| NauravaNappi: Mennään metsään

maanantai 8. lokakuuta 2018

Mennään metsään

*sisältää mainoslinkin

Ylellä pyöri pari viikkoa "Mennään metsään"-kampanja, jonka aikana ihmiset pystyivät käydä merkitsemässä sivuilta löytyneeseen laskuriin metsäkäyntinsä. Tällä tempauksella halutaan viedä suomalaisten jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Lisätietoa tuosta saat tästä linkistä. Itsekin ehdin tuonne kerran käydä merkitsemässä meidän metsäretken ja mielenkiinnosta kävin nyt katsomassa tuloksia.


Asukaslukuun suhteutettuna eniten metsäkäyntejä löytyi Sievistä, missä käyn itse töissä! Pienessä viidentuhannen asukkaan kylässä käyntejä oli kahden viikon aikana yli 7000, minkä mukaan laskennallisesti jokainen sieviläinen olisi käynyt tuona aikana metsässä. Kun taas omalla paikkakunnallani Ylivieskassa käyntejä oli alle 2000 vaikka asukkaita on yli 15 000. Sieviläiset ovat siis ahkeria metsänkävijöitä, enkä ihmettele kun heillä on näin hienoja retkipaikkoja kuten Kukonkylä!


Laskuriin sai siis merkitä kaikki retket ja koiran juoksuttamiset, metsästykset, marjastukset jne. Nyt on ollut niin upeita syyspäiviä, että me on yritetty myös nauttia luonnosta minkä ehditään viikonloppuisin! Luonto on kauneimmillaan kun puiden lehdet ovat ruskan väreissä. Aava oli Viian jälkeen loppuviikosta kuumeessa, joten sunnuntaina ei lähdetty minnekään sellaiselle metsäretkelle, että olisi pitänyt kävellä vaan mentiin ihan autolla Kähtäväjärvelle ja käytiin paistelemassa makkaraa sekä vaahtokarkkeja.


Veetiä meinasi kiukuttaa lähteä kun hamahelmillä tekeminen oli kesken eikä oltu osattu antaa myöskään ennakkovaroitusta, koska päätettiin tehdä retki ihan pikaisella päätöksellä tyttöjen päikkäreiden aikaan. Saatiin kuitenkin lopulta Veetikin mukaan ja niin hänkin tuumasi reissun jälkeen, että tuli hyvä mieli, vaikka aluksi ei olisi millään huvittanut lähteä. Myös tytöt olivat tosi kiukkuisella tuulella ennen ulkoilua. Viia varmaan juuri heränneenä kiukutteli ja Aava nukkumattomuuttaan. Kukaan muu kuin me vanhemmat ei oikein innostunut retkestä, mutta niin vain oli kaikilla ihan toinen ääni kellossa kun päästiin pelipaikoille.


Kävin viime kuussa kuuntelemassa kirjastossa Tea Karvisen luentoa Suomen kansallispuistoista ja suosittelen tilaisuutta ehdottomasti jos hän sattuu jossakin lähistöllä luennoimaan. Meidän kirjastosta meinasi paikat loppua kesken kun väkeä oli niin paljon ja lopulta osa seisoi eteisessä! Luennolla käytiin pikakelauksella läpi kaikki Suomen kansallispuistot kuvineen ja paikalle sai jäädä esityksen jälkeen keskustelemaan puistoista ja ostaa Tean kirjaa Kansallispuistot - Maamme luonon helmet*.
Itse en ehtinyt jäädä kuuntelemaan keskustelua, sillä piti joutaa tyrnin poimintaan ennen pimeää ja niinpä ostin tuon kirjan itselleni jälkikäteen. Edulliseen hintaan näytti saavan esimerkiksi Adlibrikselta tuosta ylhäällä olevasta linkistä (pelkästä klikkauksesta en saa rahaa, joten käy rohkeasti tutustumassa ;)).


Tuo esitys herätti entistä enemmän kiinnostukseni kansallispuistoihin, sillä itse olen käynyt ainoastaan Rokualla muinaisina partiovuosinani ja kaikki muut puistot ovat vielä kokematta! Siksipä päätettiinkin mennä parin viikon päästä tutustumaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon miehen veljen perheen kanssa. Ehkä tämä ruska-aika ehtii mennä siihen mennessä ohi, mutta uskon siellä olevan muutenkin upeat maisemat ilman ruskaakin. Siellä näytti menevän sellainen sopiva viiden kilometrin mittainen reitti, joka olisi tarkoitus käydä kiertämässä.


Monen vuoden aikainen kansallispuistohaave on tietenkin Koli, jota kaikki kehuvat ja paljon olen ihastellut Instassakin kuvia noista maisemista. Haluaisin myös joskus käydä ihan yöpymässä jossain kansallispuistossa ja nyt se onnistuisi jo lastenkin kanssa, kun kukaan ei ole enää vaippaikäinen.



Uskon, että luonnossa yöpyminen on lapsillekin suuri seikkailu, koska jo pelkästään kotipihalla telttailu on varmasti lapsen mielestä todella jännää. Meillä tosin ei ole telttaa eikä makuupussejakaan, mutta saisikohan niitä näin talviaikaan edullisemmin? :) Teltan pitäisi myös olla sen verran iso, että sinne mahtuisi viisi henkeä nukkumaan. Toimivia ja hinnaltaan edullisia retkikamppeita ja rinkkoja saa siis suositella. Jos vaikka joskus päästäisiin jossain käymään koko perheellä retkellä!



Meilläkin lapset ovat jo ihan vauvasta asti kulkeneet mukana luonnossa, niin ei sinänsä olisi niin kamala shokki mennä pidemmäksikin aikaa retkelle. Aavakin alkaa ensi vuonna olla sen ikäinen, että jaksaa jo kävelläkin pidemmästi. Veetihän kiersi kuusivuotiaana pienen karhunkierroksen Kuusamossa eli sen noin 12km pitkän reitin eikä valittanut yhtään. Tosin veikkaan, että Aava ei taida ihan yhtä sinnikäs olla... Itseä harmittaa, että missasin "Yövy luonnossa"-päivän metsähotellin, joka järjestettiin täällä Ylivieskassa Törmäjärvellä. Siellä olisi päässyt kokeilemaan yöpymistä riippumatossa, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun perhepartiossa pääsin sellaista testaamaan.


Meillä on kuitenkin vielä käytössä Tula, joten sinne mahtuu kyllä hetkeksi levähtämään kuka tahansa meidän lapsista, jos matka alkaa painaa liikaa pieniä jalkoja :) Ja pikkuhiljaa voi edetä, lasten kanssa ei tarvitse tehdä nopeusennätyksiä. Tässähän on kivasti nyt talvi aikaa suunnitella!


Aloitettiin taas myös perhepartio, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli viime sunnuntaina juuri ennen kuin lähdimme sopeutumisvalmennukseen sitten maanantaina. Perhepartio on oikeasti suunnattu alle kouluikäisille, mutta täällä myös koululaiset ovat tervetulleita oman haluamisensa mukaan. Kirjoittelinkin perhepartiosta tammikuussa, jos haluat käydä lukemassa. Jos retkeily kiinnostaa niin siinä on matalan kynnyksen harrastus lähteä mukaan. Selvitä ihmeessä, löytyykö sinun paikkakunnaltasi perhepartiotoimintaa. Sinne on helppo lähteä kun mukana on muitakin, eikä tarvitse stressata että osaako mennä yksin tai sytyttää nuotiota jne.


Perhepartioon ei varusteitakaan tarvitse sen enempää kuin normaalit ulkoiluvaatteet! Toki vedenpitävyydestä on plussaa, jos taivaalta sataa kissoja. Mutta sadetakilla ja kumppareillakin pärjää. Jos tämä Ylivieskan paikallinen toiminta kiinnostaa, niin saa laittaa vaikka viestiä aiheeseen liittyen niin voin kertoa jos haluatte kuulla jotain lisää.

Nuotiosavun takaa on helppo hymyillä!


Sopeutumisvalmennuskurssillakin muuten painotettiin ulkoilun tärkeyttä myös erityislasten elämässä, koska se tasaa sykettä ja laskee verenpainetta auttauen rentoutumaan sekä päästämään irti liiallisesta kuormittumisesta. Sama toimii meille kaikille muillekin vai tunnustaako joku muka tulevansa metsästä ulos stressaantuneena? Hirvikärpäsetkin muuten alkavat pikkuhiljaa kadota, joten sen puolestakin voi stressin jättää taakseen!


Yritin tänään selailla netistä tulevaisuuden varalle jotain uusia retkieväitä ja törmäsinkin helppoon uuniperunaideaan. Tai no oikeastaan perunanyytteihin! Niitähän voisi vähän esikypsentää mikrossa kotona ja retkellä sitten nakkaisi vain folionyytit nuotiolle. Hieman vaihtelua siihen ainaiseen makkaraan. Nyt muutamana kertana ollaan otettu jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja onhan ne hyviä nuotiolla paistettuna! Lisäksi miehen ollessa reissussa testattiin retkellä tikkupullataikina ja hyvin toimi sekin. Tai no, ainahan ne on sisältä raakoja kun ei koskaan malta paistaa tarpeeksi kauan, mutta hyviä niinkin. Nuotioruokavinkkejä otetaan siis myös vastaan :) Seuraavaksi jälkkäriksi taidamme kokeilla suklaabanaanit, niitä en ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen!



Milloin sinä olet viimeksi käynyt luonnossa retkeilemässä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...