| NauravaNappi: elokuuta 2018

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Erilaiset pannat syksyyn

Nyt jo milloin on täydellinen aika tilata asusteita syksyyn lapsille ja itsellekin. Ulkona alkaa olla sen verran viileää, että voi vetäistä päähän headwrapin, pipon tai turbaanin. Meillä tytöt onneksi suostuvat pitämään pantoja ja mielissään yleensä laittavat ne päähän. Eri värisillä pannoilla saa kivaa särmää pukeutumiseen ja ovathan ne nätti yksityiskohta ja samalla käytännöllisiä kun suojaavat korvia.


Meillä pidetään headwrapeja kauppareissuilla tosi paljon. Jos tytöillä on ponnari päässä, on panta paljon näppärämpi sen kanssa mitä pipo. Ja sisällä kaupassa ei kuitenkaan ole niin kylmä, että tarvisi pipoa kylmemmillä ilmoillakaan. Toinen vaihtoehto on tietty turbaani. Nyt on pidetty jo yksinkertaista ja kaksinkertaisella pärjää jo melko pitkälle. Enää ei tarvitse pelätä auringonpistostakaan :D


Jos panta tuntuu liian leveältä, on mahdollista saada kapeampaakin sekä pienemmällä tai yksinkertaisemmalla rusetilla. Näitä headwrapejä sekä muita asusteita voit tilata suoraan spostilla nauravanappi@gmail.com tai Facebookista  sekä Instagramista. Instassa on muuten tähän päivään  asti arvonta, jossa voit voittaa vapaavalintaisen headwrapin itsellesi, lapsellesi tai vaikka lahjaksi. Käyhän osallistumassa!


Sain juuri paketin ihania uusia syysvärisiä kankaita ja valikoimassa onkin nyt esimerkiksi tämä sinapinkeltainen, okra, violetin sävyjä, kaunis ruskea sekä viininpunainen. Kuvaa saa kysymällä tai näkee myös tuolta Facebook-sivuilta.  Lisäksi on tietenkin perusvärit kuten musta, valkoinen, harmaa sekä ihanat vaaleanpunaisen eri sävyt!


Rusettipannan lisäksi malleja on muitakin, kuten tämä kierrepanta jota voi saada myös leveämpänä sekä kapeampana, tampillinen panta sekä solmupanta.

Kierrepantoja eri leveyksissä.


Solmupanta.

  
Nyt kipin kapin ostoksille :)  Myös merinopantoja saa edelleen tilata, kuvat näet tästä aiemmasta postauksesta.

torstai 23. elokuuta 2018

Syksymekko

Nyt kun helteet on selätetty niin mieli hiipii jo kovasti kohti syksyä ja syksyn vaatteita. Siivoilin jo vaatekaapista pois enimmät kesävaatteet, mutta optimistina jätin jäljelle pari lyhythihaistakin! Pitäisikin kovasti leikatat tytöille jo syysvaatetta, kun näyttää mystisesti hihat kutistuneen kesän aikana. Veeti puolestaan kaipaisi housuja lahkeiden saman ongelman kanssa, mutta voi olla että käydään kaupan kautta ja haetaan Name itin luottocollareita taas läjä isommassa koossa.


 Syysompelut aloitin tällä viininpunaisella taskumekolla, jonka tein Viialle. Yläosana tässä vakiokaavani Mint ja alaosa mukailee Verson Puodin taskumekkoa. Tämä on minusta kiva malli, Viialla on useampi tällä kaavalla tehty. Aavalle pitäisi jaksaa piirtää vastaavaan kaava. Ajattelin ottaa mallia Papun kantomekosta, joka meiltä löytyy tuolta kaapista liian pienenä.


Tilasin Ikealta leveät vaatekorit tyttöjen huoneeseen ja kun ne maanantaina saapuivat Postiin, niin nappasin tytöt mukaan kuvailemaan, että mies sai kasata niitä rauhassa. Puolen tunnin homma muuttui useamman tunnin urakaksi kun kiskot eivät tietenkään sopineet suoraan meidän Puustellin runkoon ja piti vielä päikseen vaihtaa meidän makkarin vastaavat korit tytöille, kun niissä oli lyhyemmät kiskot. Uusiin kiskot olivat muuttuneet niin pitkiksi, että eivät mahtuneet tyttöjen kaappiin. Vaan nyt on sielläkin järkevät vaatesäilytykset, kun ennen on ollut kaksi korikärryä, jotka eivät ole pysyneet kasassa kun kiinteän hyllylevyn alle ei ihan mahtuneet ne osat, jotka pitivä runkoja kasassa ja ne on ollut teipillä kiinni. Välistä aina siis vähän levähtivät sivuille jolloin korit tipahtivat pois kiskoilta.... Korit näkyvätkin edellisessä postauksessa.


Aava olisi vielä halunnut jäädä tuonne kun Viia kyllästyi ja pyysi, että otetaan lisää kuvia. Lupasin, että mennään kahdestaan kuvaamaan Aavan uusia mekkoja sitten kun saan ommeltua niitäkin valmiiksi. Vielä kun riittää ulkonain kivasti valoa vähän illemmallakin! Talvella sitten saakin miettiä taas miten saisi järkeviä kuvia kun aina on säkkipimeää!



Panta on tehty kierrätyspaidan jämistä ja samasta kankaasta Viialla on muuten mekko , joka on tällä samalla kaavalla tehty. Eli selvästi ovat suosikkeja ainakin itselle!


Toisaalta on kiva, että saa kaivella pitkähihaisia esille, kun kesävaatteisiin ei jotenkin raski tuhlata vaikka niitä kivoimpia kankaita kun ei tiedä onko niille koko kesän aikana käyttöä ollenkaan. Tosin tänä kesänä ei ole sitä pulmaa ollut ja kaikki kesävaatteet pääsivätkin kovaan kulutuksen.



Itse tykkään lähes aina nykyisin tehdä pääntien kanttauksen noin, että tuota resoria jää vain himpun verran näkyviin. Tulee jotenkin kevyempi vaikutelma kuin siitä normaalista kanttauksesta, jossa resori käännetään tuohon oikealle puolelle. Jos et ole vielä koskaan tehnyt tällaista kanttausta, ohjekin löytyy täältä, Samassa jutussa on myös näppärä vinkki muutenkin tuohon ompelujärjestykseen.



Joko teillä on syysvaatteet mietinnässä?

tiistai 21. elokuuta 2018

Sairaspäivän kuulumisia ja helpot keksit lasten kanssa

Ollaan vietetty pitkästä aikaa kotipäivää keskellä viikkoa kun Viialle nousi kuume. Pari iltaa ollaan miehen kanssa kuunneltu, että molemmat tytöt yskivät nukkumaan mennessä ja nyt sitten iski tauti kunnolla päälle. Aamu meni pitkälti piirrettyjen parissa ja sen jälkeen hamahelmeiltiin pitkä tovi. Tehtiin Aavan kanssa yksisarvisia myöhempää käyttöä varten ja Viiakin jaksoi varmaan toista tuntia touhuta helmien kanssa.



Aamupiirrettyjen aikana ehdin siivota tyttöjen vaatekaapin ja katsella sieltä jemmaan ja käyttöön menevät asusteet sekä kengät. Kesämekotkin siirsin jo muualle, koska en usko että niitä kovin montaa ainakaan enää tarvitsee. Yksi laatikko jäi vielä melkein tyhjäksi! Ajattelin, että jos siirrän siihen tuolta Stuvan sisältä jotain pelejä, jotka ovat tällä hetkellä hieman hankalasti saatavilla.


Nuo isot korit kyllä helpottavat vaatteiden ottamista kummasti kun kori tulee ulos tipahtamatta kiskoilta! Kummallekin tytölle on yksi iso kori sekä alimmassa on sukkia, sukkiksia ja muuta pikkusälää.


Pitäisi löytää jostain hieman järkevämmän mallisia sisälaatikoita noihin, että saisi tuon tilankäytön optimoitua. Tällä hetkellä tuolla on niin sekalainen seurakunta erikokoisia laatikoita, että jää ihan turhaa hyvää tilaa käyttämättä.



Tyttöjen päikkäriaikaan ehdin hetkeksi istahtaa myös ompelukoneiden ääreen ja sainkin ommeltua Viialle yhden mekon. Nyt pitäisi langat vaihtaa niin ei enää huvitakaan ommella :) Onko muilla sama ongelma lankojen vaihtamisen kanssa? Oikeasti siinä menee vain minsa, mutta silti se on niiiiiin vastenmielistä hommaa.


Lupasin tytöille, että leivotaan keksejä kunhan nukkuvat ensin päikkärit ja kaivelin netistä helpon ohjeen, jota sovellettiin. Ajattelin, että tehdään maapähkinävoi-banaanikeksejä, mutta Veeti olikin syönyt kaikki maapähkinävoit! Piti sitten soveltaa kun munat ja banaanit olivat jo kupissa. Alkuperäinen ohje on tämä Simppelin sormiruokakeittö. Me päädyttiin siis vain jättämään maapähkinävoi pois ja tehtiin vähän muutoksia. Meidän ohje oli tällainen:

2 banaania
2 munaa
2rkl kookosöljyä
1rkl fariinisokeria
noin 0,5tl leivinjauhetta
noin 2rkl tummaa kaakaojauhetta 
1dl neljänviljan hiutaleita
1dl kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja

Sekoitettiin banaanit ja munat sauvasekoittimella ja lisättiin loput ainekset mukaan. Paistoaika sama kuin alkuperäisessä eli noin parikymmentä minsaa 200 asteessa. 



Niin jaksoi potilaskin tulla mukaan leipomaan. Yleensä inhoan lasten kanssa leipomista kun se on sellaista sähläämistä ja joka paikka on järkyssä siivossa sen jälkeen. Nämä keksit oli kuitenkin niin helppo tehdä, että annoin lasten sekoitella ainekset sen jälkeen kun vetäisin eka sauvasekoittimella banskut ja munat sekaisin.



Iltapäivällä lapset saivat katsoa elokuvan ja minä siivosin päivän sotkut keittiöstä ja laitoin pyykit! :D Tasan ei käy onnenlahjat. Pääasia, että pysyvät hetken rauhassa niin ei tuo potilaskaan riehu koko aikaa sata lasissa.



Meille on ilmestynyt olkkariin myös pari "autoa" eli Ikean korien pakkauslaatikot. Eilenkin onnessaan leikkivät noilla illan ja toivat sinne pehmoleluja ja vilttejä. Saavat nyt pitää niitä hetken aikaa leikeissä ja nakataan sitten roskiin kun kyllästyvät.

Ihan kivaa vaihtelua oli pitkästä aikaa tällainen yhtäkkinen kotipäiväkin, vaikkakin vähän tympeissä merkeissä kotiin jäätiinkin. Ehtii siellä töissä olla myöhemminkin :)


 Hauskaa alkanutta viikkoa teille kaikille! Mitä olette ehtineet puuhailla?

maanantai 20. elokuuta 2018

Uudet Noshit sovituksessa

Meidän Noshin paketti saapui jo muutama päivä kutsujen jälkeen eli nopeaa toimintaa oli, taas kerran! Ehdittiin napata parit sovituskuvatkin tyttöjen uusista vaatteista. Pelkäsin ennen kutsuja, että Aavalle ei voi hetkeen ostaa mitään Noshilta, koska jää niin pahasti kokojen väliin. Aavalla kun on pituutta se vajaat 120cm ja 110/116 on selkeästi jo hihoista liian lyhyt. Vähän riskillä sitten otettiin kokoa suurempaa vaatetta, mutta ne olivatkin ihan sopivia.


Tämä Easy Ribbimekko onkin niin venyvää kangasta, että sopii varmaan aika monen kokoiselle käyttäjälle kivasti. Aavan vaatteet siis jo kokoa 122/128 ja pesun ja rummun jälkeen ei hihoissakaan ole yhtään liikaa pituutta. Menee varmasti juuri tämän talven, kuten olin ajatellutkin. Yläosakin istui kivasti, vaikka koko onkin normaalia isompi. Meillä on lapset tosi pitkäraajaisia, joten näissäkin vaatteissa jää ensimmäisenä lyhyeksi hihat, vaikka muuten vaate menisi vielä pitkään. Esimerkiksi Veeti on viime mittauksessa keväällä ollut muistaakseni jotain 134cm ja saman kokoinen paita (134/140) on jouduttu laittamaan kiertoon jo tovi sitten hihojen jäätyä lyhkäisiksi. Muuten paita menisi varmasti vielä ainakin vuoden! Seuraava koko on taas laihalle pojalle ihan liian suuri. Harmillista, sillä nämä ribbipaidat ovat olleet meidän lemppareita.



Tilasin myös Aavalle yhdet housut, jolla on Viia enemmän tilaa housuosastolla. Nämä ihanat Piiloleggarit ovat joustocollegea ja sopivat hyvin talveen kun ovat hieman paksummat kuin trikoo. Jospa ne myös kestäisivät paremmin. Minusta Noshin leggarit istuvat parhaiten tämmöiselle normaalivartaloiselle lapselle, eivät niinkään hoikalle. Koska Aavalle kaikki Noshin housut ovat olleet tosi hyvän mallisia!


Viia ihastui kutsuilla taskutunikaan kun sitä kokeiltiin päälle ja sen ostinkin sitten. Viia olisi tosin jo kutsuilla halunnut jättää mallikappaleen päälleen. Viia on ollut kesäkuussa muistaakseni 97cm pitkä ja mekon koko on 98/104cm, joka näyttää olevan ihan nappi kokoinen. Hihoissa on hieman kasvunvaraa, joten menee varmaan koko talven tämäkin. Tilasin itselleni kankaana sitä saman sävyistä kukintoa mitä nuo taskun tehosteet ovat ja jos sitä jää, niin taidan tehdä tämän kaveriksi siitä myös leggarit Viialle.


 Pituuttakin tässä on sopivasti, niin menee kivasti leggareiden sekä sukkahousujen kanssa.


Tänään tuli surullinen uutinen Noshilta, kun lopettavat kangasmyynnin huomenna kokonaan! Kuulemma liian vähäinen kysyntä, mutta itse epäilen että työ leikkuineen jättää katteen niin pieneksi, että mieluummin sitten teettävät vain valmisvaatteita. Harmittaa tosi paljon, koska olen käyttänyt Noshin kankaita tosi kauan ompeluissa ja ne ovat melkein ainuita, joista tietää etukäteen että kestävät kaikki pesut. Ehkä joutuu vielä huomenna tekemään täydennystilauksen ennen kuin verkkokauppa menee kiinni :) Ja pitää etsiä uusi luottokauppa kankaiden tilaamiseen!

tiistai 14. elokuuta 2018

Autismikirjo; neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, ei kasvatuksen puutetta

Huono äiti-sivustolla julkaistiin hetki sitten teksti siitä, onko ADHD seurausta vain huonosta kasvatuksesta. Ehdin jutun lukea ennen kuin se poistetiin ja muistaakseni siinä puhuttiin ADHD:n lisäksi myös autismikirjostakin. No yleensä nämä molemmat esiintyvät niissä keskusteluissa, missä väitetään molempien olevan vain kasvatuksen huonoutta, vaikka sitä ei tuossa artikkelissa olisi erikseen mainittukaan. Ja sattuneesta syystä aika moni tästä kirjoituksesta mielensä pahoitti, nyt kuitenkin aiheesta. Tieteelliset tutkimukset kun selkeästi osoittavat, että autisminkirjo tai ADHD eivät ole sen enempää kasvatuksesta kiinni kuin vaikka sokeus. Lue aiheesta tämä loistava Mommy be goodin kirjoitus. Huono äiti-sivuston teksti aiheutti melkoisen paskamyrskyn kommenttiosiossa, joten varmasti sen vuoksi juttu poistui aika nopeasti. Ehkä kirjoittaja itsekin tajusi, että nämä eivät ole mielipidekysymyksiä ja varmasti loukkasi monen ADHD-sekä aspergerlapsen läheisiä.

"Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua." Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa "kirjo" kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy. Asperger-henkilöt näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Heidän älykkyytensä on keskitasoa tai sen yläpuolella. Aspergerin oireyhtymään ei liity samalla tavoin oppimisvaikeuksia kuten autismiin. Siitä huolimatta asperger-henkilöt saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja. Autisminkirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja henkilön käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin. Koko autismikirjolla on havaittavissa joitain yhteisiä tunnistettavia piirteitä, mutta se miten autismi ilmenee on hyvin yksilöllistä." -autismiliitto


 Nykyisin vanhemmat kuulemma käyvät hakemassa vähänkin vilkkaalle tai erityispiirteiselle lapselleen lääkäristä diagnoosin. Diagnoosishoppailuksikin tätä on taidettu kutsua.  ADHD sekä vaikkapa aspergerin syndrooma ovat kuitenkin molemmat neuropsykologisia sairauksia, joita ei kyllä vanhempi voi omasta päästään keksiä saati aiheuttaa sitä lapselleen huonolla kasvatuksella. Kuitenkaan en ole kenenkään kuullut syyttävän vaikka epileptikon vanhempia siitä, että ovat taudin aiheuttaneet huonolla kasvatuksella, joten miksi näistä tietyistä diagnooseista pitäisi syyllistää vanhempia? Varmasti jokainen erityislapsen vanhempi on syyttänyt joko itse itseään tai joutunut syytetyksi siitä, että on jotenkin itse aiheuttanut lapsensa ongelmat. Ei tarvita enää isoa massaa vieraita ihmisiä väittämään heitä huonoiksi vanhemmiksi.

Kirjoitin blogiini vuosi sitten siitä, että meillä on Veetillä tutkimukset tulossa liittyen juurikin mahdollisesti autismikirjoon. Ja voin kertoa, että sitä diagnoosia ei kyllä ihan yhden vanhemman pyynnöstä todellakaan kirjoiteta missään lääkärissä! Meillä meni kaksi vuotta kaikkine tutkimuksineen siihen, että lapsellemme kirjoitettiin asperger-diagnoosi. Tätä diagnoosia ei todellakaan lapselle haeta turhan takia tai siksi, että olisi jotenkin erityisen hienoa, että perheessä on erityinen lapsi. Ainahan diagnoosia voi yrittää hakea ilman oireita tai ongelmia, mutta ilman niitä sitä ei kyllä tule saamaan. Diagnoosi haetaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että lapsi saisi kaiken parhaan ja mahdollisen avun selvitä elämästä mahdollisimman hyvin! Saada ne taidot, joilla kääntää omat heikkoudet vahvuuksiksi tai sellaisiksi asioiksi, joiden kanssa pystyy elämään. Että saisi solmittua kaverisuhteita muiden lasten kanssa ja että pärjäisi vaikka koulumaailmassa ja myöhemmin työelämässä. Ei sen takia, että autisminkirjon diagnoosi olisi jotenkin muodikas. Toki autismikirjolapsia on nykyisin paljon, mutta myös tutkimustavat ovat kehittyneet. On heitä varmasti aina ollut, mutta entisaikaan sitä ei tunnistettu ja heidät ehkä vain leimattiin omituisiksi, koska apua ja tukea ei ollut saatavilla.

Katseenkestäviä säilytysrasioita erityislapsen tukitavaroille

En ymmärrä miksi kukaan tuota monen vuoden rumbaa ja epätietoisuutta kävisi ihan huvikseen läpi. Sitä diagnoosia ei todellakaan saa helposti ja se vaatii lukuisia eri alojen asiantuntijoita jotka tekevät testejä ja suorittavat haastatteluja ja kaikkien niiden yhteissummana joko tulee diagnoosi jos sille on aihetta tai sitten ei tule. Me käytiin terveyskeskuspsykologilla, toimintaterapeutilla, lastenlääkärillä, koulupsykologilla, perheneuvolan psykologilla, Oysissa (sairaanhoitaja+puheterapeutti+psykologi) eli ihan kevyellä ei noita papereita saa. Se, että me saatiin diagnoosi, auttoi meitäkin saamaan tukea niin Veetille kuin meille perheenä. Veeti sai toimintaterapeutin ja me pääsyn sopeutumisvalmennuskurssille, jossa saa hyvin vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta perheiltä sekä tietenkin rutkasti muuta infoa. Lisäksi koulussa saadaan luokkaan yleinen avustaja, että opettajan aika ei mene pelkästään meidän lasta paimentaessa. Suurinta osaa avusta me ei todennäköisesti saataisi, jos me ei oltaisi käyty läpi tuota kahden vuoden prosessia ja saatu sitä maagista paperia, jossa on se diagnoosi. Pakko vielä mainita, että tuon diagnoosin saaminen ei ole ilmaista, kun pitää reissata lukuisia kertoja yli sadan kilometrin päähän sairaalaan ja ottaa palkattomia päiviä töistä. Me ajettiin 1500km autolla omaan piikkiin ennen kuin Kelan katto tuli täyteen. Noista kilometreistä saatiin alle vitonen takaisin korvausten muodossa. Kyllä siinä saa vahva usko olla siihen, että omalla lapsella ei ole kaikki kunnossa ennen kuin tuohon lähtee mukaan.

Kaikki diagnoosit eivät aina näy ulospäin, minkä vuoksi voi tuntua siltä, että niitä haetaan lapselle, joka ei mitenkään poikkea muista. Lapsi saattaa kuitenkin pinnistellä kaikki voimansa esimerkiksi koulupäivän aikana, että käyttäytyisi mahdollisimman "normaalisti" ja yrittää pysyä mukana ja olla jumittamatta tilanteisiin. Kaikki tuo sitten kostautuu kotona, jossa lapsi saa olla oma itsensä. Se on juuri se arki, mitä vanhemmat elävät ja muut eivät välttämättä näe. Siellä on eritasoisia haasteita raivokohtauksista siihen, että lapsi syö tasan kolmea ruoka-ainetta tai ei pysty suoriutumaan mistään tehtävästä yksin ja ilman ohjeistusta. Kenenkään ei tarvitse näitä vähätellä vain sen vuoksi, että ei ole niitä nähnyt tai itse kokenut.

Rasiat kätkevät sisäänsä Veetin viikkokalenterin tapahtumakortit.

Meillä on kolme lasta, samalla lailla kasvatettu ja vain yhdella on asperger. Sinänsä hassua, koska eikös sen saman kasvatuksen pitäisi aiheuttaa sitä aspergeria kaikille meidän lapsille?  Myöskään Veetistä ei välttämättä päällepäin tiedä yhtään, että hän on erityinen. Koulussa on asiasta omalle luokalle kerrottu, joka itse asiassa helpotti tilannetta koulussa ja vaikutti positiivisesti kaikkien, myös Veetin omaan käytökseen. Myös ystävien vanhemmille on pyritty kertomaan, että tietävät sitten jos tulee jotain konfliktia, että mistä ne voivat johtua. Mutta usein ulkopuolinen ei huomaa, että meidän perheessä olisi erityislapsi. Se ei silti tarkoita, että arki olisi mitenkään päin helppoa, vaikka se ei muille välity. Koulussa on mennyt aina askel askeleelta paremmin, kunnes tulee syysloma, joululoma tai talviloma jotka rikkovat rutiinit ja sitten kaikki työ asioiden toimimisen eteen on opettajan aloitettava alusta. Ei ole helppo sarka opettajallekaan! Meidän opettaja onneksi oli itse hyvin aktiivinen ja osallistui esimerkiksi avoimille autismikirjopäiville, että pääsi tutustumaan aiheeseen. Me on haluttu tästä avoimesti puhua, koska eihän asperger ole mikään sellainen asia, mitä pitäisi hävetä. Ei sokeankaan lapsen vanhemmat todennäköisesti välttele kertomasta muille, että heillä on sokea lapsi. Toivoisin, että näistä puhuttaisiin avoimesti, että ihmiset oppisivat tietämään paremmin mitä kaikkea näihin voi liittyä ja samalla ymmärrys kasvaisi.

Me on miehen kanssa tästä jopa vitsailtu, että pitäisi laminoida sellaisia "aspergerlapsi" tai "erityislapsi"-kortteja, jotka voisi nostaa esiin yleisillä paikoilla niissä tilanteissa kun lapsi saa kohtauksen ja kaikki muut ihmiset katsovat, että miksi nuo eivät saa lastaan kuriin tai miksi se on niin huonosti kasvatettu. Harmi vain kun lapsi ei sille mitään itse voi, että aivot toimivat niin että pettymys tai väärin hänen mielestään menevä tilanne (tai liika kuormitus) aiheuttaa valtavan tunneryöpyn, johon on ihan turha mennä sanomaan mitään väliin, koska se vaan yltyy siitä. Tai lapsi päättää, että hän jää kesken kauppareissun tähän yhteen kohtaan seisomaan eikä liiku mihinkään tai suostu lähtemään kotiin ollenkaan. Lapsi ei sille tilanteelle itse voi mitään vaan aspergerlapsen aivot vain toimivat erilailla.

En tiedä oppiiko sen asian kanssa elämään koskaan niin, että osaisi sulkea ne muiden hämmentyneet, syyttävät tai ärsyyntyneet katseet pois. Saa kasvattaa kovan kuoren, kun joutuu esimerkiksi lähtemään kaupasta pois mukana lapsi joka kiljuu ja huutaa sekä haukkuu ja potkii sua ja samalla tuntee muiden kaupassa olevien katseiden porautuvan teihin. Ymmärrettävämpää olisi jos lapsi olisi uhmaikäinen eikä koululainen. Joten seuraavan kerran kun näet tuollaisen kohtauksen, mieti kahdesti voisiko syy olla muussakin kuin huonossa kasvatuksessa. Jos vanhempi on yksin lapsen ja ostosten kanssa, voit vaikka tarjota kantoapua? Vaikka perhe ei sitä vastaan ottaisikaan, voi se pieni ystävällinen ele syyttävien ja paheksuvien katseiden sijaan voi olla sille perheelle iso juttu. Älä kuitenkaan mene tarjoamaan kasvatusneuvoja tai keinoja miten hiljentää ja rauhoittaa lapsi. Todennäköisesti kaikki on jo kokeiltu eikä ulkopuolisen puuttuminen ainakaan vähennä lapsen kuormitusta tai pura kohtausta. Kuitenkin tämä on nyt osa myös meidänkin elämää, eikä me haluta lukittautua neljänkään seinän sisälle siksi, että lapsi saattaa saada kohtauksen vaikka ravintolassa. Ja toki noita tilanteita on hyvä myös lapsen kanssa harjoitella.

Toisessa on tekemiskortit. Aspergerlapsen voi olla vaikea valita tekemistä, jos valintaa on liikaa ja hän ei siksi osaa ryhtyä mihinkään. Näistä valitaan muutama, mistä lapsi saa valita mieleisen tekemisen.
Vaikka autismikirjo tuo valtavasti haastetta niin lapsen itsen kuin hänen perheensäkin elämään, tuo se samalla myös hyviä asioita. Monesti aspergerlapset ovat esimerkiksi hyvin älykkäitä ja oppivat uusia asioita todella nopeasti. Veetihän on hyvä esimerkki tästä ja on lahjakas kaikessa mikä häntä kiinnostaa. Myös kognitiiviset taidot olivat ennen koulua jo pari ikävuotta vanhempien tasolla. Lisäksi heillä on monesti erityismielenkiinnon kohteita, josta he tietävät kaiken ja josta jaksavat puhua kaiken aikaa. Meillä nuo ovat olleet aika vaihtelevia eivätkä välttämättä kovin pitkäkestoisia. Mutta Veeti tunnistaa esimerkiksi varmaan kaikki Pokemonit sen pelkän harmaan möykyn perusteella, joka tulee pelissä näytölle jos uusi pokemon on jossain lähettyvillä. Lisäksi hän muistaa kaikkien pokemonien kehitysmuotojen nimet! Aivan uskomaton määrä siis tietoa aiheesta, joka pitkän aikaa oli Veetin erityiskiinnostuksen kohde. Nämähän ovat selviä vahvuuksia, jos ne sattuvat tulevaisuudessa suuntautumaan asioihin, joita voisi hyödyntää vaikka työelämässä. Olen myös kuullut asperger-aikuisesta, jonka kiinnostuksen kohde oli Kelan etuudet . Ajatelkaa miten kätevä jos pääsisi työskentelemään Kelalle ja osaisi ulkoa kaikki heidän etuuksiinsa liittyvät asiat :)

Sen tarkemmin en aio meidän tilannetta tässä käydä läpi, mutta halusin minäkin kantaa korteni kekoon, että ihmiset tajuaisivat olla päästämättä suustaan moisia sammakoita. Jos sinulla heräsi kysymyksiä aiheeseen liittyen niin laita toki sähköpostia nauravanappi@gmail.com tai vaikka viestiä fb:ssä niin voidaan jutella enemmänkin!

lauantai 11. elokuuta 2018

Edvininpolku Vaasassa

Kun käymme koko perheen voimin lomareissuilla, emme yleensä käytä kamalasti rahaa paikan päällä erilaisiin aktiviteetteihin. Olemme huomanneet, että pienellä rahalla tai jopa ilmaiseksi löytyy pienten lasten kanssa vaikka mitä hauskaa tekemistä! Viime vuonna kävimme Tuurin ja Turun kautta Tampereella ja löydettiin niistäkin vaikka mitä ilmaista puuhaa. Oikeastaan museokeskus Vapriikki ja Muumimaailma taisivat olla ainoita, mihin maksoimme pääsyliput kaikille. Viime kesän reissusta ja ilmaisista kohteista pääset lukemaan tästä. Monesti pelkkään matkustamiseen ja syömisen menee Suomessa (ja ulkomaillakin) paljon rahaa, niin on kiva että jotakin voi tehdä edullisestikin.


Toiset kokevat, että se ei ole loma eikä mikään jos ei joka päivälle ole kamalasti kalliita aktiviteettejä. Me taas arvostamme ihan vain sitä, että saadaan olla perheenä jossain ja touhuta jotain kivaa yhdessä. Ulkomailla tykätään vain hengailla ja katsella paikkoja sekä käydä rantsulla tai olla uima-altailla. Suomessa on sama homma. Isommissa kaupungeissa jo pelkkä iso ja uusi leikkipuisto on lapsille ilon aihe!  Varsinkin jos asuu itse pienemmässä kaupungissa jossa valikoimaa leikkipuistoista ei niin ole.


Kun teimme pienen kesälomareissun Vaasaan tänä vuonna, mentiin myös pienellä budjetilla. Varsinkin kun reissu oli vähän sellainen pikaisesti päätetty eikä siihen oltu ehditty kerätä lomarahaa. Kävimme luontopolkuilemassa ja leikkipuistossa, jonka yhteydessä oli hauska Edvininpolku!


Polun varrella on parisensataa erilaista taideteosta ja kyllä riitti lapsille tekemistä bongailla metsästä ja polun varresta aina seuraavat patsaat. Veeti sai myös metsästää Pokemoneja, joita oli polun varrella melko tiuhaan :) Kaikille siis jotain.


Jos tuolla suunnalla liikutte niin käykää ihmeessä kiertämässä tuo pieni polku! Samassa yhteydessä on tosiaan myös leikkipuisto, joten aikaa saa hyvin kulutettua useamman tunnin, ilmaiseksi :)





Tykkäsin tuosta itsekin! Patsaita oli todella paljon erilaisia ja ne oli myös toteutettu erilaisilla tekniikoilla. Materiaalejakin riitti raudasta puuhun. Löytyipä sieltä entinen presidenttimmekin puolisoineen!  Oletteko te jo käyneet tutustumassa tuohon Edvininpolkuun jos Vaasan seutuvilla asustelette?


Usein törmää matkailuryhmissä siihen asenteeseen, että ulkomaanmatkakaan ei ole voinut olla kovin häävi jos ei saa menemään satasta per päivä eikä osteta kaikkea mahdollista vesiskootteriajeluista purjeliitoon. Samalla kyseenalaistetaan muiden matkabudjettia, jos muut ovat onnistuneet matkustamaan halvalla. Halpa ei kuitenkaan matkailussa tarkoita suoraan tylsää ja huonoa hotellia! Se saattaa vaan vaatia hieman enemmän vaivaa ja suunnittelua. Ulkomailtakin voi löytyä halpaa ja ilmaista mielenkiintoista tekemistä, mutta jos ei jaksa yhtään tutkia niin sitten on varmaan sama vain kaivaa setelitukko esiin. Sama lentojen kanssa. Me teemme mielellämme välilaskun jonnekin jos sillä säästää koko perheen lipuissa yli tonnin rahaa :)


Kun jostain pihistää, voi rahaa pistää talteen myös seuraavia reissuja varten eikä koko tiliä ole pakko hussata kaikkiin maksullisiin tapahtumiin :) Lasten kasvaessa kohteetkin tulevat varmasti olemaan kalliimpia, joten nautitaan nyt vielä siitä, että lapset innostuvat näistä ilmaisista puistoista ja luontokohteista!


Vinkkaanpa tässä samalla myös toisesta postauksesta, jossa olen kirjoitellut pienen budjetin tekemisistä Kalajoella! Ja hotellia halvempaa majoitusta kannattaa etsiä myös Airbnb:n kautta, lue meidän kokemukset tuosta linkistä :) Liittymällä minun tunnuksen kautta saat myös valmiiksi vähän majoitusrahaa :) Se tapahtuu tästä.

Millaisia lomailijoita te olette? Otatteko kaiken lomasta irti rahalla ja käytte kaikki maksulliset jutut vai yritättekö pysyä budjetissa ja tehdä halpoja juttuja?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...