| NauravaNappi: Krkan kansallispuisto

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Krkan kansallispuisto

Varmasti Kroatian lomamme yksi mieleenpainuvimmista kohteista oli Krkan kansallispuisto. Aluksi mietimme sinne menemistä bussilla, mutta laskeskelimme, että bussimatkoihin lauttoineen menisi viisi-kuusi tuntia, joten hylkäsimme sen ajatuksen.  Paluumatkalla olisi nimittäin pitänyt tulla Splitin kautta jonne oli hieman pidempi matka ja sieltä vielä takaisin omaan kaupunkiimme. Lisäksi lautta lähti vain tunnin välein, joten jos bussi olisi perillä vaikka muutamia minuutteja lautan lähdön jälkeen, olisi edessä tunnin odotus. Seuraavaksi katselimme valmiita matkoja ja auton vuokrausta, mutta ensimmäinen maksoi 25e per pää ja lisäksi olisi pitänyt vielä aamuin illoin matkustaa ensin Splitiin, mistä matkat lähtivät. Autojakin olisimme joutuneet ottamaan kaksi tai yhden kalliin tila-auton ja itse ajaminen tuolla jännitti. Tai ei oikeastaan se ajaminen vaan se, että jos joutuu kolariin tai autofirma löytyy autosta muka jonkun meidän aiheuttaman naarmun ja laskuttaa meiltä kulut. Noitakin tarinoita valitettavasti luin.


Loppupeleissä asuntomme vuokraaja ratkaisi tilanteen ja hänen tuttunsa vei meidät sinne ja haki sovittuun kellonaikaan takaisin. Ei turhaa reissaamista mihinkään, kunhan vaan aamulla hyppäsimme autoon asunnon pihalta ja iltapäivällä takaisin. Ihan ongelmitta automatka ei mennyt, sillä Aavalle tuli ensimmäistä kertaa elämässään autossa matkapahoinvointia! Vajaan tunnin matkan jännitin, että saanko oksennukset päälleni. Onneksi meiltä löytyi repusta pussi, jota pidin koko automatkan varalta Aavan sylissä avoinna. Tulomatkalla hoksasimme sitten laittaa Aavan eteen istumaan ja Aava nukahtikin, joten tullessa vältyimme huonoilta oloilta. Varmaan tuo mutkainen ja mäkinen tie sekä pakettiauton viimeisessä penkkirivissä istuminen aiheutti tuon huonon olon.


Kansallispuistoon pääsee Skradinin kaupungista, josta lähtee tunnin välein laiva puistoon. Ilmeisesti sesongin huippuna heinäkuusta (?) lähtien menee myös bussikuljetus, koska väkeä on niin paljon, että halukkaat eivät mahdu laivaan. Nytkin takaisin tullessa kaikki jonossa olleet eivät mahtuneet yhteen kyytiin ja seuraavaa pitikin odotella se tunti taas. Tosin meitä vastaan tuli toinen samanlainen laiva, joten olisivatko lisänneet toisen vuoron kun väkeä riitti. En kyllä yhtään jäänyt kaipaamaan sitä bussimatkaa kapeaa vuoristotietä pitkin, jossa kaksi autoa eivät lukemani mukaan mahdu rinnakkain!


Pääsyliput puistoon maksoivat minulta, mieheltä ja Veetiltä yhteensä noin 40e. Alle seitsemänvuotiaat olivat ilmaisia. Hintatiedot voit tarkistaa täältä. Katsoin, että heinäkuussa tuo hinta melkein tuplaantuu. Nyt oli muutenkin ihan ok aika käydä tuolla, kun paikka ei ollut ihan ylikansoitettu ja siellä mahtui vielä kulkemaankin ilman valtavaa letkaa. Lapsille tietenkin jo venematka tuonne oli kokemus, kun ei olla paljon veneessä oltu!



Alueelle mentäessä ensin oli vastassa vessat (varaa kolikoita mukaan!) ja pienen matkan päässä oli heti ensimmäisenä päänähtävyys eli ne suurimmat vesiputoukset. Niiden alajuoksun ympärille oli perustettu ravintola ja myyntikojuja ja ihmiset tulivat tuonne viettämään aikaa ja uimaan putousten alapuolelle. Lasten kanssa ei menty uimaan, koska pohja oli todella kivinen ja liukas, mutta miehet kävivät kierroksen päätteeksi pulahtamassa. Oli ollut kylmää vettä!


Kun lähdettiin kierrokselle, ei tuolla paljoa ollut väkeä, mutta palatessamme se nurmikkoalue tuolla oli ihan täynnä ihmisiä! Siitä sai hieman esimakua siis siitä millaista tuolla on koko ajan pahimpaan ruuhka-aikaan.

Isoin putous eli tuo heti ensimmäisenä vastaan tuleva Skradinski Buk oli kyllä vaikuttava näky. Varsinkin kun en aiemmin ole nähnyt luonnossa ollenkaan vesiputouksia. Nyt kun väkeä oli vähemmän, pystyi pysähtyä ottamaan kuviakin ilman, että jäi jonon tukoksi.


Tosi onnistuneita nämä meidän perhekuvat....
Tästä selfiestä saa paremmin käsityksen putouksista kokonaisuudessaan ja siitä, minkä kokoinen tuo vesialue putousten alla on.


Puistossa oli kuitenkin paljon muutakin nähtävää kuin nuo isot putoukset. Joka puolella puistoa oli uskomattoman kaunista luontoa. Polku oli pääosin helppokulkuista, mutta välillä oli portaita ja epätasaista  maata. Otettiin varalta Tula mukaan, jos Viia ei haluaisi kävellä ja välillä olikin helpompi nakata se tuonne kyytiin. Matka on kuitenkin vain reilut kolme kilometriä, joten tuon ikäinen jaksaa sen hyvin kävellä itsekin. Ystävienkin kolmevuotias käveli reippaasti koko matkan.


Joillakin huomasin tuolla rattaita mukana, mutta aika epäkätevät ne minusta olisivat olleet tuossa maastossa. Tosin oli siellä joku nainen myös kymmenen sentin korkkarit jalassa, joka ei myöskään olisi ehkä ollut oma valintani luontokohteeseen :) Pyörätuolille oli joku oma reitti, en tiedä kiersikö se koko puistoa vai osan vain, mutta johonkin ainakin pääsee myös sen kanssa!



Reitin varrella oli tällaisia näköalapisteitä, mistä pääsi ottamaan kuvia ja näkemään paremmin laajalta alueelta puistoa. Tässä kuvassa näkyy se ensimmäinen siltä, missä kuvasimme noita vesiputouksia. Korkeuseroa tulee siis tuollakin jonkin verran.



Nähtävää oli niin paljon, että voisin ladata tähän satoja kuvia puistosta, eikä se silti kertoisi totuutta sen kauneudesta.






Alueella oli myös vanha mylly, jonka sisälle pääsi tutustumaan ja siellä itse asiassa oli myllynkivet jauhamassa jauhoa! Välillä oli matkamuistomyymälöitä sekä erilaisia pieniä herkkuja myyviä kojuja, jos nälkä sattuisi yllättämään. Meillä oli matkassa eväät, jotka söimme kierroksen jälkeen lasten kanssa sillä aikaa kun miehet pulahtivat veteen. Lisäksi ostettiin kojuista jätskiä ja ennen reittiä pannarit.




Suosittelen tätä kohdetta ehdottomasti, jos olette menossa Kroatiaan! On joka pennin arvoinen paikka ja ilman lapsia olisin mielelläni käynyt tuolla pidempäänkin vaeltelemassa.  Ehkä joskus pääsen sinne Kroatian isompaan puistoon Plitviceen, joka näyttää kuvissa vähintääkin yhtä mahtavalta kuin tämä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...