| NauravaNappi

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koronaa karussa Ohtakarissa

Kun joka tuutista pursuaa koronaa ja viikot menee sisällä koko perheen voimin, on kiva viikonloppuisin pakata eväät reppuun ja mennä nauttimaan luontoterapiasta. Meillä on siis lapset olleet jo kaksi viikkoa kotihoidossa koronan takia, vanhin kotikoulussa ja me vanhemmat etätöissä. Arki on siis luonnollisesti aika erilaista kuin normaalisti. Enemmän kaaosta ainakin :D Varsinkin kun itse aloitin uuden työn kuun alussa ja ehdin käydä vain viikon toimistolla hommia opettelemassa ennen kuin etätyömääräys iski päälle.
Olen siis opiskellut uutta työtä täysin etänä puhelimen sekä skypen välityksellä ja lisäksi lapset pörräävät siinä samassa jaloissa. Haastetta siis piisaa, mutta kyllä sitä tästäkin selvitään!


Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka välistä ottaa kovastikin päähän kun ei voi vaikka puhua puhelimessa ilman, että joku huutaa taustalla. Tosin uskon, että monelle tämä meidän arki on nyt tuttua ja siihen lasten hälyyn puhelimen taustalla on ehkä jo totuttu. On yritetty keksiä askartelujuttua sun muuta kivaa ja varsinkin hiljaista tekemistä päiville. Nyt on onneksi kelit suosineet ja lapset ovat viihtyneet todella ison osan päivästä ulkoleikeissä. Lisäksi tytöt tykkäävät tosi paljon piirtää ja askarrella, joten noihin kun riittää värkkiä niin pysyvät tyytyväisinä. Kannattaa muuten tsekata Kototeko-insta, siellä on kohokohdissa kivoja askarteluohjeita lapsille!



Kuitenkin arki on siinä mielessä erilaista, että ennen sait tehdä rauhassa töitä 8h, enimmäkseen hiljaisuudessa toimistolla ja nyt olet kotona ensin sen 8h, minkä jälkeen mikään ei muutu vaan samassa ympäristössä jatkuu päivä sitten iltaan.  Etätyöt sinänsä ovat mulle mieluinen muoto tehdä töitä, mutta mieluustihan sen tekisi ilman lapsia. Tai sitten niin, että oikeasti voisi tehdä lasten kanssa jotain päivällä eikä tarvisi tehdä töitä. Pystyisi päivällä ulkoilla ja retkeillä eikä vain hyssytellä lapsia olemaan hiljempaa.


Viikonloppuisin on sitten retkeilty koko porukalla. Tosin me retkeiltiin paljon ennen koronaakin, joten ei se sinänsä meidän käyttäytymistä siltä osin muuttanut suuntaan eikä toiseen. Nyt niillä ulkoiluilla ehkä on vaan korostetummin tärkeä paikka viikoissa, että saa vähän olla luonnossa ja olla ajattelematta jotain koronaa. Tosin itse en ole stressaaja, enkä osaa oikein tätäkään tautia pelätä. Meillä ei onneksi ole perheessä ketään riskiryhmäläistä, joten ehkä siksi pelko ei ole hiipinyt mieleen. Yritetään pitää arki mahdollisimman tavallisena lapsille, mutta ilman liikkumista kotoa. Aavan pianokin jatkui tavalliseen tapaan, mutta etäyhteyden kautta! :) Parempi muutenkin olla luomatta lapsille sellaista paniikki-ilmapiiriä asian tienoilta. Ei ole kiva, jos lapset alkavat näkemään suunnilleen painajaisia sen takia, että vanhemmat ovat hysteerisiä asian kanssa.


Tänään suunnattiin hieman kauemmas ulkoilemaan ja ajeltiin Lohtajalle Ohtakariin. Kesällä halusin jo käydä tuolla, mutta koska lämpimiä kelejä ei sitten enää tullut sopivaan aikaan niin sekin reissu jäi. Minähän olin hienosti katsonut jostain netin reittipalvelusta, että matkaa on 58km, kun sivustolla olikin annettu aika-arvio autolla eli 58min :D No mentiin sitten hieman kauemmaksi, mutta oli kyllä ajamisen arvoinen paikka!


Perille pääsi hyvin kun suunnisti Ohtakarintietä ja ajoi ihan päähän asti. Perillä oli uimaranta sekä pooki (korkea torni, jonka päässä valo) ja pookin juurelta lähti pienen, entisen saaren kiertävä luontopolku. Polun pituus oli noin 1,5km eli ei juuri mitään. Rannikko oli hauskasti täynnä pirunpeltoa ja tuolla päässä oli joku seurakunnan leirikeskuskin mökkeineen. Hienon paikan ovat aikoinaan saaneet!


Ensimmäistä kertaa taidettiin jättää lasten kanssa nuotiot väliin ja tehdä ruokaa retkikeittimellä. Ajattelin, että varmempi ottaa omat tulet mukaan, jos sattuu, että nuotiopaikoilla on väkeä ja olihan siellä. Nyt on suositeltavaa kiertää yleiset laavutkin kauempaa, varsinkin jos siellä on muitakin. Auitotuvat sun muut onkin jo ilmeisesti lukittu, että niihin ei pääse yöpymään.


Mentiin näin ekalla kerralla simppelilllä linjalla eli keitin kotona makaronit mukaan, keitin valmiiksi kattilassa sitruunanmakuisen valmiskastikkeen ja pakkasin sen rasiaan ja lisäksi nakkasin reppuun pari purkkia tonnikalaa. Nuo lämmitettiin pastaksi Trangialla ja kaikille lapsille maistui hyvin. Tosin tytöt söivät ilman kastiketta, mutta Veeti meidän kanssa kastikkeen kera.
 


Tikkupullan sijaan teimme pullia keittimen pannuosiolla. Ensin yritettiin tehdä vähän munkkimaisia, mutta taikina tahtoi jäädä raa'aksi sisältä. Sitten tajusin tehdä vain mahdollisimman ohkaisia lättysiä ja viimeisimmät erät taisivat sitten olla jo melkein kypsiä :D





Päivä hurahti nopeasti ja keli oli kyllä täydellinen! Ei tuullut liikaa ja meidän leiri oli katajapuskan takana suojassa siltä pieneltäkin tuulelta.



Toivottavasti tämä koronan pahin vaihe on jossain vaiheessa kesää jo ohitse, että päästäisiin kokeilemaan telttailua lastenkin kanssa ja ystäväpariskunnan kanssa olisi kiva tehdä myös samanlainen vaellusreissu kuin tehtiin viime kesänä Hossaan.


Vanhin vähän protestoi lähtemistä aamulla, mutta onneksi saatiin pää taivutettua ja lopulta kuulemma olikin "ihan hauskaa". Kukaan lapsista ei myöskään nurissut nuotion puutteesta, vaikka Viia autossa ilmoittikin, että hän haluaisi makkaraa. Ehkä tuo keittimellä ruuan laitto oli heistäkin kivan erilaista, pääsivät mukaan pyörittelemään omia pulliaan ruuan jälkeen.


 
Väsy iski paluumatkalla
Ohtakari oli oikein mukava päiväretkikohde ja itse kyllä viihtyisin noissa ihanissa pikkumökeissä useammankin päivän, jos sellainen olisi käytössä! Kesällä varsinkin varmasti upea paikka, koska tuossahan on mahtavat hiekkarannat vieressä missä uida.


 Autoja oli jonkin verran paikalla, mutta metsässä ei siltikään näkynyt kovin paljon ihmisiä. Laavulla oli porukkaa makkaranpaistossa ja muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta muuten aika rauhallista. Olin ehkä vähän yllättynyt tästä rauhallisuudesta. Juuri sen takia halusin lähteä kauemmaksi meidän vakipaikoilta, koska ihmiset ovat alkaneet nyt koronakaranteenin aikana viettää aika paljon aikaa retkeillen ja tuntuu, että meidän vakkaripaikoilla on viikonloppuisin aika paljon muitakin. Ainakin mitä katselee Instasta kuvia, niin porukkaa on just meidän lempparipaikoilla retkeilemässä :)


Vaikka muuten sosiaalinen olenkin, on kuitenkin retkellä kiva saada olla oman perheen kanssa eikä paistaa makkaraa samalla tulella ventovieraiden kanssa. Ja nyt muutenkin pitäisi pitää sitä etäisyyttä ihmisiin niin mieluusti sitten haen paikkoja, jonne koko muu kylä ei olisi mennyt retkelle :) Nyt onneksi on illastakin valoisampaa kellojen kääntämisen myötä, niin ehtii kauemmaksikin retkelle, vaikka ei heti aamulla säntäisikään matkaan.


lauantai 7. maaliskuuta 2020

Xiaomi Roborock 2: kokemuksia robotti-imurista

Olen useamman vuoden ajan haaveillut meille robotti-imuria, mutta niiden kalliiden hintojen vuoksi olen siirtänyt hankintaa aina hamaan tulevaisuuteen. Tuossa joskus ennen joulua törmättiin kuitenkin Xiaomin robotti-imuriin, joka oli kaikin puolin teknisesti pätevä ja mikä parasta, myös hinnaltaan erittäin kilpailukykyinen. Meidän katsoma malli oli Roborock 2 S50 ja hintaa sillä oli alle neljäsataa muiden vastaavien, laadukkaiden imurien hintojen huidellessa yli viidessä tai kuudessa sadassa.



Koska tutkin aina kalliimmista investoinneista kaiken mahdollisen, kävin tämänkin kohdalla lukemassa usean eri verkkokaupan arvosteluita ja lähes kaikki olivat positiivisia. Se varmisti ostopäätökseni ja onnistuin ostamaan robotin mieheltä salaa meille koko perheen yhteiseksi joululahjaksi.


Pieni kämmi tuli itseltäni tilausvaiheessa, kun en tajunnut robotin tulevan vasta helmikuussa kaupan varastoon. Jouduin siis ennen aattoa paniikissa paketoimaan lahjapakettiin pelkästään robotin kuvalla varustetun kirjeen ja ilmoituksen siitä, että saamme helmikuussa perheenlisäystä imurin muodossa. Ja vaikka itse sanonkin, niin tämä oli kyllä loistava joululahja, josta on iloa joka päivä kun saa töiden jälkeen astua puhtaaseen kotiin. Tai no, ainakin lattiat ovat puhtaat...


Tästä Xiaomista eli tuttavallisemmin Nuunuusta on ollut paljon iloa ja vain vähän mitään negatiivista sanottavaa. Sen kotipesä majailee meillä olohuoneessa lipaston alla, mistä sitä ei juurikaan huomaa, vaikka se olisi latauksessa. Siitä sillä on keskeinen paikka lähteä siivoamaan paikkoja.


Nuunuun akku kestää meidän 145m2:n talon siivoamisen ajan. Luvattu akunkesto on 150min imuritoiminnolla ja alle tunnin jos käyttää moppausta. Me on ohjelmoitu imuri imuroimaan joka päivä kello kymmenen ja se käy läpi 103m2 meidän talosta eli pesuhuone/sauna on rajattu pois siivousalueesta. Tämä siksi, että suihkun pää tiputtaa joskus vettä enkä halua, että se menee rullailemaan märälle lattialle. Lisäksi lattialla kuivuu usein lasten talvikamppeita.


Tarkistin historiasta, että tuon sadan neliön alueen siivoamiseen menee noin 115min eli ehkä juuri voisi saada koko talon siivottua sillä yhdellä akun latauksella. Tuon koko talon imuroinnin lisäksi saatetaan laittaa se täsmäsiivoamaan keittiö ja ruokapöydän seutu syönnin jälkeen.



Robotti toimii siis niin, että kännykkään ladataan sovellus, johon voi määrittää juurikin vaikka tuollaisen vakiokartan, minkä mukaan imuri imuroi määrättyinä päivinä ja aikoina. Karttaan saa merkittyä punaisella alueita, joihin ei halua robotin menevän tai jos tietää, että se jää johonkin jumiin, niin sen paikan voi blokata "seinällä". Meillä esimerkiksi tuolla kartan yläreunassa on kukkalaatikko, jonka jalkoihin imuri jää kiinni, joten se ei imuroi siitä ollenkaan.


Tuon vakiokartan lisäksi imurin voi määrätä imuroimaan muitakin alueita piirtämällä karttaan uuden alueen ja se imuroi sen vain sen yhden kerran. Sovellus on ollut aika helppo käyttää ja meillä miehen puhelimeen tulee esimerkiksi ilmoituksia, jos robotti jää jumiin johonkin. Itselle niitä ei jostain syystä tule. Mies on varmaan "pääkäyttäjä". Joskus on pitänyt pitkän aikaa ehtiä missä Nuunuu on kun on tullut itse kotiin ja huomaa, että robotin latausasema on tyhjä, eikä robottia näy missään :D



Tietenkin on paikkoja, mihin tuo robotti ei pääse ja mistä ei voi täysin imuroida. Että kyllä tämän lisäksi on pakko joskus imuroida jollakin toisella vehkeellä. Nyt ei olla kuitenkaan joka viikko imuroitu tavallisella imurilla vaan ehkä joka toinen lauantai käyty sit paremmin läpi. Listan päälliset sekä jotkut ahtaat paikat on siis pakko välissä imuroida. Itse mietin, että tämän rinnalle olisi voinut riittää joku tehokas varsi-imuri, jolla olisi vain silloin tällöin paikkonut nuo vaikeat kohdat eikä tarvisi enää koskaan imuroida tuolla rasittavalla keskuspölynimurilla.


Ainoa negatiivinen asia on oikeastaan se, että jätesäiliö on aika pieni ja imuri jää joskus jumiin sellaisiin paikkoihin, mihin edellisellä kerralla ei jumittunut. Ja ei tuo jätesäiliökään ole ongelma, koska se ei kuitenkaan tule täyteen yhden imuroinnin aikana. Meillä se toki täyttyy aika tiuhaan kun imuri imuroi joka päivä.


Imurin parhaita puolia taas ovat:

- koti näyttää aina siistimmältä, kun lattioilla ei ole moskaa

- imurointiin ei itse tarvitse käyttää enää juurikaan aikaa

- lasten huoneet pysyvät siistimpänä, koska lapset pelkäävät että Nuunuu syö heidän lelut lattialta päivän aikana ja keräävät ne pois aikaisempaa helpommin. Eivät ole tajunneet vielä, että ne saisi aika kätevästi siitä säiliöstä pois

- muutoinkin tavarat pysyvät paremmin pois lattiapinnoilta kun tietää, että tavarat menevät sitten imuriin tai robotti jää niihin kiinni


Tämä Xiaomin robotti-imuri tosiaan moppaisikin vielä halutessaan, mutta ei ole vielä kokeiltu tuota toimintoa, koska ei olla jaksettu roudata mattoja pois lattialta sen ajaksi! Itselle yllätyksenä tuli se, kuinka näppärästi tämä nousee esimerkiksi voimistelupatjan päälle, joka on meillä tuossa renkaiden alla pehmusteena. Ei ollut mitään ongelmia kiivetä sen päälle siivoamaan, vaikka patja on varmasti useita senttejä paksu. Tuotteen olen ostanut ihan itse enkä ole saanut siitä mitään alennuksia. Olen vain erittäin tyytyväinen Roborockin käyttäjä. Jos olet miettinyt robotti-imurin hankkimista niin lämmin suositus tälle! Kun julkaisin instassa tästä meidän uudesta perheenjäsenestä kuvan niin sain paljon kommentteja siitä, miten muutkin ovat olleet tähän erittäin tyytyväisiä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kinket siellä, kinket täällä eli Jonsukkia tuvan täydeltä

Sairastuin joulun alla (taas kerran) pahemman luokan neuloosiin. Sukkapari toisensa jälkeen tipahteli puikoilta ja pukin konttiinkin sain muutamia neuleita tehtyä. Ihastuin Facebookin Villasukkarakkautta by Jonna-ryhmässä hieman jälkijättöisesti Jonsukkiin, eli Jonna Nordströmin suunnittelemiin kirjoneulesukkiin. Olen ehkä joskus aloittanut tekemään jotain mallia, mutta se jäi kesken enkä edes tiedä onko neule enää tallessa. Ryhmästä saa ilmaiseksi joitakin ohjeita ja yksi niistä on tämä Kinket, joita neuloinkin heti useat kun tykästyin sen kivaan kuvioon. Lisäksi sukat valmistuvat yllättävän nopeasti Novitan seiskaveikasta.


Viia ja Aava saivat molemmat sukat, joskin Viian sukista tulikin lopulta kuitenkin liian pienet. Lankakin loppui kesken, minkä vuoksi kärjen raita on fuksiaa ja kärkikavennuksetkin taitaa olla eri sävyä kuin varren vaaleanpunainen.



Viia on sen verran mua hiillostanut näistä sukista, että on varmaan pakko tehdä uudet. Mutta kun tein niin monta paria näitä, niin nyt tekis mieli tehdä kaikkea muuta kuin sitä mitä pyydetään. Käykö teilläkin aina näin?!


Kummitytölleni tein vihreäsävyiset Kinket, sillä ainakin vielä viime vuonna vihreä oli tykätty väri. Ja jos ei niin jospa pikkusiskonsa vaikka sitten joskus suostuisi näitä käyttämään. Kummitytön äitille ja samalla Veetin kummitädille tein Kinket vaaleanpunaisin tehostein, koska hän on aikuisiällä tykästynyt tuollaiseen vanhaan vaaleanpunaiseen.


Mies on minun tapaani villasukkien suurkuluttaja ja hänelle joulupakettiin meni jo yhdet sukat ja joulun jälkeen neuloin vielä toiset. Hänen toiveensa on yleensä tylsästi yksiväriset mustat, mutta varovasti kysäisin, että kelpaisiko tällaiset kuviosukat ja kyllähän nuo on jaloissa näkynyt valmistumisen jälkeen.


Sain itse asiassa joululahjaksi tuon Jonnan kirjan ja ehdin yhden mallin siitä tehdä jo itsellenikin. Mulla on tosi monet reikäiset ja kulahtaneet sukat, niin nyt olen keskittynyt neulomaan itselleni ihanaa, uutta sukkavarastoa! Pitäisikin muistaa ottaa kuvat niistä omista Jonsukista, ennen kuin ovat kovin nyppyiset!


Millä te muuten poistatte villasukista nukat? Niihin helposti kertyy sellaista villanöyhtää niin mietin, että mikä olisi hellävaraisin tapa poistaa nukka ilman, että rikkoo samalla sukan.


Mitä teillä on puikoilla just nyt?

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Toppaa ja metsäpolkuja

Ollaan vietetty lasten kanssa viikonloppua keskenämme, kun mies on ollut torstaista asti reissussa. Lauantai-päivä hurahti mulla ja tytöillä Oulun Hoplopissa ja ystävän tykönä kyläilemässä ja Veeti kävi puolestaan luokkakaverinsa synttäreillä. Tänään pääsin aamusta heti salille kun äitini oli täällä pari yötä yökylässä niin ehdin hoitaa treenin ennen äidin töiden alkua. Sitten olikin jo tyttöjen uinnin vuoro. Viia on odottanut ekaa uintikertaa kuin kuuta nousevaa ja tänäänkin kävi hampaat pesemässä uimareppu selässä kun niin tohkeissaan oli jo lähdössä.


Meillä on siis Aava käynyt syksyn uimakoulussa ja nyt kevätkaudelle Viia halusi mennä myös, mutta Viian ryhmä alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin Aavan ryhmä. Onkin ollut pitkät pari viikkoa kun on pitänyt vähän väliä kysellä, että joko tällä viikolla on minunkin vuoro! Reippaasti se Viia meni yksin Aavan mukana suihkuun ja vaihtamaan uikkareita. Ajatella, että tuostakin on tullut niin iso, että se menee muina muikkeleina vaan yksin uimakouluun isosiskon kanssa ilman vanhempia.


Koska eilinen meni sisätiloissa, niin käytiin kauppareissun yhteydessä sitten hieman ulkoilemassa metsässä. Täällä oli pitkästä aikaa ihan kunnolla pakkasta niin tytöilläkin oli kerrankin kunnon toppaa päällä, kun koko talvi on menty vuorellisilla kuravaatteilla sekä kevytuntuvatakeilla.


Viialla on tänä talvena ollut Kulingin haalari, jonka ostin viime vuoden black fridayn alesta reilulla kolmella kympillä. Tuota samaa mallia ei taida enää olla, mutta Babyshopilla näytti olevan monta erilaista muuta mallia. Viia on joku ehkä 110cm pitkä ja haalari on kokoa 116cm. Näissä Kulingeissa on mun mielestä meidän lapsille hyvät mittasuhteet, kun hihoissa ja lahkeissa on tilaa ja selkäosa taas puolestaan on lyhyehkö. Tässäkin haalarissa on vielä tosi reilut lahkeet, vaikka Viia pitkäjalkainen onkin. Niska-haarassa ei mielestäni kuitenkaan ole mitenkään liikaa tilaa.


Laadultaan haalari on ollut hyvä. Vesipilari taisi olla 10 000 eli pitää hyvin veden. Tulipa sitäkin testattua metsässä kun Viia ehti astua sellaisen jäätikön päälle, joka ei kestänytkään ja alla olikin aika syvästi vettä. Jalka humpsahti polvia myöten veteen, mutta ei kastunut. Onneksi jalassa oli vuorelliset kumpparit, jotka Viia halusi välttämättä pakkasesta huolimatta pukea. Eipähän mennyt niistäkään vesi läpi.


Tämä malli muistuttaa aika paljon Reiman Stavangeria, vaikka maksaakin noin puolet siitä täyteenkään hintaan. Tässä kangas on hieman liukkaampi ja varmaan helpommin puhtaana pidettävä kuin Stavangerissa ja lisäksi tässä Kulingin haalarissa ei ollut taskuja ollenkaan. Tosin ei haittaa minua ollenkaan, että lapsi ei voi kerätä kaikkea mahdollista roskaa taskuihinsa :)


Aavalle meillä oli jo täksi talveksi Reiman takki, mutta käytössä se sitten osoittautuikin liian kapoiseksi malliksi vyötärön kohdalta, joten jouduin paniikissa ostamaan sitten uuden. En raskinut enää lopputalveksi ostaa mitään kallista satasen takkia, joten meille tuli kokeiluun tämä Kulingin Val Thorens parkatakki. Koko on 140, Aava on ehkä sen 130cm pitkä. Koko on reiluhko, mutta pidettävissä. Voi olla, että menee vielä ensi vuoden. Sanoisin siis, että tämä takki vastannee kokoaan, koska pienempikin menisi hyvin koko talven saman mittaiselle lapselle. Aavalla hihat olisivat jääneet siitä pienemmästä ensin lyhyeksi.


Tämä Aavan takki oli kyllä tosi nätti livenä. Ja tosiaan jos etsit semmoiselle normaalivartaloiselle tai hieman mahakkaammalle lapselle toppatakkia, niin tähän mahtuu varmasti isompikin lapsi. Meillä kun Aavalla on henkselilliset toppahousut, niin nekin lisäävät sitä tilan tarvetta. Nämä ovat tosiaan nyt Babyshopilla alessa niin hintakin on vain 44e.



Meillä lapset on keskenään niin eri mallisia, että ongelmat  vaatteiden oston kanssa ovat täysin päinvastaisia. Viialle ja Veetille ei löydy tarpeeksi kapeita vaatteita ja Aavalle ei tahdo sit taas useatkaan merkit sopia niiden kapeuden takia. Siksi en juurikaan ole säästänyt Aavalta tai Veetiltä Viialle muita kuin säädettäviä välikausihousuja.



Vinkkaanpa samalla, että Aavalla on ollut tänä vuonna Jonathan merkiltä henkselilliset toppahousut ja ovat olleet tosi hyvät ja  kestävät, vaikka normaali hintakin on 49,9e. Itse tosin ostin nämä muistaakseni vielä puoleen hintaan :) Noista housuista löytyy ihan rehellistä D-mitoitustakin, mutta tuo normaali mallikin meni Aavalle hyvin päälle. Housut ovat myös kokoa 140cm.


Kiva oli käydä retkellä vähän muilla poluilla, mitä aina noilla samoilla kotimetsän poluilla. Aava halusi välttämättä tulla takaisin sellaista metsän osaa pitkin, jossa ei oikeastaan ollut edes polkua. Tuumasi vaan, että haluaa mennä tästä, koska "Täällä on kaikkia hienoja juttuja". Ja niinhän siellä metsässä onkin vaikka ja mitä. Yllättäen kumpikaan ei narissut yhtään edes kävelystä vaan innoissaan päästivät menemään eteenpäin.


Huomenna sitten takaisin arkeen ja viikon käynnistääkin heti Aavan pianokoulu ja illalla mulla on taas vaihteeksi Nosh-kutsut! En oo oikein ehtinyt tutustua mallistoon, mutta senpä näkee sitten livenä huomenna, että onko siellä mitään tarpeellista tai ihanaa mulle.

Ohje kuvan pipoon täältä