Kolme vee

Lauantaina meidän esikoinen täytti jo kolme vuotta! Pitääkö tähän laittaa myös se pakollinen "miten nopeasti tämä aika nyt oikein menee"-päivittely? :) Vaikka niinhän se tekee. Kuluukohan se aika nyt tästä lähtien sitten tuplasti nopeammin kun on tuplaten lapsiakin... Toivottavasti ei!

Vietetään Veetin oikeita synttärijuhlia vasta ensi sunnuntaina, koska ajateltiin, että sitten on vieraillakin paremmin aikaa keskittyä Veetiin kun ovat nyt ensin käyneet vauvaa katsomassa. Ei ole kiva, että Veetin synttärit menisi niissä merkeissä, että kaikki huomio on vauvassa. Vieraita kävi myös tänä lauantaina, koska kaikki eivät pääse ensi viikolla ja annettiin oma lahjakin oikeana synttäripäivänä. Leivotaan sitten ensi viikoksi kakku ja ostetaan ilmapalloja, joita Veeti halusi.

Isotädiltään Veeti sai tuommoisen kivan magneettiaakkos-kirjan, missä on kuvia ja sanoja, joita voi kirjoittaa magneettiaakkosilla tuommoiseen tauluun. Veeti onkin juuri nyt kiinnostunut kirjaimista, joten mun mielestä tuo oli ihan nappiostos! Kirjainten lisäksi myös numerot kiinnostaa. Veeti onkin oppinut jo kaikki aakkoset ja osaa kertoa, että mitä sanoja tietyllä kirjaimella alkaa. Eilen juuri oli itselle yllätys kun kauppaleikin yhteydessä Veeti osasi semmoisiakin numeroita kuin 64 ja 36, vaikka luulin, että osaaminen loppuu kahteenkymmeneen! Ovat kuulemma isin kanssa opetelleet suurempiakin numeroita ja hyvin on näemmä mennyt oppi päähän...

Tuo meidän kolmevuotias on myös sanallisesti melko lahjakas ja puhetta tulee kuin papupadasta jatkuvalla syötöllä. Hetkeäkään ei kotona kyllä ole hiljaista, jos Veeti on kotona! Veetiä luullaankin monesti vanhemmaksi mitä onkaan, kun puhuu niin hyvin ja on pitkä poika. Hoidossakin kehuivat, että kun on niin laaja sanavarasto, että luetaanko me paljon Veetille. Ja kyllähän meillä luetaan joka ilta iltasatu ja lisäksi myös päiväunille mentäessä. Tämän lisäksi saatetaan lukea myös muuten vaan päivällä.

Veeti itse oli toivonut lahjaksi legoja, kun meillä ei pieniä legoja vielä ole. Ja tulihan niitäkin, että toiveetkin toteutui. Veeti tykkää kovasti isin kanssa koota noita pieniä legoja ja veikkaan, että ei taida olla sitä vastenmielisintä hommaa isillekään... :)

Vauvasta Veeti ei ole mitenkään mustasukkainen. Lähinnä vauva ei kiinnosta ollenkaan. Korkeintaan kysyy joskus, että missä vauva tai haluaisi antaa tutin tai kysyy, että onko vauvalla nälkä. Muuten vauva saa olla rauhassa, eikä Veeti esim ole halunnut ottaa syliin, toisin kuin Veetin kaksivuotias serkku, joka useamman kerran viikonlopun aikana halusi pidellä vauvaa. Yhden kerran mies sai sen aikaa vauvan Veetin syliin, että sai otettua kuvia.