sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Tonttuovi is back

Meidän perheen oma joulutonttu Tomera oli taas reilu viikko sitten muuttanut meille eläinystävineen, jotka viime vuonna ilmestyivät tontun mukana ripotellen lapsia ilahduttamaan. Tomera on näemmä raahannut koko tavara-arsenaalinsa mukanaan meidän keittiön seinustalle kynnysmatosta lähtien.


Ihana juttu, että tonttu palasi takaisin ja oli vielä postilaatikon nimestä päätellen sama kuin aiempina vuosina. Tontussa onkin taas riittänyt lapsille kovasti ihastelemista ja ihmettelemistä.


Meillä Veeti on alkanut kyseenalaistamaan tontun olemassaolon ja hänen mielestään me olemme se tonttu, joka kirjoittelee viestejä tuonne postilaatikkoon ja tuo tavaroita. Vaikka näin ei tietenkään ole! Olen kyllä kertonut, että tontun pyynnöstä hommasin hänelle viime vuonna apuna tuon oven, mutta tonttu teki siitä taikaoven, mistä hän pääsee taloonsa vaikka ovi näyttääkin olevan vain seinässä kiinni ilman oviaukkoa.


Veetin perusteet tontun olemassaolemattomuudelle ovat ne, että tonttua ei ole kukaan nähnyt ja koska tontun ensimmäinen kirje näytti vähän minun käsialalta, vaikka selvästi esimerkiksi a-kirjaimet oli tehty ihan eri lailla! Kun kysyttiin, että onko joulupukki sitten olemassa niin vastaus tuli kyllä heti, että on tietenkin. Veeti on hyvin konkreettinen lapsi as-lapsille tyypilliseen tapaan ja hän uskoo asioihin, jotka voi nähdä ja kokea, mutta ei sellaisiin, mitä ei voi todistaa olevan olemassa. Niinpä tontut menevät vähän tuohon luokkaan, samoin kuin enkelit. Niistä tulikin viime vuonna vääntöä opettajan kanssa uskonnontunnilla, kun Veetin mielestä ne olivat ihan hölynpölyä, eikä hän käsittänyt, miksi opettaja valehtelee heille niiden olemassaolosta. Koska eihän niitä ole kukaan nähnyt, niin miksi ne olisivat olemassa.


Vaikka järki sanoo toista, on tahto uskoa tonttuihin kuitenkin vielä voimakkaampi ja hyvä niin, koska kyllähän tontut oikeasti ovat olemassa. Mistä se pukki muuten saisi tietää, että ketkä ovat olleet kiltteinä? Veeti itse kysyi ensimmäisenä tänä vuonna, että leipovatko he mummun kanssa pipareita, että hän voi jättää sitten Tomeralle oven eteen niitä syötäväksi. Ja lapset olivatkin jättäneet ison läjän pipareita tontulle, joka oli pientä murusta vaille syönyt kaikki! Toivottavasti ei saanut mahan puruja niin isosta piparimäärästä, kun itse kuitenkin on niin pieni kaveri. Vaikka mistä sen tietää, jos tontun oviportaalista pääsee isoon asuntoon, jossa tonttukin voi kasvattaa kokoaan. Tästäkin muuten joskus keskusteltiin lasten kanssa, että miten Tomera on niin pieni ja esimerkiksi joulupukin mukana viime vuonna tullut tonttu niin iso! On siinä lapsillakin ihmetteleminen näiden tonttujen kanssa kun näyttää löytyvän niin monta eri kokoa.

Välillä tontulta on tuonut kirjeita tai pieniä tavaroita tai tehtäviä, mitä lapset voisivat tehdä. Joka kerta se aiheuttaa yhtä innostuneen reaktion, kun lapset huomaavat oven edessä tapahtuneen jotain. On mukava seurata vierestä, kuinka innostuneita he ovat tänäkin vuonna tuosta pienestä, mystisestä asukkaasta. Vaikka tämä kuinka olisi muoti-ilmiö tai turhaa humpuukia niin kyllä tämä tonttuovi vaan on joka pennin arvoinen, edelleen.


Kysyin viime vuonna, että löytyykö teiltä tonttuovi. Onko joukossa sellaisia, jotka viime vuonna eivät tonttua kotiinsa ottaneet, mutta muuttivat tänä vuonna mieltänsä? :)

7 kommenttia:

  1. Viime vuonna heräsin tähän buumiin liian myöhään, mutta tänä vuonna hommasin tonttuoven. Pikkuhiljaa tonttu tuo uusia asioita oven eteen. 3,5-vuotias ihmettelee ja kummastelee kovasti kun tonttu on yöllä käynyt:) Kiva keksintö mielestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö oo ihana seurata vierestä, kun se on lapsille niin ihmeellinen juttu!

      Poista
  2. Miksi lapsen pitäisi väkisin uskoa tonttuihin tai enkeleihin? Miksi ei vain voi myöntää lapselle, että se on oikeassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kai sen pidäkään väkisten, mutta en halua että vie sitä iloa pienemmiltä, että hokee että niitä ei ole ja että äiti on kaiken takana. Ollaan me sanottu, että jos et usko niin ok, mutta että pitää tyttöjen antaa uskoa :)Että jokainen uskoo mihin haluaa. Ja siis toki koulussa opettaja oli selittänyt asian tosi hyvin, että ne asiat vain kuuluvat meidän uskonnonopetukseen, uskoi niihin tai ei. Eli pakko on niitäkin opiskella, vaikka ei niihin uskoisi. Ja kun selvästi tonttujen suhteen kuitenkin intoilee ja käy kurkkimassa näkyykö tonttua, niin annan vielä elää siinä lapsenuskossa, joka vielä siellä sisällä on, että satuolennot ovat totta. EIköhän tuota ehdi elää ilman noita jännittäviä hetkiä sitten lopun elämää :)

      Poista
  3. Luin kivaa tonttutarinaa, siinä riittää seuraamista ja juttua pitkäksi aikaa. Lasten mielikuvitus maailmaan mahtuu kaikenlaista, myös meidän isojen avustuksella. Satumaailmakin on täynnä ns ei totta elämää, eikä niitä kertomuksia kritikoida, nalle puh tai erilaiset hiirulaiset ja pupujussit puuhaavat kaikenlaista ja niistä tykkäävät miltei kaikki. Joulumieltä perheellesi ja terveisiä pikkutontulle. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mikä tuo tonttutarina on? Sellainen voisi olla esimerkiksi ensi vuoden joulukalenteriin hauska kun tulisi joka luukusta joku pätkä tarinaa 😊 Joulumieltä myös sinulle ❤

      Poista
  4. Meille muutti Tonttu heti joulukuun alussa ja piilottaa yöllä pojille yllätyksen jonka he sitten aamulla innoissaan etsivät. 6v esikoinen oli alkuun hiukan epäileväinen mutta aivan innoissaan koko asiasta. Ehdotti mm että tontulle jätetään puuroa oven eteen ja on ihan se aamulla syöty:) mut on tää ihan parasta seurata lasten riemua vaikka miten olisikin muotijuttu! Terkkuja täältä Helsingin tontilta sinne teijän tomeralle:)

    VastaaPoista