tag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post6424515866373832330..comments2024-03-28T19:24:31.299+02:00Comments on NauravaNappi: Autismikirjo; neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, ei kasvatuksen puutettaLaura/NauravaNappihttp://www.blogger.com/profile/01885695779578427877noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-78818158294523048312018-08-16T22:48:47.677+03:002018-08-16T22:48:47.677+03:00Kiitos kivasta palautteesta! Sainkin jo toiselta t...Kiitos kivasta palautteesta! Sainkin jo toiselta tutulta lasten kanssa työskentelevältä henkilöltä "ammatillisen kiitoksen" hänen omilla sanoillaan, että myönnetään Veetin ongelmat ja haetaan niihin apua eikä suljeta ongelmia pois ja anneta lapsen pärjätä miten pärjäisi ilman apua.<br /><br />Pakko myöntää, että onhan se välillä ihan uskomattoman vaikea löytää niitä onnistumisen hetkiä ja lapsen vahvuuksia kun kaikki menee päin persettä ja kotona vain tapellaan ja huudetaan erityisen toimesta. Onneksi sitten on niitä pieniä hetkiä kun kaikki on hyvin ja lapsi tulee vaikkapa ihan viereen istumaan hetkeksi ja juttelemaan <3 Harmi, että se ihana ja fiksu lapsi niin usein jää sinne kiukun alle piiloon. Pitää vain yrittää muistaa kovasti kehua sitten niitä pieniäkin asioita ja yrittää aina muistaa, että se lapsi ei tee niitä asioita tahallaan eikä ole hänen "vikansa", että hän raivoaa tai jumittuu. Vielä on harjoittelemista siinä kovasti, mutta ajan kanssa!Laura/NauravaNappihttps://www.blogger.com/profile/01885695779578427877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-48273003617619686782018-08-16T22:44:55.813+03:002018-08-16T22:44:55.813+03:00Mutta olipa onni onnettomuudessa, että satuitte tu...Mutta olipa onni onnettomuudessa, että satuitte tuollaiseen koulutukseen! Ja että sitä kautta saitte diagnoosin vaikkakin näin paljon jälkikäteen. En ihmettele yhtään jos masentaa kun kokee koko ajan olevansa erilainen kuin muut eikä tajua miksi ja että on ongelmia. Varsinkin jos luulee, että on huonompi kuin muut :( Kyllähän siitä apua varmasti on, että ongelmat tunnistetaan ajoissa niin ehtii saada sitä tukea ja apua jo lapsesta. Meilläkin yhtenä tehtävänä oli vahvistaa Veetin itsetuntoa, joka on välillä tosi huono. Ja kun itse miettii, että sitä kestäisi aikuisikään asti niin tuskin se siinä kamalasti ainakaan paranisi ilman tukea ja apua :/ Mutta tsemppiä teillekin nyt kun olette saaneet apua asiaan!Laura/NauravaNappihttps://www.blogger.com/profile/01885695779578427877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-90734271940144646602018-08-16T19:16:08.101+03:002018-08-16T19:16:08.101+03:00Kiitos loistavasta blogitekstistä! Tarkastelen its...Kiitos loistavasta blogitekstistä! Tarkastelen itse aihetta hieman toiselta puolelta, sillä työskentelen lasten toimintaterapeuttina päivittäin näiden asioiden parissa. Ihmisten asenteissa, suhtautumisessa ja tietämyksessä on valtavasti parantamisen varaa, joten kaikki aiheen esilletuonti nimenomaan sinun tekemälläsi tavalla faktojen kautta on tervetullutta. Ja jotenkin usein tuntuu siltä, että ihmisten omakohtaisia ajatuksia ja kokemuksia kuunnellaan tai uskotaan jopa paremmin kuin meidän ammattilaisten.:D Valitettavan paljon näkee sitä, että muiden ihmisten ennakkoluulot, typerät kommentit ja asenteet kuormittavat vanhempia ja lapsia entisestään -ihan kuin erityislapsen kanssa arjessa ei olisi kuormittavia tekijöitä riittävästi muutenkin! Itse koen olevani etuoikeutettu, että saan tehdä työtä niin ihanien lasten parissa ja usein tulee sellainen olo, että kunpa kaikki ihmiset osaisivat nähdä KAIKISSA lapsissa vahvuudet, hyvät asiat ja onnistumisen hetket siinä haasteiden rinnalla. Kaikki lapset tarvitsee hyväksyviä kommentteja ja katseita, mutta vielä enemmän erityislapset, jotka monesti joutuu vastaanottamaan enemmän niitä negatiivisia. Ja niissä lapsissa on ihan valtava potentiaali, kunhan ympäristön asenteet ja suhtautuminen ei ohjaa uskomaan, että on huono ja "vaikea" vaan arvokas, ainutlaatuinen ja hyvä juuri sellaisenaan.❤ Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-2892056263817972702018-08-15T16:14:51.463+03:002018-08-15T16:14:51.463+03:00Mun mies sai edellissyksynä ADD-disgnoosin, jossa ...Mun mies sai edellissyksynä ADD-disgnoosin, jossa oli lisähuomautuksena, että myös vahvoja Asperger-piirteitä. Hän joutui kärsimään asian kanssa yli 30 vuotta kuvitellen, että hän on huonompi ihminen kuin muut. Tämän seurauksena hän sairastui myös masennukseen, josta kävi terapiassa useamman vuoden ilman, että kukaan tajusi, mistä kaikki ongelmat kumpuavat. Sattumalta oltiin yhdessä eräässä ammatillisessa täydennyskoulutuksessa, jossa puhuttiin AD(H)D ja Aspergerista ja kun kalvolle lätkäistiin perusoireita, niin tajusin, että hänhän on oikea oppikirjaesimerkki ADD:stä. Koulutuksen jälkeen käytiin juttelemassa puhujana olleen neuropsykiatrin kanssa ja hän ohjeisti lisäavun hakemisessa. Hän sanoi, että on tyypillistä, että lahjakkaat, koulussa hyvin pärjäävät, lapset jäävät ilman varhaista diagnoosia. <br /><br />Diagnoosin saamisessa meni meilläkin aikaa. Tilannetta vaikeutti vielä se, että mieheni äiti oli kuollut edellisenä keväänä, ja lapsuudenaikaisten oireiden käsittely oli siksi paljon hankalampaa. Pelkkä diagnoosi auttoi jo henkisesti, kun mieheni viimein ymmärsi, mistä oma erilaisuus johtuu. Lisäksi lääkityksellä on saatu oireita vähenemään, niin että työn kuormittavuus on vähentynyt. Edelleen häntä täytyy vähän vahtia tai asioita jää tekemättä ja toisinaan ärräpäät tuskastuessa lentelee, mutta olen itsekin oppinut sitä paremmin sietämään. <br /><br />Miehelläni on korkeakoulututkinto ja työ juurikin sen erityisen mielenkiinnonkohteensa parissa. Töissä ongelmia on lähinnä työkavereiden kanssa vuorovaikutuksessa ja töiden järjestelyssä. Useamman kerran viikossa mm. tehdään yhdessä lista, mitä töitä olisi tehtävänä ja missä järjestyksessä ne tehdään. Jos hän olisi saanut diagnoosin jo lapsena, niin ongelmiin olisi varmaan saanut tukea jo silloin ja eikä erilaisia toimintakeinoja tarvitsisi nyt keski-ikäisenä harjoitella. <br /><br />Tsemppiä Veetille ja jaksamista muulle perheelle! Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16043643461273658662noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-63012734519912975122018-08-15T10:56:43.899+03:002018-08-15T10:56:43.899+03:00Kiitos tsempeistä! Ja tosiaan kannattaisi ehkä luk...Kiitos tsempeistä! Ja tosiaan kannattaisi ehkä lukea hieman faktoja ennen kuin menee tuollaisia kirjoittamaan julkisesti. Tai voisi mennä vaikka viikoksi kyläilemään erityislapsiperheeseen :DLaura/NauravaNappihttps://www.blogger.com/profile/01885695779578427877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-4148418960704184112018-08-15T10:55:38.049+03:002018-08-15T10:55:38.049+03:00Tsemppiä teillekin! Pitkä prosessi on ollut teillä...Tsemppiä teillekin! Pitkä prosessi on ollut teilläkin. Se on myös hassua miksi kyseenalaistetaan että tarvitseeko esimerkiksi asperger tai adhd-lapsi lääkitystä mutta kukaan ei kyseenalaista miksi epileptikot ottavat lääkkeensä. Kummatkin saattavat kuitenkin olla yhtä elintärkeitä että arki toimii jollakin tavalla tai lapsi pystyy käydä edes koulussa.Laura/NauravaNappihttps://www.blogger.com/profile/01885695779578427877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-64165436879440676692018-08-15T08:36:48.549+03:002018-08-15T08:36:48.549+03:00Eipä tulis mieleenkään ajatella,saati sanoa ääneen...Eipä tulis mieleenkään ajatella,saati sanoa ääneen/kirjoittaa julkisesti, että asperger tai autismi on huonon kasvatuksen tulos. Kauhea väite ja voin vaan kuvitella miten tuollaisen luettuaan alkaa raivostuttaa! Mutta siinä osoitti kirjoittaja oman tyhmyytensä! Eihän nyt kukaan halua,että lapsella on joku sairaus. Mutta jos on, diagnoosi auttaa monella tavalla niin kuin kirjoitit.<br />Meillä ei ole lapsilla mitään diagnooseja, mutta sen verran olen asioista lukenut, että jotain tiedän erilaisista "tapauksista".<br />Suututtaa teidän (ja muiden) puolesta. Tsemppiä teille ja hyvää syksyä! :)<br />JRAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2690806763757798696.post-87984053180828072512018-08-15T06:33:49.483+03:002018-08-15T06:33:49.483+03:00Tsemppiä! Täällä ADHD -tytön, jolla aspergerpiirte...Tsemppiä! Täällä ADHD -tytön, jolla aspergerpiirteitä -äiti. Ei kasvanut tämäkään diagnoosi puussa ja ennen kuin saatiin ongelmille nimi, istuttiin pyöreän pöydän äärellä useasti jo päiväkodissa eri asiantuntijoiden kanssa miettimässä tukitoimia. Ainokaisen äitinä itselläni ei ollut peilauspohjaa ns. normaalisti toimivaan lapseen, joten hätä tuli käteen vasta koulun alettua. Satoja konfliktitilanteita, viestejä koulusta, kotona arki oli rakennettu vahvasti rutiinien varaan ja pienikin muutos horjutti ja järkytti lasta. Arki ei suju edelleenkään ilman jatkuvaa ohjeistusta ja valvomista. Lääkitys on auttanut kuitenkin koulunkäyntiä ja siellä sujuukin jo huomattavasti paremmin. Diagnoosi tytölle saatiin siis vasta kolmannen luokan keväällä ja sisälsi psykologiset testit, nepsyvalmentajan seurantapäivä koulussa ja kotikäynti meillä, useamman tutkimuskäynnin lastenpsykiatrilla, monien lomakkeiden täyttöä opettajalta ja vanhemmilta sekä myös Ados-testin. Ennen omaa lasta saatoin paheksua, kun joku mukula sai raivarit marketissa, nykyään ymmärrän. Kun on itse kävellyt kaupasta ulos kiljuva lapsi kainalossa, tietää, mistä puhuu. Marketit kuormittavat liikaa ja siksi ne eivät sovi kaikille.Anonymousnoreply@blogger.com