| NauravaNappi: syyskuuta 2018

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sovituksessa Kuling vuorellinen kurahaalari

 *sisältää mainoslinkkejä

Vuorellinen kurahaalari on ollut meidän loskakelien luottovaate jo vuosia. Yleensä ollaan suosittu Elloksen kurahaalareita, joita meillä on ollut melko montaa eri kuosia. Ensimmäisen ostin Veetille aikoinaan kirpparilta ja sen jälkeen ollaan joka vuodelle hankittu jonkin sortin vuorellinen kurahaalari ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat olleet juurikin näitä Elloksen haalareita. Tälle vuodelle oli aika kivat kuosit!



Meille ei kuitenkaan tänä vuonna tullut näitä haalareita,  koska satuin bongaamaan hyvässä alessa Kulingin vastaavat. Mietin muutenkin Aavalle kaksiosaista settiä ja samalta merkiltä löytyi sellainenkin. Viialle valitsin tämän Kuling Douglas sadehaalarin, josta Viialla päällä koko 98/104cm. Nämä sadeastut tuntuvat olevan reilua kokoa, toisin kuin vaikkapa Aavan toppatakki


Haalari on just passeli Viialle, mutta kasvunvara riittää hyvin koko talveksi. Ehkä jopa ensi syksyksi?


Elloksen kurahaalarit ovat usein kuosillisia, niin kiva saada välillä tällainen vähän hillitympi versio. Tosin kaikista paras olisi kun olisi tuollainen yksivärinen violetti! En tiedä miksi kuravaatteista usein tehdään kuosillisia?


Mielelläni kuulisin kokemuksia tästä haalarista, että miten on kestänyt käytössä? Meillä nuo Elloksen haalarit ovat olleet aika varmoja ja kestäneet meiltä yleensä seuraavallekin käyttäjälle ehjänä.



Aavalle ostin tämän Ottava sadepuvun koossa 122/128. Aava oli juuri neuvolassa 120cm ja tämä oli vielä aika reilu, mutta kuitenkin pidettävissä. Edellinen koko oli kuitenkin 110/116, jonka pelkäsin jäävän lyhyeksi. Tässä on aika näppärän oloinen tuo housuosa, kun siinä on tuo liivimallinen yläosa, joka lämmittää vielä takin lisäksikin! Meillä näytä on käytetty pikkupakkasille asti ja ihan parhaimmillaan ovat kevään loskakeleillä kun keli alkaa mennä plussan puolelle, mutta maa on täynnä loskaa ja kuraa! Ei tartte sitten erikseen pukea enää kuriksia toppavaatteiden päälle.

Toivotaan, että nämä ovat nyt hyvät ja jos eivät ole niin siirrymme ensi vuonna takaisin sitten Elloksen versiohin. Jos kuravaatteet on vielä hankkimatta, niin Lekmerillä näyttää olevan paljon sadevaatteita yli -30% alennuksella! Ja jos toppavaatteet puuttuvat niin nekin näyttävät ainakin tältä samalta Kuling-merkiltä olevan alessa.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Synttärijuttuja

Meillä molemmat, sekä Veeti että Aava ovat syntyneet syyskuussa. Siksi meillä onkin silloin melkoinen juhlaputki kun on sukulaissynttäreitä sekä lasten omia kaverisynttäreitä. Aava toivoi lahjaksi Lego friendsejä ja niitä meidän antamasta paketista löytyikin. Aava ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut rakentamaan ohjeista, mutta nyt hienosti pienellä avustuksella jaksoi kasata kaikki legot mitä sai lahjaksi ja niitä tulikin useampia!


Veeti toivoi tietokoneelle Minecraftia, koska siinä on jotain erilaisia toimintoja kuin pleikkarilla. Tiedä häntä kun en mitään noist ymmärrä, mutta ostettiin toiveiden mukainen lahja, koska se oli kuitenkin aika edullinen :) Varsinkin kun Veeti harvoin osaa oikein mitään toivoa, niin silloin pitää tarttua koukkuun kun saa selvän toiveen!


Aava piti tänä vuonna ensimmäiset kaverisynttärinsä, mutta onnistuin hukkaamaan kuvat niistä johonkin! Kakun kuvan löysin puhelimen kätköistä. Aava näki samantyylisen keksikakun kun selailin kakkuja Pinterestistä ja halusi samanlaisen kaverisynttäreilleen. Tämähän olikin helppo toteuttaa kun paistoi vain kaksi keksipohjaa ja täytti mascarpone-kermavaahdolla ja löi läjän koristeita päälle! Mascarpone tökkii jostain syystä itsellä ja tekee tunkkaisen maun, ei mene jatkoon meidän kakkujen välissä! Lapsille tämä maistui, vaikka yleensä tavalliset kakut eivät niin hitti olekaan.


Aavan virallisena synttäripäivänä käytiin porukalla ulkona syömässä ja Veeti puolestaan sai omana päivänään pelata normaalia kauemmin. Molemmille siis jotain pientä kivaa!


Aavan synttäri-iltana pidettiin vielä leffailta koko perheen voimin ja olikin kiva katsoa itsekin elokuva lasten kanssa :) Yleensä teen lasten leffojen aikaan jotain omia juttuja, mutta nyt katsottiin kaikki.


Yhteissynttärit pidettiin toissaviikonloppuna ja niihin kutsuttiin kummit ja lähimmät sukulaiset. Tosin Veetin yhdet kummit olivat synttäreiden aikaan juuri ulkomailla. Nähtiin kuitenkin ihan vähän aikaa sitten :) Kiva oli pitkästä aikaa leipoa kunnolla, vaikka suunnittelu jäikin hieman viime tippaan. Muistin myös, että ei tuolla meidän uunilla oikeasti saa tehtyä kakkua!


Paistoin yhteensä kolme pohjaa, joista yksikään ei onnistunut mutta niistä sai koottua sitten yhden kakun. Aina pääsee unohtumaan ja olettaa, että kyllä se nyt tällä kertaa onnistuu. Pitänee käydä Pyhäjoella kotona kotona paistamassa pohjia pakasteeseen! Kakun väliin valitsin toffeen ja lakan, mutta aika vähän tuo lakka maistui valitettavasti kakussa. Kakun päälle hain kukkakaupasta myrkyttömiä kukkia ja niiden varret on vielä teipattu ennen kakun päälle laittoa.




Toisena kakkuna oli Kinuskikissan vadelmainen cookie dough-kakku ja tämä oli kyllä ihanaa oman makuun! Pohjan päällä oli raakaa keksitaikinaa, jonka makeutta kompensoi kivasti tuo raikas vadelmakerros päällä. Tässä samanlainen koristelu kuin täytekakussakin. Aika nopea keino saada aikaan näyttävä kakku on käyttää siina oikeita kukkia!


Halusin testata myös tällaisia dominotikkareita, mutta näitä en tee kyllä toiste! Keksi meinasivat tipahdella kuorrutekuppiin ja muutenkin jostain syystä kuorrute tahtoi leikata kiinni, vaikka olen ennenkin noita Candy meltsejä käyttänyt leivonnassa. Jostain syystä ei kuitenkaan päästy tällä kertaa kavereiksi. Ihan hyviähän nuo olivat ja lapsillekin maistuivat, mutta melkein suosin kuitenkin tekemisen kannalta ennemmin tavallisia cake popseja.


Suolaisena syömisenä meillä oli suolatikkuja, kinkkujuusto-sarvia sekä foccaciaa! Sarvet olivatkin yllättävän helppoja tehdä. En oikein muistanut tätä, koska en ole varmasti yli viiteen vuoteen tehnyt niitä! Upposivat myös hyvin vieraille eikä niitä montaa jäänyt jäljelle.


Foccacian tein Kotikokin  ohjeella ja se oli ihana pehmeää. Päälle laitoin sormisuolaa, rosmariinia ja fetajuustoa. Lisäksi oli vielä ihan irtokarkkeja sekä popcorneja :) Synttärit sujuivat oikein hyvin ja saatiin melkein kaikki sukulaiset paikanpäälle ja lähes kaikki kummitkin. Lapset saivat mieluisia lahjoja tänäkin vuonna.


Veetiltä kysyttiin, että haluaako pitää kaverisynttärit vai viedä vaikka yhden kaverin kanssaan Superparkiin ja hän valitsi jälkimmäisen. Aloin miettiä korvaavaa vaihtoehtoa kun viime vuonnakin taisi käydä niin, että jossain vaiheessa Veeti kysyi, että voisiko mennä vain yhden pojan kanssa rakentamaan legoilla. Luulen, että isossa ja kovaäänisessä porukassa Veeti ei ole ehkä ihan elementissään, vaikka haluaa aina pyytääkin paljon kavereita synttäreille. Nyt sitten päädyttiin tuohon ratkaisuun, että mies vie Veetin ja yhden parhaista kavereista Superparkiin touhuamaan niin on mieleinen synttärijuttu Veetillekin. Ei tuntunut yhtään harmittavan, että kaverisynttäreitä ei ole vaan heti sanoi, että mieluummin tuo. Yleensä Veetin onkin helpompi olla vain yhden tai kahden kaverin kanssa kerrallaan. Nyt molemmat lapset saivat siis sellaiset synttärit kuin halusivat. Ja nyt meillä on talossa kahdeksanvuotias, viisivuotias ja kolmevuotias!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Työhuoneen päivitys

Kesän aikana uudistimme hieman meidän työhuone/vierashuone-comboa. Tähän asti huoneessa on ollut vuodesohva vieraita varten, mutta suurimman osan ajasta se keräsi vain valtavan määrän romua päälleen eikä siinä oikeastaan kukaan koskaan istunut. Päätettiin pistää se kiertoon ja hommata tilalle vaatehuoneessa säilytettävä ilmapatja vieraita varten. Sohvan paikalle laitettiin pieni työpöytä, että saatiin toiselle pöydälle enemmän tilaa mun ompelujutuille ja nyt ne ei pöllyytä koko ajan läppärin päälle kangaspölyä.


Niinpä me päädyttiin laittamaan huoneeseen kaksi erillistä työpistettä, jossa toisessa on kaikki mun ompelujutut ja toisella pöydällä tietokone ja siihen liittyvät koneet kuten mun kalvoleikkuri ja tarratulostin. Nyt kun läppäri siirtyi toiselle pöydälle, mahtuvat kaikki mun koneet niin, että jokaisen eteen saa tuolin eikä tarvitse ommella ihmeellisessä asennossa.


Pöydän alle mahtuu vielä kivasti iso pussukka epämääräisiä projekteja varten ja muuten vaan epämääräisten kankaiden säilytyspaikaksi.


Työpisteen yläpuolelle jäivät jo huoneessa aiemmin olleet ritiläverkot. Työpöytä tehtiin "itse" hankkimalla Ikealta siihen pukkijalat ja tuo levy teetettiin paikallisessa Palvelumakasiinissa, mistä myös meidän keittiön pöytälevy on. Hintaa pöydälle tuli alle satanen. Halvemmalla olisi tietysti saanut Ikean valmiin pöydän, mutta ne eivät valitettavasti sopineet meidän mittoihin, joten teettäminen oli järkevämpi vaihtoehto. Samalla teetettiin reikä levyyn johtoja varten.


Päädyin myös päällystämään toisen tuollaisen peltitörpön tapetinjämillä niin sain myös tuolle pöydälle kynäpurkin, joka sopii kivasti sisustukseen. Vanhan roosan värinen pahvilaatikko on Ikeasta myös ja siellä säilytän yrityksen kuittivihkoa ja muita kuitteja ja vastaavia.


Ritilän alalaidassa on todella tyylikkäästi maksamista odottavat laskut :D No ovathan ne sentään mustavalkoisia!


Aavakin piirsi äidille kuvan Pikku Lapanen-kummittelee kirjasta ja nyt mulla on kummituksia työhuoneen koristeena.


Tämä nykyinen järjestys on ollut oikein toimiva, kun tilaa kaikille toiminnoille on aiempaa enemmän. Lisäksi lasten synttäreiden aikana tuli testattua myös se vierashuonepuoli ja hyvin mahtui tuohon pöytien väliin myös ilmapatja eli kyllä ne vieraatkin tuonne mahtuvat, vaikka sohva poistettiinkin! Jotenkin huone on helpompi pitää nyt siistimpänä, vaikka tahtoohan sitä rojua kertyä silti. Onneksi ne kuitenkin yleensä kertyvät tuonne mun ompelupöydän puolelle, joka ei niin näy olohuoneeseen asti...

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Reima Stavanger ja takkirakkaus

 *postaus sisältää mainoslinkkejä

 Meillä on Aavalla ensimmäistä kertaa ensi talveksi hommattu Reiman Stavanger*-haalari. Olen lukenut tästä paljon hyvää ja tekniset tiedot ainakin ovat huiput, sillä vesipilarikin on 12 000! Meillä aiemmin olleissa haalareissa se on ollut korkeimmillaan 10 000. Haalari on myös voittanut jonkun testinkin "Foreldre & Barn –lehden testivoittaja 2016 .Erittäin vedenpitävä ja kestävin kymmenestä testihaalarista”. Odotukset ovat siis melko korkealla tämän haalarin suhteen!


Onnistuin ostamaan tämän jo viime vuonna Black fridayn alesta Sportamorelta puoleen hintaan ja kokoarviokin meni melko hyvin nappiin. Koko on 128cm ja Aavalla on pituutta 120cm tällä hetkellä.Väri on oikeasti enemmän luumun violetti, vaikka ruudulla näyttää enemmän kirkkaan violetilta!


Hihoissa on vähiten kasvunvaraa, kuten meillä Reiman (ja melkein minkä tahansa merkin!) vaatteissa yleensä. Lahkeissa puolestaan oli enemmänkin kasvunvaraa, vaikka meidän lapsilla riittää näitä raajoja vaikka muille jakaa. Ehkä koko 122cm olisi myös voinut mennä, mutta en tiedä olisiko siinä jäänyt hihat jo lyhyeksi.


Tässä haalarissa yksi ihanin asia on tuo todella muhkea karva hupussa! Joskus nuo karvat ovat ihan onnettomia ja rumia, mutta tässä ei. Suojaa varmsati hyvin tuulelta ja tuiskulta.


Haalarissa on selässä kiristysmahdollisuus ja selvästi sitä saa kiristää reilumminkin talvea ajatellen, mitä nyt äkkiseltään kiristettiin. Kaikin puolin vaikuttaa laadukkaalta haalarilta, toivottavasti onkin! Meillä ei ole tainnut olla Reimalta koskaan talvihaalaria, ainoastaan yksi välikausihaalari ja paaaaljon takkeja ja housuja :D




Meillä mennään varmaan pääsääntöisesti tänä vuonna haalarilla vielä ja ensi vuonna ajattelin sitten panostaa takkiin ja housuihin. Ostin kuitenkin Aavalle myös takin, jossa on tekniset ominaisuudet, mutta sellaisen pienemmän budjetin version. Sitä voi sitten pitää varalta, jos haalari on vaikka pesussa. Löysin ehkä ihanimman talvitakin Aavalle Kulingilta! Sain tämän vielä niin edulliseen neljänkympin hintaan, että en voinut vastustaa kiusausta. Varsinkin kun tässä on tosiaan myös ne tekniset ominaisuudet.  Takki on Kuling Solitude ja sitä myydään vähän väliä Lekmerillä alennuksella. Nytkin näytti olevan -20% alessa, jos takille on tarvetta.


Takki on pidempi parkamallinen, mutta takana on kiristys, joka tekee siitä vähän enemmän tyttömäisen ja lisäksi helmassa on ihanat frillat! Arvoin kuvista, että tekeeköhän nuo frillat leikkimisestä hankalaa, mutta ne ovat ihan ohutta kangasta, joten eivät kyllä ole tiellä ja pituus ilman noita ei ole kuitenkaan liian pitkä.





Kokona tässä on myös 128cm ja tämä olikin aika naftia mitoitusta ja kaikista paras todella hoikalle lapselle. Aavallekin tämä menee, mutta selvästi malli on suunniteltu vielä kapeammalle lapselle, joille tämä ei ole varmasti säkki. Kuvista huomaa, että tässäkään ei ole hihoissa mitenkään erityisen paljon kasvunvaraa, joten seuraava kokokaan ei varmasti olisi ollut jättisuuri. Näillä vaatteilla sekä Reiman toppahousuilla mennään tämä talvi. Pipo olisi vielä mietinnässä ja olen harkinnut joko Metsolan harmaata merinopipoa tai Superyellowin pipoa. Muitakin lämpimiä merinopipoja saa ehdottaa, jos tiedätte jonkun mallin ja värin joka sopisi näihin kumpaankin!



Mitkä merkit te muiden pitkäkätisten lasten vanhemmat olette kokeneet parhaiksi? Kun aina tuntuu, että merkissä kuin merkissä se hiha jää ensimmäisenä lyhyeksi!

maanantai 17. syyskuuta 2018

Henkselihame ja sydänmekko

Käytiin toissaviikonloppuna Kalajoella Tyngän maalaismarkkinoilla. Ollaan käyty tuolla aiemminkin, mutta tänä vuonna meidän ostosaalis jäi kyllä vähän surkeaksi, kun ei saatu nahkiaisia eikä rieskaa, mitä haaveiltiin. Samoilla tulilla ajeltiin hiekkasärkille ja käytiin rannalla sekä vähän puistoilemassa leirintäalueen puistossa. Samalla kuvattiin tyttöjen uusia vaatteita. Sattui vielä kiva keli niin tarkeni olla ilman takkejakin rannalla, kun aurinko paistoi niin lämpimästi.


Mun innostus valokuvaukseen kasvoi kesällä ja olen nyt ottanut enemmän kuvia kuin aiemmin ja yrittänyt opetella vielä paremmin kameran säätöjä. Lisäksi ostin itselleni Lightroomin, jotta voisin myös muokata kuvia paremmin.


Melkoista opettelua se onkin ollut kun ohjelma ei ole mulle entuudestaan ollenkaan tuttu ja nytkin tiedän siitä vain pintaraapaisun! Mutta jospa sitä käyttämällä kehittyisi ja oppisi, että mitä ja miten kannattaa säätää. Säädin myös blogissa kuvan leveyttä hieman isommaksi. Tästä johtuen vanhimmat postaukset saattavat näyttää melko kaameilta, mutta älkää antako sen häiritä! :)


Pitää yrittää käyttää hyväksi vielä nämä valoisat päivät, koska pian se pitkä ja pimeä talvi on täällä taas ja itselleni se on valokuvauksen kannalta huonoin vuodenaika. En osaa oikein käyttää salamaa ja ilmankaan ei oikein saa hyviä kuvia liikkuvista lapsista.


Kummallakin tytöllä on näissä kuvissa jotain uutta päällä ja Aavan vaatteet ovatkin näemmä sukkiksia lukuunottamatta mun tekemät! Hame on ihanasta harsokankaasta, jota ostin Kärkkäiseltä kesällä. Viialla on myös olemassa samanlainen hame, siitä ei vain ole kuvaa. Alla oleva paita on viime vuonna ommeltu Noshin violetista trikoosta Kaikon inspiroimana.


Tuo hame on ommeltu ilman kaavaa ja haastavin on aina saada nuo henkselit sellaiseen kohtaan, että ne pysyvät ylhäällä, eivätkä jatkuvasti valahda alas. Yleensä joudun niitä ensimmäisen ompelun jälkeen vielä hieman lyhentämään. Tässä hameosa on vain suorakaide, jonka yläreunaan on tehty kuminauhakuja, jonka avulla yläosa on kurottu sopivaksi. Henkseleissä on välissä tukikangas, että ne eivät mene kovin rullalle pesussa.


Myös rusetti on kiinteästi kiinni hameessa eikä edes tuota rusettiosaa saa irroitettua hameesta. Tästä olisi ihana tehdä lisääkin vaatetta, mutta millaisia pitkähihaisia tästä joustamattomasta, ohuehkosta kankaasta voisi tehdä? Kesävaatteisiinhan tämä on ihan täydellinen materiaali!


Aava löysi rannalta hauskan kiven, joka oli ihan sydämen mallinen. Siitä piti myös saada kuva :)



Viialle puolestaan tein melko simppelin yksivärisen mekon. Tämä on tehty Cocoon dress-kaavalla, mutta pituus on muutamaa kokoa pidemmästä kaavasta kuin leveys. Tässä on kaunis malli ja olen tehnyt tällä jo tosi monta mekkoa, välillä frilloilla ja välillä ilman.


Edelleen tuollaisen pyöristetyn helman käänteen teko on viheliäistä puuhaa, vaikka kuinka ensin ompelisi rypytyslankaa ja kääntäisi sen avulla helman. Tahtoo aina tulla tuollaista ruttua tuohon käännöksen kohdalle.



Otin tytöistä tosi paljon kuvia ja niitä kivoja kuvia oli niin paljon, että oli tosi vaikea valita tänne vain osa. Mutta kukaan tuskin jaksaisi katsoa samasta paikasta ja kohteesta jotain viittäkymmentä kuvaa! :)


Koska mekko on yksivärinen, halusin siihen vähän jotain piristystä ja leikkasin niskaan glitterikalvosta tuollaisen geometrisen sydämen.



Sellaisia ompeluksia tällä kertaa omille tytöille. Ajattelin, että syksyn ompeluleirillä voisin yrittää panostaa Veetin ja ommella hänen vaatekaappiin täytettä pitkästä aikaa :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...