaa, että voi seurata sarjoja miehen kanssa. Meillä tytöt tykkäävät illalla ennen nukkumaan menoa vetäistä villasukat jalkaan, joten ajattelin, että teen unisukat. Kenkiin tarkoitettuihin villasukkiin kun ei voi tehdä mitään ulokkeita tai vastaavaa etteivät ne paina kengissä. Tällaisiin voi humpsutella mitä vain!


Aavan sukat on tehty Novitan ohjeella  ja lankana näissä on Dropsin baby merino. Tein hieman simppelimmät versiot kuin ohjeessa. Nilkassa on myös resori toisin kuin ohjeessa. Näistä tulikin tosi söpöt ja on näitä paljon pidettykin! Merino oli hyvä valinta pitkiin sukkiin, ettei sukka kutittaisi pohkeita ja sääriä.


Koska Aava sai eläinsukat, ajattelin tehdä myös Viialle omat mutta toisenlaiset.  Inspiraatio näihin on otettu näistä  hiirisukista, mutta sukkaosa on tehty ihan perussukan ohjeella. Kärjen tein vain vaaleanpunaisella ja silmät on kirjottu ihan lopuksi tuohon päälle. Korvat ovat virkatut ympyrät, jotka on ommeltu sukkiin kiinni. Hyvin pienillä jutuilla sai siis eläinsukat aikaiseksi :) Lankana näissä on joku Novitan sekoitelanka, mitä löytyi kaapin perukoilta pieni kerä. Riitti sopivasti just näihin sukkiin!


Aiemmin olen tehnyt myös pienet kettulapaset, ne löydät täältä ja neulomani toisenlaiset kettusukat täältä. Mitäs eläintä sitä seuraavaksi kokeilisi? :)


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Olohuoneen uusi senkki

Muutama viikko sitten ostettiin meidän olkkariin ihana, uusi senkki! Meillä on ollut tuossa tosi pitkään parhaat päivänsä nähneet Ikean Malmit ja niissä kun oli säilytetty kirjoja niin pohjat olivat vähän hajonneet. Haluttiin päästä niistä eroon ja saada tilalle joku sirompi vaihtoehto. Myös sähköpiano siirtyi makkariin ja sille löytyikin sieltä sopiva paikka.


Tämä senkki löytyi vahingossa Sotkasta, kun olimme sohvaostoksilla. Siellä oli helatorstain aikoihin koko myymälä lähes puoleen hintaan ja iskin silmäni tähän Oslo  -senkkiin. Jätin ajatuksen hautomaan, koska me ei sinänsä oltu oikeastaan edes katseltu vielä vakavasti uutta senkkiä. Olisin ehkä halunnut tuohon jonkun hauskan vanhemman aikakauden senkin, mutta koska sellaisia hyväkuntoisena ei paljoakaan liiku, tuntui tämä ihan hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi hintalapussa roikkuva -50% alelappu saattoi myös vauhdittaa päätöstä.


Mittojen puolesta tämä sopi hyvin tilaan, joten kun menin yhdessä miehen kanssa katsomaan sohvaa niin ostettiin tämäkin. Meillä on pakko olla olkkarissa jonkin verran säilytystilaa, koska haluan että mun käsityöt ja padit sun muut saa jonnekin piiloon. Vanhat lipastot menivät näppärästi porukoiden mökille vaatesäilytykseksi niin ei tarvinut kaatopaikalle viedä!


Tässä senkissä tuo pieni ripaus tammen sävyä tuo vähän lämpöä muuten valkoiseen sisustukseen ja se olikin ehkä se juju mihin tässä ihastuin. Tarkoitus olisi joskus (kymmenen) vuoden sisällä saada tauluhyllyjen sisältöäkin uusittua. Olen suunnitellut vuosia tilaavani tauluja ja teettäväni kuvia vaan samat tavara samassa järjestyksessä siinä lojuu vuodesta toiseen. Nyt sain itseäni niskasta kiinni sen verran, että teetin kuvakirjoja. Tai oikeastaan sain kaikki tehtyä valmiiksi, mutta en raskinut tilata kaikkia kerralla, koska yhdelle kirjalle tuli yli 40e hintaa! Jos seuraavaksi sitten teettäisin Viiasta edes yksivuotiskuvat...


En malttaisi odottaa, että saadaan myös uusi sohva joskus reissun jälkeen paikoilleen! Seuraava isompi ostos tulee varmaan olemaan olkkarin matto, mutta en tunnu löytävän mitään kaunista mattoa, jonka hinta olisi järkevä. Haluaisin kuitenkin sellaisen, mitä jaksaisi katsella sitten taas pidemmän aikaa.



Onko teillä sisustushankintoja edessä? Tai haaveita?

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Vilinää vilskettä

Viimeiset pari viikoa on sujahtaneet ohi sellaisella vauhdilla, että ei mitään järkeä! Ensin piti miettiä Viian synttärijuttuja ja sitten kaikkia reissujuttuja. Mies yritti saada työhommat johonkin kuntoon ennen kuukauden kesälomaa, joten se tiesi pitkiä työpäiviä ja me oltiin lasten kanssa paljon keskenään.


Kelit muuttuivat takaisin sellaisiksi, mihin viime kesinä onkin jo totuttu ja välikausihanskat sai kaivaa takaisin kaappiin. Vaikka on ollut kaikenlaista hommaa, ehdittiin käydä yksi ilta tyttöjen kanssa puistoilemassa Raudaskylällä. Tytöt tykkäävät tuosta puistosta kovasti, kun siellä on monenlaista laitetta ja parkour-puisto samassa.


Nämä valokuvat kyllä kuvastavat niin hyvin tätä suomalaista kesää kun takit, hanskat ja lakit päässä poimitaan kukkia! 


Olen myös ommellut reissua varten sekä tytöille että itselleni vaatetta. Laittelen osasta kuvia sitten erikseen tänne kun saan ne koneelle.



Tytöille ompelin lippiksien kaveriksi ohuemmat, yksinkertaiset turbaanit kun ne vanhat ovat kaksinkertaista kangasta. Tarvitsee niitä pipoja kuitenkin kesälläkin viileämmillä keleillä ja ulkomailla suojaavat sitten koko pään toisin kuin pelkkä panta. Tosin nekin kyllä pakkasin mukaan.


Torstaina hurauteltiin Ruukkiin juhlimaan kummmitytön ja hänen pikkusiskonsa synttäreitä. Olikin mukava pitkästä aikaa jutella, kun harvemmin tulee nähtyä. On muka niin kamalan pitkä tuo tunnin ajomatka! Tosin mulle tavallaan onkin, kun oon ihan onneton ajamaan autoa. Mua nukuttaa ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja on tosi vaikea pysyä hereillä ja se on tosi ärsyttävää kun pitäs yksin ajaa johonkin eikä ole toista aikuista pitämässä seuraa.


Nyt olen keksinyt, että pysyn vähän paremmin hereillä, jos kuuntelen jotain äänikirjaa samalla. Saa myös näppärästi suodatettua lasten tappelun ääniä kun lyö napit korville ;) Mulla on ollut nyt kuukauden koejakso Bookbeatista ja itse asiassa ladattiin se Veetillekin matkaa ajatellen. Sieltä kun löytyi myös lasten kirjoja ja ne saa ladattua offline-tilaan niin saa lentokoneessa sitten kuunnella. Itsekin latasin niitä niin voi käydä vaikka lenkillä ja samalla kuunnella kirjaa.


Tykkäisin kuunnella ja lukea noita kirjoja maksullisista palveluista, mutta hinta tuntuu vähän kovalta kun aina ei välttämättä ehdi lukea yhtään kokonaista kirjaa kuukaudessa. Jotenkin vielä olisi järkevämpi, jos se toimisi saman perheen sisällä usealla laitteella. Nyt jos minä luen, niin Veeti ei esimerkiksi voi lukea samoilla tunnuksilla vaan pitäisi ostaa toinen 17e palvelu mikä on minusta vähän tyhmää. Aika kallis jos useampi perheenjäsen haluaisi tuota kautta lukea.


Eilen ajattelin aloitella pakkaamista, mutta tajuttiin, että eihän meillä ole edes toista matkalaukkua! Oltiin tyystin unohdettu, että meillä oli Thaimaan reissulla lainassa miehen kaverin laukku. Jouduttiin sitten lähtemään iltapäivällä Kärkkäiselle laukkuostoksille tyttöjen kanssa. Onneksi löydettiin järkevän hintainen laukku matkaan. Pääsin sitten aloittelemaan pakkaamista ja nyt tässä tänään olen laitellut loput vaatteet. Jonkin verran olisi vielä pakattavaa, mutta pitää odotella, että kone pesee pyykit ensin :)


Onhan tässä vielä aikaa, kun vasta illalla tarvitsee lähteä! Ajetaan yötä vasten Helsinkiin niin lapset saavat nukkua autossa yön ja aamusella ollaan sitten perillä. Menee lasten osalta kivuttomimmin tuo matka noin. Tullessa sitten joudutaan ajamaan keskellä päivää, mutta pitää sitten varustautua padeilla ja puuhapusseilla autoon niin ei menisi pelkäksi tappeluksi.


Äitini aloittaa sopivasti työt täällä Ylivieskassa, joten saadaan kätevästi talovahti kun luvattin hänen asua täällä meidän poissa ollessa. Saa sitten kastella meidän kasvimaan ja sisäkukat samalla sekä tyhjennellä postilaatikkoa! Ei tarvitse sitäkään miettiä, että talo olisi tyhjillään pitkiä aikoja.


Mutta nyt takaisin pakkailun pariin. Hauskaa viikonloppua kaikille!


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Synttärihulinoita

Vietettiin tänään viikkoa etukäteen Viian kolmivuotissynttäreitä, sillä ensi viikolla lähdemme reissuun samana iltana kun Viian synttärit olisivat. Ehkä siinä pakkaushärdellissä ei viitsisi enää juhlia järjestää :) Alussa näytti siltä, että tulee hyvin pienet juhlat kun kumpikaan kummi eikä miehen toisen veljen perhe päässyt paikalle. Viime vuonna juhlittiin muuten myös pienemmällä porukalla kun silloinkin kaikille sattui muuta menoa samaan aikaan. Onneksi loppujen lopuksi saatiin hyvät kemut aikaiseksi kun mummujen ja miehen pikkuveljen perheen lisäksi saatiin pari ystäväperhettä juhlimaan.


Aamu alkoi tietenkin lahjojen aukaisulla. Olimme jemmanneet serkkujen lahjankin synttäriaamuun joten Viia sai aukaista sen ja meidän lahjan. Paketeista paljastui lautapeli sekä meidän ostama muovailuvälinesetti. Tilasin nuo Plantoysin muovailujutut samalla kun ostin ne kukkaruukut tytöille. Aamu menikin tytöillä mukavasti muovaillessa ja pitihän noita vähän itsekin kokeilla. Veetin ja Veetin yökylässä olleen kaverin kanssa pelattiin yksi kierros uutta lautapeliäkin (voitin!). 



Puolen päivän jälkeen alkoi vieraita tulla ja sopivasti kaikki tulivat hieman porrastetusti, niin kaikkien kanssa ehti jutellakin! Monesti jos juhlissa on paljon väkeä, menee se päivä kuin sumussa ja illalla huomaa, että ei ehtinyt jonkun kanssa vaihtaa yhtään kuulumisia. Oma isäni kävikin jo eilen ja remusi useamman tunnin tyttäjen kanssa sillä aikaa kun minä leivoin ja mies siivosi.


Makeiksi leivoin juhliin hyväksi todetun Raparperivalkosuklaa-juustokakun. Tätä olen tehnyt useamman kerran aiemminkin, koska makuna tämä toimii täydellisesti! Joskus mulla on tainnut olla samaa täytettä ihan täytekakunvälissäkin.


Täytekakussa oli suklaapohja ja välissä mango-valkosuklaatäytettä. Kinuskikissan ohjeella niin ikään :) Ohjeesta poiketen lisäsin pari liivatetta, koska mangoa oli hitusen enemmän kuin ohjeessa. Onneksi tein niin, sillä täyte oli näinkin aika pehmeää! Muistin taas, miksi en tykkää käyttää tummaa suklaata ganachessa, koska se on aina liian jänkkiä eikä valu nätisti reunoilta. Kertokaapa nyt leipurit paras suklaan ja kerman suhde jos käytätte tummaa suklaata!


Koristeena oli pensasmustikoita, mansikoita sekä marenkia. Tykkään tehdä juhliin marenkeja, koska meidän lapset tykkää niistä tosi paljon, ne on helppo tehdä ja niistä saa kauniit kakun koristeet. Nyt pursotin vielä kahdella erilaisella tyllalla niin sai erinäköisiä marenkeja. Ostin kerrankin kakkuun kynttilät ja sitten unohdin laittaa ne! Onneksi muistin niiden olevan kaapissa juuri ennen kuin aloitettiin kakku ja niin Viiakin pääsi ensimmäistä kertaa puhaltamaan kynttilät sammuksiin.


Ja koska kyllähän joka juhliin pitää ainakin yksi epäonnistunut kakkupohja tehdä, niin tarjolla oli myös cakepopseja. Tällä kertaa ihan ilman tikkuja, lautaselta tarjottuna. Näissä on siis yksi vajaa viiden munan kakku (pieni osuus siitä pohjasta oli juustokakun pohjana) ja paketti kinuskituorejuustoa. Valmiit pallot dippasin valkosuklaassa ja ripottelin purkin jämät nompparelleja päälle. Minusta nämä cake popsit on melkein parasta juhlanaposteltavaa!


Suolaisten suhteenkin menin aika matalan aidan ali, sillä ostin voitakinalevyjä, jotka kaulin pituussuunnassa hieman ohuemmiksi, pistin kolmeen osaan ja paistoin uunissa. Jäähtyneiden palojen päälle pistin aurinkokuivattu tomaati-tuorejuustoa ja mozzarellaa ja basilikaa sekä kylmäsavulohta ja tilliä. Tosi nopeat ja mielestäni kuitenkin maukkaat suolaiset. Näistä olisi voinut tehdä vielä puolet pienempiäkin niin olisi ollut sellaiset sopivat suupalan kokoiset.


Kattauksessa lapsille oli kertakäyttöiset astiat, koska sattumoisin voitin Instagramin arvonnassa Yours mine desingilta nämä ihana kertsit. Lapsille meillä oli tarjolla jätskiä, kastikkeita ja strösseleitä noista pienemmistä kupeista. Päivänsankari itse ei nimittäin tykkää oikein mistään kakuista.


Päivänsankari oli oikein onnellinen ja tyytyväinen juhliinsa ja lahjoihin. Hänen oma toive oli Hatchimals-hahmoja, joita vuosia vanhempi serkku sai myös lahjaksi ja Viia hänen synttäreillään ihastui noihin. Hahmoja tulikin pari pehmoa ja yksi sellainen aukeava muna jonka sisälle voi laittaa hahmoja leikkimään ja asumaan. Lisäksi Viia sai vielä värikyniä, värityskirjan (jokohan lie värittivät puoli kirjaa!) ja tanssikepin, jossa siis nauha siellä kepin päässä, että voi tehdä kuvioita.


Päikkärit jäivät tänään välistä ja kyllä tyttöjen makkari hiljenikin melko nopeasti sen jälkeen kun päät oli painettu tyynyyn. Eikä ihme kun vieraita oli yhteensä yli kuuden tunnin ajan! Me ei annettu tarkkaa aikaa vieraille, koska helpompi on kaikkien tulla itselle sopivaan aikaan. Kakut saa kuitenkin nostettua jääkaappiin ja pois, kun seuraavat tulevat kahville. Nyt kun Viian ei ole ihan pakko joka päivä nukkua päikkäreitä jos on tällaisia erikoispäiviä, niin ajankohdalla on vielä vähemmän merkitystä.



Me jatketaan juhlahumussa vielä ensi viikolla kun käydään kummitytön synttärit viettämässä ennen reissua ja seuraavan kerran taidetaan juhlia sitten isommin Aavan ja Veetin synttäreitä syyskuussa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...