Kaikki lapset sängystä pois

Olen joskus aikoinaan tänne blogin puolellekin tainnut kirjoitella, että Veetin ollessa vauva, en osannut nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä. Pelkäsin murskaavani vauvan tai että se tukehtuu mun alle jos en huomaa, että kierähdän jotenkin niin, että vauva ei saa henkeä. Veeti nukkuikin aina omassa sängyssä ja alle yksivuotiaasta myös omassa huoneessa, koska ei heräillyt juurikaan enää syömään. Aava nukkui jonkin verran vieressä ja sivuvaunussa meidän sängyn vierellä. Mutta sen jälkeen kun siirtyi omaan huoneeseensa Viian syntymän aikoihin, ei enää tullut meidän viereen. Jotenkin Veeti ja Aava eivät pienenä ehkä edes hoksanneet, että se olisi voinu olla vaihtoehto ja pysyivät kiltisti omassa sängyssä. Kumpikaan ei siis koskaan ole kesken yön herättyään kipsutellut meidän sänkyyn nukkumaan vaan ovat sen verran melunneet, että meidän on sitten pitänyt käydä heidän luonaan vaikka laittamassa peittoa paremmin tms.

Veeti on esimerkiksi nukkunut vieressä vain silloin, kun jompi kumpi meistä vanhemmista on reissussa ja toinen on yksin lasten kanssa kotona. Meillä on nimittäin sellainen järjestely, että silloin lapset pääsevät vuorotellen meidän vanhempien sänkyyn nukkumaan. Yleensä se olen minä joka sitten nukun jonkun lapsen vieressä. Meillä on ihan kalenterissa merkintä, että kuka on milloinkin saanut vieripaikan, että ei tarvitse seuraavalla kerralla tapella vuorosta. Tosin Viia ei oikein halua nukkua yksin tuolla tyttöjen makkarissa, koska on tottunut siihen, että Aava on siellä aina kaverina. Joskus Veeti on sitten mennyt Aavan sänkyyn Viian kaveriksi jos Aava on ollut mun vieressä. Yleensä tehdään kuitenkin niin, että molemmat tytöt menevät mun huoneeseen nukkumaan ja saatan sit kantaa Viian pois kun menen itse sinne. Yleensä olen liian laiska ja yritän mahtua nukkumaan kummankin tytön kanssa.

Viia puolestaan on nukkunut vauvasta asti meidän vieressä tai minun kainalossa. Mies jo murehti, että se nukkuu vielä ekaluokallakin meidän välissä ja väitti, että ei saa kunnolla nukutuksi, kun Viia on vieressä. Kuitenkin aina minuutti sen jälkeen, kun Viia hipsi omasta sängystään meidän väliin, oli mies täydessä unessa! Viia siis kyllä nukahti nyt isompana aina omaan sänkyyn, mutta hipsi jossain välissä yötä aina meidän väliin nukkumaan. Sekin on hauskaa, että Viia tulee sänkyyn aina minun puolelta! Varmaan tietää, että mies herkemmin palauttaa omaan sänkyyn. Pakko myöntää, että kyllä sitä oli itsekin aika jumissa kun joka yö nukkui vähän huonossa asennossa. Viialla kun on tapana tulla aivan minuun kiinni, jolloin mulla on nukkumatilaa tosi vähän ja miehen puolella sit taas on tosi tilavaa. Silti sen koskaan raskinut viedä sitä takaisin omaan sänkyyn nukkumaan.

Sitten yhtäkkiä tuossa joitain kuukausia sitten havahduttiin siihen, että Viia ei ole tullut enää ollenkaan meidän viereen. Yhtäkkiä vaan lakkasi tulemasta ja aamulla kukaan ei tuhissut vieressä. Vaikka vaikea olikin nukkua huonossa asennossa varpailla selkää kaivelevan lapsen vieressä, niin täytyy myöntää, että aika haikealta tuntui huomata, että niitä varpaita ei enää olekaan. Oon välillä jopa sanonut Viialle, että välillä voi tulla kyllä meidänkin viereen yöllä, vaan eipä tuo monesti ole ottanut vinkistä onkeensa. Viimeksi tuli tietenkin silloin kun Veeti sattui nukkumaan mun vieressä ja joskus viikonloppuaamuna tulee hetkeksi lämmittelemään peiton alle ennen kuin menee piirrettyjä katsomaan. Nyt reissussa ollaan sit otettu takaisin noita hetkiä , kun Viia on nukkunut koko loman meidän välissä kun asunnoissa ei ole ollut tarpeeksi montaa sänkyä.

Joko nyt pitää myöntää, että meidän pienimmästäkin vauvasta on tullut jo iso tyttö??