torstai 5. syyskuuta 2019

Maastopyöräkärpäsen purema

Kesän alussa ystäväni tartutti minuun maastopyöräkuumeen. Hän oli miehensä kanssa ostanut uudet pyörät ja minä lähdin sitten hänen pyörällään koeajolle metsään ja se olikin sitten menoa sen lenkin jälkeen. Vanha, uskollinen tunturini on ostettu 2003 kun olen muuttanut tänne opiskelemaan, joten ehkä olikin jo aika päivittää kalustoa.


Olen todella pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, mikä vanhassakin pyörässä muodostui suurimmaksi ongelmaksi. Vaakaputki oli yksinkertaisesti liian pitkä, minkä vuoksi kyynärtaipeet olivat aina lukossa pyöräillessä, kun en kunnolla yltänyt tankoon. Eipä sitä tällaisia asioita joskus aikoinaan tullut ajateltua. Ystävän pyörä tuntui kuitenkin heti omalta ja vaakaputki oli tarpeeksi lyhyt, että ylsin paremmin kuin hyvin tankoon.


Oli mukava polkea metsässä, vaikka se aluksi aika haastavaa olikin ja kaloreita kului aivan älyttömiä määriä! Nyt tuo kulutus on hieman jo tasaantunut matalampiin lukemiin alkuajoista. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka hyvin maastopyörä kulki myös asfaltilla!


Meidän kaupunki on aika pieni, eikä täällä päässyt juurikaan kokeilemaan pyöriä, niin päädyin ostamaan saman pyörän mitä kävin koeajamassa. Pyörä on Cube Acces WS Exc ja tilasin sen bikesteriltä. Pyörä sopi omaan budjettiini ja sen ajotuntuma oli itselle hyvä. Toki olisi voinut hifistellä jollakin tonnin pyörällä, mutta ajattelin pärjääväni tällä oikein hyvin. Pyörä on suhteellisen kevyt, noin 15kg ja se sopii erinomaisesti lyhytselkäisille. Mun pituus on 169cm ja pyörän runko on 19" ja renkaan koko 29". Yleensä nettikauppojen sivuilla on hyvät taulukot, mistä voi esimerkiksi jalan sisämitan mukaan etsiä sopivaa pyörää.  Mullehan pituuden perusteella kauppa tarjoaa ainakin yhtä pykälää pienempää runkoa, mutta kun syötti jalan mitan, sain kooksi tämän 19" tai jopa 21". Eli jalkaa piisaa keskivertonaista enemmän.


Plussaa tietenkin myös pyörän kivasta väristä! Olenkin nyt yksin sekä ystävän kanssa käynyt rullailemassa tuolla metsässä pyörillä ja välillä asvaltilla ja olen kyllä yllättänyt siitä, miten paljon tykkään pyöräilystä kun välineet ovat kunnossa. Ennen inhosin pyöräilyä! Käytiin heti sillä testilenkillä vetämässä joku 24km enkä tiedä olenko koskaan ennen tuota matkaa edes putkeen ajanut. Ja pysyin jopa ystävän perässä, joka on melko paljon urheilullisempi mitä itse olen ja kun itsellä on tällaiset maailman voimattomimmat jalat niin olin kyllä sen lenkin jälkeen enemmän kuin ylpeä itsestäni!


Metsässä kun polkee niin ei tarvitse käydä niin pitkää lenkkiä kun pienikin lenkki on tehokas ja kehittää muuten kivasti kehonhallintaa. Metsässä myös aivot voi heittää narikkaan ja muistaakseni se metsässä samoilu laski verenpainettakin. Eli kaikkea hyvää kerralla!


Innostuin maastopyöräilystä niin paljon, että ostettiin porukalla miehelle 40v-lahjaksi myös maastopyörä. Hieman hirvitti, että jos hän ei yhtään sitten tykkääkään lahjasta. Pelko oli turha, sillä hän on jo monta kertaa käynyt pyöräilemässä yksin pyörällä. Toissa viikonloppuna soitimme isäni meille lastenvahdiksi ja kävimme Kalajoella Siipojoen luontopolulla pyöräilemässä. Se on sellainen parinkymmenen kilsan lenkki ja siitä poljimme vielä rannan tuntumaan maisemia katsomaan. Kannattaa käydä jos lähellä asustaa, vaikka paikka paikoin pitkospuut olivatkin rasitteet kun pyörän rengas upposi niiden väleihin ja ainakaan oma tasapaino ei meinannut riittää niillä ajamiseen.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa Rokualle pyöräilemään, mikäli sää vain sallii! Mahtava olisi joskus päästä myös vaikka kokemaan Hossa pyöräillen. Rokuan pyöräilykaveri muuten tilasi myös Bikesteriltä tämän saman pyörän, samassa koossa kuin mulla. Melkein voitaisiin kohta saada jotain provikkaa sieltä, kun ollaan ostettu kolme näitä samoja pyöriä lyhyen ajan sisällä :D


Ja pakko sanoa, että nyt kun päivitti oman pyörän niin myös meidän perheen lasten pyöriä on uusittu urakalla. Kun itse tajusi miten helposti se huono pyörä latistaa innon pyöräillä niin en halua lasten kokevan samaa. Kiinnostaisiko teitä lukea meidän lastenpyörävalinnoista?

9 kommenttia:

  1. Lasten pyörävalinnat kiinnostaisivat! 10v esikoinen (tyttö) on kinunnut jo uutta pyörää, sanoin että joskus... Nyt pitäisi saada maastopyörä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, minäpä pistän työn alle! Jonkin verran tullut tässä nyt erilaisia vaihtoehtoja tutkittua kesän aikana :D

      Poista
  2. Kerro ihmeessä lastenpyöristä myös. Tuo on niin totta että ilo pyöräilystä katoaa helposti huonolla (raskaalla) pyörällä. Mulla on vielä oma ok pyörä ja rakastan pyöräilyä, mutta hirmunen into maastoon tuli kun kokeilin iskän vaimon pyörää. Heillä tosin on pyöräiltäviä maastoja heti pihalta jo vaikka kuin kun meillä taas oikein ei. Iskän vaimo hommas eka ja iskä perässä. Meillä taas mulla ja miehellä vanhat ja aika kehnot, lapsilla taas sit selkeesti paremmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo nykymaasturit onneksi rullaa hyvin myös asvaltilla jos ei heti maastoja pihalta lähde! KOukuttavaa hommaa kyllä tuo pyöräily :)

      Poista
  3. Onnittelut mieluisen pyörän hankinnasta :)
    Ostin useita vuosia sitten maastopyörän, joka kuitenkin lojui käyttämättömänä ja myin pois. Vuosi sitten mies hankki mulle uuden maasturin, vaikka vastustelin, koska aattelin että tokkopa sitäkään tulee käytettyä. Miten väärässä olinkaan! Kun on mieluinen ja itselle sopiva pyörä, kyllä kertyy kilometrejä:)
    Sen vielä haluan sanoa, ettei kannata tyytyä pyörään sellaisenaan kuin sen kaupasta saa. Itse olen vaihtanut laadukkaaseen pyörääni vielä mieluisemman penkin, ergogrip kädensijat, sekä stemmin ja ohjaustangon jotta asento on minulle vielä parempi. Kyllä nyt kelpaa ajella!
    ps. Kalajoella on ihan huippuja polkuja vaikka kuinka paljon. Kannattaa uskaltautua muuallekin siipojoen lenkiltä!
    ihanaa syksyä!
    t. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo penkki mun pitää vaihtaakin, se ei vaan sovi mun takamukselle ollenkaan :D En oo saanut vaan aikaiseksi. Ajoasento tuollaisenaan on hyvä onneksi mulle. Ergogripit kuulostavat mukavan pehmeiltä.

      Mielellään kyllä poljettais enemmänkin kalajoella vaan ei oo vielä mitään telinettä missä kuljettaa pyöriä!

      Poista
    2. Mulle taisi kelvata vasta neljäs penkki :] Pyöräpisteestä saattaa saaha koeajoon penkin ku nätisti neuvottelee. Itse päädyin lopulta ostamaan tutulta käytetyn selle italyn penkin, naisten malli, en muista tarkempia tietoja.

      Googleta Ergon Ga3,näissä kädensijoissa on sellaiset "levikkeet", joten käsi lepää siinä päällä niin asento on rennompi. Eikä ranne taitu ala-asentoon vahingossakaan (joka on vaarallista ranteelle).
      Itse en enää antais pois näitä.

      Pyöräteline suositus:
      https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/thule-euroride-pyorateline-2-pyoralle-vetokoukkuun?searchTerm=Py%C3%B6r%C3%A4teline
      Tässä telineessä saa telineen lukittua avaimella vetokoukkuun ja pyörät lukittua telineeseen, joten ei tarvi varkaita pelätä. Kaksi pyörää saa tukevasti paikoilleen, ei kuopat tiessä haittaa. Lisäksi telineessä on kallistus, joten peräkontille pääsee irroittamatta pyöriä tai telinettä. Telineessä on valot, kun auton valot peittyvät pyöriä kuljettaessa, sekä rekkarille paikka. Me on vielä siirrelty rekkaria autosta telineeseen, mutta ois tarkotus ostaa oma kilpi telineeseen.

      -Maija

      Poista
  4. Ostin loppukeväästä minäkin ensimmäisen maastopyöräni ja olen kyllä ihan hurahtanut. :)

    VastaaPoista